KIRJE ROOMALAISILLE

1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen orja, kutsuttu apostoliksi ja asetettu julistamaan Jumalan hyvää uutista,*+ 2 jonka Jumala lupasi etukäteen profeettojensa välityksellä pyhissä Raamatun kirjoituksissa. 3 Tämä uutinen koskee hänen Poikaansa – joka oli inhimilliseltä syntyperältään Daavidin jälkeläisiä*+ 4 mutta jonka osoitettiin pyhyyden hengen voimalla olevan Jumalan Poika,+ kun hänet herätettiin kuolleista+ – nimittäin Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme. 5 Hänen välityksellään me saimme ansaitsematonta hyvyyttä* ja apostolin tehtävän,+ jotta ihmiset kaikkien kansojen keskuudessa+ voisivat tulla uskon avulla tottelevaisiksi hänen nimelleen, 6 kansojen, joiden keskuudesta teidätkin on kutsuttu kuulumaan Jeesukselle Kristukselle. 7 Kirjoitan kaikille, jotka ovat Roomassa Jumalalle rakkaita, kutsuttuja olemaan pyhiä:

Ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

8 Ensiksikin kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teistä kaikista, koska teidän uskostanne puhutaan koko maailmassa. 9 Jumala, jota palvelen* koko hengelläni hänen Poikaansa koskevan hyvän uutisen yhteydessä, todistaa, että minä lakkaamatta mainitsen teidät rukouksissani+ 10 ja anon aina, että jos vain mahdollista, minun onnistuisi vihdoinkin Jumalan tahdosta tulla teidän luoksenne. 11 Kaipaan nähdä teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan niin että lujittuisitte, 12 tai pikemminkin, jotta me saisimme keskinäistä rohkaisua+ toistemme uskosta, minä teidän uskostanne ja te minun.

13 En kuitenkaan halua teidän, veljet, olevan tietämättömiä siitä, että olen monta kertaa aikonut tulla teidän luoksenne korjatakseni satoa teidänkin keskuudessanne niin kuin muiden kansojen keskuudessa, mutta tähän saakka minulle on aina tullut jokin este. 14 Olen velkaa sekä kreikkalaisille että muihin kansoihin kuuluville,* sekä viisaille että ymmärtämättömille, 15 joten haluan kovasti julistaa hyvää uutista teillekin siellä Roomassa.+ 16 Minä en häpeä hyvää uutista,+ sillä sehän on Jumalan voima, jonka avulla jokainen, joka uskoo,+ voi pelastua, ensin juutalainen+ ja sitten kreikkalainen.+ 17 Sen kautta Jumalan vanhurskaus* tulee ilmeiseksi uskon johdosta ja uskon vahvistukseksi,+ niin kuin on kirjoitettu: ”Mutta se, joka toimii oikein,* saa elää uskon ansiosta.”+

18 Jumalan viha+ paljastuu taivaasta ja kohdistuu kaikkeen niiden ihmisten jumalattomuuteen ja vääryyteen,* jotka tukahduttavat totuuden+ vääryydellä,* 19 koska se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on heille aivan selvää, sillä Jumala on osoittanut sen heille selvästi.+ 20 Hänen näkymättömät ominaisuutensa – hänen ikuinen voimansa+ ja jumaluutensakin+ – ovat olleet selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mitä on tehty.+ Siksi he eivät voi puolustaa itseään. 21 Vaikka he ovatkin tunteneet Jumalan, he eivät ole antaneet hänelle kunniaa Jumalana eivätkä ole kiittäneet häntä, vaan heidän järkeilystään on tullut tyhjänpäiväistä ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.+ 22 Vaikka he väittävät olevansa viisaita, heistä on tullut tyhmiä 23 ja he ovat vaihtaneet turmeltumattoman Jumalan kunnian kuviin, jotka esittävät turmeltuvaa ihmistä ja lintuja, nelijalkaisia eläimiä ja matelijoita.*+

24 Siksi Jumala on jättänyt heidät heidän sydämensä halujen mukaisesti epäpuhtauden valtaan, jotta he häpäisisivät ruumiinsa toistensa kanssa. 25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet* ja palvelleet luotua ennemmin kuin Luojaa, jolle kuuluu ylistys ikuisesti. Aamen. 26 Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten seksuaalisten himojen valtaan:+ heidän naisensa ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,+ 27 ja miehet ovat hylänneet luonnollisen sukupuoliyhteyden naisen kanssa ja alkaneet himoita kiihkeästi toisiaan, miehet miehiä,+ ja tehneet sitä, mikä on rivoa, ja saaneet itselleen rangaistuksen,* joka heidän synnistään oli määrä tulla.+

28 Koska he eivät ole antaneet mitään arvoa Jumalan tuntemiselle,* Jumala on jättänyt heidät paheksuttavaan mielentilaan toimimaan sopimattomasti.+ 29 He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä,*+ jumalattomuutta, ahneutta+ ja pahuutta, täynnä kateutta,+ murhaa,+ riitaa, petollisuutta+ ja ilkeyttä.+ He ovat juoruilijoita* 30 ja parjaajia.*+ He ovat Jumalan vihaajia, röyhkeitä, ylimielisiä, rehentelijöitä, juonittelijoita,* vanhemmilleen tottelemattomia,+ 31 ymmärtämättömiä,+ sopimusten rikkojia, vailla luonnollista kiintymystä ja armottomia. 32 Vaikka he tuntevat hyvin Jumalan oikeudenmukaisen* säädöksen – sen, että ne, jotka harjoittavat* sellaista, ansaitsevat kuoleman+ – he paitsi jatkuvasti tekevät sellaista myös antavat hyväksyntänsä niitä harjoittaville.

2 Sen tähden et voi puolustaa itseäsi, ihminen, jos tuomitset toisen, oletpa kuka hyvänsä.+ Kun tuomitset toisen, langetat tuomion itsellesi, koska sinä, joka tuomitset, teet toistuvasti samoja tekoja.+ 2 Mehän tiedämme, että Jumala tuomitsee totuudenmukaisesti ne, jotka harjoittavat* sellaisia.

