Evankeliumi Luukkaan mukaan

1 Monet ovat ryhtyneet kokoamaan kertomusta tosiasioista, joista olemme täysin vakuuttuneita,+ 2 ja ne, jotka alusta asti olivat silminnäkijöitä+ ja sanoman julistajia, välittivät meille nämä samat asiat.+ 3 Niinpä päätin minäkin siksi, että olen tarkoin tutkinut kaikki asiat alusta alkaen, kirjoittaa ne sinulle johdonmukaisessa järjestyksessä,+ arvoisa Teofilos,+ 4 jotta voisit olla täysin varma, että sinulle suullisesti opetetut asiat ovat luotettavia.+

5 Juudean kuninkaan Herodeksen aikaan+ eli Sakarja-niminen pappi, joka kuului Abian osastoon.+ Hänen vaimonsa oli Aaronin jälkeläinen* ja nimeltään Elisabet. 6 He molemmat olivat Jumalan silmissä oikeamielisiä, sillä he elivät moitteettomasti kaikkien Jehovan käskyjen ja oikeusnormien mukaan. 7 Heillä ei kuitenkaan ollut lapsia, koska Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.+

8 Kun Sakarja oli oman osastonsa vuorolla+ palvelemassa pappina Jumalan edessä, 9 hänet valittiin papinvirkaan kuuluvan vakiintuneen käytännön mukaan menemään Jehovan pyhäkköön+ suitsuttamaan.+ 10 Suitsutushetken aikana oli joukko ihmisiä rukoilemassa ulkopuolella. 11 Silloin hänelle näyttäytyi Jehovan enkeli, joka seisoi suitsutusalttarin oikealla puolella. 12 Mutta Sakarja huolestui näkemästään ja joutui pelon valtaan. 13 Enkeli sanoi kuitenkin hänelle: ”Älä pelkää, Sakarja, sillä Jumala on kuullut hartaat rukouksesi. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Johannes.+ 14 Sinä tulet iloitsemaan ja riemuitsemaan, ja monet tulevat olemaan iloisia hänen syntymästään,+ 15 sillä hänestä tulee suuri Jehovan silmissä.+ Hän ei saa juoda lainkaan viiniä eikä mitään muuta alkoholia,+ ja hän on täynnä pyhää henkeä jo ennen syntymäänsä.*+ 16 Hän kääntää monet israelilaiset takaisin heidän Jumalansa Jehovan puoleen.+ 17 Hän myös kulkee hänen edellään Elian hengessä ja voimassa,+ jotta hän kääntäisi isien sydämen takaisin lasten puoleen+ ja auttaisi tottelemattomia toimimaan viisaasti oikeamielisten tavoin. Näin hän valmistaa kansan Jehovalle.”+

18 Sakarja sanoi enkelille: ”Miten voin olla tästä varma? Minähän olen vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”+ 19 Enkeli vastasi hänelle: ”Minä olen Gabriel,+ joka seison Jumalan edessä,+ ja minut lähetettiin puhumaan kanssasi ja kertomaan sinulle tämä hyvä uutinen. 20 Mutta nyt sinusta tulee mykkä etkä pysty puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä kaikki tapahtuu,+ koska et uskonut minun sanojani, jotka täyttyvät määräaikanaan.” 21 Sillä aikaa ihmiset odottivat Sakarjaa ja ihmettelivät sitä, että hän viipyi pyhäkössä niin pitkään. 22 Kun hän tuli ulos, hän ei pystynyt puhumaan heille, ja he tajusivat, että hän oli juuri nähnyt pyhäkössä yliluonnollisen näyn. Hän viittoili heille mutta pysyi mykkänä. 23 Kun hänen palvelusaikansa päättyi, hän meni kotiinsa.

24 Jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi, eikä tämä lähtenyt kotoaan viiteen kuukauteen. Elisabet sanoi: 25 ”Näin on Jehova nyt tehnyt minulle. Hän on kohdistanut huomionsa minuun ja poistanut häpeäni.”+

26 Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, enkeli Gabriel+ lähetettiin Jumalan luota Nasaret-nimiseen kaupunkiin Galileaan 27 neitsyen+ luo, joka oli kihloissa Daavidin sukuun kuuluvan Joosef-nimisen miehen kanssa. Neitsyen nimi oli Maria.+ 28 Tullessaan sisään enkeli sanoi hänelle: ”Päivää, sinä suuresti siunattu. Jehova on sinun kanssasi.” 29 Maria tuli kuitenkin hyvin levottomaksi hänen sanoistaan ja mietti, mitä tällainen tervehdys oikein tarkoitti. 30 Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut Jumalan suosion. 31 Sinä tulet raskaaksi* ja synnytät pojan,+ ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Jeesus.+ 32 Hänestä tulee suuri,+ ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi.+ Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen,+ 33 ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin jälkeläisiä ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.”+

34 Mutta Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voisi tapahtua, kun en ole ollut sukupuolisuhteessa miehen kanssa?”+ 35 Enkeli vastasi: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi,+ ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös lasta, joka syntyy, kutsutaan pyhäksi,+ Jumalan Pojaksi.+ 36 Myös sukulaisesi Elisabet on tullut vanhalla iällään raskaaksi ja odottaa poikaa. Vaikka häntä sanottiin hedelmättömäksi naiseksi, hän on nyt kuudennella kuukaudella, 37 sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”+ 38 Silloin Maria sanoi: ”Olen Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” Sen jälkeen enkeli lähti hänen luotaan.

39 Vähän myöhemmin Maria matkusti kiireesti vuoristoseudulle erääseen Juudan kaupunkiin, 40 ja hän meni Sakarjan kotiin ja tervehti Elisabetia. 41 Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, lapsi hypähti hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi pyhällä hengellä. 42 Hän huusi kovalla äänellä: ”Sinä olet naisista siunatuin, ja siunattu on kohdussasi oleva lapsi! 43 Miten minä voin saada tällaisen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44 Kun kuulin tervehdyksesi, kohdussani oleva lapsi hypähti ilosta. 45 Onnellinen on se nainen, joka uskoi, koska ne Jehovan sanat, jotka hänelle puhuttiin, toteutuvat täysin!”

46 Maria sanoi: ”Sieluni julistaa Jehovan suuruutta,+ 47 eikä henkeni voi olla riemuitsematta Jumalasta, Pelastajastani,+ 48 sillä hän on nähnyt orjattarensa alhaisen aseman.+ Tästä lähtien kaikki sukupolvet sanovat minua onnelliseksi,+ 49 sillä Voimakas on tehnyt minulle suuria, ja pyhä on hänen nimensä.+ 50 Sukupolvesta sukupolveen hän osoittaa armoa niille, jotka pelkäävät* häntä.+ 51 Hän on tehnyt mahtavia tekoja käsivarrellaan.+ Hän on saanut hajaantumaan ne, joiden sydämen aikomukset ovat ylpeitä.+ 52 Hän on syössyt mahtimiehiä valtaistuimilta+ ja korottanut alhaisia.+ 53 Hän on antanut nälkäisille runsaasti hyvää+ ja lähettänyt rikkaita pois tyhjin käsin. 54 Hän on tullut palvelijansa Israelin avuksi, ja hän muistaa osoittaa armoa+ 55 Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen*+ ikuisesti, niin kuin hän lupasi esi-isillemme.” 56 Maria oli Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa.

57 Elisabetin synnytyksen aika tuli, ja hän synnytti pojan. 58 Hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Jehova oli osoittanut hänelle suurta armoa, ja he iloitsivat hänen kanssaan.+ 59 Kahdeksantena päivänä, kun lapsi piti ympärileikata,+ he tulivat ja aikoivat antaa hänelle nimeksi Sakarja hänen isänsä mukaan. 60 Lapsen äiti kuitenkin sanoi: ”Ei, vaan hänen nimekseen tulee Johannes.” 61 Tällöin he sanoivat hänelle: ”Suvussasi ei ole ketään sen nimistä.” 62 Sitten he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän halusi lapselle antaa. 63 Niin hän pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti: ”Hänen nimensä on Johannes.”+ He kaikki olivat tästä ihmeissään. 64 Samassa hänen suunsa avautui ja kielensä vapautui, ja hän alkoi puhua+ ja ylistää Jumalaa. 65 Silloin pelko valtasi kaikki lähistöllä asuvat, ja kaikista näistä asioista alettiin puhua koko Juudean vuoristoseudulla. 66 Kaikki, jotka kuulivat niistä, jäivät miettimään niitä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Oli näet selvää, että Jehovan käsi oli lapsen kanssa.

67 Lapsen isä Sakarja täyttyi pyhällä hengellä ja profetoi: 68 ”Ylistetty olkoon Jehova, Israelin Jumala,+ sillä hän on kohdistanut huomionsa kansaansa ja tuonut sille vapautuksen.+ 69 Hän on antanut meille voimakkaan pelastajan+ palvelijansa Daavidin suvusta,+ 70 niin kuin hän lupasi pyhien profeettojensa välityksellä kauan sitten.+ 71 Hän lupasi pelastaa meidät vihollisiltamme ja kaikkien meitä vihaavien käsistä,+ 72 osoittaa meille armoa esi-isiemme vuoksi ja muistaa pyhän liittonsa,+ 73 sen valan, jonka hän vannoi esi-isällemme Abrahamille+ 74 antaakseen meille – sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisten käsistä – kunnian palvella häntä pelottomasti, 75 uskollisesti ja oikein koko elämämme ajan. 76 Mutta sinua, lapsi, tullaan kutsumaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä tulet kulkemaan Jehovan edellä valmistaaksesi hänelle tien,+ 77 kertoaksesi hänen kansalleen siitä, että hän pelastaa heidät antamalla heidän syntinsä anteeksi+ 78 meidän Jumalamme hellän myötätunnon vuoksi. Tämän myötätunnon ansiosta päivänkoiton valo tulee luoksemme ylhäältä+ 79 loistaakseen niille, jotka ovat pimeydessä ja kuoleman varjossa,+ ja ohjatakseen jalkamme rauhan tielle.”

80 Lapsi kasvoi ja kypsyi henkisesti.* Hän eli erämaassa, kunnes hänen tuli aika mennä israelilaisten luo.

2 Siihen aikaan keisari Augustus antoi säädöksen, että kaikki maan asukkaat piti luetteloida. 2 (Tämä ensimmäinen luettelointi+ tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.) 3 Niinpä kaikki menivät luetteloitaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 4 Tietysti myös Joosef+ lähti Galileasta Nasaretin kaupungista ylös Juudeaan Daavidin kaupunkiin, jota kutsutaan Betlehemiksi,+ koska hän oli Daavidin sukua. 5 Hän meni luetteloitavaksi Marian kanssa, josta oli tullut hänen vaimonsa*+ ja joka pian synnyttäisi.+ 6 Heidän ollessaan siellä tuli hänen synnytyksensä aika. 7 Niin hän synnytti pojan, esikoisensa.+ Hän kapaloi hänet ja pani hänet seimeen,+ koska majapaikassa ei ollut heille tilaa.

8 Samalla seudulla oli myös paimenia, jotka oleskelivat taivasalla ja vartioivat yöllä laumojaan. 9 Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Jehovan enkeli, ja Jehovan kirkkaus loisti heidän ympärillään. He joutuivat suuren pelon valtaan, 10 mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö, sillä minä julistan teille hyvää uutista, joka tuo suurta iloa kaikille ihmisille. 11 Tänään teille on syntynyt Daavidin kaupungissa+ pelastaja,+ joka on Kristus, Herra.+ 12 Tämä on teille merkkinä: te löydätte vastasyntyneen, joka on kääritty kapaloihin ja joka makaa seimessä.” 13 Yhtäkkiä enkelin kanssa oli joukko taivaalliseen armeijaan*+ kuuluvia, jotka ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14 ”Kunnia korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha+ niiden ihmisten keskuudessa, jotka hän hyväksyy.”

15 Kun sitten enkelit olivat lähteneet paimenten luota taivaaseen, nämä sanoivat toisilleen: ”Mennään heti Betlehemiin katsomaan sitä, mitä on tapahtunut ja mistä Jehova on meille ilmoittanut.” 16 He menivät nopeasti ja löysivät Marian, Joosefin ja vastasyntyneen, joka makasi seimessä. 17 Nähdessään tämän he kertoivat, mitä heille oli sanottu tästä lapsesta. 18 Kaikki, jotka kuulivat, mitä paimenet kertoivat, olivat ihmeissään, 19 mutta Maria painoi kaikki nämä sanat mieleensä ja mietiskeli niitä tarkoin.*+ 20 Sitten paimenet menivät takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaiken sen johdosta, mitä he olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli kerrottu.

21 Kahdeksantena päivänä, kun oli aika ympärileikata lapsi,+ hänelle annettiin nimi Jeesus, jonka enkeli oli antanut ennen kuin Maria oli tullut raskaaksi.+

22 Kun heidän oli aika puhdistautua Mooseksen lain mukaan,+ he veivät hänet ylös Jerusalemiin esittääkseen hänet Jehovalle, 23 niin kuin Jehovan lakiin on kirjoitettu: ”Jokainen esikoispoika* täytyy pyhittää Jehovalle.”+ 24 He uhrasivat uhrin sen mukaan kuin on sanottu Jehovan laissa: ”Kaksi turturikyyhkyä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.”+

25 Jerusalemissa oli Simeon-niminen mies, joka oli oikeamielinen ja jumalaapelkäävä. Hän odotti aikaa, jolloin Israel saisi lohdutusta,+ ja pyhää henkeä oli hänen päällään. 26 Lisäksi pyhä henki oli yliluonnollisesti paljastanut hänelle, ettei hän kuolisi ennen kuin olisi nähnyt Jehovan Kristuksen.+ 27 Hengen ohjauksessa hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat sinne pienen lapsensa noudattaakseen lain vaatimusta,+ 28 hän otti lapsen syliinsä ja ylisti Jumalaa. Hän sanoi: 29 ”Suvereeni Herra, nyt sinä annat orjasi lähteä rauhassa,+ niin kuin olet sanonut, 30 sillä silmäni ovat nähneet hänet, jonka kautta sinä tuot pelastuksen,*+ 31 hänet, jonka olet antanut, jotta kaikki kansat voivat nähdä hänet,+ 32 valon,+ joka poistaa verhon kansoilta,+ ja kansasi Israelin kirkkauden.” 33 Lapsen isä ja äiti ihmettelivät sitä, mitä hänestä puhuttiin. 34 Simeon myös siunasi heidät ja sanoi lapsen äidille Marialle: ”Tämän lapsen takia monet kaatuvat+ ja monet nousevat ylös Israelissa,+ ja hän on merkki, jota halveksitaan+ 35 (sinut itsesi taas lävistää pitkä miekka+), niin että monen sydämen ajatukset paljastuisivat.”

36 Siellä oli myös iäkäs naisprofeetta Anna, joka oli Fanuelin tytär ja kuului Asserin heimoon. Hän oli elänyt aviomiehensä kanssa seitsemän vuotta naimisiinmenonsa jälkeen,* 37 mutta nyt hän oli leski, 84-vuotias. Hän ei ollut koskaan poissa temppelistä vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen hartaasti. 38 Juuri sillä hetkellä hän tuli heidän lähelleen ja alkoi kiittää Jumalaa ja puhua lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta.+

39 Kun he sitten olivat tehneet kaiken Jehovan lain mukaan,+ he menivät takaisin Galileaan omaan kaupunkiinsa Nasaretiin.+ 40 Lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja hän oli jatkuvasti Jumalan suosiossa.+

41 Hänen vanhemmillaan oli tapana mennä joka vuosi Jerusalemiin pesah-juhlaan.+ 42 Kun hän oli 12-vuotias, he menivät ylös niin kuin aina juhlan aikaan.+ 43 Kun juhla oli ohi ja he lähtivät paluumatkalle, Jeesus-poika jäi Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa huomanneet sitä. 44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan ennen kuin alkoivat etsiä häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. 45 Mutta kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin ja etsivät häntä kaikkialta. 46 Kolmen päivän kuluttua he vihdoin löysivät hänet temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. 47 Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.+ 48 Kun hänen vanhempansa näkivät hänet, he olivat hyvin hämmästyneitä, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Lapsi, miksi sinä teit meille näin? Isäsi ja minä olemme hätääntyneinä etsineet sinua.” 49 Mutta hän sanoi heille: ”Miksi te etsitte minua? Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni talossa?”+ 50 He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti.

51 Sitten hän meni alas heidän kanssaan ja palasi Nasaretiin, ja hän pysyi heille alamaisena.+ Hänen äitinsä taas säilytti huolellisesti kaikkia näitä sanoja sydämessään.+ 52 Jeesus kasvoi, tuli yhä viisaammaksi ja miellytti aina vain enemmän Jumalaa ja ihmisiä.

3 Keisari Tiberiuksen* 15. hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus+ oli Juudean käskynhaltijana, Herodes+ Galilean paikallishallitsijana, hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiksen maan paikallishallitsijana ja Lysanias Abilenen paikallishallitsijana, 2 ylipappi Hannaan ja Kaifaan päivinä,+ tuli Jumalan julistus Sakarjan+ pojalle Johannekselle+ erämaahan.+

3 Niin hän kulki kaikkialla Jordanin ympäristössä ja saarnasi ihmisille, että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta, joka johtaisi syntien anteeksiantoon,+ 4 niin kuin on kirjoitettu profeetta Jesajan sanojen kirjaan: ”Joku huutaa erämaassa: ’Valmistakaa tie Jehovalle! Tehkää tiet hänelle suoriksi.+ 5 Jokainen laakso on täytettävä ja jokainen vuori ja kukkula tasoitettava, mutkaisista teistä on tultava suoria ja kuoppaisista teistä tasaisia, 6 ja kaikki ihmiset tulevat* näkemään, miten Jumala pelastaa.’”*+

7 Johannes sanoi ihmisille, joita tuli joukoittain hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeiden jälkeläiset, kuka teitä on kehottanut pakenemaan tulevaa vihaa?+ 8 Tuottakaa sen vuoksi hedelmiä, jotka osoittavat, että olette katuneet. Älkää alkako ajatella: ’Meidän isämme on Abraham.’ Minä sanon teille, että Jumala pystyy herättämään näistä kivistä lapsia Abrahamille. 9 Kirves tosiaan on jo puiden juurella. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”+

10 Ihmisjoukot kyselivät häneltä: ”Mitä meidän sitten pitää tehdä?” 11 Hän vastasi heille: ”Sen, jolla on kaksi vaatetta,* pitää antaa toinen sille, jolla ei ole yhtään, ja sen, jolla on syötävää, pitää tehdä samoin.”+ 12 Veronkantajiakin tuli kastettavaksi,+ ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja, mitä meidän pitää tehdä?” 13 Hän sanoi heille: ”Älkää perikö* yhtään enempää veroa kuin on säädetty.”+ 14 Myös sotilaat kyselivät häneltä: ”Mitä meidän pitää tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää kiristäkö* ketään älkääkä syyttäkö ketään väärin+ vaan tyytykää ylläpitoonne.”

