”Sinun sanasi on totuus”

Tuleeko elävien yrittää puhua kuolleiden kanssa?

”NIIN oudolta kuin saattaakin tuntua tänä avaruusaikana, psyykkisten ilmiöiden oletettu todellisuus kiehtoo jatkuvasti nykyään eläviä ihmisiä.” Näin mainitsi amerikkalainen uutislehti Time alkaessaan käsitellä aihetta, joka koski elävien puhumista kuolleiden kanssa.

Oppineiden uteliaisuutta kiihottaa yhä ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä. Niinpä edesmennyt piispa James Pike, joka oli lakimies ennen kuin hänestä tuli episkopaalisen kirkon pappi, väitti päässeensä kosketuksiin poikansa kanssa, joka teki itsemurhan. Anglikaaninen piispa Stockwood väittää samaten, että hän on viisi kertaa ollut yhteydessä kuolleisiin.

Rosemary Brown on saavuttanut kansainvälistä kuuluisuutta, kun hän väittää monien menneisyydessä eläneiden suurten säveltäjien ilmestyvän hänelle ja auttavan häntä säveltämään. Vaikka useimmat niistä, jotka kuulevat asiasta, suhtautuvat kuulemaansa epäillen, niin joihinkuihin se tekee syvän vaikutuksen. Esimerkiksi brittiläinen säveltäjä Richard R. Bennett sanoi: ”Jos hän on huiputtaja, hän on loistava huiputtaja ja hänen on täytynyt harjoitella vuosikausia. Osa musiikista on hirvittävää, mutta osa suurenmoista. Minä en olisi osannut jäljitellä Beethovenia.” – Time, 6.7.1970.

Tämä tosiaan herättää kysymyksen. Rosemary Brown on saanut hyvin vähän musiikkikoulutusta ja hänellä näyttää olevan hyvin niukasti musikaalisia lahjoja. Toistuvat kokeet paljastavat, että hän ei osaa edes merkitä yksinkertaisimpia hänelle saneltuja nuotteja, ja kuitenkin hän on säveltänyt ”suurenmoista” musiikkia, kun menneen ajan musiikkinerot hänen väitteensä mukaan ovat ”käyneet” hänen luonaan. Lisäksi hän kaikissa haastatteluissaan riistää toimittajilta aseet vaatimattomuudellaan ja ilmeisellä vilpittömyydellään. Hän väittää, että yli viisi vuotta hän on ollut kosketuksissa sellaisten musiikkinerojen kuin Bachin, Beethovenin, Lisztin ja Schubertin kanssa. Miten meidän on ymmärrettävä tämä ja muut psyykkiset ilmiöt?

Suoraan tähän asiaan liittyvät Raamatussa olevat sanat: ”Ja kun he sanovat teille: ’Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat’, niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?” – Jes. 8:19.

Miksei elävien tule yrittää puhua kuolleiden kanssa? Yksi syy on se, että kuolleet ovat kuolleita, heitä ei ole olemassa! Raamatussa sanotaankin Saarnaajan kirjassa (9:4, 5): ”Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa [palkkaakaan, Um], vaan heidän muistonsa on unhotettu.” Ja sama henkeytetty kirjoittaja jatkaa sanoen: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” – Saarn. 9:10.

Raamatussa ei ole mitään, mikä osoittaisi asian olevan toisin. Siksi kuolemaan viitataan usein unena. Nukkuva ihminen on tiedoton, kunnes hänet herätetään. Voitaisiin lisätä, että toinen syy on se, että Jeesus Kristus lupasi, että kaikki muistohaudoissa nukkuvat herätetään ylösnousemuksen kautta kuolleista. On siis turhaa yrittää puhua kuolleiden kanssa. – Joh. 5:28, 29, Um; 11:1–44; vrt. 1. Tess. 4:13:een.

On kuitenkin olemassa vielä voimakkaampi syy, miksi meidän ei tule yrittää puhua kuolleiden kanssa. Se syy auttaa selittämään kaikki psyykkiset ilmiöt, jotka ovat saaneet jotkut johtavat tiedemiehet Isossa-Britanniassa ja muualla samoin kuin anglikaaniset piispat ja Rosemary Browninkin uskomaan, että elämää on kuoleman jälkeen. Ja mikä syy se on? Jos joku yrittää puhua kuolleiden kanssa, hän voi joutua kosketuksiin pahojen demonien kanssa.