3 Mutta oletatko sinä, ihminen, että kun tuomitset ne, jotka harjoittavat sellaisia, ja silti itse teet samoja tekoja, sinä pääset Jumalan tuomiota pakoon? 4 Vai halveksitko hänen suurta huomaavaisuuttaan,*+ pitkämielisyyttään+ ja kärsivällisyyttään,+ koska et tiedä, että Jumala pyrkii huomaavaisesti johdattamaan sinua katumukseen?+ 5 Mutta koska olet itsepäinen ja sydämeltäsi katumaton, sinä keräät vihaa päällesi vihan päivää varten, jolloin Jumalan oikeudenmukainen* tuomio paljastuu.+ 6 Hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan:+ 7 Ne, jotka hyvässä työssä kestämällä tavoittelevat kirkkautta, kunniaa ja turmeltumattomuutta,+ saavat ikuisen elämän, 8 mutta niiden osaksi, jotka ovat riitaisia ja jotka eivät tottele totuutta vaan tottelevat vääryyttä,* tulee viha ja suuttumus.+ 9 Jokaista ihmistä, joka saa aikaan vahinkoa, kohtaa ahdinko ja hätä, juutalaista ensin ja sitten kreikkalaista, 10 mutta jokainen, joka saa aikaan hyvää, saa osakseen kirkkauden, kunnian ja rauhan, juutalainen ensin+ ja sitten kreikkalainen.+ 11 Jumala ei ole puolueellinen.+

12 Kaikki, jotka ovat tehneet syntiä ilman lakia, tulevat myös tuhoutumaan ilman lakia,*+ mutta kaikki, jotka ovat tehneet syntiä lain alaisuudessa, tullaan tuomitsemaan lain mukaan.+ 13 Eivät nimittäin ne, jotka kuulevat, mitä laki sanoo, ole vanhurskaita* Jumalan edessä, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka noudattavat lakia.+ 14 Kun muiden kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia,+ tekevät luonnostaan, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. 15 Juuri he osoittavat, että lain sisältö on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän omat ajatuksensa syyttävät* tai myös puolustavat heitä. 16 Näin tapahtuu sinä päivänä, jona Jumala tuomitsee Kristuksen Jeesuksen välityksellä ihmisten salaisuudet+ julistamani hyvän uutisen mukaan.

17 Jos sinä siis sanot olevasi juutalainen+ ja luotat lakiin, olet ylpeä Jumalasta, 18 tunnet hänen tahtonsa ja tunnistat sen, millä on arvoa, koska sinulle on opetettu* lakia,+ 19 ja jos olet vakuuttunut siitä, että olet sokeiden opas, pimeydessä olevien valo, 20 järjettömien oikaisija ja lasten opettaja ja että sinulla on laissa oleva tiedon ja totuuden runko, 21 niin etkö sinä, joka opetat toista, opeta kuitenkaan itseäsi?+ Vaikka julistat: ”Älä varasta”,+ varastatko itse? 22 Vaikka sanot: ”Älä tee aviorikosta”,+ teetkö itse aviorikoksen? Vaikka inhoat epäjumalia, ryöstätkö itse temppeleitä? 23 Vaikka olet ylpeä laista, häpäisetkö itse Jumalaa rikkomalla lakia? 24 ”Jumalan nimeä herjataan teidän takianne kansojen keskuudessa”, niin kuin on kirjoitettu.+

25 Ympärileikkauksestahan+ on hyötyä vain, jos noudatat lakia,+ mutta jos rikot lakia, ympärileikkauksestasi on tullut ympärileikkaamattomuutta. 26 Jos siis ympärileikkaamaton+ noudattaa laissa olevia Jumalan* vaatimuksia, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan pidetä ympärileikkauksena?+ 27 Se, jota ei ole kirjaimellisesti ympärileikattu mutta joka noudattaa lakia, tuomitsee sinut, joka rikot lakia siitä huolimatta, että sinulla on kirjoitettu lakikokoelma ja että olet ympärileikattu. 28 Se ei näet ole juutalainen, joka on sellainen ulkoisesti,+ eikä ympärileikkaus ole se, joka on ulkoisesti ruumiissa.+ 29 Juutalainen on se, joka on sellainen sisäisesti,+ ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus,+ jonka saa aikaan henki, ei kirjoitettu lakikokoelma.+ Hän saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.+

3 Mitä etua siis on juutalaisilla muihin nähden, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? 2 Paljon joka suhteessa. Ensiksikin heille uskottiin Jumalan pyhät julistukset.+ 3 Miten siis asia on? Jos joillakuilla ei ole uskoa, mitätöikö heidän uskonpuutteensa Jumalan uskollisuuden? 4 Ehdottomasti ei! Jumala havaitaan totuudelliseksi,+ vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.+ Onhan kirjoitettu: ”Jotta sinun todistettaisiin olevan oikeassa,* kun puhut, ja sinä voittaisit, kun sinua tuomitaan.”+ 5 Mutta jos meidän syntisyytemme* korostaa sitä, että Jumala toimii oikein,* niin mitä voimme sanoa? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen, kun hän ilmaisee vihaansa? (Puhun ihmisten tavoin.) 6 Ei missään tapauksessa! Miten Jumala muutoin tuomitsisi maailman?+

7 Mutta jos minun valheeni on tehnyt Jumalan totuudellisuudesta huomattavamman hänen kunniakseen, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä? 8 Miksi emme sano sitä, mitä jotkut väittävät valheellisesti meidän sanovan: ”Tehdään pahaa, jotta siitä seuraisi hyvää”? Heille langetetaan oikeudenmukainen tuomio.+

9 Miten siis on? Olemmeko me paremmassa asemassa kuin muut? Emme lainkaan! Olemme edellä esittäneet sen syytöksen, että niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin ovat kaikki synnin alaisuudessa.+ 10 Onhan kirjoitettu: ”Kukaan ei toimi oikein,* ei yksikään.+ 11 Kenelläkään ei ole syvällistä ymmärrystä. Kukaan ei etsi Jumalaa. 12 Kaikki ihmiset ovat kääntyneet pois, heistä kaikista on tullut kelvottomia. Kukaan ei tee hyvää,* ei yksikään.”+ 13 ”Heidän suunsa* on avoin hauta, heidän kielensä on ollut petollinen.”+ ”Aspiskäärmeiden myrkkyä on heidän huultensa takana.”+ 14 ”Heidän suunsa on täynnä kiroamista ja katkeruutta.”+ 15 ”Heidän jalkansa kiirehtivät vuodattamaan verta.”+ 16 ”Tuho ja kurjuus ovat heidän teillään, 17 eivätkä he ole tunteneet rauhan tietä.”+ 18 ”He eivät näe mitään syytä pelätä Jumalaa.”+