15 Kansa oli nyt odotuksen vallassa, ja kaikki pohdiskelivat, voisiko Johannes olla Kristus.+ 16 Johannes antoi vastauksen, kun hän sanoi kaikille: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tulossa minua voimakkaampi,* enkä minä ole kelvollinen avaamaan hänen sandaaliensa hihnoja.+ Hän kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella.+ 17 Hänellä on viskuulapionsa kädessään, jotta hän puhdistaisi puimatantereensa kokonaan ja kokoaisi vehnän varastoonsa, mutta akanat hän polttaa tulella, jota ei voi sammuttaa.”

18 Hän esitti myös monia muita kehotuksia ja jatkoi hyvän uutisen julistamista kansalle. 19 Mutta koska Johannes oli ojentanut paikallishallitsija Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan vuoksi ja kaikkien Herodeksen pahojen tekojen vuoksi, 20 Herodes kaiken tämän lisäksi vielä sulki Johanneksen vankilaan.+

21 Kun nyt kaikkea kansaa kastettiin, Jeesuskin kastettiin.+ Hänen rukoillessaan taivas aukeni+ 22 ja pyhä henki laskeutui kyyhkysen kaltaisessa hahmossa* hänen päälleen, ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani. Olen hyväksynyt sinut.”+

4 Sitten Jeesus lähti pois Jordanilta täynnä pyhää henkeä. Henki johdatteli häntä erämaassa+ 2 40 päivää, ja Paholainen kiusasi häntä.+ Hän ei syönyt mitään noina päivinä, ja siksi hänellä oli niiden päätyttyä nälkä. 3 Tällöin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos olet Jumalan poika, käske tämän kiven muuttua leiväksi.” 4 Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää pelkästään leivästä.’”+

5 Niin Paholainen vei hänet ylös ja näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat.+ 6 Paholainen sanoi hänelle: ”Minä annan sinulle vallan näihin kaikkiin ja niiden loiston, sillä tuo valta on luovutettu minulle,+ ja minä annan sen kenelle tahdon.+ 7 Jos sinä siis teet minun edessäni palvontateon, tämä kaikki on sinun.” 8 Jeesus vastasi hänelle: ”On kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja vain häntä sinun tulee palvella.’”*+

9 Sitten Paholainen johdatti hänet Jerusalemiin, asetti hänet temppelin korkeimmalle kohdalle ja sanoi hänelle: ”Jos olet Jumalan poika, heittäydy tästä alas,+ 10 sillä on kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua’ 11 ja ’He kantavat sinua käsillään, ettet iskisi jalkaasi kiveen.’”+ 12 Jeesus vastasi hänelle: ”On sanottu: ’Et saa koetella Jehovaa, Jumalaasi.’”+ 13 Sitten Paholainen lopetti kiusaamisen kokonaan ja meni pois hänen luotaan odottamaan toista sopivaa aikaa.+

14 Jeesus palasi Galileaan täynnä hengen voimaa,*+ ja hänestä puhuttiin pian hyvää koko sillä seudulla. 15 Hän alkoi myös opettaa heidän synagogissaan, ja kaikki arvostivat häntä.

16 Sitten hän tuli Nasaretiin,+ jossa hän oli kasvanut, meni tapansa mukaan sapattipäivänä synagogaan+ ja nousi lukemaan. 17 Hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirjakäärö, ja hän avasi kirjakäärön ja löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: 18 ”Jehovan henki on minun päälläni, koska hän on voidellut minut kertomaan hyvää uutista köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan, että vangitut vapautuvat ja sokeat saavat näkönsä, päästämään muserretut pois vapaina,+ 19 saarnaamaan Jehovan hyvän tahdon vuotta.”+ 20 Sen jälkeen hän kääri kirjakäärön kokoon, ojensi sen takaisin palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katse oli kohdistunut kiinteästi häneen. 21 Sitten hän sanoi heille: ”Tänään tämä raamatunkohta, jonka juuri kuulitte,* on täyttynyt.”+

22 He kaikki alkoivat puhua hänestä myönteisesti* ja ihmetellä hänen miellyttäviä sanojaan,+ ja he sanoivat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?”+ 23 Tällöin hän sanoi heille: ”Epäilemättä ajattelette, että minuun soveltuu tämä sanonta: ’Lääkäri, paranna itsesi’, ja sanotte minulle: ’Olemme kuulleet siitä, mitä teit Kapernaumissa.+ Tee samoin täällä kotiseudullasi.’” 24 Sitten hän jatkoi: ”Minä vakuutan teille, ettei yhtäkään profeettaa tunnusteta kotiseudullaan.+ 25 Sanon teille totuudenmukaisesti: Israelissa oli monia leskiä Elian päivinä, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja koko maahan tuli suuri nälänhätä.+ 26 Eliaa ei kuitenkaan lähetetty heistä kenenkään luo vaan sen sijaan erään lesken* luo Sarpatiin Sidonin maahan.+ 27 Israelissa oli myös monia spitaalisia profeetta Elisan aikana, mutta heistä ei puhdistunut yksikään, ainoastaan syyrialainen Naaman.”+ 28 Silloin kaikki, jotka kuulivat tämän synagogassa, raivostuivat.+ 29 He nousivat, ajoivat hänet kaupungin ulkopuolelle ja veivät hänet jyrkänteen reunalle vuorella,* jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. 30 Mutta hän kulki heidän keskeltään ja jatkoi matkaansa.+

31 Hän meni sitten alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin. Hän opetti kansaa sapattina,+ 32 ja ihmiset olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetustavastaan,+ koska hän puhui arvovaltaisesti. 33 Synagogassa oli mies, jossa oli henki, epäpuhdas demoni, ja hän huusi suureen ääneen:+ 34 ”Aah! Mitä sinä meistä haluat, Jeesus Nasaretilainen?+ Tulitko tuhoamaan meidät? Tiedän tarkalleen, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä.”+ 35 Jeesus kuitenkin nuhteli demonia: ”Ole hiljaa ja tule ulos hänestä!” Paiskattuaan miehen heidän keskelleen demoni tuli ulos hänestä vahingoittamatta häntä. 36 Tällöin he kaikki hämmästyivät ja alkoivat sanoa toisilleen: ”Mitä puhetta tämä oikein on? Hänellä on valtaa ja voimaa käskeä epäpuhtaita henkiä, ja he tulevat ulos!” 37 Uutiset hänestä levisivät seudun joka kolkkaan.+

38 Lähdettyään synagogasta hän meni Simonin kotiin. Simonin anopilla oli kova kuume, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan naista.+ 39 Niin hän kumartui naisen yli ja käski kuumeen lähteä hänestä, ja se lähti. Samassa nainen nousi ja alkoi palvella heitä.

40 Auringon laskiessa Jeesuksen luo tuotiin kaikki erilaisten tautien vaivaamat sairaat. Hän paransi heidät laittamalla kätensä heidän jokaisen päälle.+ 41 Myös demoneja tuli monista ulos, ja he huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika.”+ Mutta hän nuhteli demoneja eikä antanut heidän puhua,+ sillä he tiesivät hänen olevan Kristus.+

42 Päivän valjettua hän lähti sieltä ja meni syrjäiseen paikkaan.+ Ihmisjoukot alkoivat kuitenkin etsiä häntä, ja he tulivat sinne, missä hän oli, ja yrittivät estää häntä lähtemästä luotaan. 43 Mutta hän sanoi heille: ”Minun täytyy julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista muissakin kaupungeissa, koska sitä varten minut on lähetetty.”+ 44 Niinpä hän jatkoi saarnaamista Juudean synagogissa.

5 Kerran kun Jeesus seisoi Gennesaretinjärven rannalla,+ ihmisjoukko tungeksi hänen ympärillään kuullakseen Jumalan sanaa. 2 Hän näki järven rannassa kaksi venettä, mutta kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan.+ 3 Astuttuaan toiseen veneistä hän pyysi Simonia, jonka vene se oli, lähtemään vähän ulommaksi rannasta. Sitten hän istui ja alkoi opettaa ihmisjoukkoja veneestä käsin. 4 Lakattuaan puhumasta hän sanoi Simonille: ”Lähde sinne, missä on syvää, ja laskekaa verkkonne apajalle.” 5 Simon kuitenkin vastasi: ”Opettaja, olemme tehneet kovasti työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään,+ mutta sinun käskystäsi minä lasken verkot.” 6 Kun he tekivät näin, he saivat niin paljon kaloja, että heidän verkkonsa alkoivat repeillä.+ 7 Silloin he viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan tulemaan apuun. Kun nämä tulivat, he täyttivät molemmat veneet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. 8 Tämän nähdessään Simon Pietari polvistui Jeesuksen jalkojen eteen ja sanoi: ”Lähde minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies.” 9 Sekä Simon että hänen kanssaan olevat olivat näet suunniltaan hämmästyksestä saamansa kalansaaliin takia, 10 ja samoin olivat Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat,+ jotka olivat Simonin liikekumppaneita. Mutta Jeesus sanoi Simonille: ”Lakkaa pelkäämästä. Tästä lähtien saat saaliiksi ihmisiä.”*+ 11 Niin he toivat veneet takaisin maihin, jättivät kaiken ja seurasivat häntä.+

12 Kerran kun Jeesus oli eräässä kaupungissa, siellä oli mies, joka oli täynnä spitaalia. Nähdessään Jeesuksen mies kumartui maahan asti ja pyysi häneltä hartaasti: ”Herra, jos vain haluat, sinä voit puhdistaa* minut.”+ 13 Jeesus ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ”Minä haluan! Puhdistu.” Heti spitaali hävisi hänestä.+ 14 Sitten hän kielsi miestä kertomasta siitä kenellekään+ ja sanoi: ”Mene näyttämään itsesi papille ja anna uhrilahja puhdistumisesi vuoksi, niin kuin Mooses on käskenyt,+ todistukseksi* heille.”+ 15 Mutta uutiset Jeesuksesta levisivät yhä laajemmalle, ja suuria ihmisjoukkoja kokoontui kuunnellakseen häntä ja parantuakseen sairauksistaan.+ 16 Hän meni kuitenkin usein autioille seuduille rukoilemaan.

17 Eräänä päivänä, kun hän oli opettamassa, siellä istui myös fariseuksia ja lainopettajia, jotka olivat tulleet kaikista Galilean ja Juudean kylistä sekä Jerusalemista. Hänellä oli Jehovan voimaa, niin että hän pystyi parantamaan ihmisiä.+ 18 Eräät miehet kantoivat halvaantunutta miestä paareilla, ja he yrittivät tuoda hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen.+ 19 Kun he ihmisjoukon vuoksi eivät pystyneet tuomaan häntä sisään, he kiipesivät katolle ja laskivat hänet paareilla tiilikaton läpi ihmisten keskelle Jeesuksen eteen. 20 Kun hän näki heidän uskonsa, hän sanoi: ”Ihminen, syntisi on annettu anteeksi.”+ 21 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat pohtia: ”Kuka on tämä, joka pilkkaa Jumalaa? Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?”+ 22 Jeesus kuitenkin havaitsi heidän pohdintansa ja sanoi heille: ”Mitä te pohditte sydämessänne? 23 Kumpi on helpompi sanoa: ’Syntisi on annettu anteeksi’ vai ’Nouse ja kävele’? 24 Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi...” Hän sanoi halvaantuneelle: ”Minä sanon sinulle: nouse, ota paarisi ja mene kotiisi.”+ 25 Silloin mies nousi seisomaan heidän edessään, otti sen, minkä päällä hän oli maannut, ja meni kotiinsa ylistäen Jumalaa. 26 He kaikki olivat aivan haltioissaan+ ja alkoivat ylistää Jumalaa. Täynnä syvää kunnioitusta he sanoivat: ”Olemme nähneet tänään jotain ihmeellistä!”

27 Tämän jälkeen Jeesus meni ulos ja näki Leevi-nimisen veronkantajan istuvan veroasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Tule minun seuraajakseni.”+ 28 Hän jätti kaiken taakseen, nousi ja lähti seuraamaan häntä.+ 29 Leevi järjesti sitten Jeesukselle suuret juhlat talossaan, ja heidän kanssaan aterialla oli suuri joukko veronkantajia ja muita.+ 30 Tällöin fariseukset ja heihin kuuluvat kirjanoppineet alkoivat nurista hänen opetuslapsilleen: ”Miksi te syötte ja juotte veronkantajien ja syntisten kanssa?”+ 31 Vastaukseksi Jeesus sanoi heille: ”Ne, jotka ovat terveitä, eivät tarvitse lääkäriä vaan ne, jotka ovat sairaita.+ 32 En ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä, jotta he katuisivat.”+

33 He sanoivat hänelle: ”Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja esittävät hartaita rukouksia, samoin kuin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat.”+ 34 Jeesus sanoi heille: ”Ette kai voi vaatia sulhasen ystäviä paastoamaan, kun sulhanen on heidän luonaan? 35 Mutta tulee aika, jolloin sulhanen+ otetaan pois heidän luotaan, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat.”+

36 Hän esitti heille myös vertauksen: ”Ei kukaan leikkaa paikkaa uudesta vaatteesta ja ompele sitä vanhaan vaatteeseen. Jos niin tehdään, uusi paikka repeää irti, eikä uudesta vaatteesta otettu paikka sovi vanhaan vaatteeseen.+ 37 Kukaan ei myöskään kaada uutta viiniä vanhoihin viinileileihin. Jos niin tehdään, uusi viini halkaisee viinileilit, viini valuu pois ja leilit menevät pilalle. 38 Uusi viini täytyy kaataa uusiin viinileileihin. 39 Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta, sillä hän sanoo: ’Vanha on hyvää.’”

6 Eräänä sapattina hän kulki viljapeltojen halki, ja hänen opetuslapsensa nyhtivät tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.+ 2 Silloin jotkut fariseukset sanoivat: ”Miksi teette sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?”+ 3 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja hänen kanssaan olevilla miehillä oli nälkä?+ 4 Hän meni pyhäkköön, sai uhrileivät, söi ja antoi kanssaan oleville miehillekin leipiä, joita ei kenenkään muun kuin pappien ole lupa syödä.”+ 5 Sitten hän sanoi heille: ”Ihmisen Poika on sapatin Herra.”+

6 Eräänä toisena sapattina+ hän meni synagogaan ja alkoi opettaa. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut.*+ 7 Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Jeesusta tarkasti silmällä nähdäkseen, parantaisiko hän sapattina, jotta he saisivat tilaisuuden syyttää häntä.+ 8 Hän tiesi kuitenkin, mitä he ajattelivat,+ ja sanoi siksi miehelle, jonka käsi oli surkastunut:* ”Nouse ja asetu seisomaan keskelle.” Mies nousi ja asettui seisomaan. 9 Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kysyn teiltä: onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa vai tappaa?”+ 10 Katsottuaan ympärilleen heihin kaikkiin hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies teki niin, ja hänen kätensä palautui ennalleen. 11 Mutta he raivostuivat silmittömästi ja alkoivat puhua keskenään siitä, mitä tekisivät Jeesukselle.

12 Noihin aikoihin hän meni vuorelle rukoilemaan,+ ja hän rukoili siellä Jumalaa koko yön.+ 13 Kun tuli päivä, hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heidän joukostaan 12, jotka hän nimesi apostoleiksi:+ 14 Simonin, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veljen Andreaan, Jaakobin, Johanneksen, Filippuksen,+ Bartolomeuksen, 15 Matteuksen, Tuomaan,+ Alfeuksen pojan Jaakobin, Simonin, jota sanotaan innokkaaksi, 16 Jaakobin pojan Juudaksen ja Juudas Iskariotin, josta tuli petturi.

17 Jeesus tuli alas heidän kanssaan ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja valtavasti väkeä kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista sekä Tyroksen ja Sidonin rannikkoseudulta. He olivat tulleet kuulemaan häntä ja parantumaan sairauksistaan.+ 18 Jopa epäpuhtaiden henkien vaivaamat parannettiin. 19 Kaikki ihmiset yrittivät koskettaa häntä,+ koska hänestä lähti voimaa+ ja se paransi heidät kaikki.

20 Hän katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:

”Onnellisia olette te köyhät,+ sillä Jumalan valtakunta on teidän.+

21 Onnellisia olette te, jotka nyt olette nälkäisiä, sillä te tulette kylläisiksi.+

Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan.+

22 Onnellisia olette te aina kun ihmiset vihaavat teitä+ ja kun he sulkevat teidät pois keskuudestaan,+ häpäisevät* teitä ja parjaavat nimeänne* Ihmisen Pojan takia.+ 23 Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaassa. Samoinhan heidän esi-isillään oli tapana tehdä profeetoille.+

24 Mutta voi teitä, te rikkaat,+ sillä te olette jo saaneet kaiken lohtunne.+

25 Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette olemaan nälkäisiä.

Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te tulette suremaan ja itkemään.+

26 Voi teitä, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää,+ sillä näinhän heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.

27 Mutta minä sanon teille, jotka kuuntelette: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä,+ 28 pyytäkää siunausta niille, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa niiden puolesta, jotka loukkaavat teitä.+ 29 Sille, joka lyö sinua toiselle poskelle, tarjoa toinenkin, ja siltä, joka ottaa päällimmäisen vaatteesi, älä kiellä alimmaistakaan.+ 30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää,+ äläkä pyydä takaisin siltä, joka ottaa sinun omaasi.

31 Niin kuin haluatte toisten tekevän teille, niin tehkää* te heille.+

32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka rakastavat heitä.+ 33 Jos teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos lainaatte niille, joiden odotatte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on?+ Syntisetkin lainaavat syntisille, kun uskovat saavansa saman verran takaisin. 35 Rakastakaa te sitä vastoin vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta mitään takaisin.+ Silloin teidän palkkanne tulee olemaan suuri ja te tulette olemaan Korkeimman poikia, sillä hän on huomaavainen* kiittämättömille ja pahoille.+ 36 Olkaa armollisia niin kuin teidän Isänne on armollinen.+

37 Lisäksi lakatkaa tuomitsemasta, niin teitä ei missään tapauksessa tuomita,+ ja lakatkaa arvostelemasta,* niin teitä ei missään tapauksessa arvostella. Antakaa anteeksi, niin teille annetaan anteeksi.+ 38 Pitäkää tapananne antaa,+ niin teille annetaan.+ Syliinne kaadetaan runsas mitta, tiiviiksi painettu, ravisteltu ja kukkurainen. Sillä mitalla, jolla te mittaatte toisille, mitataan teille takaisin.”

