”Sinun sanasi on totuus”
Miksi Raamattu on supistettu kertomus?
RAAMATTU sisältää kiistämättä erittäin tiivistetyn kertomuksen historiallisista tapahtumista. Yksistään Kristuksen Jeesuksen maallisesta evankeliuminpalveluksesta apostoli Johannes kirjoitti: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” – Joh. 21:25.
Ilmeisesti siksi teos, joka olisi esittänyt kaikki yksityiskohdat ihmisen historian alusta ensimmäiselle vuosisadalle asti, olisi sisältänyt paljon enemmän aineistoa kuin tavallinen ihminen olisi elinaikanaan pystynyt lukemaan. Vain harvoilla ihmisillä olisi ollut varaa ostaa sellainen, ja epäilemättä sellaista teosta ei olisi saatavissa kaikilla maapallon asukkaitten pääkielillä niin kuin Raamattu on. Jotta siis kaikki halukkaat voisivat henkilökohtaisesti hyötyä Jumalan sanan sisällöstä, sen täytyy olla supistettu kertomus.
Se, että Raamatun kertomus on supistettu, lisää sen arvoa. Monet vähämerkityksiset yksityiskohdat eivät himmennä todella tärkeitä kohtia. Raamatun sanoma on yksinkertainen ja suora, kuten jo sen ensimmäinen luku osoittaa. Tuossa luvussa Jumala osoitetaan taivaan ja maan Luojaksi, ja hänen maata koskevat luomistyönsä luetellaan ajanmukaisessa järjestyksessä. Mutta mitään ei sanota aineellisen kaikkeuden koostumuksesta, sitä hallitsevista laeista eikä siitä, miten Jumala saattoi sen olemassaoloon. Raamatun vaiteliaisuus näistä asioista ei ole kuitenkaan mikään virhe. Kun otamme huomioon, miten vaikea ihmisen on yleensä ymmärtää paljon yksinkertaisempiakin tieteellisiä asioita, niin yksityiskohtainen selostus ihmisen kokemukselle täysin tuntemattomista asioista olisi ollut hänelle käsittämätön.
Toisaalta 1. Mooseksen kirjan 1. luvun yksinkertainen ja suora ilmoitus varaa riittävän syyn Jumalan tahdon tekemiseen. Sen pitäisi saada meidät ilmaisemaan sydämestämme samaa kuin apostoli Johanneksen näyssä näkemät kaksikymmentäneljä vanhinta: ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” – Ilm. 4:11.
Vaikkei Raamattu kuvaile seikkaperäisesti luomistöitä, sitä ei voida aiheellisesti tulkita siten, että Jehova Jumala haluaa ihmisen jäävän niistä tietämättömäksi. Jos se olisi ollut hänen tarkoituksensa, niin hän ei olisi antanut ihmiselle kykyä ajatella ja käyttää järkeään. Sen, että Luoja halusi ihmisen käyttävän mieltään, osoittaa se, että hän soi ensimmäiselle ihmiselle Aadamille edun antaa nimi kaikille eläimille. (1. Moos. 2:19, 20) Tämä osoittaa myös, ettei kaikkivaltiaan Jumalan ollut tarpeellista varata tietoa asioista, jotka ihminen voi saada itse selville käyttämällä Jumalan hänelle antamia kykyjä.
Ihminen ei voi kuitenkaan hankkia kaikkein tärkeintä tietoa tutkimalla maallisia lähdeteoksia ja tekemällä havaintoja aineellisesta luomakunnasta. Vaikka hän tutkisi kuinka tarkoin aineellista kaikkeutta, hän ei tulisi tuntemaan näkymätöntä Jumalaa. Hän jäisi tietämättömäksi Luojan ominaisuuksista, nimestä, päätöksistä ja hänen tahdostaan niiden suhteen, jotka haluavat saavuttaa Hänen suosionsa. Juuri tässä tarvitaan Jumalan sanaa Raamattua. Se tekee pääasiassa tämän tärkeän tiedon saatavaksi. Vaikkei siis Raamatun kertomus ole suinkaan tyhjentävä, se varaa kaiken sen, mitä ihminen tarvitsee saavuttaakseen Jumalan hyväksymyksen ja elämän. Tästä syystä apostoli Johannes saattoi kirjoittaa: ”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” – Joh. 20:30, 31.