19 Mehän tiedämme, että kaiken, mitä laki* sanoo, se puhuu lain alaisille, jotta jokainen suu vaikenisi ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.+ 20 Sen vuoksi ketään* ei julisteta hänen edessään vanhurskaaksi* lain vaatimien tekojen perusteella,+ sillä laki tekee meidät täysin tietoisiksi synnistä.+

21 Mutta nyt on tehty ilmeiseksi, että Jumala voi pitää ihmisiä vanhurskaina*+ laista riippumatta, kuten Laki ja Profeetat* todistavat.+ 22 Jumala tosiaan pitää ihmisiä vanhurskaina Jeesukseen Kristukseen uskomisen perusteella. Tämä koskee kaikkia, joilla on uskoa. Mitään eroa ei ole.+ 23 Kaikkihan ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kunniaa,+ 24 ja se, että heidät hänen ansaitsemattomasta* hyvyydestään+ julistetaan vanhurskaiksi* sillä perusteella, että Kristuksen Jeesuksen maksamat lunnaat+ ovat vapauttaneet heidät, on ilmainen lahja.+ 25 Jumala antoi hänet uhriksi, joka saa aikaan sovituksen+ hänen vereensä uskomisen välityksellä.+ Näin Jumala osoitti toimivansa oikeuden normiensa mukaan* antaessaan kärsivällisesti anteeksi ne synnit, jotka tehtiin menneisyydessä. 26 Näin hän osoitti toimivansa oikeuden normiensa mukaan*+ myös tänä aikana: hän on oikeudenmukainen* silloinkin, kun hän julistaa vanhurskaaksi* sen, joka uskoo Jeesukseen.+

27 Onko siis syytä ylpeillä? Ei, sille ei ole sijaa. Minkä lain perusteella? Tekojako vaativan lain?+ Ei tosiaankaan, vaan uskon lain perusteella. 28 Tulemme siis siihen tulokseen, että ihminen julistetaan vanhurskaaksi* uskon perusteella, ei lain vaatimien tekojen.+ 29 Vai onko hän ainoastaan juutalaisten Jumala?+ Eikö hän ole myös muihin kansoihin kuuluvien Jumala?+ On, myös muihin kansoihin kuuluvien.+ 30 Koska Jumala on yksi,+ hän julistaa ympärileikatut vanhurskaiksi*+ uskon perusteella ja ympärileikkaamattomat vanhurskaiksi+ heidän uskonsa ansiosta. 31 Kumoammeko siis lain uskollamme? Emme suinkaan! Päinvastoin me tuemme sitä.+

4 Koska näin on, mitä sanomme Abrahamin, lihallisen esi-isämme, saavuttaneen? 2 Jos esimerkiksi Abraham olisi julistettu vanhurskaaksi tekojen perusteella, hänellä olisi ollut syytä ylpeillä, mutta ei Jumalan edessä. 3 Mitä eräs raamatunkohta sanoo? ”Abraham uskoi Jehovaan,* ja siksi häntä pidettiin vanhurskaana.”*+ 4 Työntekijälle maksettavaa palkkaa ei pidetä ansaitsemattomana hyvyytenä vaan hänelle kuuluvana.* 5 Toisaalta jos joku ei tee työtä mutta uskoo häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, häntä pidetään vanhurskaana hänen uskonsa vuoksi.*+ 6 Puhuuhan Daavidkin sellaisen ihmisen onnellisuudesta, jota Jumala pitää vanhurskaana teoista riippumatta: 7 ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on peitetty.* 8 Onnellinen on se, jonka syntiä Jehova* ei missään tapauksessa ota huomioon.”+

9 Tuleeko tämä onnellisuus sitten vain ympärileikattujen vai myös ympärileikkaamattomien osaksi?+ Mehän sanomme: ”Abrahamia pidettiin vanhurskaana hänen uskonsa vuoksi.”*+ 10 Milloin hänet katsottiin vanhurskaaksi? Ennen hänen ympärileikkaustaan vai sen jälkeen? Häntä ei ollut vielä ympärileikattu, vaan hän oli ympärileikkaamaton. 11 Hän sai merkin,+ nimittäin ympärileikkauksen, vahvistukseksi* siitä, että Jumala oli hyväksynyt hänet* sen uskon perusteella, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, jotta hän olisi kaikkien niiden isä, jotka uskovat+ ollessaan ympärileikkaamattomia, niin että heitä pidettäisiin vanhurskaina, 12 ja jotta hän olisi ympärileikattujen isä, ei ainoastaan niiden, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta, vaan myös niiden, jotka vaeltavat tarkasti sen uskon askeleissa, joka isällämme Abrahamilla+ oli ympärileikkaamattomana.

13 Ei Abraham saanut eivätkä hänen jälkeläisensä saaneet* lupausta siitä, että hänestä tulisi maailman perillinen,+ lain* noudattamisen välityksellä vaan uskoon+ perustuvan hyväksytyn aseman* välityksellä. 14 Jos näet ne, jotka pitävät kiinni laista, ovat perillisiä, uskosta tulee hyödytön ja lupaus raukeaa. 15 Todellisuudessa laki saa aikaan vihan,+ mutta kun lakia ei ole, ei ole rikkomustakaan.+

16 Lupaus siis saatiin uskon välityksellä, jotta lupaus perustuisi ansaitsemattomaan* hyvyyteen.+ Siksi lupaus on varma kaikille Abrahamin jälkeläisille,*+ ei vain niille, jotka pitävät kiinni laista, vaan myös niille, jotka pitävät kiinni Abrahamin, meidän kaikkien isän, uskosta.+ 17 (Onhan kirjoitettu: ”Minä teen sinusta monien kansojen isän.”+) Tämä tapahtui Jumalan nähden, hänen, johon Abraham uskoi ja joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu sitä, mitä ei ole, ikään kuin se olisi.* 18 Siitä huolimatta että toivo oli mennyt, hän uskoi toivon perusteella, että hänestä tulisi monien kansojen isä, sillä oli sanottu: ”Yhtä paljon sinulla tulee olemaan jälkeläisiä.”*+ 19 Ja vaikka hänen uskonsa ei heikentynyt, hän piti omaa ruumistaan jo kuin kuolleena (koska hän oli noin satavuotias)+ samoin kuin Saaran kohtuakin.*+ 20 Jumalan lupauksen vuoksi hänen uskonsa ei kuitenkaan horjunut. Sen sijaan hänen uskonsa teki hänestä voimakkaan, ja hän antoi Jumalalle kunnian 21 ja oli täysin vakuuttunut siitä, että Jumala pystyi tekemään sen, minkä oli luvannut.+ 22 Ja ”siksi häntä pidettiin vanhurskaana”.*+