39 Sitten hän kertoi heille myös vertauksia: ”Ei kai sokea voi opastaa sokeaa? Silloinhan molemmat putoaisivat kuoppaan.*+ 40 Oppilas* ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on saanut kaiken opetuksen,* on opettajansa kaltainen. 41 Miksi katsot roskaa, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä, joka on omassa silmässäsi?+ 42 Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Veli, anna minun ottaa pois roska, joka on silmässäsi’, kun et itse näe hirttä omassa silmässäsi? Tekopyhä! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ja voit ottaa pois roskan, joka on veljesi silmässä.+

43 Ei yksikään hyvä puu tuota huonoja* hedelmiä, eikä yksikään huono* puu tuota hyviä hedelmiä.+ 44 Jokainen puu tunnetaan omista hedelmistään.+ Eihän esimerkiksi viikunoita kerätä orjantappuroista eikä viinirypäleitä korjata orjantappurapensaasta. 45 Hyvä ihminen tuo esiin hyvää siitä hyvästä, mitä hän on varastoinut sydämeensä, mutta paha ihminen tuo esiin pahaa siitä pahasta, mitä hän on varastoinut, sillä suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.+

46 Miksi te kutsutte minua: ’Herra! Herra!’ mutta ette tee, mitä sanon?+ 47 Minä kerron teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan:+ 48 Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvälle ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, joen vedet syöksyivät taloa vasten mutta eivät pystyneet horjuttamaan sitä, koska se oli hyvin rakennettu.+ 49 Toisaalta se, joka kuulee mutta ei tee mitään,+ on kuin mies, joka rakensi talon suoraan maan pinnalle laskematta perustusta. Joen vedet syöksyivät taloa vasten, ja se luhistui heti ja sortui täysin.”

7 Kun hän oli sanonut kaiken tämän ihmisjoukoille, hän meni Kapernaumiin. 2 Erään upseerin orja, jota upseeri arvosti, oli vakavasti sairas ja lähellä kuolemaa.+ 3 Kuultuaan Jeesuksesta upseeri lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi ja parantaisi hänen orjansa. 4 He tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat pyytää häneltä hyvin hartaasti: ”Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän, 5 sillä hän rakastaa kansaamme ja juuri hän rakensi synagogamme.” 6 Niin Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän ei ollut enää kaukana talosta, upseerin lähettämät ystävät tulivat sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaudu, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.+ 7 Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi. Mutta sano vain sana, niin palvelijani paranee. 8 Minutkin on asetettu toisten vallan alaisuuteen, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene!’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule!’, niin hän tulee, ja orjalleni: ’Tee tämä!’, niin hän tekee sen.” 9 Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi. Hän kääntyi häntä seuraavan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: ”Minä sanon teille: en ole havainnut edes israelilaisten keskuudessa näin suurta uskoa.”+ 10 Kun upseerin lähettämät miehet palasivat taloon, he näkivät orjan olevan aivan terve.+

11 Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen opetuslapsensa ja suuri ihmisjoukko kulkivat hänen kanssaan. 12 Kun hän tuli lähelle kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa.+ Äiti oli lisäksi leski. Hänen kanssaan oli myös suuri joukko kaupungin asukkaita. 13 Kun Herra näki naisen, hänen tuli tätä sääli,+ ja hän sanoi naiselle: ”Lakkaa itkemästä.”+ 14 Sen jälkeen hän lähestyi paareja* ja kosketti niitä, ja kantajat seisahtuivat. Sitten hän sanoi: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!”*+ 15 Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen.+ 16 Silloin pelko valtasi heidät kaikki, ja he alkoivat ylistää Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta on ilmaantunut keskuuteemme”+ ja ”Jumala on kohdistanut huomionsa kansaansa.”+ 17 Uutinen siitä, mitä hän oli tehnyt, levisi kaikkialle Juudeaan ja koko sille seudulle.

18 Johanneksen opetuslapset kertoivat hänelle tästä kaikesta.+ 19 Niin Johannes kutsui luokseen kaksi opetuslastaan ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se, jonka tulemista odotamme,+ vai pitääkö meidän odottaa jotain toista?” 20 Kun miehet tulivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: ’Oletko sinä se, jonka tulemista odotamme, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?’” 21 Hän paransi juuri silloin monia sairauksista+ ja vakavista taudeista, ajoi ulos pahoja henkiä ja antoi monille sokeille näön. 22 Hän vastasi heille: ”Menkää kertomaan Johannekselle, mitä olette kuulleet ja nähneet: sokeat näkevät,+ rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat,+ kuolleita herätetään ja köyhille kerrotaan hyvää uutista.+ 23 Onnellinen on se, joka uskoo minuun ilman epäilyksiä.”*+

24 Kun Johanneksen viestinviejät olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisjoukoille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?+ 25 Mitä sitten lähditte katsomaan? Hienoihin* vaatteisiin pukeutunutta ihmistäkö?+ Ne jotka käyttävät upeita vaatteita ja elävät ylellisyydessä, ovat kuninkaiden palatseissa. 26 Mitä oikeastaan lähditte katsomaan? Profeettaako? Kyllä, ja minä sanon teille: hän on paljon enemmän kuin profeetta.+ 27 Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän edelläsi* sanansaattajani, joka valmistaa tien edelläsi.’+ 28 Minä sanon teille: naisista syntyneiden joukossa ei ole ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisinkin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.”+ 29 (Kun koko kansa ja veronkantajat kuulivat tämän, he tunnustivat, että Jumala toimii oikein, sillä heidät oli kastettu Johanneksen kasteella.+ 30 Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan ohjauksen,*+ koska he eivät olleet Johanneksen kastamia.)

31 ”Keneen siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä, ja kenen kaltaisia he ovat?+ 32 He ovat kuin lapsia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet. Me valitimme, mutta te ette itkeneet.’ 33 Vastaavasti Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä,+ mutta te sanotte: ’Hänessä on demoni.’ 34 Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, mutta te sanotte: ’Katsokaa! Ahmatti ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä!’+ 35 Joka tapauksessa viisaus ilmenee kaikesta siitä, mitä se saa aikaan.”+

36 Muuan fariseus pyysi monta kertaa Jeesusta syömään kanssaan. Niinpä hän meni fariseuksen taloon ja asettui pitkälleen pöydän ääreen.+ 37 Eräs nainen, joka tunnettiin kaupungissa syntisenä, sai tietää, että hän oli aterialla* fariseuksen talossa, ja toi alabasteripullon, jossa oli hyväntuoksuista öljyä.+ 38 Nainen asettui hänen taakseen hänen jalkojensa viereen, itki ja antoi kyyneleidensä kastella ne. Hän pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan, suuteli niitä hellästi ja kaatoi niille hyväntuoksuista öljyä. 39 Tämän nähdessään fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, sanoi itsekseen: ”Jos tämä mies todella olisi profeetta, hän tietäisi, kuka ja millainen on tuo nainen, joka häneen koskee – että hän on syntinen.”+ 40 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle jotain sanottavaa.” Hän sanoi: ”Sano, Opettaja!”

41 ”Kaksi miestä oli velkaa eräälle lainaajalle. Toinen oli velkaa 500 denaaria, toinen 50. 42 Kun heillä ei ollut millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille velan anteeksi.* Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” 43 Simon vastasi: ”Luullakseni se, jolle hän antoi anteeksi enemmän.” Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein päätelty.” 44 Sen jälkeen hän kääntyi naiseen päin ja sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, etkä sinä antanut minulle vettä jalkojeni pesuun. Mutta tämä nainen kasteli jalkani+ kyynelillään ja pyyhki ne kuiviksi hiuksillaan. 45 Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen on hellästi suudellut jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. 46 Sinä et kaatanut päähäni öljyä, mutta tämä nainen kaatoi jaloilleni hyväntuoksuista öljyä. 47 Tämän vuoksi minä sanon sinulle: hänen syntinsä, niin paljon kuin niitä onkin,* on annettu anteeksi,+ koska hän rakasti paljon.+ Mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” 48 Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi.”+ 49 Ne jotka olivat pitkällään pöydän ääressä hänen kanssaan, alkoivat sanoa toisilleen: ”Kuka on tämä mies, joka antaa jopa syntejä anteeksi?”+ 50 Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.+ Mene rauhassa.”

8 Pian sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan hyvää uutista.+ Hänen kanssaan olivat 12 apostolia 2 ja eräät naiset, jotka oli vapautettu pahoista hengistä ja parannettu sairauksista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu,+ josta oli tullut ulos seitsemän demonia, 3 Johanna,+ joka oli Herodeksen valtuutetun Kuusaan vaimo, ja Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja nämä kaikki käyttivät omia varojaan heidän palvelemiseensa.+

4 Kun nyt suuri ihmisjoukko oli kokoontunut niiden kanssa, jotka olivat tulleet hänen luokseen eri kaupungeista, hän kertoi vertauksen:+ 5 ”Kylväjä lähti kylvämään siemeniä. Hänen kylväessään osa niistä putosi tien varteen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät ne.+ 6 Osa putosi kalliolle, ja orastettuaan ne kuivettuivat, koska ne eivät saaneet kosteutta.+ 7 Jotkin putosivat ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet, jotka kasvoivat niiden kanssa, tukahduttivat ne.+ 8 Mutta jotkin putosivat hyvään maahan, ja orastettuaan ne tuottivat satoa satakertaisesti.”+ Tämän puhuttuaan hän sanoi kuuluvalla äänellä: ”Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+

9 Hänen opetuslapsensa kuitenkin kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus tarkoitti.+ 10 Hän sanoi: ”Te olette saaneet* ymmärtää Jumalan valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta muille ne ovat vain vertauksia,+ jotta vaikka he katsovat, he katsoisivat turhaan, ja vaikka he kuulevat, he eivät tajuaisi merkitystä.+ 11 Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sanoma.*+ 12 Tien varteen pudonneet ovat ne, jotka ovat kuulleet, ja sitten Paholainen tulee ja ottaa sanoman pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.+ 13 Kalliolle pudonneet ovat ne, jotka kuullessaan sanoman ottavat sen iloiten vastaan, mutta näillä ei ole juuria. He uskovat jonkin aikaa, mutta koetuksen aikana he luopuvat.+ 14 Ohdakkeiden sekaan pudonneet ovat ne, jotka ovat kuulleet, mutta koska tämän elämän huolet, rikkaus+ ja nautinnot+ vievät heidät mukanaan, he tukahtuvat kokonaan eivätkä tuota kypsää satoa.+ 15 Hyvään maahan pudonneet taas ovat ne, joilla on vilpitön ja hyvä sydän+ ja jotka kuultuaan sanoman säilyttävät sen ja tuottavat satoa kestävinä.+

16 Ei kukaan, joka on sytyttänyt lampun, peitä sitä astialla tai laita sitä sängyn alle, vaan hän laittaa sen lampunjalkaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.+ 17 Ei näet ole mitään kätkettyä, mikä ei tule esiin, eikä mitään huolellisesti salattua, mikä ei koskaan tule tunnetuksi eikä tule ilmi.+ 18 Kiinnittäkää siis huomiota siihen, miten kuuntelette, sillä sille, jolla on, annetaan lisää,+ mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hän kuvittelee itsellään olevan.”+

19 Hänen äitinsä ja veljensä+ tulivat tapaamaan häntä mutta eivät ihmisjoukon vuoksi päässeet hänen lähelleen.+ 20 Niinpä hänelle ilmoitettiin: ”Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat nähdä sinut.” 21 Hän vastasi heille: ”Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.”+

22 Eräänä päivänä hän ja hänen opetuslapsensa astuivat veneeseen, ja hän sanoi heille: ”Lähdetään järven toiselle puolelle.” Niin he lähtivät vesille.+ 23 Heidän purjehtiessaan hän nukahti. Mutta järvelle syöksyi raju myrskytuuli, ja heidän veneensä alkoi täyttyä vedellä, niin että se oli vaarassa upota.+ 24 Silloin he menivät herättämään hänet ja sanoivat: ”Opettaja, Opettaja, me kuolemme!” Niin hän nousi ja nuhteli tuulta ja raivoavaa aallokkoa. Ne asettuivat, ja tuli tyyni.+ 25 Sitten hän sanoi heille: ”Missä on teidän uskonne?” Mutta pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen hyvin hämmästyneinä: ”Kuka tämä oikein on? Hän käskee jopa tuulta ja vettä, ja ne tottelevat häntä.”+

26 He rantautuivat gerasalaisten alueelle,+ joka on vastapäätä Galileaa. 27 Kun Jeesus oli astunut maihin, häntä vastaan tuli kaupungista demonien riivaama mies. Mies ei ollut pitkähköön aikaan käyttänyt vaatteita, eikä hän asunut talossa vaan haudoilla.*+ 28 Nähdessään Jeesuksen hän huusi, polvistui hänen eteensä ja sanoi suureen ääneen: ”Mitä sinä minusta haluat, Jeesus, korkeimman Jumalan Poika? Pyydän sinulta: älä piinaa minua.”+ 29 (Jeesus oli näet käskenyt epäpuhdasta henkeä tulemaan ulos miehestä. Henki oli käynyt miehen kimppuun monta kertaa,*+ ja toistuvasti mies oli pantu jalkakahleisiin ja ketjuihin ja häntä oli pidetty vartioituna. Hän oli kuitenkin katkaissut kahleet, ja demoni oli ajanut hänet syrjäisiin paikkoihin.) 30 Jeesus kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän sanoi: ”Legioona”, sillä häneen oli mennyt monta demonia. 31 Demonit pyysivät häneltä useita kertoja, ettei hän määräisi heitä menemään syvyyteen.+ 32 Vuorella oli suuri sikalauma+ laitumella, ja niinpä he pyysivät häneltä, että hän antaisi heidän mennä sikoihin, ja hän antoi heille luvan.+ 33 Silloin demonit tulivat ulos miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkänteeltä järveen ja hukkui. 34 Mutta kun paimenet näkivät, mitä oli tapahtunut, he pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maaseudulla.

35 Silloin ihmiset menivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta demonit olivat tulleet ulos, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa+ vaatteet päällään ja tervejärkisenä, ja he joutuivat pelon valtaan. 36 Silminnäkijät kertoivat heille, kuinka demonien riivaama mies oli tullut terveeksi.* 37 Sitten monet gerasalaisten seudun asukkaat pyysivät Jeesusta menemään pois heidän luotaan, sillä suuri pelko oli vallannut heidät. Silloin hän astui veneeseen lähteäkseen pois. 38 Mies, josta demonit olivat tulleet ulos, pyysi kuitenkin jatkuvasti, että saisi pysyä hänen kanssaan, mutta hän lähetti miehen pois ja sanoi:+ 39 ”Mene takaisin kotiisi ja kerro siitä, mitä Jumala on sinulle tehnyt.” Niinpä hän meni pois ja julisti kaikkialla kaupungissa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.

40 Kun Jeesus palasi, ihmisjoukko otti hänet ystävällisesti vastaan, sillä kaikki olivat odottaneet häntä.+ 41 Silloin hänen luokseen tuli Jairos-niminen mies, joka oli synagogan esimies. Hän polvistui Jeesuksen jalkojen juureen ja alkoi hartaasti pyytää häntä tulemaan hänen taloonsa,+ 42 koska hänen ainoa tyttärensä, joka oli noin 12-vuotias, oli kuolemaisillaan.

Jeesuksen ollessa matkalla ihmisjoukot tungeksivat hänen ympärillään. 43 Siellä oli eräs nainen, jolla oli ollut verenvuotoa+ 12 vuotta, eikä kukaan ollut pystynyt parantamaan häntä.+ 44 Hän lähestyi Jeesusta takaa ja kosketti hänen päällysvaatteensa reunusta,*+ ja heti hänen verenvuotonsa tyrehtyi. 45 Niin Jeesus kysyi: ”Kuka kosketti minua?” Kun he kaikki kielsivät sen, Pietari sanoi: ”Opettaja, ihmisjoukot ympäröivät sinua ja tungeksivat päällesi.”+ 46 Mutta Jeesus sanoi: ”Joku kosketti minua, sillä minä tiedän,* että minusta lähti voimaa.”+ 47 Kun nainen näki, ettei ollut jäänyt huomaamatta, hän tuli vapisten, polvistui Jeesuksen eteen ja kertoi kaikkien ihmisten edessä, miksi hän oli koskettanut häntä ja miten hän oli heti parantunut. 48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Tytär, uskosi on tehnyt sinut terveeksi.* Mene rauhassa.”+

49 Hänen vielä puhuessaan tuli eräs synagogan esimiehen edustaja ja sanoi: ”Tyttäresi on kuollut. Älä vaivaa Opettajaa enää kauempaa.”+ 50 Tämän kuultuaan Jeesus vastasi hänelle: ”Älä pelkää. Usko vain, niin hän pelastuu.”+ 51 Kun hän saapui talolle, hän ei antanut kenenkään muun tulla sisään kanssaan kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. 52 Kaikki itkivät ja löivät itseään surusta tytön takia. Niin Jeesus sanoi: ”Lakatkaa itkemästä,+ sillä hän ei ole kuollut vaan nukkuu.”+ 53 Silloin he alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti, koska he tiesivät, että tyttö oli kuollut. 54 Mutta hän otti tyttöä kädestä ja sanoi hänelle kuuluvalla äänellä: ”Lapsi, nouse!”*+ 55 Silloin tytön henki+ palasi, ja tyttö nousi heti,+ ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. 56 Hänen vanhempansa olivat aivan haltioissaan, mutta Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.+

9 Sitten Jeesus kutsui 12 apostolia koolle ja antoi heille voiman ja vallan ajaa ulos kaikki demonit+ ja parantaa sairauksia.+ 2 Hän lähetti heidät saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan, 3 ja hän sanoi heille: ”Älkää ottako matkalle mukaan mitään, ei sauvaa, ei eväslaukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää myöskään ottako kahta* vaatetta.+ 4 Mutta kun menette johonkin kotiin, majoittukaa sinne, kunnes lähdette sieltä.+ 5 Jos teitä ei oteta vastaan, pudistakaa siitä kaupungista lähtiessänne tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan.”+ 6 Sitten he lähtivät ja kulkivat alueen läpi kylästä kylään, ja kaikkialla he julistivat hyvää uutista ja paransivat sairaita.+

7 Paikallishallitsija Herodes kuuli kaikesta, mitä tapahtui. Hän oli hyvin hämmentynyt, koska jotkut sanoivat, että Johannes oli herätetty kuolleista,+ 8 toiset sanoivat, että Elia oli ilmaantunut, ja vielä jotkut sanoivat, että joku muinaisista profeetoista oli noussut kuolleista.+ 9 Herodes sanoi: ”Minähän mestautin Johanneksen.+ Kuka sitten on tämä, josta puhutaan tällaista?” Niinpä hän halusi ehdottomasti nähdä hänet.+

10 Kun apostolit palasivat, he kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet.+ Sen jälkeen hän otti heidät mukaansa ja meni Betsaida-nimiseen kaupunkiin, jotta he saisivat olla keskenään.+ 11 Mutta kun ihmisjoukot saivat tietää siitä, ne seurasivat häntä. Hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan ja alkoi puhua heille Jumalan valtakunnasta, ja hän paransi ne, jotka tarvitsivat parannusta.+ 12 Päivä alkoi olla jo pitkällä. 12 apostolia tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Lähetä ihmiset pois, jotta he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maaseudulle hankkimaan majapaikan ja elintarvikkeita, koska olemme täällä syrjäisessä paikassa.”+ 13 Hän sanoi kuitenkin heille: ”Antakaa te heille syötävää.”+ He sanoivat: ”Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme sitten itse lähde ostamaan ruokaa koko tälle joukolle.” 14 Siellä oli näet noin 5 000 miestä. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Pyytäkää heitä istumaan noin viidenkymmenen ryhmiin.” 15 He tekivät niin, ja kaikki asettuivat istumaan. 16 Otettuaan sitten ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen.* Sitten hän taittoi leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsilleen, jotta nämä jakaisivat ne ihmisille. 17 He kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja he keräsivät tähteeksi jääneitä palasia 12 korillista.+

