Kristikunnan papit ja moraali
SANOMALEHDISSÄ esiintyy usein pappien mielipiteitä aviorikoksesta ja haureudesta. Heidän ilmaisunsa osoittavat, että jatkuvasti yhä useammat heistä antavat anteeksi sen, minkä Jehova Jumala painokkaasti tuomitsee. (1. Kor. 6:9, 10) Kannatatko sinä Raamatun moraalimittapuuta? Entä kirkkosi? Seuraavat kokemukset valaisevat, mitä jotkut ovat tehneet, kun he ovat joutuneet vastakkain tosiasioiden kanssa:
Eräs vanhahko mies Englannista kirjoittaa: ”Vaimoni ja minä kokeilimme eri lahkoja ja toivoimme löytävämme uskonnon, joka saattaisi meidät lähemmäksi Jumalaa. Mikään niistä ei antanut meille tarvitsemaamme hengellistä ravintoa ja vahvistusta. Lopulta kutsuimme Englannin kirkon papin kotiimme ja ajattelimme liittyä hänen kirkkoonsa.
”Meistä tuntui vastenmieliseltä ja hämmästyttävältä se, ettei hän tuominnut nykyistä synnin harjoittamista, jumalanpilkkaa, aviorikoksia ja koeavioliittoja. Hän sanoi jumalanpilkan olevan nykyajan ilmaisumuoto ja kehotti olemaan välittämättä siitä. Samassa sängyssä nukkuvista naimattomista pareista hän sanoi: ’Jos he eivät näe asioita meidän tavallamme, sitten meidän on oltava ymmärtäväisiä ja nähtävä asiat heidän tavallaan.’ Toisin sanoen, hyväksyttävä heidän synnillinen käytöksensä eli annettava se anteeksi.
”Näihin aikoihin kaksi Jehovan todistajaa oli käynyt luonamme. Niinpä vaimoni sanoi toimitettuaan papin heti ulos: ’Tiedän, mikä on meidän uskontomme. Se on Jehovan todistajien uskonto.’ Ja nyt mekin olemme Jehovan todistajia, koska he kunnioittavat Raamatussa esitettyjä Jumalan korkeita moraalimittapuita.”
Eräs Illinois’ssa Yhdysvalloissa asuva nainen kirjoittaa: ”Olimme metodistikirkon toimivia jäseniä. Mieheni toimi kaksi kertaa pyhäkoulukurssin johtajana. Hän kuului kirkkohallitukseen ja oli luottamusmies. Minä olin pyhäkoulun opettajana kaksi vuotta.
”Kun Jehovan todistajat kävivät luonamme, kiinnostuin kovasti heidän sanomastaan, joka koski Jumalan lupauksia Valtakunnasta. Minulla ei ollut mitään aikomuksia tulla yhdeksi heistä, mutta olin hyvin kiinnostunut Raamatusta ja halusin tietää enemmän siitä. Niinpä hyväksyin heidän tarjouksensa tutkia sitä kanssani. Muutamien kuukausien tutkimisen jälkeen havaitsimme, että olimme oppineet enemmän Raamatusta kuin kaikkina niinä vuosina, joina olimme olleet metodistikirkossa.
”Päätimme erota väärästä uskonnosta mahdollisimman pian. Kaksi seikkaa auttoi meitä tekemään sen. Ensimmäinen oli se, että eräs metodistikirkon pyhäkoulukirjoista itse asiassa opetti kehitysoppia, joka oli suoraan ristiriidassa 1. Mooseksen kirjassa olevan luomiskertomuksen kanssa. Toinen oli se, että eräs Mortonista (Ill.) tullut metodistipappi piti saarnan aviorikoksen eduista. Hän on sen jälkeen kirjoittanut sitä kannattavan kirjan. Häntä ei pantu viralta, vaan hän oli jatkuvasti hyvässä asemassa metodistikirkossa. Nyt käymme säännöllisesti Jehovan todistajien valtakunnansalissa ja kerromme toisille oppimastamme.”
Kanadasta kirjoittaa eräs toinen nainen: ”Kävin yhdeksäntoista vuoden ajan Yhdistyneessä kirkossa. Kysyin usein papiltani ja muilta Ilmestyskirjan merkitystä, mutta kukaan ei kyennyt selittämään sitä. Kun eräs Jehovan todistaja tuli luokseni, pyysin tuota naista selittämään osia Ilmestyskirjasta. Olin suunniltani ilosta kuullessani hänen vastaavan kysymyksiin, jotka olivat vaivanneet minua yksitoista vuotta.
”Näihin aikoihin Yhdistynyt kirkko oli julkaissut uuden opetusohjelmansa. Opettajan oppaassa Raamattu tehtiin epäilyksen alaiseksi, koska sen väitettiin sisältävän taruja. Se kielsi Jeesuksen Kristuksen neitseellisen syntymän ja madalsi 1. Mooseksen kirjan 11 ensimmäisen luvun arvoa.
”Pappi sanoi kirkossa, että esiaviollisia sukupuolisuhteita voi harjoittaa niin kauan kuin se ei vaivaa omaatuntoa. Eräs pyhäkoulun opettaja jätti miehensä, ja vaikka hän asui toisen miehen kanssa, hänet toivotettiin avosylin tervetulleeksi kirkkoon.
”Luettuani Vartiotorni-lehdestä, miten tarpeellista on hylätä väärä uskonto, en enää tuntenut viihtyväni kirkossa. Siksi tutkin syvällisesti ja henkilökohtaisesti Raamattua kahden kuukauden ajan kesällä erään Vartiotornin julkaisun avulla.
”Kun palasin kirkkoon tuona syksynä, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Minua pyydettiin opettamaan uutta opetusohjelmaa, mutta omatuntoni ei sallinut minun tehdä niin. Päätin lähteä kirkosta lopullisesti. Sanoin papille, etten voinut hyväksyä kirkon opetusta ja että lähtisin. Hän kielsi minua menemästä toiseen kirkkoon, koska havaitsisin kaikissa kirkoissa samaa kuin hänen kirkossaan.
”Nyt nautin siitä suurenmoisesta hengellisestä ravinnosta, jota tarjotaan Jehovan todistajien valtakunnansalissa. Omistin elämäni Jehovalle ja vertauskuvasin sen vesikasteella tammikuussa vuonna 1967.”