Jumalan löytäminen ja hänen kanssaan vaeltaminen
OLIN vuonna 1891 nuori poika ja asuimme Hollannissa. Eräänä iltana yksi veljistäni tuli kotiin ja kertoi isälleni, että hän oli lukenut sanomalehdestä eräästä amerikkalaisesta ”uudesta uskonnosta”, joka ei usko tuliseen helvettiin vaan kuolleiden ylösnousemukseen. Isäni huudahti, että Amerikassa oli aina jotakin uutta, eikä siitä asiasta paljon enempää puhuttukaan. Muistan, että tämä lyhyt keskustelu herätti kiinnostukseni tuohon ”uuteen uskontoon”.
Kun täytin 18 vuotta, Hollannin reformoidun kirkon pappi ja vanhimmat kävivät tapaamassa minua. He yrittivät taivuttaa minut tulemaan heidän kirkkonsa jäseneksi. Kieltäydyin, koska minusta tuntui, että jokin oli perusteellisesti väärin kirkoissa. Noin vuotta myöhemmin erään toisen kirkon pappi kävi tapaamassa minua samassa tarkoituksessa. Vaikka kaikki veljeni ja sisareni liittyivät kirkkoon, minä yhä kieltäydyin liittymästä. Päättelin, ettei sillä ollut sitä, mitä minä etsin.
Kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 1903, ostin polkupyörän pääasiassa siksi, että voisin käydä toisissa kirkoissa. Mikään niistä ei täyttänyt toiveitani tosi kirkosta. Nyt olin päättänyt löytää sen ”uuden uskonnon”, josta veljeni oli puhunut isälleni. Muutin Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna ja asetuin, asumaan Iowaan. Koska en osannut englantia, en voinut saada paljon irti sanomalehdistä. Siitä huolimatta panin merkille etsimäni uskonnon painetut saarnat, mutta en käsittänyt sitä silloin. Ne olivat Charles T. Russellin saarnoja.
Kun olin 25-vuotias, menin naimisiin, ja vaimoni ja minä muutimme toiseen kaupunkiin Iowassa. Siellä viimeinkin tapasin erään Raamatuntutkijoista, jotka nyt tunnetaan Jehovan todistajina. Hän puhui minulle Jeesuksen Kristuksen paluusta. Olin hämmästynyt saadessani tietää, että tämän pahan asiainjärjestelmän ”lopun aika” oli nopeasti lähestymässä. Miellyttävän keskustelun jälkeen kysyin häneltä, mistä hän oli saanut kaiken tämän tiedon. Hän kertoi minulle, että se oli minunkin ulottuvillani, koska voisin hankkia ja tutkia pastori Russellin kirjoja. Seuraavana päivänä kohtasimme jälleen ja hän ojensi minulle kirjan nimeltä ”Jumalan aikakausisuunnitelma” hollanninkielisenä. Kuinka nautinkaan tämän suurenmoisen kirjan lukemisesta! Tiesin nyt, että Jumala oli antanut minun löytää itsensä. (1. Aikak. 28:9) Pian Jehova antoi minulle tilaisuuden osoittaa arvostukseni hänen laupeuttaan kohtaan.
Noin kaksi kuukautta myöhemmin Raamatuntutkijat kysyivät minulta, antaisinko erään Vartiotorni-seuran matkaedustajan pitää esitelmän kodissani. En vain vastannut myöntävästi vaan kuljin talosta taloon naapuristossani ja kutsuin kaikkia naapureitani olemaan läsnä. Kuinka riemuissani olinkaan nähdessäni kotini täyttyvän innokkaista kuulijoista! Puhuja piti luentonsa Aabrahamin siemenestä hollannin kielellä.
Viimein, vuonna 1917, saatoimme järjestää seurakunnan eli ryhmän, kuten sitä silloin nimitettiin, kaikkien löytämiemme kiinnostuneiden keskuuteen. Nyt voimme työskennellä sopusoinnussa päätoimistosta saamiemme ohjeiden kanssa. Osana työstämme oli silloin seistä kirkonovien edessä sunnuntaiaamuna ja ojentaa ihmisille kirjasia, kun he tulivat ulos. Pian Seura lähetti matkaedustajan luoksemme. Hän piti luentoja läheisessä kaupungissa kuulijakunnille, jotka olimme järjestäneet etukäteen. Niin meidän työmme alkoi kukoistaa. Monet vilpittömät ihmiset, jotka etsivät Jumalan totuutta, liittyivät meihin ja auttoivat meitä saarnaamis- ja opetustyössämme. Oli tosiaan hämmästyttävää nähdä, mitä vuosien aikana suoritettiin Jehovan pyhän hengen avulla!
Rakas vaimoni ja kahdeksan lastamme työskentelivät kaikki kanssani puhtaassa palvonnassa. Kun kaikki lapseni saavuttivat ymmärrysiän, he antautuivat Jehovalle vertauskuvaten sen vesikasteella. Kun lapseni menivät naimisiin, he kasvattivat myös lapsensa samoin kuin minä olin kasvattanut heidät totuuteen, joka johtaa ikuiseen elämään. Mikä ilo onkaan nykyään nähdä 31 lastenlapsen ja 24 lastenlasten lapsen kaikkien palvelevan Jehovan todistajina! Jotkut heistä ovat vastuuasemissa seurakunnassaan ja toiset ovat kokoajansaarnaajia.
Olen 86-vuotias ja katselen menneitä vuosia ilo sydämessäni. Jumala salli minun löytää itsensä, ja hän on siunannut minua aavistamattomilla siunauksilla. Perheeni jäsenillä on paikka hänen teokraattisessa yhteiskunnassaan täällä maan päällä, ja he kaikki odottavat ikuista elämää Jumalan uudessa järjestelmässä, missä me kaikki voimme ylistää Jumalaa, joka ”ei ole kaukana yhdestäkään meistä”. – Apt. 17:27. – Lähetetty.