18 Hänen ollessaan myöhemmin rukoilemassa yksinään opetuslapset tulivat hänen luokseen.* Hän kysyi heiltä: ”Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?”+ 19 He vastasivat: ”Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, ja toiset taas sanovat, että joku muinaisista profeetoista on noussut kuolleista.”+ 20 Silloin hän sanoi heille: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Jumalan Kristus.”+ 21 Sitten hän kielsi ankarasti heitä kertomasta tätä kenellekään+ 22 ja sanoi: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon, vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden täytyy hylätä hänet, ja hänen täytyy tulla tapetuksi+ ja kolmantena päivänä herätetyksi.”+

23 Seuraavaksi hän sanoi kaikille: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä,+ ottaa kidutuspaalunsa joka päivä ja seurata minua jatkuvasti.+ 24 Se, joka haluaa pelastaa elämänsä, tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää elämänsä minun takiani, tulee pelastamaan sen.+ 25 Mitä hyötyä ihmiselle onkaan, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää itsensä tai aiheuttaa itselleen vahinkoa?+ 26 Jokaista, joka häpeää minua ja minun sanojani, Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee omassa kirkkaudessaan sekä Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.+ 27 Mutta minä sanon teille totuuden: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.”+

28 Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän sanonut, hän ottikin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin mukaansa ja nousi vuorelle rukoilemaan.+ 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat erinäköisiksi ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.* 30 Yhtäkkiä hänen kanssaan oli keskustelemassa kaksi miestä: Mooses ja Elia. 31 He ilmestyivät kirkkaudessa ja alkoivat puhua hänen poislähdöstään, jonka oli määrä tapahtua* Jerusalemissa.+ 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat olivat vaipuneet uneen, mutta herättyään täysin he näkivät Jeesuksen kirkkauden+ ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi hänelle: ”Opettaja, on hyvä, että olemme täällä. Pystytetään siis kolme telttaa: yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle.” Hän ei ymmärtänyt, mitä sanoi. 34 Mutta hänen tätä sanoessaan muodostui pilvi, joka alkoi peittää heitä varjoonsa.+ Kun he joutuivat pilven sisään, he pelästyivät. 35 Sitten pilvestä kuului ääni,+ joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu.+ Kuunnelkaa häntä.”+ 36 Äänen kuuluessa he totesivat Jeesuksen olevan yksin. He pitivät näkemänsä kuitenkin jonkin aikaa omana tietonaan eivätkä kertoneet siitä kenellekään.+

37 Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, Jeesusta vastaan tuli suuri ihmisjoukko.+ 38 Eräs mies huusi ihmisjoukosta: ”Opettaja, pyydän sinua katsomaan poikaani, ainoaa lastani.+ 39 Henki ottaa hänet valtaansa, niin että yhtäkkiä poika huutaa ja saa kouristuksia ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Henki runtelee häntä ja hädin tuskin jättää hänet rauhaan.+ 40 Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät pystyneet.” 41 Jeesus sanoi: ”Voi tätä kieroutunutta* sukupolvea, jolla ei ole uskoa!+ Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne ja kestää teitä? Tuo poikasi tänne.”+ 42 Vielä silloinkin, kun poika oli tulossa lähemmäs, demoni paiskasi hänet maahan ja aiheutti hänelle rajun kouristuksen. Mutta Jeesus nuhteli epäpuhdasta henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen. 43 He kaikki olivat hyvin hämmästyneitä Jumalan majesteettisesta voimasta.+

Kun he kaikki ihmettelivät kaikkia Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: 44 ”Kuunnelkaa tarkkaan ja muistakaa nämä sanat: Ihmisen Poika kavalletaan* ihmisille.”+ 45 He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hän sanoi. Se pidettiin heiltä salassa, niin etteivät he käsittäneet sitä, ja he pelkäsivät kysellä häneltä siitä.

46 Sitten heille tuli kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin.+ 47 Jeesus, joka tiesi, mitä he pohtivat sydämessään, otti erään lapsen, asetti hänet viereensä 48 ja sanoi heille: ”Se, joka ottaa vastaan tämän lapsen minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut, ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.+ Se, joka käyttäytyy niin kuin vähäisin teidän kaikkien keskuudessa, on suuri.”+

49 Silloin Johannes sanoi: ”Opettaja, me näimme, että joku ajoi ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei ole yksi meistä.”*+ 50 Jeesus kuitenkin sanoi hänelle: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä se, joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”

51 Kun lähestyi aika,* jolloin hänet otettaisiin taivaaseen,+ hän lähti päättäväisesti kohti Jerusalemia.*+ 52 Hän lähetti edellään viestinviejiä, ja he lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään tekemään valmisteluja häntä varten. 53 Siellä ei kuitenkaan otettu häntä vastaan,+ koska hän oli päättänyt mennä Jerusalemiin. 54 Kun opetuslapset Jaakob ja Johannes+ näkivät tämän, he sanoivat: ”Herra, haluatko, että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tuhota heidät?”+ 55 Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56 Niin he menivät toiseen kylään.

57 Kun he kulkivat tietä pitkin, joku sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.”+ 58 Jeesus sanoi kuitenkin hänelle: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole omaa kotia.”+ 59 Sitten hän sanoi eräälle toiselle: ”Tule minun seuraajakseni.” Mies sanoi: ”Herra, anna minun ensin mennä hautaamaan isäni.”+ 60 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden+ haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.”+ 61 Vielä yksi sanoi: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta anna minun ensin käydä sanomassa hyvästit kotiväelleni.” 62 Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse,+ ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”+

10 Tämän jälkeen Herra valitsi 70 muuta ja lähetti heidät pareittain+ edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, johon hän itse aikoi mennä.+ 2 Sitten hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Pyytäkää siksi sadonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä sadonkorjuuseensa.+ 3 Menkää! Lähetän teidät kuin karitsat susien sekaan.+ 4 Älkää kantako mukananne rahapussia, eväslaukkua älkääkä sandaaleja.+ Älkää myöskään tervehtikö ketään tiellä.+ 5 Kun menette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle.’+ 6 Jos siellä on rauhan ystävä, teidän rauhanne tulee lepäämään hänen päällään, mutta jos siellä ei ole, se palaa teille. 7 Majoittukaa siihen taloon+ ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat,+ sillä työntekijä on ansainnut palkkansa.+ Älkää siirtykö talosta taloon.

8 Kun menette kaupunkiin, jossa teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, 9 parantakaa siellä sairaat ja sanokaa: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’+ 10 Mutta jos teitä ei oteta vastaan jossain kaupungissa, menkää sen pääkaduille ja sanokaa: 11 ’Varoitukseksi teille me pyyhimme pois tomunkin, joka tarttuu jalkoihimme teidän kaupungistanne.+ Pitäkää kuitenkin mielessänne, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.’ 12 Minä sanon teille, että Sodomalla on sinä päivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.+

13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos ne ihmeet, jotka ovat tapahtuneet teissä,+ olisivat tapahtuneet Tyroksessa ja Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo kauan sitten katuneet ja istuneet säkkikankaassa ja tuhkassa.+ 14 Siksi Tyroksella ja Sidonilla on tuomiolla ollessaan helpompaa kuin teillä. 15 Entä sinä, Kapernaum,+ korotetaanko sinut ehkä taivaaseen? Alas hautaan sinä joudut!

16 Se, joka kuuntelee teitä, kuuntelee myös minua,+ ja se, joka hylkää teidät, hylkää myös minut. Ja se, joka hylkää minut, hylkää myös hänet, joka on lähettänyt minut.”+

17 Sitten ne 70 palasivat iloisina ja sanoivat: ”Herra, demonitkin tottelevat meitä, kun käytämme sinun nimeäsi.”+ 18 Siihen hän sanoi heille: ”Minä näen Saatanan jo pudonneen+ kuin salama taivaasta. 19 Minä olen antanut teille vallan tallata jalkoihinne käärmeitä ja skorpioneja+ ja kukistaa vihollinen,+ eikä mikään vahingoita teitä. 20 Älkää kuitenkaan iloitko siksi, että henget tottelevat teitä, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa.”+ 21 Sillä hetkellä hän tuli pyhän hengen vaikutuksesta erittäin iloiseksi ja sanoi: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra, koska olet huolellisesti kätkenyt nämä asiat viisailta ja älykkäiltä+ ja olet paljastanut ne lapsille. Niin, Isä, juuri näin sinä olet nähnyt hyväksi tehdä.+ 22 Isäni on luovuttanut minulle kaiken. Kukaan muu ei tiedä, kuka Poika on, kuin Isä, eikä kukaan muu tiedä, kuka Isä on, kuin Poika+ ja jokainen, jolle Poika haluaa tehdä hänet tunnetuksi.”+

23 Sen jälkeen hän kääntyi opetuslasten puoleen ja sanoi vain heille: ”Onnelliset ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.+ 24 Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet,+ ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.”

25 Sitten eräs lainoppinut mies nousi koetellakseen häntä ja kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?”+ 26 Hän sanoi hänelle: ”Mitä lakiin on kirjoitettu? Miten ymmärrät sen, mitä olet lukenut?” 27 Mies vastasi: ”’Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimallasi ja koko mielelläsi’+ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.”+ 28 Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein vastasit. Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.”+

29 Mutta koska mies halusi osoittaa toimivansa oikein,+ hän kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” 30 Jeesus vastasi: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien uhriksi. He riisuivat ja pahoinpitelivät hänet. Sitten he menivät pois ja jättivät hänet maahan puolikuolleena. 31 Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään miehen hän meni ohi tien toista puolta. 32 Samoin teki muuan leeviläinen: kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hän meni ohi tien toista puolta. 33 Mutta sitten eräs samarialainen+ kulki sitä tietä ja tuli miehen kohdalle, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä. 34 Hän meni miehen luo, sitoi hänen haavansa ja kaatoi niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana päivänä hän antoi majatalonpitäjälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja kaiken, mitä sinulta kuluu tämän lisäksi, minä maksan sinulle, kun tulen takaisin.’ 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti, että hän oli ryöstäjien uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?”+ 37 Lainoppinut sanoi: ”Se joka kohteli häntä myötätuntoisesti.”+ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee itse samoin.”+

38 Kun he jatkoivat matkaa, Jeesus meni erääseen kylään. Siellä oli Martta-niminen nainen,+ joka kutsui hänet vieraaksi taloonsa. 39 Hänellä oli myös Maria-niminen sisar, joka istui Herran jalkojen juureen ja kuunteli, mitä tämä puhui.* 40 Martan huomio sitä vastoin oli hajaantunut monenlaisten askareiden vuoksi. Niinpä hän tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, etkö välitä siitä, että sisareni on jättänyt kaikki työt minun tehtäväkseni? Käske hänen tulla auttamaan minua.” 41 Herra vastasi hänelle: ”Martta, Martta, sinä olet levoton ja huolissasi monista asioista. 42 Tarvitaan kuitenkin vain muutamia tai vain yksi.+ Maria puolestaan on valinnut hyvän osan,+ eikä sitä oteta häneltä pois.”

11 Kerran Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa. Kun hän oli lopettanut, yksi hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.”

2 Silloin hän sanoi heille: ”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä, olkoon sinun nimesi pyhitetty.+ Tulkoon sinun valtakuntasi.+ 3 Anna meille joka päivä ruokaa päivän tarpeen mukaan.+ 4 Anna meille syntimme anteeksi,+ sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on tehnyt syntiä meitä vastaan.+ Auta meitä, ettemme antaisi periksi kiusaukselle.’”+

5 Sitten hän sanoi heille: ”Kuvitellaanpa, että jollain teistä on ystävä, jonka luo hän menee keskiyöllä ja sanoo: ’Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, 6 sillä eräs ystäväni on tullut matkallaan luokseni, eikä minulla ole hänelle mitään tarjottavaa.’ 7 Mutta toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja lapset ovat vieressäni nukkumassa.* En minä voi nousta antamaan sinulle mitään.’ 8 Minä sanon teille: vaikka ystävä ei nousisikaan antamaan hänelle mitään heidän ystävyytensä vuoksi, niin hänen sinnikkyytensä+ vuoksi ystävä varmasti nousee antamaan hänelle, mitä tahansa hän tarvitsee. 9 Niinpä minä sanon teille: Pyytäkää jatkuvasti,+ niin teille annetaan. Etsikää hellittämättä, niin te löydätte. Kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.+ 10 Jokainen pyytävä saa,+ jokainen etsivä löytää, ja jokaiselle kolkuttavalle avataan. 11 Kuka teistä tosiaankaan on sellainen isä, joka ojentaa pojalleen käärmeen, jos hän pyytää kalaa?+ 12 Tai ojentaa hänelle skorpionin, jos hän pyytää kananmunaa? 13 Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaassa oleva Isä antaakaan pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!”+

14 Myöhemmin hän ajoi ulos mykäksi tekevän* demonin.+ Demonin tultua ulos mykkä mies puhui, ja ihmiset olivat ihmeissään.+ 15 Jotkut heistä kuitenkin sanoivat: ”Hän ajaa demonit ulos Beelsebulin, demonien hallitsijan, avulla.”+ 16 Toiset taas alkoivat häntä koetellakseen vaatia häneltä merkkiä+ taivaasta. 17 Koska Jeesus tiesi, mitä he ajattelivat,+ hän sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka on jakautunut, tuhoutuu, ja perhe, joka on jakautunut, hajoaa. 18 Samoin jos Saatana on jakautunut, kuinka hänen valtakuntansa voi kestää? Tehän sanotte, että minä ajan demonit ulos Beelsebulin avulla. 19 Jos minä ajan demonit ulos Beelsebulin avulla, niin kenen avulla teidän opetuslapsenne* ajavat demoneja ulos? Tämän vuoksi teidän opetuslapsenne tulevat olemaan teidän tuomareitanne.* 20 Mutta jos minä ajan demonit ulos Jumalan sormella,+ niin Jumalan valtakunta on tosiaan tavoittanut teidät teidän huomaamattanne.*+ 21 Kun voimakas, hyvin aseistautunut mies vartioi palatsiaan, hänen omaisuutensa on turvassa. 22 Mutta kun joku häntä voimakkaampi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, voimakkaampi mies ottaa häneltä kaikki hänen aseensa, joihin hän luotti, ja jakaa toisille sen, mitä otti häneltä. 23 Se, joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja se, joka ei kokoa minun kanssani, hajottaa.+

24 Kun epäpuhdas henki tulee ulos ihmisestä, henki kulkee vedettömien paikkojen halki etsiessään lepopaikkaa, mutta kun hän ei löydä, hän sanoo: ’Minä palaankin talooni, josta muutin.’+ 25 Saapuessaan henki näkee, että talo on lakaistu puhtaaksi ja laitettu kauniiksi. 26 Silloin hän käy hakemassa seitsemän muuta, itseään pahempaa henkeä, ja mentyään sisään he jäävät sinne asumaan. Sen jälkeen ihminen on huonommassa tilanteessa kuin ennen.”+

27 Jeesuksen tätä puhuessa eräs nainen huusi hänelle ihmisjoukosta: ”Onnellinen on se nainen, joka synnytti sinut ja imetti sinua!”+ 28 Mutta Jeesus sanoi: ”Ei, vaan onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä!”+

29 Kun ihmisiä kerääntyi paikalle yhä enemmän, hän alkoi puhua: ”Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se etsii merkkiä,* mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.+ 30 Samoin kuin Joonasta+ tuli merkki niniveläisille, Ihmisen Pojasta tulee merkki tälle sukupolvelle. 31 Etelän kuningatar+ herätetään tuomittavaksi tähän sukupolveen kuuluvien kanssa, ja hän langettaa heille tuomion, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta. Mutta tässä on enemmän kuin Salomo!+ 32 Niniveläiset nousevat tuomittaviksi tämän sukupolven kanssa, ja he langettavat sille tuomion, koska se, mitä Joona saarnasi, sai heidät katumaan.+ Mutta tässä on enemmän kuin Joona! 33 Kun joku on sytyttänyt lampun, hän ei piilota sitä eikä laita sitä astian alle vaan lampunjalkaan,+ jotta sisään tulevat näkisivät valon. 34 Silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on tarkennettu yhteen kohteeseen, koko ruumiisi on täynnä valoa,*+ mutta kun se on kateellinen, ruumiisi on täynnä pimeyttä.+ 35 Pidä siis varasi, ettei sinussa oleva valo ole pimeyttä. 36 Jos siis koko ruumiisi on täynnä valoa eikä mikään sen osa ole pimeä, se on kokonaan valoisa, niin kuin silloin kun lamppu valaisee sinua säteillään.”

37 Kun hän oli sanonut tämän, eräs fariseus kutsui hänet luokseen aterialle. Niin hän meni sisään ja asettui pitkälleen pöydän ääreen. 38 Fariseus kuitenkin yllättyi nähdessään, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa.+ 39 Mutta Herra sanoi hänelle: ”Te fariseukset, te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelta te olette täynnä ahneutta* ja pahuutta.+ 40 Te järjettömät! Eikö hän, joka teki ulkopuolen, tehnyt sisäpuolenkin? 41 Antakaa kuitenkin köyhille lahjoiksi sitä, mikä tulee sisäpuolelta, niin kaikki muukin teissä tulee puhtaaksi.+* 42 Mutta voi teitä, fariseukset, koska te annatte kymmenykset mintusta, ruudasta ja kaikista* muista yrteistä*+ mutta jätätte huomiotta Jumalan oikeudenmukaisuuden* ja rakkauden! Kymmenykset teillä olikin velvollisuus antaa, mutta noita toisiakaan ei pitänyt jättää huomiotta.+ 43 Voi teitä, fariseukset, koska te rakastatte etummaisia istuimia synagogissa ja tervehdyksiä toreilla!+ 44 Voi teitä, koska te olette kuin haudat, jotka eivät ole selvästi näkyvissä,+ niin että ihmiset tietämättään kävelevät niiden päällä!”