23 Sanoja ”siksi häntä pidettiin vanhurskaana” ei kuitenkaan kirjoitettu ainoastaan hänen takiaan+ 24 vaan myös meidän takiamme, joita tullaan pitämään vanhurskaina, koska uskomme häneen, joka herätti meidän Herramme Jeesuksen kuolleista.+ 25 Hänet luovutettiin meidän väärintekojemme takia+ ja herätettiin eloon, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi.*+

5 Sen vuoksi kun meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi* uskon johdosta,+ nauttikaamme rauhasta* Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.+ 2 Hänen välityksellään olemme uskon perusteella myös saaneet tätä ansaitsematonta* hyvyyttä, josta nyt nautimme.+ Riemuitkaamme* siksi, että meillä on toivo päästä Jumalan kirkkauteen. 3 Tämän lisäksi riemuitkaamme* koettelemuksissa,+ koska tiedämme, että koettelemus saa aikaan kestävyyttä,+ 4 kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan,+ hyväksytty tila vuorostaan toivon,+ 5 eikä toivo johda pettymykseen,+ koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme meille annetun pyhän hengen välityksellä.+

6 Ollessamme vielä heikkoja+ Kristus tosiaankin kuoli jumalattomien puolesta määräaikana. 7 Kukaan tuskin kuolee moitteettoman* ihmisen puolesta, mutta hyvän ihmisen puolesta joku ehkä uskaltaakin kuolla. 8 Jumala kuitenkin osoittaa oman rakkautensa meitä kohtaan siten, että Kristus kuoli puolestamme, kun olimme vielä syntisiä.+ 9 Koska meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi* hänen verensä välityksellä,+ voimme olla vielä varmempia siitä, että pelastumme vihalta hänen kauttaan.+ 10 Jos nimittäin meidät sovitettiin Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta, kun olimme vihollisia,+ kuinka paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä välityksellä nyt, kun meidät on sovitettu. 11 Eikä siinä kaikki, vaan me myös iloitsemme Jumalassa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka välityksellä olemme nyt saaneet sovituksen.+

12 Sen vuoksi niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema,+ ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat tehneet syntiä...+ 13 Synti oli maailmassa ennen lakia,* mutta ketään ei syytetä* synnistä, kun lakia ei ole.+ 14 Siitä huolimatta kuolema hallitsi kuninkaana Aadamista aina Moosekseen asti, niitäkin, jotka eivät olleet tehneet syntiä samalla tavalla kuin rikkomukseen syyllistynyt Aadam, joka muistuttaa häntä, jonka piti tulla.+

15 Lahja ei kuitenkaan ole samanlainen kuin väärinteko. Jos nimittäin yhden ihmisen väärinteon takia monet ovat kuolleet, kuinka paljon enemmän ovatkaan monia hyödyttäneet Jumalan ansaitsematon* hyvyys ja hänen ilmainen lahjansa, joka annettiin yhden ihmisen,+ Jeesuksen Kristuksen, ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä!+ 16 Myöskään se, mitä ilmainen lahja sai aikaan, ei ole sama kuin se, mitä seurasi yhden ihmisen synnistä.+ Yhden väärinteon jälkeen annettu tuomio oli nimittäin langettava tuomio,+ mutta monien väärintekojen jälkeen annettu lahja oli vanhurskaaksi julistaminen.*+ 17 Jos yhden ihmisen väärinteon takia kuolema hallitsi kuninkaana tuon yhden kautta,+ kuinka paljon ennemmin ne, jotka saavat paljon ansaitsematonta* hyvyyttä ja vanhurskaaksi julistamisen runsaan ilmaisen lahjan,+ tulevat elämään ja hallitsemaan kuninkaina+ yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta!+

18 Niinpä siis, kuten yhdestä väärinteosta seurasi kaikenlaisille ihmisille langettava tuomio,+ samoin myös yksi vanhurskautusteko* johti siihen, että kaikenlaiset ihmiset+ julistetaan vanhurskaiksi niin että he saavat elämän.+ 19 Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monista tuli syntisiä,+ samoin myös yhden ihmisen tottelevaisuuden kautta monista tulee vanhurskaita.+ 20 Laki annettiin, jotta rikkomukset tulisivat runsaammiksi.+ Mutta siinä, missä syntiä oli enemmän, ansaitsematonta* hyvyyttä oli vielä enemmän. 21 Mitä varten? Siksi että niin kuin synti hallitsi kuninkaana kuoleman rinnalla,+ myös ansaitsematon* hyvyys hallitsisi kuninkaana vanhurskauden* välityksellä ja johtaisi ikuiseen elämään Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.+

6 Mitä siis sanomme? Onko meidän tehtävä jatkuvasti syntiä, jotta ansaitsematon* hyvyys lisääntyisi? 2 Ei missään tapauksessa! Koska olemme kuolleet synnille,+ miten voisimme enää elää tehden syntiä?+ 3 Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen,+ kastettiin hänen kuolemaansa?+ 4 Sen välityksellä, että meidät kastettiin Kristuksen kuolemaan, meidät siis haudattiin hänen kanssaan,+ jotta niin kuin hänet herätettiin kuolleista Isän voimalla,* mekin eläisimme uutta elämää.+ 5 Jos meidät on liitetty häneen siten, että olemme kuolleet samalla tavoin kuin hän,+ meidät myös varmasti liitetään häneen siten, että meidät herätetään kuolleista samalla tavoin kuin hänet.+ 6 Mehän tiedämme, että vanha persoonallisuutemme naulittiin paaluun hänen kanssaan,+ jotta syntinen ruumiimme menettäisi valtansa meihin+ emmekä enää olisi synnin orjia.+ 7 Se joka on kuollut, on vapautunut synnistään.*

8 Lisäksi jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme, että tulemme myös elämään hänen kanssaan. 9 Me tiedämme, että kun Kristus on nyt herätetty kuolleista,+ hän ei enää kuole;+ kuolema ei enää hallitse häntä. 10 Sen kuoleman, jonka hän kuoli, hän kuoli synnille* yhden kerran lopullisesti,+ mutta sitä elämää, jota hän elää, hän elää Jumalalle. 11 Samoin pitäkää te itseänne kuolleina synnille mutta elävinä Jumalalle Kristuksen Jeesuksen välityksellä.+

