Historiallinen edistysaskel Espanjassa
”Herätkää!”-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta
JEHOVAN kristityt todistajat toimivat Espanjassa monia vuosia ilman laillista tunnustusta. Mutta heinäkuussa 1970 Espanjan hallitus laillisti heidän toimintansa uuden uskonnonvapauslain nojalla. Silloin todistajat alkoivat ajatella Vartiotorni-seuran haaratoimiston avaamista Espanjaan.
Maaliskuussa 1971 hankittiin Barcelonasta kuusikerroksinen rakennus. Huhtikuussa todistajat alkoivat uudistaa sitä. Koska Seuran presidentti N. H. Knorr suunnitteli vierailua Espanjaan, todistajat pyysivät häntä puhumaan uuden rakennuksen vihkiäisissä 2. kesäkuuta 1972. Erikoisohjelma sisälsi Espanjassa suoritetun Jehovan työn historiaa samoin kuin uudistustyössä saatuja kokemuksia ja Seuran presidentin pitämän vihkiäispuheen.
Erästä historian osaa elävöitti läsnäolollaan 81-vuotias naistodistaja, joka oppi Jumalan totuuden vuonna 1927. Hän on sokea ja kooltaan pienen pieni, mutta mikä tarmonpesä hän olikaan puhuessaan! Hän muisteli, että vuonna 1934 hän oli nimellisesti lehden Luz y Verdad (Valo ja totuus, nykyisen Herätkää!-lehden espanjankielinen vastine) päätoimittaja, koska toimistossa ei siihen aikaan työskennellyt keitään syntyperäisiä espanjalaisia ja koska englantilaissyntyinen valvoja ei voinut allekirjoittaa liuskavedoksia, joihin piti saada hallituksen hyväksyntä.
Eräs toinen puhuja kertoi rakennuksen uudistustyöstä mm. seuraavan kokemuksen: Eräänä päivänä paikalle ilmestyi hiekkaa kuljettava kuorma-auto, ja se jätti lastinsa rakennuksen ulkopuolelle. Hiekan ilmoitettiin olevan todistajille. Tähän päivään mennessä ei tiedetä, kuka lahjoitti tuon autokuormallisen hiekkaa. Toinen kokemus koskee kahta miestä, jotka ennen kuin alkoivat tutkia Raamattua olivat vihanneet toisiaan ja jopa olleet käsikähmässä toistensa kanssa. Kuvittele heidän hämmästystään, kun he vuosia myöhemmin yhtäkkiä kohtasivat toisensa työskennellessään yhdessä vapaaehtoisina Seuran haaratoimistossa.
Seuran presidentti osoitti puheessaan, että Jehova ei ainoastaan ohjaile omaa kansaansa, vaan hän on myös kansakuntien taitava ohjailija. Hän ohjasi asiat niin, että hänen työnsä ei sammuisi Espanjassa. Työ kasvaa, koska Jehova on kiinnostunut ihmisistä, ja siksi Espanjan alueella saarnaa nykyään 16839 todistajaa. Tätä vihkiäisohjelmaa kuunteli haaratoimistorakennuksessa 452 henkilöä.
Seuraavaksi päiväksi, lauantaiksi, oli suunniteltu vielä laajempi kokous. Se oli vihkiäiskonventti Plaza de Toros -nimisellä härkätaisteluareenalla, jossa oli maurilaistyyliset ikkunat ja minareetit. Kuvernööri lähetti linja-autollisen poliiseja suojaksi siltä varalta, että ulkopuoliset aiheuttaisivat häiriötä. Yhden näistä poliiseista kuultiin sanovan: ”Olisi mahdotonta rähinöidä näiden ihmisten kanssa.” Härkätaisteluyleisön ja todistajien välinen vastakohta ei olisi voinut olla suurempi.
Härkätaisteluareenalla on aidattu alue, jossa härät tavallisesti kuolevat. Mutta tässä tilaisuudessa ei ollut lainkaan verenvuodatusta vaan sen sijaan rakentava raamatullinen puhe, jonka N. H. Knorr piti aiheesta ”Talo hengellistä opettamista varten”. 13356 läsnäolijan joukko kuunteli, kun hän kehitteli teemaa, kuinka myös koti on tosi kristityn palvontapaikka ja perheen pääasiallinen palvontapaikka. Hän osoitti, että kristityn täytyy olla erilainen ja pitää mielensä ja sydämensä jatkuvasti rakentavissa asioissa.
Puheensa päätteeksi Seuran presidentti sanoi ”Hasta la vista” (Näkemiin), ja yhtäkkiä liehuivat tuhannet valkoiset nenäliinat jäähyväisiksi. Tämä on espanjalaisella härkätaisteluareenalla tyypillinen ele, joka tarkoittaa parhaimman palkinnon suomista torerolle. Tässä tapauksessa se oli tarkoitettu ilmaisemaan sitä rakkautta ja arvostusta, jota espanjalaiset todistajat tunsivat Jehovan todistajain kristillisen yhdistyksen hallitsevaa elintä ja Seuran Brooklynin päätoimistossa työskenteleviä kohtaan.
Ei ole epäilystäkään siitä, että vihkiäisohjelma ja -konventti edustivat historiallista edistysaskelta Jehovan nimen ylistyksen lisäämiseksi Espanjassa.