45 Yksi lainoppineista sanoi siihen: ”Opettaja, näin sanoessasi sinä loukkaat myös meitä.” 46 Silloin Jeesus sanoi: ”Voi teitäkin, lainoppineet, koska te panette ihmisten kannettavaksi raskaita kuormia, mutta itse ette koske niihin sormellannekaan!+

47 Voi teitä, koska te rakennatte hautoja profeetoille, jotka teidän esi-isänne tappoivat!+ 48 Tehän tiedätte, mitä esi-isänne tekivät, ja silti te hyväksytte sen. He tappoivat profeetat,+ mutta te rakennatte näiden hautoja. 49 Tämän vuoksi Jumala onkin viisaudessaan sanonut: ’Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja jotkut heistä he tappavat ja joitakuita he vainoavat,+ 50 niin että tämä sukupolvi joutuisi vastuuseen kaikkien profeettojen verestä,* joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti,+ 51 Abelin verestä+ aina Sakarjan vereen asti, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä.’+ Niin, minä sanon teille: tämä sukupolvi joutuu siitä vastuuseen.*

52 Voi teitä, lainoppineet, koska olette ottaneet pois tiedon avaimen. Te itse ette ole menneet sisään, ja niitä, jotka yrittävät mennä sisään, te estätte!”+

53 Kun hän sitten lähti sieltä, kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat painostaa häntä ankarasti ja ahdistaa häntä monilla muilla kysymyksillä. 54 He odottivat* saadakseen hänet kiinni sanoistaan.+

12 Ihmisiä oli sillä välin kokoontunut niin monta tuhatta, että he tallasivat toisiaan. Jeesus sanoi ensin opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta eli tekopyhyyttä.+ 2 Ei kuitenkaan ole mitään huolellisesti kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salaista, mikä ei tule tunnetuksi.+ 3 Siksi se, mitä sanotte pimeässä, kuullaan valossa, ja se, mitä kuiskaatte* suljettujen ovien takana, julistetaan katoilta. 4 Lisäksi minä sanon teille, ystäväni:+ älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä enempää.+ 5 Minä kerron teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tappaa ja heittää sen jälkeen Gehennaan.+ Niin, minä sanon teille: häntä pelätkää.+ 6 Eikö viisi varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta? Silti Jumala ei unohda* niistä yhtäkään.+ 7 Hän tietää jopa sen, montako hiusta päässänne on.+ Älkää pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.+

8 Minä sanon teille: Jokaisen, joka tunnustaa tuntevansa minut ihmisten edessä,+ Ihmisen Poikakin tunnustaa tuntevansa Jumalan enkelien edessä.+ 9 Mutta se, joka kieltää tuntevansa minut ihmisten edessä, kielletään Jumalan enkelien edessä.+ 10 Ja jokaiselle, joka puhuu pahaa Ihmisen Pojasta, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa pyhää henkeä, ei anneta anteeksi.+ 11 Kun teitä viedään julkisten kokousten, hallitusviranomaisten ja vallanpitäjien eteen, älkää huolestuko siitä, miten tai mitä puhutte puolustukseksenne tai mitä sanotte,+ 12 sillä pyhä henki opettaa teille juuri sillä hetkellä, mitä teidän pitää sanoa.”+

13 Sitten joku ihmisjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” 14 Hän sanoi hänelle: ”Ihminen, kuka on asettanut minut teidän kahden tuomariksi tai sovittelijaksi?” 15 Sitten hän sanoi heille: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta,+ koska vaikka jollakulla on paljon omaisuutta, se, mitä hän omistaa, ei voi antaa hänelle elämää.”+ 16 Sen jälkeen hän kertoi heille vertauksen: ”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. 17 Niinpä hän alkoi pohdiskella itsekseen: ’Mitä minun pitäisi nyt tehdä, kun minulla ei ole paikkaa, johon kokoaisin satoni?’ 18 Sitten hän sanoi: ’Minä teen näin:+ Puran varastoni, rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken muun. 19 Sanon itselleni: ”Sinulla on paljon hyvää varastossa moniksi vuosiksi. Lepää, syö, juo ja nauti elämästä.”’ 20 Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinä menetät elämäsi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’+ 21 Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen mutta ei ole rikas Jumalan silmissä.”+

22 Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ”Tämän vuoksi minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne elämästänne, siitä, mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä, mitä pitäisitte päällänne.+ 23 Elämä on arvokkaampi kuin ruoka ja ruumis arvokkaampi kuin vaatteet. 24 Ajatelkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole aittaa eikä varastoa, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne.+ Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin linnut?+ 25 Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä hetkeäkään elinikäänsä? 26 Jos siis ette pysty tekemään edes tätä, miksi olette huolissanne kaikesta muusta?+ 27 Ajatelkaa, kuinka kukat kasvavat: ne eivät aherra eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi niistä.+ 28 Jos Jumala vaatettaa tällä tavalla luonnonkasvit, jotka tänään ovat olemassa ja huomenna heitetään uuniin, niin kuinka paljon ennemmin teidät, te heikkouskoiset! 29 Älkää siis enää miettikö, mitä söisitte ja joisitte, älkääkä enää olko levottomia.+ 30 Kaikkia näitä asioita maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette niitä.+ 31 Asettakaa sen sijaan hänen valtakuntansa aina tärkeimmälle sijalle elämässänne, niin ne annetaan teille.+

32 Älä pelkää, pieni lauma,+ sillä teidän Isänne haluaa antaa teille valtakunnan.+ 33 Myykää omaisuutenne ja antakaa lahjoja köyhille.+ Hankkikaa kulumaton kukkaro, ehtymätön aarre taivaaseen,+ missä varas ei pääse sen lähelle eikä koi syö sitä. 34 Siellä, missä on aarteenne, on myös sydämenne.

35 Olkaa valmiit+ ja pitäkää lamppunne palamassa.+ 36 Teidän pitää olla kuin orjia, jotka odottavat isäntänsä palaavan*+ häistä,*+ niin että kun hän tulee ja kolkuttaa, he voisivat heti avata hänelle. 37 Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä tullessaan tapaa valvomasta! Minä vakuutan teille: Hän pukeutuu palvelemista varten ja pyytää heitä asettumaan pitkälleen pöydän ääreen. Sitten hän menee heidän luokseen ja palvelee heitä. 38 Jos hän tulee toisen vartion aikaan tai vasta kolmannen ja havaitsee heidän olevan valmiina, he ovat onnellisia! 39 Mutta tietäkää, että jos talonisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa.+ 40 Pysykää tekin valmiina, sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota ette pidä todennäköisenä.”+

41 Silloin Pietari sanoi: ”Herra, kerrotko sinä tämän vertauksen vain meille vai myös kaikille muille?” 42 Herra sanoi: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen, jonka hänen isäntänsä asettaa huolehtimaan kaikista palvelijoistaan, antamaan heille jatkuvasti heidän tarvitsemansa ruoan oikeaan aikaan?+ 43 Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä tullessaan havaitsee hänen tekevän näin! 44 Minä sanon teille totuudenmukaisesti: isäntä asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. 45 Mutta jos tuo orja ajattelisi: ’Isäntäni tulo viipyy’+ ja alkaisi piestä toisia palvelijoita sekä syödä, juoda ja juopua,+ 46 niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota tätä, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja rankaisee häntä mitä ankarimmin ja määrää hänet uskottomien joukkoon. 47 Silloin tuota orjaa, joka ymmärsi isäntänsä tahdon mutta ei valmistautunut eikä tehnyt, mitä hän pyysi,* rangaistaan monilla lyönneillä.+ 48 Mutta sitä, joka ei ymmärtänyt ja siksi teki sellaista, mikä ansaitsi lyöntejä, rangaistaan vain muutamilla. Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaan paljon, ja siltä, joka on saanut paljon vastuuta, vaaditaan tavallista enemmän.+

49 Minä tulin sytyttämään maan päälle tulen, ja se on jo syttynyt, joten mitä muuta voisinkaan toivoa? 50 Mutta on kaste, jolla minut täytyy kastaa,+ ja olen hyvin ahdistunut, kunnes se on ohi!+ 51 Luuletteko, että tulin tuomaan maan päälle rauhaa? En todellakaan, vaan jakautumista.+ 52 Tästä lähtien viisi samassa talossa asuvaa on jakautunut, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan. 53 He ovat jakautuneet: isä on poikaa vastaan ja poika isää vastaan, äiti tytärtä vastaan ja tytär äitiä vastaan, anoppi miniää vastaan ja miniä anoppia vastaan.”+

54 Sitten hän sanoi myös ihmisjoukoille: ”Kun näette pilven nousevan lännestä, te sanotte heti: ’On tulossa myrsky’,* ja niin tuleekin. 55 Kun näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: ’Tulee helleaalto’, ja niin tulee. 56 Tekopyhät, te osaatte tulkita, miltä maa ja taivas näyttävät, mutta miksi ette osaa tulkita, mitä juuri nyt tapahtuu?+ 57 Miksi ette ratkaise itse, mikä on oikein? 58 Esimerkiksi kun olet menossa vastapuolesi kanssa hallitusmiehen luo, tee matkalla voitavasi, niin että saisit kiistan sovittua vastapuolesi kanssa. Muuten hän ehkä pakottaa sinut tuomarin eteen, tuomari luovuttaa sinut vartijalle ja vartija heittää sinut vankilaan.+ 59 Minä sanon sinulle: et varmasti pääse sieltä pois ennen kuin maksat viimeisenkin pienen kolikkosi.”

13 Siihen aikaan muutamat paikalla olevat kertoivat Jeesukselle galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. 2 Tähän Jeesus sanoi: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska heille kävi näin? 3 Eivät tietenkään. Mutta ellette kadu, myös te kaikki tuhoudutte.+ 4 Tai luuletteko, että ne 18, jotka kuolivat, kun Siloamin torni kaatui heidän päälleen, olivat syyllisempiä kuin kaikki muut Jerusalemissa asuvat? 5 Eivät tietenkään. Mutta ellette kadu, tekin kaikki tuhoudutte.”

6 Sitten hän kertoi vielä tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu, joka oli istutettu hänen viinitarhaansa, ja hän tuli etsimään siitä hedelmiä mutta ei löytänyt.+ 7 Silloin hän sanoi viinitarhurille: ’Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmiä tästä viikunapuusta mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi maa jäisi sen takia hyödyttömäksi?’+ 8 Viinitarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä kaivan sen ympärystä ja lannoitan sitä. 9 Jos se alkaa tuottaa hedelmiä, niin hyvä, mutta jos ei, niin kaada se sitten.’”+

10 Sapattina hän oli opettamassa eräässä synagogassa. 11 Siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkoutta aiheuttava henki 18 vuotta. Nainen oli koukistunut kaksin kerroin eikä pystynyt lainkaan suoristautumaan. 12 Kun Jeesus näki naisen, hän puhutteli tätä ja sanoi: ”Nainen, olet vapaa heikkoudestasi.”+ 13 Hän laittoi kätensä naisen päälle, ja samassa tämä suoristautui ja alkoi ylistää Jumalaa. 14 Synagogan esimies kuitenkin vihastui siitä, että Jeesus paransi sapattina, ja sanoi ihmisjoukolle: ”On kuusi päivää, joina tehdään työtä.+ Tulkaa siis silloin parannettaviksi älkääkä sapattipäivänä.”+ 15 Mutta Herra vastasi hänelle: ”Tekopyhät,+ eikö jokainen teistä sapattina päästä sonniaan tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä juomaan?+ 16 Eikö tämä nainen, joka on Abrahamin tytär ja jota Saatana piti sidottuna 18 vuotta, pitänytkin päästää tästä siteestä sapattipäivänä?” 17 Kun hän sanoi tämän, kaikkia hänen vastustajiaan alkoi hävettää, mutta koko ihmisjoukko alkoi iloita kaikista suurenmoisista teoista, joita hän teki.+

18 Niin hän jatkoi: ”Millainen on Jumalan valtakunta, ja mihin voin verrata sitä? 19 Se on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi puutarhaansa. Se kasvoi, siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille.”+

20 Hän sanoi vielä: ”Mihin voin verrata Jumalan valtakuntaa? 21 Se on kuin hapate, jonka nainen sekoitti kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, niin että koko taikina happani.”+

22 Ollessaan matkalla Jerusalemiin hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti.+ 23 Eräs mies kysyi nyt häneltä: ”Herra, onko pelastuvia vähän?” Hän sanoi heille: 24 ”Ponnistelkaa kaikin voimin päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.+ Minä sanon teille: monet yrittävät myöhemmin päästä sisään mutta eivät pääse. 25 Talonisäntä nousee ja lukitsee oven. Kun te sitten seisotte ulkona kolkuttamassa oveen ja sanotte: ’Herra, avaa meille’,+ hän vastaa teille: ’En tiedä, mistä te olette.’+ 26 Silloin te alatte sanoa: ’Me söimme ja joimme sinun nähtesi, ja sinä opetit pääkaduillamme.’+ 27 Mutta hän sanoo teille: ’En tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun luotani, kaikki te, jotka toimitte väärin!’ 28 Siellä te itkette ja kiristelette hampaitanne, kun näette Abrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät on heitetty ulkopuolelle.+ 29 Lisäksi ihmisiä tulee idästä ja lännestä sekä pohjoisesta ja etelästä, ja he asettuvat pitkälleen pöydän ääreen Jumalan valtakunnassa. 30 On viimeisiä, joista tulee ensimmäisiä, ja ensimmäisiä, joista tulee viimeisiä.”+

31 Juuri silloin paikalle tuli muutamia fariseuksia, jotka sanoivat hänelle: ”Lähde pois täältä, koska Herodes haluaa tappaa sinut.” 32 Hän sanoi heille: ”Menkää sanomaan sille ketulle: ’Minä ajan ulos demoneja ja parannan ihmisiä tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä olen saanut työni tehtyä.’ 33 Tänään, huomenna ja ylihuomenna minun täytyy kuitenkin jatkaa eteenpäin, koska eihän profeettaa voida tappaa muualla kuin Jerusalemissa.+ 34 Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä!+ Kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi niin kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet.+ 35 Niinpä teidän temppelinne hylätään.+ Minä sanon teille: ette missään tapauksessa näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä!’”+

14 Kerran sapattina Jeesus meni erään fariseusten johtajan taloon syömään ateriaa,+ ja siellä olevat pitivät häntä tarkasti silmällä. 2 Hänen edessään oli mies, joka sairasti vesipöhöä. 3 Niin Jeesus kysyi lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?”+ 4 Mutta he eivät sanoneet mitään. Silloin hän tarttui mieheen kädellään, paransi hänet ja lähetti hänet pois. 5 Sitten hän sanoi heille: ”Jos jonkun poika tai sonni putoaa kaivoon+ sapattipäivänä, kuka teistä ei heti vedä sitä ylös?”+ 6 He eivät pystyneet vastaamaan tähän.

7 Kun Jeesus huomasi, että vieraat valitsivat itselleen huomattavimpia paikkoja,+ hän kertoi heille vertauksen. Hän sanoi: 8 ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle.+ Ehkä sinne on kutsuttu myös joku sinua kunnianarvoisempi. 9 Se, joka teidät on kutsunut, tulee sitten ja sanoo sinulle: ’Anna paikkasi tälle.’ Silloin sinä nouset häpeissäsi ja siirryt vaatimattomimmalle paikalle. 10 Kun sinut kutsutaan, asetu sen sijaan pitkällesi vaatimattomimmalle paikalle. Silloin se, joka on kutsunut sinut, tulee ja sanoo sinulle: ’Ystävä, siirry paremmalle paikalle.’ Näin sinä saat kunniaa kaikkien muiden vieraiden* edessä.+ 11 Jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, ja se, joka nöyrtyy, korotetaan.”+

12 Seuraavaksi hän sanoi myös sille miehelle, joka oli kutsunut hänet: ”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureitasi. Muuten he saattaisivat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinulle maksettaisiin takaisin.+ 13 Kun järjestät juhlat, kutsu sen sijaan köyhiä sekä sokeita, rampoja ja muita vammaisia,+ 14 niin tulet onnelliseksi, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.+ Sinulle näet maksetaan takaisin oikein toimineiden ylösnousemuksessa.”+

15 Tämän kuullessaan yksi vieraista sanoi hänelle: ”Onnellinen on se, joka on aterialla Jumalan valtakunnassa.”

16 Jeesus sanoi hänelle: ”Eräs mies järjesti suuret illalliset,+ ja hän kutsui monia. 17 Kun illallisten aika tuli, hän lähetti orjansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ 18 Mutta he kaikki alkoivat esittää tekosyitä.+ Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Ostin pellon, ja minun on pakko mennä katsomaan sitä. Olen pahoillani, mutta en pääse tulemaan.’* 19 Toinen sanoi: ’Ostin viisi härkävaljakkoa* ja olen menossa tarkastamaan niitä. Olen pahoillani, mutta en pääse tulemaan.’+ 20 Vielä yksi sanoi: ’Menin juuri naimisiin enkä siksi voi tulla.’ 21 Niin orja tuli ilmoittamaan tämän isännälleen. Silloin talonisäntä vihastui ja sanoi orjalleen: ’Mene nopeasti kaupungin pääkaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät sekä sokeat, rammat ja muut vammaiset.’ 22 Palattuaan orja sanoi: ’Herra, tein, mitä käskit, ja silti on tilaa.’ 23 Niin isäntä sanoi orjalle: ’Mene maanteille ja pikkuteille ja vaadi ihmisiä tulemaan sisään, jotta taloni täyttyisi.+ 24 Minä sanon teille: yksikään niistä, jotka oli kutsuttu, ei saa edes maistaa illallistani.’”+

25 Suuret ihmisjoukot kulkivat Jeesuksen kanssa, ja hän kääntyi ja sanoi heille: 26 ”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin,+ hän ei voi olla minun opetuslapseni.+ 27 Se joka ei kanna kidutuspaaluaan ja tule minun perässäni, ei voi olla minun opetuslapseni.+ 28 Esimerkiksi jos joku teistä haluaa rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? 29 Muuten hän saattaisi laskea sen perustuksen mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi, ja kaikki sivustakatsojat alkaisivat pilkata häntä 30 ja sanoa: ’Tämä mies alkoi rakentaa mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.’ 31 Tai jos kuningas lähtee sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu neuvottelemaan, pystyykö hän kohtaamaan 10 000 sotilaalla sen, joka tulee häntä vastaan 20 000:lla?+ 32 Ellei hän pysty, hän lähettää lähettiläsjoukon hieromaan rauhaa, kun tuo toinen on vielä kaukana. 33 Samoin tekin voitte olla varmoja, että kukaan teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän sano jäähyväisiä kaikelle,* mitä hän omistaa.+

34 Suola on tietenkin erinomaista, mutta jos se menettää makunsa, millä siitä saadaan taas suolaista?+ 35 Se ei kelpaa maahan eikä lannoitteeksi, vaan se heitetään pois. Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+

15 Kaikki veronkantajat ja syntiset kokoontuivat jatkuvasti Jeesuksen ympärille kuuntelemaan häntä.+ 2 Sekä fariseukset että kirjanoppineet mutisivat: ”Tämä mies ottaa syntisiä ystävällisesti vastaan ja syö heidän kanssaan.”+ 3 Silloin hän kertoi heille tämän vertauksen: 4 ”Jos jollain teistä on 100 lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä 99:ää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes hän löytää sen?+ 5 Sen löydettyään hän nostaa sen hartioilleen ja iloitsee. 6 Kotiin tultuaan hän kutsuu koolle ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’+ 7 Minä sanon teille, että samoin taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka katuu,+ kuin 99 vanhurskaasta, joiden ei tarvitse katua.+

8 Tai jos jollain naisella on kymmenen drakman kolikkoa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen? 9 Sen löydettyään hän kutsuu koolle ystävänsä* ja naapurinsa ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin drakman kolikon, jonka olin kadottanut.’ 10 Minä sanon teille: samoin Jumalan enkelit iloitsevat yhdestä syntisestä, joka katuu.”+

11 Sitten hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12 Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudestasi, joka tulee perinnökseni.’ Silloin hän jakoi heille omaisuutensa. 13 Muutaman päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken, mitä hänellä oli, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi omaisuutensa viettämällä paheellista elämää. 14 Kun hän oli kuluttanut kaikki rahansa, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, eikä hänelle jäänyt enää mitään. 15 Hän jopa meni erään sen maan kansalaisen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja.+ 16 Nälissään hän olisi halunnut syödä palkoja, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle niitäkään.