12 Älkää sen vuoksi antako synnin enää hallita kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne,+ niin että tottelisitte sen haluja. 13 Älkää myöskään enää antako ruumistanne* synnille aseeksi, joka saa aikaan pahaa,* vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja ruumiinne* Jumalalle aseeksi, joka saa aikaan hyvää.*+ 14 Synti ei saa olla teidän isäntänne, koska te ette ole lain alaisuudessa+ vaan ansaitsemattoman* hyvyyden alaisuudessa.+

15 Mitä tästä seuraa? Pitäisikö meidän tehdä syntiä, koska emme ole lain alaisuudessa vaan ansaitsemattoman* hyvyyden alaisuudessa?+ Ei missään tapauksessa! 16 Ettekö tiedä, että jos tarjoudutte orjaksi tottelemaan jotakuta, te olette sen orjia, jota tottelette,+ joko synnin orjia,+ mikä johtaa kuolemaan,+ tai tottelevaisuuden orjia, mikä saa toimimaan oikein?* 17 Mutta kiitos Jumalalle, että vaikka olitte aiemmin synnin orjia, teistä tuli sydämestänne tottelevaisia sille opetukselle,* jonka ohjaukseen teidät annettiin. 18 Koska teidät siis vapautettiin synnistä,+ teistä tuli vanhurskauden orjia.*+ 19 Käytän ihmisten tavallista kieltä teidän syntisen luontonne* heikkouden vuoksi. Niin kuin luovutitte ruumiinne* epäpuhtauden ja laittomuuden orjaksi, mikä on johtanut laittomuuteen, tehkää ruumiistanne nyt vanhurskauden orja,* sillä se johtaa pyhyyteen.+ 20 Kun olitte synnin orjia, teitä ei sitonut se, mikä on oikein.*

21 Millaisia hedelmiä te silloin tuotitte? Sellaisia, mitä nyt häpeätte, sillä sellaisten lopputuloksena on kuolema.+ 22 Mutta nyt kun teidät on vapautettu synnistä ja teistä on tullut Jumalan orjia, tuotatte hedelmänä pyhyyttä,+ ja lopputuloksena on ikuinen elämä.+ 23 Synnin palkka on kuolema,+ mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä*+ Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.+

7 Voiko olla niin, ettette tiedä, veljet (sillä puhun niille, jotka tuntevat lain), että laki* on ihmisen isäntä niin kauan kuin hän elää? 2 Esimerkiksi laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen mieheensä, kun tämä on elossa, mutta jos hänen miehensä kuolee, hän vapautuu miehensä laista.+ 3 Niinpä jos hänestä tulee toisen miehen oma hänen miehensä eläessä, häntä sanotaan avionrikkojaksi.+ Mutta jos hänen miehensä kuolee, tämän laki ei sido häntä, eikä hän ole avionrikkoja, jos hänestä tulee toisen miehen oma.+

4 Veljeni, teidätkin tehtiin kuolleiksi laille Kristuksen ruumiin välityksellä niin että teistä tulisi toisen omia,+ hänen, joka herätettiin kuolleista,+ jotta me kantaisimme hedelmää Jumalalle.+ 5 Kun olimme syntisen ihmisluontomme vallassa,* syntiset himot, jotka laki toi esiin,* vaikuttivat meidän ruumiissamme,* niin että tuotimme hedelmää kuolemalle.+ 6 Nyt meidät on kuitenkin vapautettu laista,+ koska olemme kuolleet sille, mikä rajoitti meitä, jotta olisimme orjia uudessa merkityksessä, hengen välityksellä,+ emmekä vanhassa merkityksessä, kirjoitetun lakikokoelman välityksellä.+

7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei missään tapauksessa! Enhän olisi oppinut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut lakia.+ En olisi esimerkiksi tiennyt himoitsemisesta, ellei laki olisi sanonut: ”Et saa himoita.”+ 8 Mutta tämän käskyn vuoksi synti sai tilaisuuden herättää minussa kaikenlaisia himoja, sillä kun lakia ei ollut, synti oli kuollut.+ 9 Minä olinkin kerran elossa, kun lakia ei ollut, mutta kun käsky saapui, synti heräsi jälleen eloon ja minä kuolin.+ 10 Havaitsin, että käsky, jonka tarkoitus oli johtaa elämään,+ johtikin kuolemaan. 11 Synti, joka sai käskyn vuoksi tilaisuuden, vietteli minut ja tappoi minut käskyn välityksellä. 12 Laki itsessään on siis pyhä, ja käsky on pyhä, oikeudenmukainen* ja hyvä.+

13 Koituiko siis se, mikä on hyvä, minulle kuolemaksi? Ei missään tapauksessa! Mutta synti koitui, jotta se osoittautuisi synniksi, joka aiheuttaa minulle kuoleman sen välityksellä, mikä on hyvä,+ ja näin synti tulisi käskyn vuoksi paljon syntisemmäksi.+ 14 Me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.+ 15 Minä en ymmärrä, mitä teen. En nimittäin tee* sitä, mitä haluan, vaan teen sitä, mitä vihaan. 16 Mutta jos teen sitä, mitä en halua, myönnän, että laki on hyvä. 17 Mutta nyt sitä en tee enää minä, vaan sitä tekee minussa asuva synti.+ 18 Tiedän, ettei minussa, toisin sanoen syntisessä ihmisluonnossani,* ole mitään hyvää, sillä minulla on halu tehdä hyvää mutta ei kykyä toteuttaa sitä.+ 19 Minä en tee sitä hyvää, mitä haluan, vaan teen* sitä pahaa, mitä en halua. 20 Jos siis teen sitä, mitä en halua, sitä en tee enää minä, vaan sen tekee minussa asuva synti.