Raamattu tosiaan osoittaa, ettei ole olemassa ainoastaan hyviä vaan myös pahoja enkeleitä. Saatana on heidän johtajansa, hän, joka on ihmiskunnan suuri pettäjä ja Luojan, Jehova Jumalan, katkera vastustaja. Kertomus Eevan pettämisestä ja Jeesuksesta Saatanan kiusattavana tekevät erityisen ilmeisiksi nämä seikat. – 1. Moos. 3:1–19; Matt. 4:1–11.

Toiset enkelit, jotka toimivat Saatanan kanssa, ilmaisivat itsensä ensi kerran Nooan päivinä. Raamattu kertoo, että he olivat olleet vanhurskaita enkeleitä, jotka olivat jättäneet taivaallisen henkiolotilansa ja ottaneet ihmishahmon voidakseen asua yhdessä ihmisten tyttärien kanssa. Vedenpaisumuksen jälkeen he eivät voineet nauttia tuollaisesta elintavasta, mutta heidän olemassaolonsa ei päättynyt siihen. – 1. Moos. 6:1–7; 7:21.

Mikä on heidän nykyinen osansa tai tilansa? Apostoli Pietari kertoo siitä meille, sillä puhuessaan Nooan ajan olosuhteista hän sanoo: ”Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen [Tartarokseen, Um], pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.” – 2. Piet. 2:4.

Näin saamme selityksen siihen, miksi Jeesus kohtasi maan päällä ollessaan henkien riivaamia ihmisiä, ja erityisesti siihen, miksi henget tunsivat Jeesuksen ja eräässä tilanteessa sanoivat hänelle: ”Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” (Mark. 1:24) Koska demonit ovat henkiruumiissa olevia älykkäitä persoonia, ne voivat aivan hyvin esiintyä kuolleina ihmisinä ja siten pettää ihmisiä. Raamatullinen esimerkki tällaisesta on Een-Doorin noidan tapaus, kun hän väitti kutsuvansa esiin kuolleen profeetta Samuelin. – 1. Sam. 28:7–25.

Kaikki tämä selittää sen, miksi ”henget, joita meediot herättävät, aina vaivaantuneina kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin, jotka todistaisivat niiden olemassaolon”, kuten Time-lehdessä mainittiin. Se selittää myös sen, että Rosemary Brown, joka ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan musikaalinen, voi säveltää musiikkia, josta osaa voidaan kutsua ”suurenmoiseksi”, ja miksi kuitenkaan nuo sävellykset eivät ole suurten mestareiden tasoa ja miksi hän ei kykene selvittämään arvoituksia, joita heidän elämänsä on jättänyt heidän jälkeensä.

Ei siis ole pelkästään kyse siitä, että on turhaa yrittää puhua kuolleiden kanssa. Koska nämä kuolleina esiintyvät henget ovat Jumalan pahimpia vihollisia, varmastikaan kukaan Jumalaa ja vanhurskautta rakastava ei haluaisi olla missään tekemisissä niiden kanssa. Kaiken lisäksi on olemassa todisteita siitä, että kerran toisensa jälkeen niistä, jotka ovat sekaantuneet spiritismiin, on tullut hermoraunioita tai henkisesti sairaita tai he ovat olleet vähällä murhata jonkun tai tehdä itsemurhan. Varmasti kaikki tällaiset seikat ovat vielä voimakkaampia syitä siihen, miksi ei tule yrittää puhua kuolleiden kanssa.

Tuleeko siis yrittää puhua kuolleiden kanssa, kun otamme huomioon sen, että kuolleet ovat todella kuolleita ja että ne, jotka näyttävät olevan yhteydessä kuolleisiin, ovat itse asiassa kosketuksissa pahojen henkien kanssa, jotka voisivat vakavasti vahingoittaa ihmistä? Ehdottomasti ei!