17 Kun hän tuli järkiinsä, hän sanoi: ’Isäni palkkalaisilla on runsaasti ruokaa,* mutta minä olen kuolemassa täällä nälkään! 18 Minä lähden takaisin isäni luo ja sanon hänelle: ”Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. 19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Ota minut palkkalaiseksesi.”’ 20 Niin hän lähti matkaan ja meni isänsä luo. Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä. Isä juoksi häntä vastaan, halasi häntä* ja suuteli häntä hellästi. 21 Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.+ En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi.’ 22 Mutta isä sanoi orjilleen: ’Tuokaa nopeasti paras pitkä vaate ja pukekaa hänet siihen. Laittakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkaan. 23 Tuokaa myös syöttövasikka ja teurastakaa* se, niin syödään ja juhlitaan, 24 koska tämä minun poikani oli kuollut mutta on herännyt taas eloon.+ Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.’ Sitten he alkoivat juhlia.+

25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kun hän sieltä palatessaan tuli lähelle taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. 26 Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja kysyi, mitä oikein tapahtui. 27 Palvelija kertoi hänelle: ’Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti syöttövasikan, koska hän palasi terveenä* hänen luokseen.’ 28 Mutta vanhempi poika suuttui eikä suostunut menemään sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja alkoi pyytää häntä sisään. 29 Hän vastasi isälleen: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi ja olen aina tehnyt, mitä olet käskenyt. Silti et ole ikinä antanut minulle edes nuorta vuohta, niin että olisin voinut juhlia ystävieni kanssa. 30 Mutta tämä sinun poikasi tuhlasi omaisuutesi prostituoitujen kanssa, ja heti kun hän saapui, sinä teurastit hänelle syöttövasikan.’ 31 Silloin isä sanoi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32 Mutta täytyihän meidän juhlia ja iloita, koska sinun veljesi oli kuollut mutta on herännyt eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.’”

16 Sitten hän sanoi opetuslapsille: ”Eräällä rikkaalla miehellä oli palvelija,+ joka vastasi hänen taloudestaan. Palvelijaa syytettiin isännän omaisuuden tuhlaamisesta. 2 Niin isäntä kutsui hänet ja sanoi: ’Miksi sinusta puhutaan tällaista? Tee tili taloudenhoidostasi, sillä sinä et voi enää huolehtia talosta.’ 3 Silloin palvelija ajatteli itsekseen: ’Mitä minä nyt teen, kun isäntäni ottaa minulta pois taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa ja kerjätä häpeän. 4 Nyt tiedän, mitä teen, niin että ihmiset ottavat minut kotiinsa, kun minut pannaan pois tehtävästäni.’ 5 Hän kutsui isäntänsä velalliset yksitellen luokseen. Hän sanoi ensimmäiselle: ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ 6 Hän vastasi: ’100 mitallista oliiviöljyä.’ Palvelija sanoi hänelle: ’Tässä on velkakirjasi. Istu ja kirjoita siihen äkkiä 50.’ 7 Seuraavaksi hän sanoi toiselle: ’Entä sinä, paljonko olet velkaa?’ Hän vastasi: ’100 suurta mitallista vehnää.’ Hän sanoi hänelle: ’Tässä on velkakirjasi. Kirjoita siihen 80.’ 8 Vaikka palvelija toimi väärin, hänen isäntänsä kehui häntä, koska hän oli osoittanut käytännöllistä viisautta. Kun tämän aikakauden pojat ovat tekemisissä oman sukupolvensa kanssa, heillä on enemmän käytännöllistä viisautta kuin valon pojilla.+

9 Minä sanon teille myös: hankkikaa itsellenne ystäviä tämän pahan maailman rikkauden avulla,+ niin että kun se loppuu, he ottaisivat teidät ikuisiin asuinpaikkoihin.+ 10 Se, joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja se, joka on vähimmässä uskoton, on paljossakin uskoton. 11 Jos siis ette ole olleet uskollisia käyttäessänne tämän pahan maailman rikkautta, kuka uskoo teille todellista rikkautta? 12 Jos ette ole olleet uskollisia käyttäessänne jotain toiselle kuuluvaa, kuka antaa teille jotain teitä itseänne varten?*+ 13 Kukaan palvelija ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista tai olemaan uskollinen toiselle ja halveksimaan toista. Te ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.”+

14 Rahaa rakastavat fariseukset kuuntelivat kaikkea tätä ja alkoivat irvailla hänelle.+ 15 Niinpä hän sanoi heille: ”Te teeskentelette ihmisten edessä olevanne oikeamielisiä,+ mutta Jumala tietää, mitä on teidän sydämessänne.+ Se mitä ihmiset pitävät suuressa arvossa, on Jumalan silmissä iljettävää.+

16 Lakia ja Profeettoja julistettiin Johanneksen tuloon asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää uutista Jumalan valtakunnasta, ja kaikenlaiset ihmiset pyrkivät hellittämättä pääsemään sinne.+ 17 Ennemmin taivas ja maa katoavat kuin Laista jää täyttymättä yksikään kirjaimen osa.+

18 Jokainen, joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen, ja se, joka menee naimisiin miehestään eronneen naisen kanssa, tekee aviorikoksen.+

19 Oli rikas mies, jolla oli tapana pukeutua purppuraan ja pellavaan,+ ja hän vietti päivästä toiseen mukavaa ja ylellistä elämää. 20 Hänen portilleen tuotiin usein Lasarus-niminen kerjäläinen, joka oli täynnä märkiviä haavoja. 21 Kerjäläinen halusi nälissään syödä sitä, mitä rikkaan miehen pöydältä putoili, ja koirat tulivat nuolemaan hänen märkiviä haavojaan. 22 Aikanaan kerjäläinen kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin vierelle.

Myös rikas mies kuoli, ja hänet haudattiin. 23 Kun hän oli haudassa ja kärsi kovia tuskia, hän nosti katseensa ja näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen vierellään. 24 Niin hän huusi: ’Isä Abraham, ole minulle armollinen ja lähetä Lasarus kastamaan sormenpäänsä veteen ja jäähdyttämään kieltäni, koska minä kärsin tuskaa tässä leimuavassa tulessa.’ 25 Mutta Abraham sanoi: ’Lapsi, muista, että sinulla oli eläessäsi kaikki hyvin, mutta Lasarus joutui kokemaan kovia. Nyt hän saa täällä lohdutusta, mutta sinä kärsit tuskaa.+ 26 Kaiken lisäksi välillämme on suuri kuilu, niin että ne, jotka haluavat mennä täältä yli teidän luoksenne, eivät voi, eikä sieltä voi tulla yli meidän luoksemme.’ 27 Silloin hän sanoi: ’Siinä tapauksessa pyydän sinua, isä, lähettämään hänet isäni taloon, 28 koska minulla on viisi veljeä. Hänen täytyy selittää heille asia perusteellisesti,* etteivät hekin joudu tähän piinan paikkaan.’ 29 Abraham kuitenkin sanoi: ’Heillä on Mooses ja Profeetat. Kuunnelkoot niitä.’+ 30 Silloin hän sanoi: ’Ei, isä Abraham, mutta jos joku kuolleista menee heidän luokseen, he katuvat.’ 31 Mutta Abraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta+ ja Profeettoja, eivät he vakuutu, vaikka joku nousisi kuolleista.’”

17 Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”On väistämätöntä, että kompastuskiviä tulee. Siitä huolimatta voi sitä, joka asettaa niitä!+ 2 Hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa ripustettaisiin myllynkivi ja hänet heitettäisiin mereen kuin että hän saa yhden näistä pienistä tekemään syntiä.*+ 3 Olkaa tarkkana. Jos veljesi tekee synnin, nuhtele häntä,+ ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.+ 4 Vaikka hän tekisi syntiä sinua vastaan seitsemän kertaa päivässä ja tulisi seitsemän kertaa takaisin luoksesi ja sanoisi: ’Minä kadun’, sinun täytyy antaa hänelle anteeksi.”+

5 Apostolit sanoivat Herralle: ”Auta meitä saamaan lisää uskoa.”+ 6 Silloin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, te sanoisitte tälle mulperipuulle: ’Irrottaudu juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen!’, ja se tottelisi teitä.+

7 Jos jollain teistä on orja kyntämässä tai paimentamassa, kuka teistä sanoo hänelle, kun hän tulee sisään pellolta: ’Tule heti pöydän ääreen syömään’? 8 Ettekö pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ilta-ateria, pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonut, ja sitten sinä voit syödä ja juoda’? 9 Ei kai isäntä ole orjalle kiitollinen siitä, että tämä teki, mitä oli määrätty? 10 Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme mitättömiä orjia. Olemme tehneet vain sen, mitä meidän pitikin tehdä.’”+

11 Ollessaan matkalla Jerusalemiin hän kulki Samarian ja Galilean välisellä alueella. 12 Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. He jäivät kuitenkin seisomaan jonkin matkan päähän.+ 13 He huusivat: ”Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!” 14 Kun hän näki heidät, hän sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.”+ Ollessaan matkalla he puhdistuivat.+ 15 Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin ja ylisti Jumalaa suureen ääneen. 16 Hän kumartui maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Hän oli muuten samarialainen.+ 17 Silloin Jeesus sanoi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä sitten ne muut yhdeksän ovat? 18 Eikö kukaan muu kääntynyt takaisin antamaan kunniaa Jumalalle kuin tämä vieraaseen kansaan kuuluva mies?” 19 Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde matkaan. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”*+

20 Kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta tulisi,+ hän vastasi heille: ”Jumalan valtakunta ei tule huomiota herättävästi, 21 eivätkä ihmiset sano: ’Katso, täällä!’ tai ’Tuolla!’ Jumalan valtakunta on näet teidän keskellänne.”+

22 Sitten hän sanoi opetuslapsille: ”Tulee aika, jolloin te haluatte nähdä yhden Ihmisen Pojan päivistä, mutta te ette näe sitä.+ 23 Teille sanotaan: ’Katso, tuolla!’ tai ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perään,+ 24 sillä kuin salama, joka leimahtaa taivaan toisesta äärestä sen toiseen ääreen, sellainen tulee Ihmisen Poika+ olemaan tuona päivänä.*+ 25 Ensiksi hänen täytyy kuitenkin kärsiä paljon ja tämän sukupolven täytyy hylätä hänet.+ 26 Lisäksi niin kuin oli Nooan päivinä,+ niin tulee olemaan Ihmisen Pojan päivinä:+ 27 ihmiset söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia annettiin vaimoiksi aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin,+ ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.+ 28 Samoin tapahtui Lootin päivinä:+ ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. 29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja rikkiä, ja se tuhosi heidät kaikki.+ 30 Samoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.+

31 Sinä päivänä sen, joka on katolla mutta jonka tavarat ovat talossa, ei pidä tulla alas noutamaan niitä, eikä myöskään sen, joka on pellolla, pidä palata sen luo, mikä on jäänyt taakse.+ 32 Muistakaa Lootin vaimoa.+ 33 Se, joka yrittää suojella elämäänsä, tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää sen, tulee säilyttämään sen.+ 34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi ihmistä yhdellä vuoteella. Toinen otetaan mukaan mutta toinen jätetään.+ 35 Kaksi naista on jauhamassa samalla myllyllä. Toinen otetaan mukaan mutta toinen jätetään.” 36 —— 37 Niinpä opetuslapset kysyivät häneltä: ”Missä, Herra?” Hän sanoi heille: ”Sinne, missä ruumis on, myös kotkat kokoontuvat.”+

18 Sitten hän kertoi heille vertauksen osoittaakseen, että heidän tuli aina rukoilla eikä koskaan luovuttaa.+ 2 Hän sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. 3 Siinä kaupungissa oli myös leski, joka kävi hänen luonaan yhä uudelleen ja sanoi: ’Huolehdi siitä, että minun ja vastapuoleni välinen asia ratkaistaan oikeudenmukaisesti.’ 4 Jonkin aikaa tuomari oli haluton auttamaan, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, 5 niin koska tämä leski aiheuttaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä huolehdin siitä, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti, jottei hän vähän väliä tule ja uuvuta minua loppuun vaatimuksillaan.’”+ 6 Sitten Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuomari sanoi, vaikka hän oli epäoikeudenmukainen! 7 Eikö sitten Jumala varmasti huolehdi siitä, että hänen valittunsa, jotka huutavat häntä avukseen päivin ja öin,+ saavat oikeutta, samalla kun hän on kärsivällinen heitä kohtaan?+ 8 Minä sanon teille: hän huolehtii siitä, että he saavat oikeutta pikaisesti. Kun Ihmisen Poika saapuu, löytääkö hän kuitenkaan tällaista uskoa maan päältä?”

9 Muutamille, jotka uskoivat toimivansa oikein+ ja väheksyivät muita, hän kertoi myös seuraavan vertauksen: 10 ”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen veronkantaja. 11 Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin kaikki muut – kiristäjät, petolliset, avionrikkojat – enkä myöskään niin kuin tuo veronkantaja.+ 12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta, mitä hankin itselleni.’+ 13 Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei rohjennut edes nostaa katsettaan taivasta kohti vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole armollinen minulle syntiselle.’+ 14 Minä sanon teille: hän meni alas kotiinsa ja oli Jumalan silmissä oikeamielisempi kuin fariseus,+ koska jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, mutta se, joka nöyrtyy, korotetaan.”+

15 Ihmiset toivat hänen luokseen myös pieniä lapsiaan, jotta hän koskettaisi näitä, mutta sen nähdessään opetuslapset alkoivat nuhdella tuojia.+ 16 Jeesus kutsui kuitenkin pienet lapset luokseen ja sanoi: ”Antakaa lasten tulla minun luokseni älkääkä yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.+ 17 Minä vakuutan teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei missään tapauksessa pääse sinne.”+

18 Eräs korkea-arvoinen mies kysyi häneltä: ”Hyvä Opettaja, mitä minun täytyy tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?”+ 19 Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.+ 20 Sinä tunnet käskyt: älä tee aviorikosta,+ älä murhaa,+ älä varasta,+ älä todista väärin,+ kunnioita isääsi ja äitiäsi.”+ 21 Silloin mies sanoi: ”Kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudesta lähtien.” 22 Sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaassa, ja tule minun seuraajakseni.”+ 23 Kun mies kuuli tämän, hän tuli syvästi murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.+

24 Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on rahaa, mennä Jumalan valtakuntaan!+ 25 Oikeastaan kamelin on helpompi mennä ompeluneulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”+ 26 Ne jotka kuulivat tämän, sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”+ 27 Hän sanoi: ”Se, mikä on mahdotonta ihmisille, on mahdollista Jumalalle.”+ 28 Pietari kuitenkin sanoi: ”Mehän olemme jättäneet sen, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua!”+ 29 Jeesus sanoi heille: ”Minä vakuutan teille: ei ole ketään, joka on jättänyt talon tai vaimon tai veljiä tai vanhemmat tai lapsia Jumalan valtakunnan takia+ 30 ja joka ei saa tänä aikana monta kertaa enemmän ja tulevana aikakautena ikuista elämää.”+

31 Sitten hän otti 12 apostolia erilleen ja sanoi heille: ”Olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja kaikki, mikä profeettojen välityksellä on kirjoitettu+ Ihmisen Pojasta, tulee toteutumaan.+ 32 Hänet esimerkiksi luovutetaan muihin kansoihin kuuluville,+ häntä pilkataan+ ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään.+ 33 Ruoskittuaan häntä he tappavat hänet,+ mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.”+ 34 He eivät kuitenkaan tajunneet tätä lainkaan, sillä näiden sanojen merkitys oli kätketty heiltä, eivätkä he ymmärtäneet sitä, mitä sanottiin.+

35 Kun Jeesus sitten oli lähestymässä Jerikoa, eräs sokea mies istui tien vieressä kerjäämässä.+ 36 Koska mies kuuli ihmisjoukon kulkevan ohi, hän alkoi kysellä, mitä tapahtui. 37 Hänelle kerrottiin: ”Jeesus Nasaretilainen on menossa ohi!” 38 Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” 39 Edellä kulkevat alkoivat nuhdella häntä, ja he käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi yhä kovemmin: ”Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” 40 Silloin Jeesus pysähtyi ja käski tuoda miehen luokseen. Kun hän oli tullut lähelle, Jeesus kysyi häneltä: 41 ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Hän sanoi: ”Herra, anna minun saada näköni takaisin.” 42 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi takaisin. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”*+ 43 Samassa hän sai näkönsä takaisin, ja hän alkoi seurata Jeesusta+ ja kiittää Jumalaa. Myös kaikki, jotka näkivät sen, ylistivät Jumalaa.+

19 Sitten Jeesus tuli Jerikoon ja kulki sen läpi. 2 Siellä oli Sakkeus-niminen mies. Hän oli veronkantajien päämies, ja hän oli rikas. 3 Hän yritti nähdä, kuka tämä Jeesus oli, mutta ei voinut, koska hän oli lyhyt ja väkeä oli paljon. 4 Niinpä hän juoksi edeltä ja kiipesi sykomoripuuhun* nähdäkseen Jeesuksen, sillä tämä oli tulossa sitä tietä. 5 Kun Jeesus tuli sille paikalle, hän katsoi ylös ja sanoi hänelle: ”Sakkeus, tule kiireesti alas, sillä tänään vierailen sinun talossasi.” 6 Silloin Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti hänet iloiten vieraakseen. 7 Sen nähdessään kaikki mutisivat: ”Hän meni vierailulle syntisen miehen taloon.”+ 8 Mutta Sakkeus nousi seisomaan ja sanoi Herralle: ”Puolet omaisuudestani, Herra, minä annan köyhille, ja jos olen joltakulta kiristänyt jotain, minä palautan sen nelinkertaisesti.”+ 9 Tähän Jeesus sanoi hänelle: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi, koska sinäkin olet Abrahamin poika. 10 Ihmisen Poika tuli tosiaan etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.”+

11 Hän kertoi tätä kuuntelemassa oleville vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he ajattelivat, että Jumalan valtakunta ilmaantuisi siinä samassa.+ 12 Hän sanoi: ”Eräs ylhäistä syntyperää oleva mies matkusti kaukaiseen maahan+ saadakseen kuninkuuden, minkä jälkeen hän palaisi takaisin. 13 Hän kutsui kymmenen orjaansa, antoi heille kymmenen minaa ja sanoi heille: ’Harjoittakaa näillä liiketoimintaa, kunnes tulen.’+ 14 Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Emme halua tätä miestä kuninkaaksemme.’