Koska Kristuksesta Jeesuksesta olisi voitu sanoa niin paljon enemmänkin, niin jotkut saattavat ihmetellä, miksi toiset evankeliuminkirioittajat, Matteus, Markus ja Luukas, kertoivat usein samoja tapauksia. Syy tähän käy ilmi, kun otamme huomioon, että evankeliumikertomukset varaavat perustan uskoa Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana. Tämä usko on välttämätön iankaikkisen elämän saavuttamiselle. (Joh. 3:16) Todistuksen hylkääminen tai hyväksyminen Jeesuksesta Kristuksesta on todellisuudessa kuoleman tai elämän kysymys. Sen periaatteen mukaisesti, että vakavat asiat on esitettävä kahden tai kolmen todistajan suulla, Jehova Jumala piti ystävällisesti huolen siitä, että neljä eri miestä merkitsi muistiin Jeesuksen maallisen evankeliuminpalveluksen tapahtumat. (5. Moos. 19:15; Matt. 18:16) Täten neljän todistajan todistus voi varata perustan Kristukseen Jeesukseen uskomiselle.
Koska todistajia on neljä, meidän pitäisi odottaa löytävämme kertomuksista vaihteluja ja myös täydentäviä yksityiskohtia, jotka voivat auttaa meitä saamaan paremman kokonaiskuvan tapahtumista. Variaatiot varaavat itsessään lisäperusteen uskolle, koska ne osoittavat, ettei raamatunkirjoittajien kesken ollut mitään salaista sopimusta.
Se seikka, ettei Raamattu esitä kaikkia yksityiskohtia, palvelee vielä erästä toistakin tarkoitusta. Se ”perkaa pois” ne, jotka eivät vilpittömästi halua tehdä Jumalan tahtoa. Tätä valaisee eräs ensimmäisen vuosisadan tapahtuma. Jeesus sanoi kerran kuulijoilleen: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.” (Joh. 6:53) Hän ei selittänyt silloin, kuinka toiset voisivat syödä hänen lihaansa ja juoda hänen vertaan. Tämän yksityiskohdan puuttuminen sai monet luopumaan hänen seurastaan. He kadottivat tyystin näköpiiristään kaikki ne muut suurenmoiset asiat, joita Jeesus oli sanonut ja tehnyt. (Joh. 6:60–66) Se, että he eivät etsineet selitystä, ilmaisee, etteivät he todella arvostaneet Jeesusta eivätkä hänen sanomaansa ja ansaitsivat siten tulla ”peratuiksi pois”.
Samoin voi käydä ihmisille nykyään. He saattavat lukea Raamatusta jonkin kohdan ja koska siinä ei mainita kaikkia yksityiskohtia, he alkavat epäillä, oliko Jumala todella oikeudenmukainen, kun hän pani toimeen tuomion jossakin tapauksessa. He unohtavat, etteivät he olleet silloin paikalla, ja koska he eivät tunne muualta Raamatusta löytyviä runsaita todisteita Jumalan oikeudenmukaisuudesta, he saattavat kompastua. Mutta kuinka paljon parempi sellaisten ihmisten olisikaan harkita Raamatun todistusta kokonaisuutena asiasta. Esimerkiksi Jumala oli halukas säästämään tunnetusti jumalattomat Sodoman ja Gomorran kaupungit kymmenen vanhurskaan ihmisen takia. Ja kun ei niinkään monta löytynyt, hän piti huolen vanhurskaan Lootin ja hänen tyttäriensä pelastumisesta. (1. Moos. 18:22–32; 19:15, 16) Voisiko kukaan tämän valossa asettaa aiheellisesti kyseenalaiseksi Jumalan oikeudenmukaisuutta silloin, kun yksityiskohtia ei ole tyhjentävästi esitetty? Se, mitä Jumala teki tässä tapauksessa, vastasi totisesti tyydyttävästi Aabrahamin kysymykseen: ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?”
Älkäämme sen tähden olko koskaan niiden joukossa, jotka kompastuvat siksi, että Raamattu sisältää supistetun kertomuksen. Olkaamme sen sijaan aina niiden joukossa, jotka ymmärtävät, että Raamattu varaa meille sen tärkeän tiedon, jonka me tarvitsemme saavuttaaksemme Jumalan hyväksymyksen ja elämän.