21 Huomaan siis, että minua hallitsee tämä laki: kun haluan tehdä sitä, mikä on oikein, minussa on sitä, mikä on pahaa.+ 22 Minä todella iloitsen sisimmässäni*+ Jumalan laista, 23 mutta näen, että ruumiissani* on toinen laki. Tämä ruumiissani* oleva synnin laki+ sotii mieleni lakia vastaan+ ja johdattaa minua vankinaan. 24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä ruumiista, joka vie minua kohti kuolemaa? 25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niinpä mieleltäni minä itse olen Jumalan lain orja mutta ruumiiltani* synnin lain.+

8 Sen tähden niille, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, ei langeteta tuomiota. 2 Sen hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on nimittäin vapauttanut teidät+ synnin ja kuoleman laista. 3 Sen, mitä laki* ei kyennyt tekemään,+ koska se oli ihmisen epätäydellisyyden* vuoksi heikko,+ Jumala teki lähettämällä oman Poikansa+ syntisten ihmisten* kaltaisena+ ja synnin vuoksi. Näin hän langetti tuomion ihmisten synnistä,* 4 jotta hänen vaatimuksensa,* jotka on kirjoitettu lakiin, täyttyisivät meissä,+ jotka emme anna syntisen ihmisluonnon vaan hengen ohjata meitä.*+ 5 Ne, joita syntinen ihmisluonto ohjaa,* kohdistavat mielensä syntiselle luonnolle ominaisiin asioihin,+ mutta ne, joita henki ohjaa, hengen asioihin.+ 6 Mielen kohdistaminen syntiselle ihmisluonnolle ominaisiin asioihin* merkitsee kuolemaa,+ mutta mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa,+ 7 koska mielen kohdistaminen syntiselle luonnolle ominaisiin asioihin* merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa,+ sillä syntinen luonto* ei ole alamainen Jumalan laille eikä voikaan olla. 8 Niinpä ne, jotka antavat syntisen ihmisluonnon* ohjata itseään, eivät voi miellyttää Jumalaa.

9 Te ette anna syntisen ihmisluonnon* vaan hengen ohjata teitä,+ jos Jumalan henki todella asuu teissä. Mutta jos jollakulla ei ole Kristuksen henkeä, tuo ihminen ei kuulu hänelle. 10 Mutta jos Kristus on teidän yhteydessänne,+ niin ruumis on kuollut synnin vuoksi, mutta henki antaa elämän vanhurskaaksi julistamisen vuoksi. 11 Jos nyt hänen henkensä, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti Kristuksen Jeesuksen kuolleista,+ tekee myös teidän kuolevaiset ruumiinne eläviksi+ hengellään, joka teissä asuu.

12 Niinpä siis, veljet, meillä on velvollisuuksia, mutta ei syntistä luontoa* kohtaan, niin että meidän pitäisi elää sen mukaan.+ 13 Jos nimittäin elätte syntisen luonnon* mukaan, te kuolette varmasti, mutta jos hengen avulla teette ruumiin tottumuksista kuolleita,+ te saatte elää.+ 14 Kaikki ne, joita Jumalan henki johdattaa, ovat Jumalan poikia.+ 15 Te ette saaneet orjuuden henkeä, joka aiheuttaa jälleen pelkoa, vaan te saitte pojaksi ottamisen hengen, jonka avulla huudamme: ”Abba,* Isä!”+ 16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,+ että olemme Jumalan lapsia.+ 17 Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä – niin, Jumalan perillisiä ja perillisiä Kristuksen kanssa+ – sillä edellytyksellä, että kärsimme yhdessä,+ jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.+

18 En pidä nykyisiä kärsimyksiä minään verrattuna siihen kirkkauteen, joka tulee ilmi meidän kauttamme.+ 19 Luomakunta odottaa todella hartaasti Jumalan poikien ilmi tulemista.+ 20 Luomakuntahan alistettiin turhuuteen+ – ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen alisti – samalla kun sille annettiin se toivo, 21 että myös itse luomakunta vapautetaan+ turmeltuvuuden orjuudesta ja se pääsee Jumalan lasten loistavaan vapauteen. 22 Mehän tiedämme, että koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja kärsinyt jatkuvasti tuskaa tähän asti. 23 Lisäksi me itsekin, jotka olemme saaneet ensisadon,* nimittäin hengen, niin, me itse huokaamme sisimmässämme,+ samalla kun hartaasti odotamme pojaksi ottamista,+ vapautusta ruumiistamme lunnaiden perusteella. 24 Meidät pelastettiin tässä toivossa, mutta toivo, jonka näkee toteutuneen, ei ole toivo, sillä toivooko kukaan sellaista, minkä näkee? 25 Mutta jos toivomme+ sellaista, mitä emme näe,+ odotamme sitä innokkaina ja kestävinä.+

26 Samalla tavoin henki myös tulee avuksemme silloin kun olemme heikkoja.+ Kun emme tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla, henki itse puhuu meidän puolestamme huokaillessamme ilman sanoja. 27 Hän, joka tutkii sydämet,+ tietää kuitenkin, mitä henki tarkoittaa, sillä se puhuu pyhien puolesta sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

28 Me tiedämme, että Jumala saa kaikki tekonsa toimimaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka on kutsuttu hänen tarkoituksensa mukaan,+ 29 koska hän on määrännyt ennalta, että ne, joihin hän on ensiksi kiinnittänyt huomiota, myös muovaillaan hänen Poikansa kuvan mukaisiksi,+ jotta tämä olisi esikoinen+ monien veljien joukossa.+ 30 Lisäksi ne, jotka hän on ennalta määrännyt,+ hän on myös kutsunut,+ ja ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös julistanut vanhurskaiksi.*+ Niille, jotka hän on julistanut vanhurskaiksi, hän on myös antanut kunniaa.+

31 Mitä siis tästä sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?+ 32 Hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan luovutti hänet meidän kaikkien puolesta,+ joten miksi hän ei hyvyydessään antaisi Poikansa lisäksi meille myös kaikkea muuta? 33 Kuka voi esittää syytteen Jumalan valittuja vastaan?+ Jumala itse julistaa heidät vanhurskaiksi.+ 34 Kuka voi tuomita heidät? Kristus Jeesus on se, joka kuoli, ja vielä enemmän: hänet herätettiin kuolleista, hän on Jumalan oikealla puolella,+ ja hän myös puhuu meidän puolestamme.+

35 Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?+ Voiko ahdinko tai tuska tai vaino tai nälkä tai alastomuus tai vaara tai miekka?+ 36 On kirjoitettu: ”Sinun vuoksesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä on pidetty teuraslampaina.”+ 37 Päinvastoin, kaikesta tästä me selviydymme täysin voittoisina+ hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. 38 Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema, ei elämä, eivät enkelit, eivät hallitukset, eivät nykyiset, eivät tulevat, eivät voimat,+ 39 ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka ilmenee Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, kautta.

9 Puhun totta Kristuksen yhteydessä enkä valehtele. Omatuntoni todistaa kanssani pyhän hengen ohjauksessa, 2 että tunnen sydämessäni suurta murhetta ja lakkaamatonta tuskaa. 3 Toivoisinpa, että minut itseni erotettaisiin Kristuksen yhteydestä ja kirottaisiin veljieni, maanmiesteni, sijasta, 4 jotka ovat israelilaisia. Heidät on otettu pojiksi,+ ja heille on annettu kunniakas asema, liitot,+ laki,+ pyhä palvelus+ ja lupaukset.+ 5 He polveutuvat samoista esi-isistä,+ joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään.+ Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen.

