Tapaamme herra Laiskiaisen
Herätkää!-lehden Bolivian-kirjeenvaihtajalta
HERRA Laiskiainen on latinalais-amerikkalainen, ja hänen nimensä espanjaksi on Senõr Perezoso. Santa Cruzissa Boliviassa käyvä voi tavata hänet kaupungin keskustassa olevalla aukiolla. Hänen voi nähdä lähestyvän tavalla, joka paljon muistuttaa hidasta uimaria kuivalla maalla. Ei ole kuitenkaan syytä pelästyä, sillä herra Laiskiainen on joka tavalla herrasmies.
Liikunnan hitaus on laiskiaisen huomattavin piirre. Siksi hidasta ja laiskaa ihmistä puhekielessä nimitetäänkin usein ”laiskiaiseksi”. Sen tarkkaileminen on todella aivan kuin hidastetun elokuvan kohtauksen katselemista.
Herra Laiskiainen ei todellakaan ole elementissään maassa. Hänen kotinsa on puitten oksilla. Ja miten suurenmoisella tavalla hänet onkaan varustettu elämään siellä!
Hänen kustakin neljästä raajastaan pistää esiin kolme voimakasta kynttä, jotka auttavat häntä saamaan otteen puusta. Hän riippuu oksan alla, selkä alaspäin ja kynnet kiinni yläpuolella olevassa oksassa. Sillä tavoin hän liikkuu ympäriinsä ylösalaisin ja heilahtaa hitaasti Tarzanin tavoin oksalta toiselle.
Herra Laiskiainen viettää melkein koko elämänsä ylösalaisin. Hän nukkuukin tuossa asennossa ja riippuu yläpuolellaan olevasta oksasta koukkumaisten kynsiensä avulla. Parittelu ja poikasten synnyttäminen tapahtuu myös ylösalaisessa asennossa. Hän on tuossa asennossa niin varmasti, että hän saattaa riippua sillä tavoin jonkin aikaa kuoltuaankin!
Koska herra Laiskiainen on niin kovin hidas, saatat ajatella, että hän on vailla turvaa. Mutta onhan hänellä kyntensä, ja hän voi käyttää niitä, kun häntä ärsytetään. Riippuessaan yhden takajalan varassa hän voi kääntää ruumistaan melkein 360 astetta. Tässä asennossa hän voi huitoa vihollisia molemmilla eturaajoillaan. Mutta hän on yleensä lempeäluonteinen. Yleensä hänen ulkonäkönsä on hänen parhaimpia suojakeinojaan mahdollisia vihollisia vastaan.
Ensiksikin hänellä on mongolimainen virnistys, joka on erittäin viehättävä. Kiivetessään hän jatkuvasti kääntää päätään saranan tavoin pyörivän kaulansa varassa ja hymyilee hyväntahtoisesti kummankin olkapäänsä yli kenelle tahansa alla olevalle katselijalle. Tuolla lapsellisella ’kukaan-ei-haluaisi-loukata-minua’ -katseella pitäisi olla ainakin jonkin verran hämmentävä vaikutus kehen tahansa ihmisviholliseen.
Mutta hänen naamioitu ulkomuotonsa on myös hyvä suoja. Häntä peittää tuuhea, harmaa turkki, jonka karvat ovat melkein kuin harjaksia, paitsi että se on pehmeä koskettaa. Harmaa väri vaihtelee siten, että selässä on vaaleampia laikkuja ja musta viiru ja kasvojen poikki silmien läheltä kulkee pieniä mustia raitoja. Nämä kuviot sulautuvat erinomaisesti harmaisiin puunrunkoihin ja oksiin. Hänen hitautensakin parantaa tietysti naamiointia.
Tämän kaiken ansiosta herra Laiskiaisesta tulee melkein näkymätön. Muuan tarkkailija huomautti hänen kyvystään näennäisesti hävitä puun oksiin seuraavaa:
”Seisoin aivan lehdettömän puun alla. Katsoin ylöspäin ja yritin useiden minuuttien ajan paikantaa laiskiaisen. Olin melkein kääntymässä lähteäkseni, kun äkkiä kykenin erottamaan yhden. Sitten näin vielä toisen ja kolmannenkin. Lopulta laskin, että niitä roikkui viisi suoraan pääni yläpuolella! Oli kylmä päivä, ja kukin oli kiertynyt tiiviiksi palloksi ja riippui yhden käden varassa puun oksasta sikeässä unessa. Olin pitänyt niitä itse puuhun kuuluvina oksaisina myhkyinä.”
On erittäin kiinnostavaa nähdä laiskiaisemon vievän pikkuisensa retkelle puun suurten oksien lomitse. Se on ’selkäreppuratsastusta’ ylösalaisin, koska laiskiaispienokainen ratsastaa emon vatsan päällä. Se pitää tiukasti kiinni, kun emon vahvat käsivarret vetävät niitä molempia oksalta toiselle. Pienokainen ei pelkää, vaan nauttii joka hetkestä. Sen voi nähdä tavasta, jolla se sujauttaa päänsä ulos emon vahvojen käsivarsien suojasta virnistääkseen alla oleville huvittuneille katselijoille.
Monet vanhemmat Santa Cruzissa tuovat pikkulapsensa aukiolle katsomaan herra Laiskiaista. Sekä nuoret että vanhat katselevat mielellään tätä todella kiehtovaa Jumalan luomusta.