Eusebios Kesarealainen

Eusebios (n. 260 – n. 340) oli historioitsija, oppinut ja teologi, joka syntyi todennäköisesti Kesareassa Israelissa. Hänet tunnetaan kirkkohistorian isänä.

Eusebiosta sanotaan myös Eusebios Pamfiliksi Kesarean kirkon johdossa olleen Pamfiloksen mukaan. Eusebioksesta tuli Kesarean piispa noin vuonna 313.

Eusebioksen kirjoitukset ovat Raamattua tutkiville kiinnostavia siksi, että niissä täsmennetään joitain Raamatussa mainittuja maantieteellisiä paikkoja ja annetaan taustatietoa joillekin raamatunkirjoille. Noin vuonna 324 julkaistiin hänen laatimansa Kirkkohistoria, jota pidetään tärkeimpänä vanhan ajan kirkkohistoriana. Tämä tunnettu teos kuvailee kronologisesti kristillisyyden varhaishistoriaa apostolien ajasta Eusebioksen omaan aikaan asti. Hän kirjoittaa, että ennen Jerusalemin tuhoutumista vuonna 70 kristityt pakenivat tuosta kaupungista ja Juudean maasta Pereaan Jordanin toiselle puolelle Pella-nimiseen kaupunkiin (Eusebiuksen kirkkohistoria, III, 5:3). Näin hän vahvistaa, että kristityt noudattivat Jeesuksen käskyä paeta, kun he näkisivät Jerusalemin Rooman armeijoiden ympäröimänä (Lu 21:20–22).

Eusebios erotettiin kirkosta, koska hän ajatteli Kristuksen olevan Isää alempi. Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 hän asettui kuitenkin tukemaan vastakkaista näkemystä ja hänet otettiin takaisin kirkon yhteyteen. Hän toimi tuossa kirkolliskokouksessa keisari Konstantinus I:n teologisena neuvonantajana ja ylisti hänen pyrkimystään yhtenäistää kristillistä oppia. Konstantinuksen kuoltua Eusebios kirjoitti hänestä ylistävän elämäkerran.

Koska Eusebios teki Nikeassa myönnytyksiä, voidaan päätellä, että hän oli kiinnostuneempi omasta asemastaan kuin Raamatun totuudesta.