6 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumalan sana ei pitäisi paikkaansa. Eiväthän kaikki, jotka polveutuvat Israelista, kuulu todellisuudessa ”Israeliin”,+ 7 eivätkä he kaikki ole lapsia siksi, että he ovat Abrahamin jälkeläisiä,*+ vaan: ”Ne joita kutsutaan sinun jälkeläisiksesi, tulevat* Iisakin välityksellä.”+ 8 Toisin sanoen lihalliset lapset eivät ole todellisuudessa Jumalan lapsia,+ vaan jälkeläisiksi* katsotaan ne lapset, jotka ovat syntyneet lupauksen voimasta.+ 9 Lupaushan oli seuraava: ”Palaan luoksesi tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika.”+ 10 Näin ei ollut vain tässä tapauksessa, vaan myös silloin kun Rebekka tuli raskaaksi ja alkoi odottaa kaksosia esi-isällemme Iisakille.+ 11 Ennen heidän syntymäänsä ja ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa, Jumala teki tarkoituksensa mukaisen valinnan, joka ei riippunut teoista vaan hänestä, joka kutsuu. 12 Rebekalle sanottiin: ”Vanhempi tulee olemaan nuoremman orja.”+ 13 Onhan kirjoitettu: ”Minä rakastin Jaakobia, mutta vihasin Esauta.”+

14 Mitä siis sanomme? Onko Jumala epäoikeudenmukainen? Ei missään tapauksessa!+ 15 Hän sanoo Moosekselle: ”Minä valitsen, kenelle osoitan armoa, ja päätän, ketä kohtaan olen myötätuntoinen.”+ 16 Ratkaisevaa ei siis ole se, mitä ihminen haluaa tai tekee,* vaan valinta riippuu Jumalasta, joka on armollinen.+ 17 Eräässä raamatunkohdassa sanotaan faraolle: ”Juuri siitä syystä olen antanut sinun jäädä eloon, että näyttäisin voimani sinun yhteydessäsi ja nimeäni julistettaisiin koko maassa.”+ 18 Hän siis päättää, ketä kohtaan hän on armollinen ja kenen hän antaa paatua.*+

19 Tämän vuoksi sanot: ”Miksi hän vielä moittii? Kuka on pystynyt vastustamaan hänen tahtoaan?” 20 Ihminen, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa?+ Sanooko muovailtu muovailijalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?”+ 21 Mitä? Eikö savenvalajalla ole valta+ tehdä samasta savikimpaleesta toinen astia juhlavaan* käyttöön, toinen arkiseen* käyttöön? 22 Samoin Jumala, vaikka hän on halunnut osoittaa vihansa ja näyttää voimansa, on suvainnut hyvin kärsivällisesti vihan astioita, jotka kelpaavat vain tuhottaviksi. 23 Jos hän on toiminut näin tehdäkseen tunnetuksi suuren kirkkauden, jonka hän on antanut armon astioille,+ jotka hän on valmistanut etukäteen kirkkautta varten, 24 nimittäin meille, joita hän ei ole kutsunut ainoastaan juutalaisista vaan myös muista kansoista,+ niin entä sitten? 25 On niin kuin hän sanoo myös Hoosean kirjassa: ”Niitä, jotka eivät ole minun kansaani,+ minä kutsun ’kansakseni’, ja sitä, joka ei ollut rakas, ’rakkaaksi’,+ 26 ja paikassa, jossa heille sanottiin: ’Te ette ole minun kansani’, heitä tullaan kutsumaan ’elävän Jumalan pojiksi’.”+

27 Lisäksi Jesaja huudahtaa Israelista: ”Vaikka israelilaisia olisi kuin meren hiekkaa, vain pieni osa* pelastuu.+ 28 Jehova* tekee tilit selviksi maan asukkaiden kanssa kokonaan ja viivyttelemättä.”+ 29 Lisäksi, niin kuin Jesaja ennusti: ”Ellei armeijoiden Jehova* olisi jättänyt meille jälkeläistä,* meistä olisi tullut Sodoman kaltaisia ja olisimme muistuttaneet Gomorraa.”+

30 Mitä siis sanomme? Vaikka muiden kansojen ihmiset eivät yrittäneetkään saavuttaa hyväksyttyä asemaa Jumalan edessä,* he saivat sen+ – hyväksytyn aseman, jonka usko saa aikaan+ – 31 mutta vaikka Israel yritti saavuttaa hyväksytyn aseman noudattamalla lakia,* se ei onnistunut noudattamaan tuota lakia. 32 Miksi? Koska he eivät yrittäneet sitä uskon avulla vaan luottivat tekoihinsa. He kompastuivat ”kompastuskiveen”,+ 33 niin kuin on kirjoitettu: ”Minä asetan Siioniin kompastuskiven+ ja kallion, johon loukkaannutaan, mutta se, joka perustaa uskonsa sille, ei pety.”+

10 Veljet, toivon sydämestäni ja rukoilen hartaasti Jumalalta, että he pelastuisivat.+ 2 Minä voin todistaa heistä, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta,+ mutta ilman täsmällistä tietoa. 3 Koska he eivät tienneet, millä perusteella Jumala katsoo ihmisen toimivan oikein,*+ vaan yrittivät itse osoittaa toimivansa oikein,+ he eivät mukautuneet Jumalan asettamiin normeihin.*+ 4 Kristus on nimittäin lain* loppu,+ jotta jokainen, joka uskoo, voisi saada Jumalan hyväksynnän.*+

5 Mooseshan kirjoittaa lain avulla saavutettavasta hyväksytystä asemasta:* ”Se joka toimii sen käskyjen mukaan, saa elää niiden ansiosta.”+ 6 Mutta uskon aikaansaamasta hyväksytystä asemasta* sanotaan: ”Älä sano sydämessäsi:+ ’Kuka nousee taivaaseen?’,+ toisin sanoen tuomaan Kristusta alas, 7 tai: ’Kuka laskeutuu syvyyteen?’,+ toisin sanoen tuomaan Kristusta ylös kuolleista.” 8 Mutta mitä sanotaan? ”Sana on lähellä sinua, omassa suussasi ja omassa sydämessäsi”,+ toisin sanoen uskon ”sana”, jota me saarnaamme. 9 Jos sinä julkisesti julistat omalla suullasi, että Jeesus on Herra,+ ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut. 10 Sydämestä lähtevä usko johtaa Jumalan hyväksyntään,* ja suulla annettava julkinen julistus+ johtaa pelastukseen.