15 Kun hän lopulta tuli takaisin saatuaan kuninkuuden, hän kutsui luokseen orjat, joille oli antanut rahat, jotta hän saisi selville, mitä he olivat liiketoiminnallaan ansainneet.+ 16 Silloin tuli ensimmäinen ja sanoi: ’Herra, minasi tuotti kymmenen minaa.’+ 17 Kuningas sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä orja! Koska olet osoittautunut uskolliseksi hyvin vähäisessä asiassa, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.’+ 18 Sitten tuli toinen ja sanoi: ’Herra, minasi tuotti viisi minaa.’+ 19 Kuningas sanoi tällekin: ’Johda sinä viittä kaupunkia.’ 20 Mutta vielä tuli yksi ja sanoi: ’Herra, tässä on minasi, jonka piilotin kankaaseen. 21 Minä näet pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat, mitä et ole pannut talteen, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’+ 22 Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi perusteella minä tuomitsen sinut, paha orja. Sinähän tiesit, että minä olen ankara mies, joka otan, mitä en ole pannut talteen, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.+ 23 Miksi et sitten pannut rahojani pankkiin? Silloin olisin tultuani perinyt ne korkoineen.’

24 Sen jälkeen kuningas sanoi lähellä seisoville: ’Ottakaa mina häneltä pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen minaa.’+ 25 Mutta he sanoivat hänelle: ’Herra, hänellä on jo kymmenen minaa!’ 26 Hän sanoi: ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.+ 27 Tuokaa lisäksi tänne viholliseni, jotka eivät halunneet minua kuninkaakseen, ja teloittakaa heidät minun edessäni.’”

28 Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi matkaa ylös Jerusalemiin. 29 Kun hän tuli lähelle Betfagea ja Betaniaa vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi,*+ hän lähetti matkaan kaksi opetuslastaan+ 30 ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, löydätte varsan, joka on sidottuna ja jonka selässä kukaan ei ole milloinkaan istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne. 31 Mutta jos joku kysyy teiltä: ’Miksi päästätte sen irti?’, teidän täytyy sanoa: ’Herra tarvitsee sitä.’” 32 Silloin ne kaksi lähtivät ja löysivät sen, niin kuin hän oli heille sanonut.+ 33 Mutta kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan irti?” 34 He sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä.” 35 He taluttivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät päällysvaatteitaan sen päälle, ja Jeesus istui sen selkään.+

36 Hänen mennessään eteenpäin ihmiset levittivät päällysvaatteitaan tielle.+ 37 Heti kun hän tuli lähelle tietä, joka johtaa alas Öljymäeltä,* koko opetuslasten joukko alkoi iloita ja ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikkien niiden ihmeiden vuoksi, joita he olivat nähneet. 38 He huusivat: ”Siunattu on hän, joka tulee Kuninkaana Jehovan nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia ylhäällä korkeuksissa!”*+ 39 Jotkut ihmisjoukossa olevat fariseukset sanoivat kuitenkin hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.”+ 40 Mutta hän vastasi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat hiljaa, niin kivet huutaisivat.”

41 Kun hän tuli lähelle Jerusalemia, hän katsoi kaupunkia ja itki sitä.+ 42 Hän sanoi: ”Jospa sinä, juuri sinä, olisit tänään havainnut, mikä johtaa rauhaan!+ Mutta nyt se on kätketty sinun silmiltäsi.+ 43 Tulee nimittäin aika, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista, piirittävät sinut ja saartavat sinut* joka puolelta.+ 44 He iskevät sinut ja sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan+ eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle,+ koska et havainnut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.”

45 Sitten hän meni temppeliin ja alkoi heittää ulos niitä, jotka olivat myymässä.+ 46 Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun temppelini tulee olemaan rukoushuone’,+ mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.”+

47 Hän opetti edelleen joka päivä temppelissä. Ylipapit, kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet etsivät kuitenkin keinoa tappaa hänet,+ 48 mutta he eivät keksineet, miten tekisivät sen, sillä koko kansa oli jatkuvasti hänen ympärillään voidakseen kuulla häntä.+

20 Kun hän eräänä päivänä oli opettamassa kansaa temppelissä ja julistamassa hyvää uutista, ylipapit ja kirjanoppineet sekä vanhimmat tulivat 2 ja sanoivat hänelle: ”Sano meille, millä valtuuksilla sinä teet näitä. Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?”+ 3 Hän vastasi heille: ”Minäkin teen teille kysymyksen. Kertokaa te minulle, 4 oliko Johanneksen kaste* taivaasta vai ihmisistä.” 5 Silloin he päättelivät keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi ette uskoneet häntä?’ 6 Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, koko kansa kivittää meidät, sillä se on vakuuttunut siitä, että Johannes oli profeetta.”+ 7 Niinpä he vastasivat, etteivät he tienneet, mistä se oli lähtöisin. 8 Jeesus sanoi heille: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.”

9 Sitten hän alkoi kertoa kansalle tätä vertausta: ”Eräs mies istutti viinitarhan,+ vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille pitkähköksi ajaksi.+ 10 Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan, jotta he antaisivat hänelle viinitarhan hedelmiä. Viljelijät kuitenkin pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.+ 11 Mutta hän lähetti heidän luokseen toisen orjan. Hänetkin he pieksivät, nöyryyttivät* ja lähettivät pois tyhjin käsin. 12 Sitten hän lähetti vielä kolmannen. He haavoittivat häntäkin ja heittivät hänet ulos. 13 Tällöin viinitarhan omistaja sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani.+ Häntä he varmaankin kunnioittavat.’ 14 Kun viljelijät näkivät hänet, he järkeilivät keskenään: ’Tämä on perillinen. Tapetaan hänet, jotta perintö tulisi meille.’ 15 Niin he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.+ Mitä viinitarhan omistaja siksi tekee heille? 16 Hän tulee ja tappaa nämä viljelijät ja antaa viinitarhan toisille.”

Kuullessaan tämän he sanoivat: ”Näin ei saa koskaan tapahtua!” 17 Mutta hän katsoi suoraan heihin ja sanoi: ”Mitä sitten tarkoittaa tämä kohta, johon on kirjoitettu: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi’?+ 18 Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu.+ Jokaisen, jonka päälle kivi kaatuu, se murskaa.”

19 Kirjanoppineet ja ylipapit tajusivat, että hän puhui tässä vertauksessa heistä, ja siksi he halusivat käydä häneen käsiksi sillä hetkellä, mutta he pelkäsivät kansaa.+ 20 Pidettyään Jeesusta tarkkaan silmällä he palkkasivat salaa miehiä, joiden piti teeskennellä olevansa vilpittömiä. He lähettivät heidät hänen luokseen saadakseen hänet puheestaan kiinni,+ jotta he voisivat luovuttaa hänet hallitusviranomaisille ja käskynhaltijalle.* 21 Miehet kysyivät häneltä: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et ole puolueellinen vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. 22 Onko meidän oikein* maksaa keisarille veroa vai ei?” 23 Hän kuitenkin huomasi heidän viekkautensa ja sanoi heille: 24 ”Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja nimi siinä on?” He vastasivat: ”Keisarin.” 25 Hän sanoi heille: ”Antakaa siksi takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille,+ mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ 26 He eivät pystyneet kansan edessä saamaan häntä sanoistaan ansaan, vaan ihmeissään hänen vastauksestaan he vaikenivat.

27 Mutta jotkut saddukeuksista, jotka eivät usko ylösnousemukseen,+ tulivat kysymään häneltä:+ 28 ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: ’Jos mieheltä kuolee veli, jolta jää vaimo mutta ei lapsia, miehen täytyy ottaa tuo leski vaimokseen, jotta veli saisi jälkeläisiä.’+ 29 Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon mutta kuoli lapsettomana. 30 Myös toinen 31 ja sitten kolmas meni naimisiin hänen kanssaan. Kaikille seitsemälle kävi samoin: he kuolivat eikä heiltä jäänyt lapsia. 32 Lopuksi nainenkin kuoli. 33 Kenen vaimo hänestä siis ylösnousemuksessa tulee? Hänhän on ollut niiden seitsemän vaimona.”

34 Jeesus sanoi heille: ”Tämän aikakauden lapset menevät naimisiin, 35 mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi elämään tulevana aikakautena ja saamaan ylösnousemus kuolleista, eivät mene naimisiin.+ 36 He eivät myöskään voi enää kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia, ja he ovat Jumalan lapsia, koska he ovat saaneet ylösnousemuksen. 37 Mutta sen, että kuolleet herätetään, on Mooseskin ilmaissut orjantappurapensasta koskevassa kertomuksessa,+ kun hän kutsuu Jehovaa ’Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’.+ 38 Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.”+ 39 Jotkut kirjanoppineista sanoivat tähän: ”Vastasit hyvin, Opettaja.” 40 He eivät enää rohjenneet tehdä hänelle ainoatakaan kysymystä.

41 Jeesus kysyi vuorostaan heiltä: ”Kuinka Kristuksen sanotaan olevan Daavidin poika?+ 42 Daavidhan itse sanoo Psalmien kirjassa: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, 43 kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alustaksi.”’*+ 44 Daavid siis kutsuu häntä Herraksi, joten kuinka hän on Daavidin poika?”

45 Koko kansan kuunnellessa hän sanoi sitten opetuslapsilleen: 46 ”Varokaa kirjanoppineita, jotka kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja pitävät tervehdyksistä toreilla, etummaisista istuimista synagogissa ja huomattavimmista paikoista illallisilla.+ 47 He vievät leskiltä talot* ja pitävät näön vuoksi pitkiä rukouksia. He tulevat saamaan muita ankaramman* tuomion.”

21 Kun Jeesus nyt kohotti katseensa, hän näki rikkaiden pudottavan lahjojaan rahalippaisiin.+ 2 Sitten hän näki erään varattoman lesken pudottavan kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa,+ 3 ja hän sanoi: ”Minä vakuutan teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki muut.+ 4 Kaikki nämä antoivat lahjoja* liiastaan, mutta hän antoi vähästään* koko elatuksensa.”+

5 Kun jotkut myöhemmin puhuivat siitä, miten temppeli oli koristeltu hienoilla kivillä ja Jumalalle omistetuilla lahjoilla,+ 6 hän sanoi: ”Tulee aika, jolloin tästä, mitä te nyt näette, ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään alas.”+ 7 Sitten he kysyivät häneltä: ”Opettaja, milloin nämä oikein tapahtuvat? Mikä on merkkinä* siitä, milloin nämä tapahtuvat?”+ 8 Hän sanoi: ”Varokaa, ettei teitä eksytetä,+ sillä monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä olen hän’ ja ’Määräaika on lähellä.’ Älkää menkö heidän peräänsä.+ 9 Lisäksi kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää kauhistuko. Näiden täytyy nimittäin tapahtua ensin, mutta loppu ei tule heti.”+

10 Sitten hän sanoi heille: ”Kansa nousee kansaa vastaan+ ja valtakunta valtakuntaa vastaan.+ 11 Tulee olemaan suuria maanjäristyksiä ja paikassa toisensa jälkeen nälänhätää ja epidemioita.+ Silloin nähdään pelottavia asioita ja taivaasta tulevia suuria merkkejä.

12 Mutta ennen kuin kaikki tämä tapahtuu, teihin käydään käsiksi ja teitä vainotaan,+ luovutetaan synagogiin ja heitetään vankiloihin. Teitä viedään kuninkaiden ja käskynhaltijoiden eteen minun nimeni vuoksi.+ 13 Näin te saatte tilaisuuden todistaa. 14 Päättäkää siksi,* ettette harjoittele etukäteen, miten esitätte puolustuksenne,+ 15 sillä minä annan teille sanat ja viisauden, jota kaikki teidän vastustajanne eivät yhdessäkään pysty vastustamaan eivätkä kiistämään.+ 16 Jopa vanhemmat, veljet, sukulaiset ja ystävät luovuttavat teitä viranomaisille,* ja muutamia teistä surmataan,+ 17 ja kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni vuoksi.+ 18 Päästänne ei kuitenkaan katoa hiuskarvaakaan.+ 19 Kestävyydellänne te pelastatte elämänne.+

20 Mutta kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä,+ silloin tiedätte, että sen autioitus on lähellä.+ 21 Silloin Juudeassa olevien täytyy paeta vuorille,+ kaupungissa olevien täytyy lähteä sieltä pois eivätkä maaseudulla olevat saa mennä sinne. 22 Nämä näet ovat oikeuden jakamisen päiviä, jotta kaikki, mikä on kirjoitettu, täyttyisi. 23 Voi naisia, jotka ovat raskaana tai imettävät noina päivinä!+ Maassa tulee olemaan suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa vihastus. 24 Heitä kaatuu miekkaan, ja heitä viedään vankeina kaikkien kansojen sekaan.+ Jerusalem tulee olemaan muiden kansojen tallattavana, kunnes kansojen määräajat kuluvat umpeen.+

25 Tulee myös olemaan merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä,+ ja maan päällä kansat tulevat olemaan ahdistuneita, koska meren pauhun ja kuohunnan vuoksi ne eivät näe poispääsyä. 26 Ihmiset lamaantuvat pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maata, sillä taivaiden voimat järkkyvät.+ 27 Sitten he näkevät Ihmisen Pojan+ tulevan pilvessä voimalla ja suurella kirkkaudella.+ 28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne lähestyy.”

29 Sen jälkeen hän kertoi heille vertauksen: ”Ajatelkaa viikunapuuta ja kaikkia muita puita.+ 30 Kun näette niissä silmuja, te tiedätte, että kesä on jo lähellä. 31 Samoin kun näette näiden tapahtuvan, te tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. 32 Minä vakuutan teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa ennen kuin kaikki tapahtuu.+ 33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät missään tapauksessa katoa.+

34 Mutta olkaa varuillanne, ettei sydämenne koskaan rasitu liiallisesta syömisestä, kohtuuttomasta juomisesta+ ja elämän huolista*+ ja ettei se päivä yhtäkkiä yllätä teitä 35 kuin ansa.+ Se näet kohtaa kaikkia maan päällä asuvia. 36 Pysykää siis hereillä+ ja rukoilkaa hartaasti kaiken aikaa,+ että onnistuisitte pääsemään pakoon tätä kaikkea, minkä täytyy tapahtua, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.”+

37 Päivisin hän opetti temppelissä, mutta iltaisin hän meni pois ja yöpyi vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi. 38 Koko kansa tuli aina aikaisin aamulla hänen luokseen temppeliin kuulemaan häntä.

22 Happamattoman leivän juhla, jota sanotaan pesahiksi,+ oli nyt lähestymässä.+ 2 Ylipapit ja kirjanoppineet etsivät sopivaa keinoa päästä Jeesuksesta eroon,+ sillä he pelkäsivät kansaa.+ 3 Silloin Saatana meni Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka kuului 12 apostolin joukkoon.+ 4 Juudas meni pois ja puhui ylipappien ja temppelin päälliköiden kanssa siitä, miten voisi kavaltaa Jeesuksen heille.+ 5 He ilahtuivat tästä ja sopivat antavansa hänelle rahaa.+ 6 Hän suostui ja alkoi etsiä sopivaa tilaisuutta kavaltaa hänet, kun ympärillä ei olisi ihmisjoukkoa.

7 Sitten tuli happamattoman leivän juhlan päivä, jolloin pesah-uhri täytyi uhrata.+ 8 Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen ja sanoi heille: ”Menkää valmistamaan meille pesah-ateria syötäväksi.”+ 9 He kysyivät häneltä: ”Mihin haluat meidän valmistavan sen?” 10 Hän sanoi heille: ”Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee mies, joka kantaa vesiruukkua. Seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee.+ 11 Sanokaa talonisännälle: ’Opettaja sanoo sinulle: ”Missä on vierashuone, jossa voin syödä pesah-aterian opetuslasteni kanssa?”’ 12 Hän näyttää teille yläkerrasta suuren, kalustetun huoneen. Valmistakaa se sinne.” 13 Niin he lähtivät ja totesivat kaiken olevan niin kuin hän oli heille sanonut, ja he tekivät valmistelut pesahia varten.

14 Kun aika tuli, hän asettui pitkälleen pöydän ääreen apostolien kanssa.+ 15 Hän sanoi heille: ”Olen kovasti halunnut syödä tämän pesah-aterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin, 16 sillä minä sanon teille: enää en syö pesah-ateriaa ennen kuin kaikki, mikä liittyy siihen, täyttyy Jumalan valtakunnassa.” 17 Hän otti vastaan maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja ojentakaa se joukossanne aina seuraavalle, 18 sillä minä sanon teille: tästä lähtien en enää juo viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin Jumalan valtakunta tulee.”+

19 Hän otti myös leivän,+ kiitti Jumalaa, taittoi sen, antoi sen heille ja sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani,+ joka annetaan teidän puolestanne.+ Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.”+ 20 Kun he olivat nauttineet illallisen, hän otti samalla tavoin myös maljan ja sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa.+ Se tulee voimaan minun vereni+ perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.+

21 Mutta minun kavaltajani on kanssani pöydässä.+ 22 Ihmisen Poika kyllä kulkee tietään niin kuin on päätetty,+ mutta voi sitä ihmistä, joka hänet kavaltaa!”+ 23 Niin he alkoivat pohtia keskenään, kuka heistä oikein aikoi tehdä tämän.+

24 Heidän keskuudessaan syntyi kuitenkin myös kiihkeä kiista siitä, ketä heistä pidettiin suurimpana.+ 25 Mutta hän sanoi heille: ”Kansojen kuninkaat määräilevät ihmisiä, ja niiden vallanpitäjiä kutsutaan hyväntekijöiksi.+ 26 Mutta te ette saa olla sellaisia,+ vaan siitä, joka on teidän keskuudessanne suurin, pitää tulla kuin nuorin+ ja siitä, joka ottaa johdon, kuin palvelija.+ 27 Kumpi näet on suurempi, se, joka on aterialla,* vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.+

28 Juuri te olette kuitenkin pysyneet minun kanssani,+ kun minulla on ollut koettelemuksia.+ 29 Minä teen teidän kanssanne liiton valtakunnasta – niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani –+ 30 jotta voisitte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani+ ja istua valtaistuimilla+ tuomitsemassa Israelin 12:ta heimoa.+

31 Simon, Simon! Saatana on vaatinut, että saisi seuloa teitä kaikkia kuin vehnää.+ 32 Mutta minä olen rukoillut hartaasti sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi,+ ja kun sinä sitten olet palannut, vahvista veljiäsi.”+ 33 Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, olen valmis menemään kanssasi sekä vankilaan että kuolemaan.”+ 34 Jeesus kuitenkin sanoi: ”Minä sanon sinulle, Pietari: kukko ei tule tänään kiekumaan ennen kuin olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.”+

35 Hän sanoi heille myös: ”Kun lähetin teidät matkaan ilman rahapussia, eväslaukkua ja sandaaleja,+ eihän teiltä puuttunut mitään?” He sanoivat: ”Ei!”* 36 Sitten hän sanoi heille: ”Mutta nyt sen, jolla on rahapussi, pitää ottaa se mukaan, samoin eväslaukku, ja sen, jolla ei ole miekkaa, pitää myydä päällysvaatteensa ja ostaa miekka. 37 Minä sanon teille, että minussa täytyy täyttyä se, mikä on kirjoitettu: ’Hänet luettiin lainrikkojien joukkoon.’+ Nämä minua koskevat sanat nimittäin täyttyvät parhaillaan.”+ 38 Sitten he sanoivat: ”Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa.” Hän sanoi heille: ”Se riittää.”

