Lintumaailman kiusankappaleita
Herätkää!-lehden Brittein saarten -kirjeenvaihtajalta
KOTTARAINEN, jolla on sateenkaaren väreissä kimalteleva mustankiiltävä höyhenpeite, on lannistumaton lintu. Se pitää alituisesti hyvin vaihtelevaista ääntä. Tosin pieninkin vaaranmerkki saa sen lähtemään pakoon, mutta pian se kiirehtii taas takaisin ja astelee niin huolettoman näköisenä kuin ei mitään olisi tapahtunut!
Joissakin maissa tunnetaan vastenmielisyyttä näitä taistelunhaluisia lintuja kohtaan eikä syyttä. Niillä on tapana laskeutua suurina parvina siipikarjan ruokintapaikoille ja iloisina varastaa melkoinen annos ravinnosta. Jotkut väittävät, että niiden karkeat huudot häiritsevät heidän untaan yöllä. Kottaraiset voivat tehdä paljon vahinkoa viljalle.
Kinverissä Englannissa lensi tavallisesti noin kaksi miljoonaa kottaraista yöpuulle neljän hehtaarin lehtikuusiviljelmälle. Ennen kuin ne saatiin hätistetyiksi pois, ne olivat tappaneet 30000 viisitoista vuotta vanhaa lehtikuusta.
Marja-, hedelmä-, vilja- ynnä muut sadot kärsivät kottaraisten hyökkäyksistä. Eräs maanviljelijä valitti: ”Miljoonan linnun pitäminen pois pellolta on kuin yrittäisi estää satamasta. Olen kuluttanut yli 840 puntaa [8400 mk] aseisiin ja ammuksiin tänä vuonna enkä ole saanut aikaan muuta kuin että linnut ovat siirtyneet naapurieni pelloille.”
Kottaraiset pitävät kaupunkielämästä ja ilmeisesti nauttivat suurista rakennuksista huokuvasta lämmöstä. Siksi ne joillakin seuduilla siirtyvät säännöllisesti joka aamu kaupungin keskellä olevilta suurilta yhteisiltä yöpuilta lähistön maaseutualueille. Siellä ne syövät, mutta illalla ne palaavat nukkumaan kaupunkiasuntoloihinsa.
Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa tiedetään yli 10000 linnun käyneen yöpuulla yhdessä ainoassa korttelissa ja lianneen sekä rakennuksia että ihmisiä. Jo vuonna 1929 presidentti Hooverin virkaanastujaisista vastuussa olevat viranomaiset olivat huolissaan juhlakulkuereitin varrella olevista kottaraisista. Presidentti Kennedyn virkaanastujaisten varalta vuonna 1961 juhlatoimikunta ruiskututti juhlakulkuereitin varrella olevat puut aineella, jonka oletetaan olevan erittäin vastenmielistä kottaraisille, ja käytti siihen 8600 dollaria [yli 35000 markkaa].
On kiinnostavaa tietää, että vuonna 1890 ei Yhdysvalloissa ollut ainuttakaan kottaraista. Tuona vuonna eräs rikas newyorkilainen päätti tutustuttaa amerikkalaiset kaikkiin Shakespearen näytelmissä mainittuihin lintuihin ja päästi vapaaksi 60 Englannista tuotua kottaraista Central Parkissa. Nyt kottaraisia on satoja miljoonia, ja ne ovat levinneet rannikolta toiselle. Vancouverissa nähtiin ensimmäinen vuonna 1946. 1950-luvun loppupuolella ne valtasivat tuhatmäärin Oregonin piikkipaatsamametsiköt.
Kottaraisia on viljan ja kaupunkien rakennusten suojelemiseksi yritetty hätistää kaikenlaisin keinoin, mutta melkein kaikki yritykset ovat olleet turhia. Viranomaiset ovat kokeilleet ilotulitusvälineitä, kumisia käärmeitä, ilmapalloja, sähköaitoja, pahantuoksuisilla kemikaaleilla täytettyjä pusseja, helistimiä, puisia kalistimia, kalisevia symbaaleja, ultraääniä, ultraviolettisäteitä, valonheittimiä, rauhoittavia aineita ja monia muita keinoja.
Melbournessa Australiassa kaupunginhallitus asetti pelottavan näköisen, säihkyväsilmäisen pöllönkuvan kaupungintalon koristeelliselle julkisivulle, jota kottaraiset suosivat yöpymispaikkanaan. Mikä oli seurauksena? Kottaraiset istuivat sen päällä!
Vaikka kottaraiset ovatkin kiusankappaleita, viranomaiset epäröivät suositella, että ne yritettäisiin hävittää tyystin, sillä kottaraiset syövät paljon hyönteisiä, esimerkiksi japaninturilaista. Niiden hyödyllisyys tuhoeläinten torjumisessa on arvioitu paljon suuremmaksi kuin niiden aiheuttama harmi.
Lisäksi miljoonat ihmiset pitävät kottaraisista. Erityisesti kaupunkilaiset saavat iloa katsellessaan niiden lentonäytöksiä, kun parvi kaartelee ja esittelee taitojaan kuin se olisi yksi lintu. Monet myös kuuntelevat ihastuneina kottaraisten lukuisia ja vaihtelevia ääniä ja lauluja.
Kottaraisilla on todella hämmästyttävä matkimiskyky. Sanotaan, että ne voivat matkia neljääkymmentäneljää eri lintua! Mutta sen lisäksi ne osaavat matkia koiran haukuntaa ja kissan nau’untaa. Niitä on opetettu puhumaan ja viheltämään sävelmiä. Jotkut pyydystävät kottaraisia ja pitävät niitä lemmikkieläiminä, aivan kuten toiset pitävät papukaijoja. Ne voivat tuottaa kiehtovaa huvitusta.
Vaikka kottaraisia joillakin seuduilla pidetään ehkä vain kiusankappaleina, niillä on myös hyvät puolensa. Kottaraiset ovat todella merkityksellisiä lintuja.