Ovatko kaikki uskonnot samanlaisia?
”MEIDÄN pyhät kirjoituksemme opettavat meitä aivan samalla tavalla. Itse asiassa kaikki uskonnot opettavat samalla tavalla.” Tällaisia huomautuksia kuulevat Jehovan todistajat usein saarnatessaan Raamatun sanomaa itämaalaisille. Miksi niin monet ihmiset ajattelevat tuolla tavalla? Siihen on pääasiassa kolme syytä.
Ensiksikin he väittävät, että koska useimmat uskonnot edistävät hyvää moraalia, niin niiden täytyy olla pohjimmaltaan samanlaisia ja niillä on Jumalan hyväksymys. Toiseksi kaikkien uskontojen päämäärän uskotaan olevan sama. ”Me kaikki koetamme oppia tiedostamaan Jumalan”, sanovat monet. Kolmanneksi ajatellaan, että Jumala on jättänyt ihmisen ratkaistavaksi, millaisena hän tiedostaa Hänet tai palvelee Häntä. Hindu Bhagavad Gita sanoo: ”Lähestykööt ihmiset minua kuinka tahansa, minä hyväksyn heidät sellaisina; sillä valitkootpa he minkä polun tahansa, niin se on minun polkuni.” ”Olkoonpa tapa, jolla harras palvoja koettaa uskossa palvoa, mikä tahansa – vain siinä tavassa minä vahvistan hänen uskoaan.” Ovatko nämä syyt sopusoinnussa tosiasioitten kanssa?
Panitko merkille, että ensimmäinen syy sivuuttaa uskonnollisia vakaumuksia eli oppeja koskevat näkökohdat? Sen lähtökohtana on yksinkertaisesti se, että uskonto on vain hyvää moraalia. Tosiasiat osoittavat kuitenkin, että se mitä ihminen uskoo, ratkaisee usein, noudattaako hän sitä hyvää moraalia, mitä hän sanoo kannattavansa. Uskomusten ja oppien on monta kertaa havaittu olevan esteenä hyvälle moraalille.
Niinpä esimerkiksi joissakin paikoissa monien ihmisten sallitaan nääntyä nälkään. Vaikka eläimiä on saatavissa ravinnoksi, niin niitä ei käytetä. Miksi? Uskomus, jonka mukaan eläimet ovat pyhiä ja yhtä tärkeitä kuin ihmiset, syrjäyttää lähimmäisenrakkautta puoltavan moraalilain. Ilmeisesti hyvän moraalin saarnaaminen ei riitä. Ihmiset tarvitsevat kannustusta noudattaakseen sitä.
Harkitsehan väitettä, jonka mukaan kaikkien uskontojen päämääränä on oppia tiedostamaan Jumala. Jos asia olisi siten, niin miksi uskonnot ovat jakautuneet ja lahkojen välillä vallitsee loputtomia väittelyitä? Miksi on käyty niin monia uskonsotia? Jos niillä on sama päämäärä, niiden pitäisi yhtyä. Sitä paitsi hindujen lopullinen päämäärä on nirvanan saavuttaminen, kun taas muslimeilla on erilainen päämäärä. Historia osoittaa myös, että jotkut uskonnot ovat tavoitelleet suurempaa poliittista ja taloudellista valtaa jossakin maassa sen sijaan, että niiden päämääränä olisi ollut Jumalan tiedostaminen tai tavoittaminen. Ilmeisesti kaikilla uskonnoilla ei ole samaa päämäärää.
Käsitys, että Jumala olisi jättänyt ihmisen ratkaistavaksi, millaisena hän tiedostaa Hänet tai palvoo Häntä, herättää vakavan kysymyksen. Kun katsahdat ympärillesi, niin näet Jumalan varanneen lukemattomia seikkoja, jotta ihmiselämä olisi mahdollinen maan päällä. Onko järkevää päätellä, että Jumala olisi huolehtinut kaikista muista ihmisen tarpeista paitsi hänen hengellisestä tarpeestaan eli siitä, mikä liittyy Jumalan palvontaan? Olisiko Jumala tarkoituksellisesti jättänyt ihmisen pimeyteen ja hapuilemaan jotakin, mihin hän voisi uskoa? Jumala antoi ihmiselle palvontavietin. Ellei hän varannut mitään sen tyydyttämiseksi, niin miksi hän pani sen ihmiseen? – Ps. 145:15, 16, 18.