39 Jeesus lähti ja meni tapansa mukaan Öljymäelle,* ja opetuslapset seurasivat häntä.+ 40 Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.”+ 41 Hän vetäytyi heistä erilleen noin kivenheiton päähän, polvistui ja alkoi rukoilla: 42 ”Isä, jos sinä haluat, ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.”+ 43 Silloin hänelle näyttäytyi taivaasta enkeli ja vahvisti häntä.+ 44 Hän tunsi kuitenkin niin suurta tuskaa, että hän jatkoi rukoilemista yhä hartaammin,+ ja hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan. 45 Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslasten luo, hän huomasi heidän nukkuvan, koska he olivat murheesta uupuneita. 46 Hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.”+

47 Hänen vielä puhuessaan tuli ihmisjoukko, ja Juudas, yksi 12 apostolista, johti heitä. Hän lähestyi Jeesusta suudellakseen häntä.+ 48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” 49 Kun hänen ympärillään olevat näkivät, mitä oli tapahtumassa, he kysyivät: ”Herra, iskemmekö miekalla?” 50 Eräs heistä sivalsikin ylimmäisen papin orjalta oikean korvan irti.+ 51 Jeesus kuitenkin sanoi: ”Riittää.” Hän kosketti orjan korvaa ja paransi hänet. 52 Sitten Jeesus sanoi ylipapeille, temppelin päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet sinne hakemaan häntä: ”Tulitteko minua vastaan miekat ja nuijat mukananne niin kuin olisin ryöstäjä?+ 53 Kun olin teidän kanssanne temppelissä päivän toisensa jälkeen,+ te ette käyneet minuun käsiksi.+ Mutta tämä on teidän hetkenne, ja nyt pimeydellä on valta.”+

54 Sitten he pidättivät hänet ja veivät hänet mukanaan+ ylimmäisen papin taloon. Pietari kuitenkin seurasi heitä jonkin matkan päässä.+ 55 Kun he olivat sytyttäneet tulen keskelle sisäpihaa ja istuutuneet, Pietari istui heidän joukkoonsa.+ 56 Mutta eräs palvelustyttö näki hänen istuvan tulen valossa, katsoi häntä tarkkaan ja sanoi: ”Tämäkin oli hänen kanssaan.” 57 Hän kuitenkin kielsi sen ja sanoi: ”En tunne häntä, nainen.”+ 58 Vähän ajan kuluttua eräs toinen näki hänet ja sanoi: ”Sinäkin olet yksi heistä.” Mutta Pietari sanoi miehelle: ”En ole.”+ 59 Noin tunnin kuluttua vielä eräs mies alkoi väittää: ”Varmasti tämäkin oli hänen kanssaan, sillä hänhän on galilealainen!” 60 Pietari kuitenkin sanoi: ”Mies, en tiedä, mistä puhut.” Samassa, hänen vielä puhuessaan, kiekui kukko. 61 Silloin Herra kääntyi ja katsoi suoraan Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli sanonut hänelle: ”Ennen kuin kukko tänään kiekuu, sinä kiellät minut kolmesti.”+ 62 Hän meni ulos ja itki katkerasti.

63 Miehet, jotka pitivät Jeesusta pidätettynä, alkoivat pilkata+ ja lyödä häntä.+ 64 He peittivät hänen kasvonsa ja kyselivät: ”Profetoi! Kuka sinua löi?” 65 He herjasivat häntä vielä monella muullakin tavalla.

66 Kun tuli päivä, kansan vanhinten joukko, jossa oli sekä ylipappeja että kirjanoppineita, kokoontui.+ He veivät hänet sanhedrininsaliinsa ja sanoivat: 67 ”Jos sinä olet Kristus, sano se meille.”+ Mutta hän sanoi heille: ”Vaikka sanoisinkin teille, te ette uskoisi. 68 Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, te ette vastaisi. 69 Tästä lähtien Ihmisen Poika+ tulee kuitenkin istumaan voimakkaan Jumalan oikealla puolella.”+ 70 Tähän he kaikki sanoivat: ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?” Hän vastasi heille: ”Te itse sanotte, että minä olen.” 71 He sanoivat: ”Mihin me enää todistajia tarvitsemme? Mehän olemme itse kuulleet sen hänen omasta suustaan.”+

23 Niin koko joukko nousi, ja he veivät Jeesuksen Pilatuksen luo.+ 2 Sitten he alkoivat syyttää häntä:+ ”Olemme todenneet, että tämä mies villitsee kansaamme, kieltää maksamasta veroja keisarille+ ja sanoo itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.”+ 3 Pilatus teki hänelle kysymyksen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän vastasi: ”Sinä itse sanot niin.”+ 4 Sitten Pilatus sanoi ylipapeille ja ihmisjoukoille: ”En havaitse, että tämä mies olisi syyllistynyt mihinkään rikokseen.”+ 5 Mutta he väittivät itsepintaisesti: ”Hän kiihottaa kansaa opetuksellaan koko Juudeassa. Hän aloitti Galileasta ja on tullut tänne asti.” 6 Sen kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. 7 Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta,+ Pilatus lähetti hänet Herodeksen luo, joka myös oli silloin Jerusalemissa.

8 Kun Herodes näki Jeesuksen, hän iloitsi suuresti. Hän oli jo pitkään halunnut tavata Jeesuksen, koska oli kuullut hänestä paljon,+ ja hän toivoi, että näkisi hänen tekevän jonkin ihmeen. 9 Hän alkoi esittää Jeesukselle monia kysymyksiä, mutta tämä ei vastannut hänelle mitään.+ 10 Ylipapit ja kirjanoppineet nousivat kuitenkin yhä uudelleen seisomaan ja syyttivät häntä kiivaasti. 11 Sitten Herodes ja hänen sotilaansa kohtelivat häntä halveksivasti,+ ja Herodes teki hänestä pilkkaa+ pukemalla hänet upeaan vaatteeseen. Sen jälkeen hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo.+ 12 Herodes ja Pilatus olivat siihen asti olleet vihoissa keskenään, mutta sinä päivänä heistä tuli ystävät.

13 Pilatus kutsui sitten koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan 14 ja sanoi heille: ”Te toitte tämän miehen minun luokseni ja väititte, että hän yllyttää kansaa kapinaan. Minä kuulustelin häntä teidän edessänne mutta en havainnut mitään perusteita niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan.+ 15 Ei havainnut Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meidän luoksemme. Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman. 16 Siksi minä rankaisen häntä+ ja päästän hänet vapaaksi.” 17 —— 18 Mutta koko ihmisjoukko huusi: ”Tapa hänet* ja päästä vapaaksi Barabbas!”+ 19 (Tämä mies oli heitetty vankilaan siksi, että hän oli lietsonut kaupungissa kapinaa ja syyllistynyt murhaan.) 20 Pilatus puhui heille uudelleen, koska hän halusi päästää Jeesuksen vapaaksi.+ 21 Silloin he alkoivat huutaa: ”Paaluun!* Paaluun!”+ 22 Hän sanoi heille kolmannen kerran: ”Miksi? Mitä pahaa tämä mies on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman.+ Siksi minä rankaisen häntä ja päästän hänet vapaaksi.” 23 Tällöin heistä tuli entistä itsepintaisempia ja he vaativat äänekkäästi, että hänet teloitettaisiin.* He huusivat niin kovaa,+ 24 että Pilatus päätti suostua heidän vaatimukseensa. 25 Hän päästi vapaaksi sen miehen, jonka vapauttamista he olivat vaatineet ja joka oli heitetty vankilaan kapinan lietsonnasta ja murhasta, mutta luovutti heille Jeesuksen, jotta he voisivat tehdä hänelle, mitä halusivat.

26 Kun he veivät häntä pois, he tarttuivat kyreneläiseen Simoniin, joka oli tulossa maaseudulta, ja panivat hänet kantamaan kidutuspaalua Jeesuksen jäljessä.+ 27 Häntä seurasi suuri ihmisjoukko, ja monet naiset löivät itseään surusta ja valittivat hänen vuokseen. 28 Jeesus kääntyi naisiin päin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret, lakatkaa itkemästä minua. Itkekää sen sijaan itseänne ja lapsianne,+ 29 sillä tulee aika, jolloin ihmiset sanovat: ’Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne, jotka eivät ole synnyttäneet eivätkä imettäneet!’+ 30 Silloin ihmiset alkavat sanoa vuorille: ’Kaatukaa päällemme!’ ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät!’+ 31 Jos he tekevät näin, kun puu on vielä tuore, mitä tapahtuukaan, kun se on kuivunut?”

32 Hänen kanssaan vietiin teloitettavaksi myös kahta muuta miestä, rikollista.+ 33 Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi,+ he naulitsivat paaluun hänet ja rikolliset hänen viereensä, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolelleen.+ 34 Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.”+ Lisäksi he heittivät arpaa jakaakseen hänen vaatteensa.+ 35 Kansa seisoi katselemassa, mutta hallitusmiehet irvailivat ja sanoivat: ”Muita hän pelasti, joten pelastakoon nyt itsensä, jos hän on Jumalan Kristus, Valittu.”+ 36 Sotilaatkin pilkkasivat häntä, ja he tulivat hänen luokseen ja tarjosivat hänelle hapanviiniä.+ 37 He sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas, pelasta itsesi.” 38 Lisäksi hänen yläpuolellaan oli kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”+

39 Toinen paaluun ripustetuista rikollisista alkoi herjata häntä:+ ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta itsesi ja meidät!” 40 Toinen rikollinen kuitenkin nuhteli häntä: ”Etkö sinä lainkaan pelkää* Jumalaa? Sinähän olet saanut saman tuomion kuin tämä mies. 41 Meille se on aivan oikein, sillä me saamme, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään väärää.” 42 Sitten hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.”+ 43 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä vakuutan sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.”+

44 Oli noin kuudes tunti, ja silti koko maahan tuli pimeys, joka kesti yhdeksänteen tuntiin asti,+ 45 koska auringonvalo hävisi. Sitten pyhäkön väliverho+ repesi keskeltä kahtia.+ 46 Jeesus huusi suureen ääneen ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”+ Tämän sanottuaan hän kuoli.+ 47 Kun upseeri näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: ”Tämä mies oli tosiaan viaton.”+ 48 Kun kaikki paikalle kerääntyneet ihmiset näkivät nämä tapahtumat, he lähtivät takaisin kotiin ja löivät rintaansa. 49 Kaikki Jeesuksen tuttavat seisoivat jonkin matkan päässä. Myös naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, olivat siellä ja näkivät kaiken.+

50 Neuvostoon kuului eräs Joosef-niminen mies, joka oli hyvä ja oikeamielinen.+ 51 (Hän ei ollut äänestänyt heidän suunnitelmansa eikä toimintansa puolesta.) Hän oli juudealaisten kaupungista Arimatiasta ja odotti Jumalan valtakuntaa. 52 Joosef meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. 53 Hän otti sen alas,+ kääri sen hienoon pellavakankaaseen ja pani sen kallioon hakattuun hautaan,+ johon ei ollut vielä haudattu ketään. 54 Oli valmistuspäivä,+ ja sapatti+ oli pian alkamassa. 55 Mutta ne naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat mukana, katsoivat hautaa ja näkivät, miten hänen ruumiinsa oli pantu sinne.+ 56 He menivät takaisin valmistelemaan tuoksuaineita ja hyväntuoksuisia öljyjä, mutta sapattina he tietenkin lepäsivät+ lain käskyn mukaan.

24 Viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat hyvin varhain haudalle ja toivat valmistelemiaan tuoksuaineita.+ 2 Mutta he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois haudalta,*+ 3 ja kun he menivät sisään, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.+ 4 Kun he olivat tästä ymmällään, he näkivät, että heidän vieressään seisoi kaksi miestä säihkyvissä vaatteissa. 5 Naiset säikähtivät ja käänsivät kasvonsa maata kohti. Niin miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta?+ 6 Hän ei ole täällä, vaan hänet on herätetty. Muistakaa, mitä hän puhui teille vielä Galileassa ollessaan. 7 Hän sanoi, että Ihmisen Poika täytyy luovuttaa syntisten ihmisten käsiin ja teloittaa paalussa ja että kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”+ 8 Silloin he muistivat hänen sanansa,+ 9 ja he palasivat haudalta* ja kertoivat tämän kaiken 11 apostolille ja kaikille muille.+ 10 Nämä naiset olivat Maria Magdaleena, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti. Muutkin heidän kanssaan olevat naiset+ kertoivat tästä apostoleille. 11 Nämä kuitenkin pitivät sitä perättömänä puheena eivätkä uskoneet naisia.

12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle,* ja kumartuessaan katsomaan sisään hän näki vain pellavaiset käärinliinat. Niin hän meni pois ja ihmetteli itsekseen, mitä oli tapahtunut.

13 Samana päivänä kaksi opetuslasta oli matkalla Emmaus-nimiseen kylään, joka oli noin 11 kilometrin päässä Jerusalemista, 14 ja he keskustelivat keskenään kaikesta, mitä oli tapahtunut.

15 Heidän keskustellessaan näistä asioista ja pohtiessaan niitä Jeesus itse tuli heidän luokseen ja alkoi kulkea heidän kanssaan, 16 mutta he eivät pystyneet tunnistamaan häntä.+ 17 Hän sanoi heille: ”Mistä te tässä kävellessänne väittelette?” He pysähtyivät surullisen näköisinä. 18 Toinen, nimeltään Kleopas, sanoi hänelle: ”Oletko sinä ulkomaalainen, joka asut yksin Jerusalemissa, etkä tiedä,* mitä siellä on tapahtunut viime päivinä?” 19 Hän kysyi heiltä: ”Mitä tarkoitatte?” He sanoivat hänelle: ”Etkö tiedä, mitä on tapahtunut Jeesus Nasaretilaiselle?+ Hän oli Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä profeetta, jonka teot ja sanat olivat voimakkaita.+ 20 Ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan,+ ja he naulitsivat hänet paaluun.+ 21 Mutta me toivoimme tämän miehen olevan se, joka vapauttaisi Israelin.+ Kaiken lisäksi on jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. 22 Eräät naiset joukostamme ovat myös hämmästyttäneet meidät. He menivät aikaisin aamulla haudalle,*+ 23 ja kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat ja kertoivat myös nähneensä yliluonnollisessa näyssä enkeleitä, jotka sanoivat hänen olevan elossa. 24 Silloin jotkut kanssamme olleista menivät haudalle*+ ja totesivat, että kaikki oli niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta Jeesusta he eivät nähneet.”

25 Niin hän sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Te olette hitaita* uskomaan kaikkeen siihen, mitä profeetat ovat puhuneet! 26 Eikö Kristuksen täytynyt kärsiä kaikki tämä+ saadakseen hänelle kuuluvan kirkkauden?”+ 27 Sitten hän aloitti Mooseksesta ja kaikista Profeetoista*+ ja selitti heille, mitä kaikissa Raamatun kirjoituksissa sanottiin hänestä.

28 Lopulta he tulivat lähelle kylää, johon he olivat matkalla, ja hän oli kulkevinaan eteenpäin. 29 Mutta he vaativat häntä jäämään ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme, koska kohta on jo ilta ja päivä on päättymässä.” Silloin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 30 Kun hän oli aterialla* heidän kanssaan, hän otti leivän, esitti rukouksen,* taittoi leivän ja alkoi ojentaa sitä heille.+ 31 Tällöin heidän silmänsä avautuivat täysin ja he tunnistivat hänet, mutta hän katosi heidän näkyvistään.+ 32 He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille selvästi Raamatun kirjoitukset?” 33 He lähtivät saman tien takaisin Jerusalemiin, ja he tapasivat 11 apostolia ja näiden kanssa kokoontuneet, 34 jotka sanoivat: ”Herra on todellakin herätetty eloon, ja hän on näyttäytynyt Simonille!”+ 35 Sitten he selostivat, mitä tiellä oli tapahtunut ja miten he olivat tunnistaneet hänet, kun hän taittoi leivän.+

36 Heidän tästä puhuessaan hän itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Olkoon teillä rauha.”+ 37 Mutta he olivat kauhuissaan ja peloissaan, koska he luulivat näkevänsä hengen.+ 38 Niin hän sanoi heille: ”Miksi olette levottomia, ja miksi sydämessänne on herännyt epäilyksiä? 39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, niin näette, että minä se olen. Koskettakaa minua ja katsokaa. Hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.” 40 Kun hän sanoi tämän, hän näytti heille kätensä ja jalkansa. 41 He olivat kuitenkin niin iloisia ja ihmeissään, etteivät he vieläkään pystyneet uskomaan. Niinpä hän sanoi heille: ”Onko teillä täällä jotain syötävää?”+ 42 He ojensivat hänelle palan tulella kypsennettyä kalaa, 43 ja hän otti sen ja söi heidän silmiensä edessä.

44 Hän sanoi heille: ”Kun olin vielä teidän kanssanne, minä sanoin teille,+ että kaiken, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen lakiin, Profeettoihin ja Psalmeihin, täytyy täyttyä.”+ 45 Sitten hän auttoi heitä ymmärtämään* täysin Raamatun kirjoitusten merkityksen.+ 46 Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu, että Kristus kärsisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä+ 47 ja hänen nimessään kaikille kansoille,+ Jerusalemista alkaen,+ saarnattaisiin sanomaa siitä, että ihmisten tulisi katua saadakseen synnit anteeksi.+ 48 Teidän tulee olla tämän todistajia.+ 49 Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää kuitenkin tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan korkeudesta tulevaan voimaan.”+

50 Sitten hän vei heidät Betaniaan asti, ja hän nosti kätensä ja siunasi heidät. 51 Siunatessaan heitä hän erkani heistä, ja hänet otettiin taivaaseen.+ 52 He kumarsivat hänelle syvään ja palasivat Jerusalemiin hyvin iloisina.+ 53 He olivat jatkuvasti temppelissä ja ylistivät Jumalaa.+