Mistä ihmisen tulee etsiä opastusta?
TARVITSEEKO ihminen opastusta? Aivan varmasti hän tarvitsee. Tämä käy selvästi ilmi siitä sekaannuksesta, erimielisyydestä ja väkivallasta, joka nyt täyttää maan. Jotkut tiedemiehet ovat useita vuosia eläimiä tutkimalla etsineet tarvittavaa opastusta sen suhteen, miten ihmisen tulee elää. Ja he sanovat, että se, mitä he ovat oppineet, auttaa heitä ymmärtämään ihmisiä paremmin.
Esimerkiksi tunnettu eläinten käyttäytymisen asiantuntija Konrad Lorenz on tehnyt ja julkaissut joitakin hyvin kiinnostavia havaintoja eräiden hanhien sosiaalisista tavoista. Hän mainitsee, että nuo tavat näyttävät muistuttavan ihmisen luonteenpiirteitä. Hän on sitä mieltä, että elävien luomusten keskuudessa kilvoitellaan valta-asemasta ja ”tämä soveltuu aina, kun pannaan viisi poikaa [tai] viisi kukonpoikaa [tai] viisi kanarialintua [tai] viisi kirjoahventa” yhteen. Hän odottaa luonnontieteestä saatavan syvällisen ymmärryksen auttavan ihmistä voittamaan taipumuksensa käydä sotia. Hän väittää, että ”käyttäytymisen ja vaikuttimien yms. ongelmat” voidaan ratkaista vain sellaisen tiedon avulla.
Pitääkö tämä paikkansa? Sieltäkö ihmisen tulee etsiä opastusta? Yrityksistä ymmärtää ihmistä ja varata opastusta hänelle eläimiä tutkimalla tunnettu amerikkalainen kirjailija Arthur Koestler huomauttaa: ”On nöyrästi myönnettävä, että näyttää olevan kyseenalaista arvoltaan yrittää tehdä diagnoosia ihmisestä kokonaan eläinten käyttäytymiseen perustuvilla vastaavuuksilla. . . . Luonnostaan ne eivät pääse riittävän pitkälle, koska niiltä puuttuu yksinomaan ihmiselle kuuluvat ominaispiirteet – esimerkiksi kieli – jotka pakosta jäävät pois vastaavuuksista, vaikka ne ovat ratkaisevan tärkeitä, kun hankitaan tietoa meidän lajimme käyttäytymisestä.” – New York Times Magazine, 19.10.1969.
Kirjailija Koestler esittää ydinkohdat hyvin. Ja on kiinnostavaa, että hänen päätelmänsä ovat samanlaiset kuin mitä Raamattu sanoo. Toisaalta Raamattu osoittaa, että ihminen voi eläimiä tarkkailemalla varmasti oppia jotakin. Raamattu käskee laiskaa menemään muurahaisen luo ja panemaan merkille sen viisauden, kun se varastoi ruokaa talven varalle. Mutta toisaalta Raamattu korostaa sitä tosiasiaa, että vaiston ohjaamat eläimet ovat vailla ymmärrystä ja järkeä. Niinpä psalmista neuvoo: ”Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.” Et todellakaan voi esittää hevoselle tai muulille syitä, miksi sen tulisi tehdä niin tai näin. Täytyy käyttää muita keinoja. – Ps. 32:9; Sananl. 6:6–8; 2. Piet. 2:12.
Miten ihminen voi oppia ratkaisemaan käyttäytymisensä ongelmat tutkimalla eläimiä, kun ihmisen ongelmiin liittyvät hänen korkeammat ja monimutkaisemmat kykynsä? Maapallon luomuksista vain ihmisellä on päättelykyky ja mielikuvitus. Vain hänellä on kyky käsitteelliseen ajatteluun, abstraktiseen ajatteluun. Hänellä yksin on moraalitaju, jonka ansiosta hänellä on tietoisuus oikeasta ja väärästä. Eikä millään muulla kuin ihmisellä ole viettiä palvoa korkeampaa voimaa. Antropologi Loren Eiseley huomauttikin kerran sattuvasti, että kehitysopin kannattajat innossaan löytää ruumiillisia samankaltaisuuksia ihmisestä ja eläimistä ovat jättäneet huomioon ottamatta ihmisten ja eläinten aivojen välillä vallitsevan suuremman ja painavamman eroavuuden.
Emme voi myöskään etsiä opastusta vain ihmiseltä itseltään. Epätäydellisen ihmisen viisaus on ristiriitaista. Miten monenlaista filosofiaa onkaan olemassa! Apostolien aikoina Kreikan viisaat miehet kuuluivat pääasiassa kahteen täysin vastakkaiseen koulukuntaan, stoalaisiin ja epikurolaisiin, ja kuitenkin molemmat ryhmät väittivät olevansa viisaita. Meidän päiviimme asti filosofit ovat jatkuvasti olleet täysin eri mieltä toistensa kanssa.
Sama pitää paikkansa poliittisista ideologioista. Keneltä tulee etsiä opastusta? Suomessa on kokoomukseen, keskustapuolueeseen, liberaaleihin, sosiaalidemokraatteihin, kommunisteihin ynnä muihin kuuluvia. Kuka voi sanoa, mikä puolue tai ryhmä on paras kansalle, puhumattakaan siitä, että saataisiin toiset olemaan samaa mieltä sen kanssa? Ja mitä on sanottava vielä suuremmista ja lukuisammista uskonnollisista eroavuuksista?
Mistä johtuu moinen sekaannus? Raamattu vastaa: ”Viisaat saavat häpeän, . . . he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” Todellakin, ”ei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. Perimänsä synnin takia ihminen on epätäydellinen, heikko ja itsekäs. Itse asiassa hän on taipuvainen ’pahaan nuoruudestaan saakka’. Tämän vuoksi ihmisen Luoja, Jehova, on varannut Sanansa valoksi ja lampuksi ihmisen polulle ja valmistaakseen hänet täysin kaikkiin hyviin tekoihin. – Jer. 8:9; 10:23; 1. Moos. 8:21; Ps. 119:105; 2. Tim. 3:16, 17.
Tätä meidän tuleekin odottaa viisaalta ja rakkaudelliselta Luojalta, ja se, että hän on olemassa, ilmenee kaikkialla ympärillämme olevasta luomakunnasta. Eikö hän ole pitänyt runsain mitoin huolta kaikkien aineellisten tarpeittemme tyydyttämisestä? Eikö meidän silloin tule odottaa, että hän täyttää tarpeemme opastuksenkin suhteen? Ne, jotka tutkivat hänen Sanaansa ennakkoluulottomasti ja vilpittömin sydämin ja etsivät häneltä opastusta, palkitaan valistuksella. Yli 1400000 ihmistä kaikkialla maailmassa on havainnut tämän pitävän paikkansa. Sen ansiosta he elävät rauhassa toistensa kanssa ja nauttivat tyytyväisyydestä ja mielenrauhasta. He ymmärtävät Jumalan sanan sääntöjen ja periaatteiden arvon. – Room. 1:20; Fil. 4:19.
Raamattu opastaa meitä rakastamaan Jehova Jumalaa kaikesta sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Se esittää myös Jeesuksen käskyn: ’Rakastakaa toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.’ Miten erilaiseksi tämä maailma tuleekaan, kun kaikki maan päällä elävät tottelevat näitä käskyjä ja maa ”on täynnä Herran [Jehovan, Um] tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. – Jes. 11:9; Mark. 12:29–31; Joh. 13:34, 35.