Jumala ei tosiaankaan ole jättänyt ihmisen ratkaistavaksi, millä tavalla hänen tulisi palvoa Häntä. Hän on rakkaudellisesti varannut ihmiselle kirjoitetun sanan, missä hän ilmoittaa ihmiselle, mitä häneltä vaaditaan ja miksi. Tuo kirjoitettu sana on Pyhä Raamattu, joka on kirjoitettu itämailla. Vaikka muut itämaiset kirjoitukset sisältävät enimmäkseen mietiskelevää aineistoa, niin Raamattu on kirjoitettu johdonmukaisesti, ja se vetoaa ihmisen ymmärrykseen. Se kertoo historiasta, joka on huolellisesti vahvistettu ajan ja paikan suhteen. Se on täynnä todisteita siitä, että se on taivaallisen Tekijän jumalallinen ilmestys. Raamattu ei opeta samoja asioita kuin muitten uskontojen pyhät kirjat.
Raamattu selittää, että pahuus sai alkunsa, kun eräs täydellinen henkiluomus kapinoi Jumalaa vastaan. Se paljastaa hänet Saatanaksi ja osoittaa hänen olevan suurimmassa vastuussa ihmiskunnan nykyisistä vitsauksista. (Ilm. 12:9, 12) Raamattu ei opeta monien itämaisten uskontojen tavoin, että maan päällä on pahuutta, koska Jumala on järjestänyt viihdytyksekseen tällaisen näytelmän. Se ei myöskään sano meidän vain toimivan Jumalan ennakkosuunnitelman määräämissä osissa. Pahuutta on olemassa, koska Jumala on sallinut sitä vähäksi aikaa. Hän on sallinut määräajan Saatanan kapinan herättämien riitakysymysten selvittämiseksi. (Job 2:3–5) Lisäksi kaikki ihmiset liittyvät tähän asiaan. Me voimme valita hyvän tai pahan tekemisen. – 5. Moos. 30:19, 20.
Toinen ainoalaatuinen Raamatun oppi koskee Jumalan taivaallista valtakuntaa, joka hävittää pian kaikki nykyiset maailmalliset hallitukset. (Dan. 2:44) ”Tarkoitatteko”, joku voi kysyä, ”etteivät nuo hallitukset ole Jumalan valtakunta?” He kysyvät sitä, koska heille on opetettu, ettei ehdotonta pahaa ja ehdotonta hyvää ole olemassakaan. He ajattelevat, että jokin asia voi olla samanaikaisesti hyvä ja paha, oikea ja väärä.
Raamattu ei kuitenkaan opeta sellaista. Se osoittaa, että Jumalan valtakunta poistaa ihmiskuntaa vaivaavan pahuuden. Jumala on antanut vain sille vallan Saatanan poistamiseen, hänen, jonka vallassa koko maailma on. (1. Joh. 5:19) Vaikka useimmat uskonnolliset kirjoitukset sanovat hyvän ja pahan tulevan jaksoissa, niin Raamattu osoittaa Jumalan asettaneen täsmällisen aikarajan pahuuden olemassaololle. Kun se on sivuutettu, niin hän pyyhkäisee pahuuden pois maan päältä. – Sananl. 2:22; Ps. 37:10.
Pahuuden, surun ja kuoleman alkuunpanija hävitetään todella. Kaikki ihmiset, jotka jatkavat jollakin tavalla hänen tukemistaan, hävitetään niin ikään. Jumalan aika tämän onnea tuottavan teon suorittamiselle on varsin lähellä. Meidän on hyvin tärkeää saada selville, mitä Jumala odottaa meiltä voidaksemme säilyä tuossa vaarallisessa hävityksen ajassa. – Sef. 2:2, 3; Ilm. 20:1–3; 21:3, 4.
Raamattu korostaa yhä uudelleen, että ainoa tapa, jolla ihmiset voivat saada iankaikkisen pelastuksen, on Jumalan palvominen Hänen määräämällään tavalla. Sen vuoksi heidän tulee tutkia huolellisesti Jumalan ihmiselle antamaa kirjoitettua Sanaa, nimittäin Raamattua. Vain siten ihmiset voivat saada tietää, mitä heidän täytyy tehdä saadakseen Jumalan suosion ja iankaikkisen, onnellisen elämän. Kehotamme sinua tutkimaan Pyhää Raamattua, ainoaa kirjaa, joka sisältää todisteita siitä, että se on Jumalan sana.