Otatko huomioon pääsy kielletty -kilvet?
”PÄÄSY kielletty” -kilvet ovat hyvin yleisiä. Tavallisesti ne pystytetään suojelemaan omaisuutta tai rauhaa, joka kuuluu omistajalle, jonka alueella ”pääsy kielletty” -kilpi on. Toisinaan niiden tarkoituksena on suojella nurmikkoa. Valtion sotilasalueilla on usein ”pääsy kielletty” -kilpiä turvallisuussyistä. Lisäksi ”pääsy kielletty” -kilpi voidaan pystyttää suojelemaan sivullisia vahingolta, esimerkiksi alueilla, joilla on suurjännitejohtoja. Se, joka ei ota huomioon sellaisia kilpiä, saattaa joutua vaikeuksiin ja saattaa jopa vahingoittaa itseään.
Raamattu kertoo kirjaimellisesta ”pääsy kielletty” -merkistä Siinain vuorella tapahtuneen Jumalan lain antamisen yhteydessä. Koko kansaa käskettiin kerääntymään Siinain vuoren juurelle. Jehova sanoi edelleen Moosekselle: ”Merkitse raja kansalle yltympäri ja sano: ’Varokaa nousemasta vuorelle tahi koskettamasta sen juureen. Jokainen, joka vuoreen koskee, rangaistakoon kuolemalla.’” Tämän kieltomerkin avulla Jehova Jumala painoi israelilaisten mieleen, että paikka oli kunnioittavaa pelkoa herättävä, koska hän siellä ilmestyi Israelille ja antoi sille lakinsa. – 2. Moos. 19:12, 13.
Raamattu sisältää meidän hyödyksemme monia ”pääsy kielletty” -kilpiä niin sanoaksemme. Ensimmäiselle ihmiselle Aadamille oli asetettu ”pääsy kielletty” -kilpi hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän suhteen, ja Aadam piti huolta siitä, että Eeva tiesi rajoituksesta. Eeva sanoikin: ”Jumala [on] sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Aadam ja Eeva eivät ottaneet huomioon tuota kieltoa, ja siitä oli huonot seuraukset heille itselleen ja heidän jälkeläisilleen. Tosiaankin, ”yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet”. – 1. Moos. 2:16, 17; 3:1–19; Room. 5:15.
Jehovan Israelille antamien kymmenen käskyn voitaisiin sanoa muodostuneen lukuisista ”pääsy kielletty” -kilvistä Jumalan oikeuksien ja jokaisen lähimmäisen oikeuksien suojelemiseksi. Ensimmäiset neljä suojelivat Jumalan oikeuksia: keitään muita jumalia ei pitänyt palvoa; epäjumalankuvia ei pitänyt tehdä eikä kumartaa; Jumalan nimeä ei pitänyt käyttää sen pyhyyttä loukkaavalla tavalla; ihmisen ei pitänyt raataa maallisissa toimissa Jehovan päivänä, sapattina. Muut kuusi käskyä suojelivat ihmisluomusten oikeuksia, esimerkiksi murhan, aviorikoksen ja varastamisen kieltävät käskyt. Varsinkin kymmenennen, himoitsemisen tuomitsevan käskyn voitaisiin sanoa olevan ”pääsy kielletty” -kilpi. Se kuului: ”Älä himoitse . . . mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” – 2. Moos. 20:3–17.
Juudan kuningas Ussia oli varoittava esimerkki sellaisesta, joka rikkoi Jumalan asettamaa ”pääsy kielletty” -kilpeä itselleen tuhoisin seurauksin. Hän aloitti hyvin, sillä me luemme, että ”hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä”. Mutta menestys teki hänet ylpeäksi, ja hän tunkeutui vain papeille varatulle alueelle. Hän meni julkeasti Jehovan temppelin pyhäkköön ”suitsutusalttarille, suitsuttamaan”. Kun kahdeksankymmentä pappia pani kiihkeästi vastaan, Ussia raivostui. Hänen julkeutensa vuoksi Jehova Jumala löi häntä spitaalilla. Miten surullinen loppu niin oivalliselle alulle! – 2. Aikak. 26:1–21.
Sukupuoliasioihin liittyviä kieltoja noudatetaan nykyään vähiten Jumalan asettamista ”pääsy kielletty” -kilvistä. Tässä suhteessa apostoli Paavali sanoi selvästi 1. Tess. 4:3–6:ssa: ”Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, . . . ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään [tässä, Um] asiassa.” – 1. Tess. 4:3–6.
Miten haureuden voidaan sanoa olevan Jumalan asettaman ”pääsy kielletty” -kilven huomioon ottamatta jättämistä? Siinä merkityksessä, että yksityisen kristityn ruumis kuuluu Jehova Jumalalle hänen antautumisensa perusteella, ja harjoittamalla haureutta kristitty tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan. (1. Kor. 6:18) Koska asia on näin, kristitty, joka harjoittaa haureutta, ikään kuin käyttää väärin Jumalan omaisuutta.
Ja varmasti käsky, ettei saa ’sortaa veljeänsä eikä tuottaa hänelle vahinkoa tässä asiassa’ on myös ”pääsy kielletty” -kilpi. Se kieltää ottamasta vapauksia toisen puolison suhteen. Nykyään on joissakin paikoissa yleinen tapa käyttää vihkisormusta. Voitaisiin sanoa, että joko miehen tai naisen käyttämä vihkisormus on myös ”pääsy kielletty” -kilpi. Se osoittaa, että hän kuuluu toiselle.
Mikä auttaa meitä ottamaan huomioon nämä ”pääsy kielletty” -kilvet? Jumalan sana ei ainoastaan anna meille näitä kilpiä vaan varaa myös apua niiden huomioon ottamisessa. Yksi sellainen apu on Jehova Jumalan pelko, jota Raamattu teroittaa mieleemme. Me teemme hyvin pelätessämme Jumalaa, ”sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli”. Ja jos meillä on sellainen pelko, niin sillä on terveellinen vaikutus meihin, sillä me luemme myös: ”Herran pelko on pahan vihaamista.” Toisten oikeuksien loukkaaminen on pahaa. Jos me vihaamme tällaista pahuutta, niin me emme tee väärin tässä suhteessa. – Hepr. 12:29; Sananl. 8:13.
Toinen suuri apu on niin sanottu ”kultainen sääntö”, jonka Jeesus antoi: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Me haluamme toisten kunnioittavan oikeuksiamme ja omaisuuttamme, emmekö haluakin? Siksi meidän tulee kunnioittaa heidän oikeuksiaan ja omaisuuttaan ottamalla huomioon ”pääsy kielletty” -kilvet. – Luuk. 6:31.
Entä jos toiset rikkovat meitä vastaan? Silloin teemme hyvin muistaessamme, että me itse menettelemme toisinaan väärin ja että ’Jumala on antanut meille ystävällisesti anteeksi kaikki rikkomuksemme’. (Kol. 2:13, Um) Koska Jehova Jumala on huomaavaisesti antanut anteeksi rikkomuksemme, niin meidän tulee olla halukkaita antamaan anteeksi toisten meitä vastaan tekemät rikkomukset. Itse asiassa sellainen menettelymme koituu pysyväksi hyvinvoinniksemme, sillä Jeesus Kristus sanoi selittäessään mallirukoustaan: ”Jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” – Matt. 6:12–15.