11 Eräässä raamatunkohdassa sanotaan: ”Kukaan, joka perustaa uskonsa häneen, ei pety.”+ 12 Ei ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä.+ Kaikilla on sama Herra, ja hän on antelias* kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. 13 Niinpä ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan* nimeä, pelastuu”.+ 14 Mutta kuinka he voivat huutaa häntä avukseen, jos he eivät usko häneen? Entä kuinka he voivat uskoa häneen, jos he eivät ole kuulleet hänestä? Entä kuinka he voivat kuulla, ellei joku saarnaa? 15 Entä kuinka kukaan voi saarnata, ellei häntä ole lähetetty?+ Onhan kirjoitettu: ”Kuinka miellyttävää onkaan nähdä ne,* jotka julistavat hyvää uutista hyvistä asioista!”+

16 He kaikki eivät kuitenkaan ole toimineet hyvän uutisen mukaan. Jesaja sanookin: ”Jehova,* kuka on uskonut siihen, minkä on kuullut meiltä?”*+ 17 Usko siis seuraa siitä, mitä kuullaan.+ Se, mitä kuullaan, saadaan vuorostaan Kristusta koskevan sanan välityksellä. 18 Kysyn kuitenkin: eivätkö he siis kuulleet? Todellisuudessahan ”niiden viesti* kantautui yli koko maan ja niiden sanoma* maailman ääriin”.+ 19 Kysyn kuitenkin: eikö Israel siis tiennyt?+ Ensiksikin Mooses sanoo: ”Minä herätän teissä kateutta sen välityksellä, mikä ei ole kansa. Minä saan teidät vihastumaan typerän kansan välityksellä.”+ 20 Mutta Jesaja tulee hyvin rohkeaksi ja sanoo: ”Ne, jotka eivät etsineet minua, löysivät minut.+ Minä ilmaisin itseni niille, jotka eivät kysyneet minua.”+ 21 Mutta hän sanoo Israelista: ”Olen kaiken päivää ojentanut käsiäni tottelematonta ja itsepäistä kansaa kohti.”+

11 Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa?+ Ei missään tapauksessa! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläisiä,* Benjaminin heimoa. 2 Jumala ei ole hylännyt kansaansa, johon hän on ensiksi kohdistanut huomion.+ Ettekö tiedä, mitä eräässä raamatunkohdassa kerrotaan Eliasta? Hän kääntyy Jumalan puoleen ja puhuu Israelia vastaan: 3 ”Jehova,* he ovat tappaneet profeettasi ja tuhonneet alttarisi. Minä yksin olen jäljellä, ja nyt he yrittävät tappaa minutkin.”*+ 4 Mutta mitä Jumalan julistus sanoo hänelle? ”Minulla on vielä jäljellä seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä.”+ 5 Samoin nykyäänkin on jäljellä+ niitä, jotka on valittu ansaitsemattoman hyvyyden* johdosta. 6 Mutta jos se johtuu ansaitsemattomasta hyvyydestä,+ se ei enää johdu teoista.+ Muutenhan ansaitsematon hyvyys ei enää olisi ansaitsematonta hyvyyttä.

7 Miten siis on? Juuri sitä, mitä Israel hartaasti etsii, se ei ole saanut, mutta valitut ovat saaneet sen.+ Muut ovat turtuneet,+ 8 niin kuin on kirjoitettu: ”Jumala on saanut heidät vaipumaan sikeään uneen+ ja antanut heille silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule, ja näin on ollut tähän asti.”+ 9 Ja Daavid sanoo: ”Tulkoon heidän pöytänsä heille ansaksi, pyydykseksi, kompastuskiveksi ja rangaistukseksi. 10 Kunpa heidän silmänsä pimenisivät niin etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan.”+

11 Kysyn siis: kaatuivatko he niin etteivät pysty enää nousemaan? Eivät missään tapauksessa! Heidän harha-askeleensa vuoksi muiden kansojen ihmiset saavat mahdollisuuden pelastua, niin että se herättäisi heissä kateutta.+ 12 Jos nyt heidän harha-askeleensa merkitsee rikkautta maailmalle ja heidän vähenemisensä merkitsee rikkautta muiden kansojen ihmisille,+ niin kuinka paljon enemmän heidän täysi määränsä tuleekaan merkitsemään!

13 Puhun nyt teille, jotka olette muiden kansojen ihmisiä. Koska minä olen kansojen apostoli,+ pidän palvelustehtävääni suuressa arvossa*+ 14 voidakseni jollain tavalla herättää omaan kansaani* kuuluvissa kateutta ja pelastaa joitain heistä. 15 Jos nimittäin heidän hylkäämisensä+ merkitsee maailmalle sovitusta, heidän hyväksymisensä ei voi merkitä muuta kuin sitä, että kuolleista tulee eläviä. 16 Edelleen, jos ensimmäinen osa, joka taikinasta otetaan, on pyhä, koko taikina on pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, myös oksat ovat pyhiä.

17 Jos kuitenkin muutama oksa katkaistiin pois mutta sinut, vaikka olet villistä oliivipuusta, oksastettiin muiden joukkoon ja pääsit osalliseksi oliivipuun mehevästä juuresta, 18 niin älä väheksy katkaistuja oksia.* Jos kuitenkin väheksyt niitä,*+ muista, että sinä et kannattele juurta vaan juuri kannattelee sinua. 19 Sitten sinä sanot: ”Nuo oksat katkaistiin pois, jotta minut oksastettaisiin.”+ 20 Se on totta! Ne katkaistiin,+ koska niillä ei ollut uskoa, mutta sinä pysyt uskon avulla.+ Älä ole ylpeä, vaan pelkää. 21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. 22 Ajattele sen tähden Jumalan huomaavaisuutta*+ ja ankaruutta. Jumala on ankara langenneita kohtaan,+ mutta sinua kohtaan hän on huomaavainen, jos pysyt hänen huomaavaisuutensa arvoisena. Muuten sinutkin karsitaan pois. 23 Jos ne alkavat uskoa, nekin tullaan oksastamaan,+ sillä Jumala kykenee oksastamaan ne takaisin. 24 Jos sinut katkaistiin pois villistä oliivipuusta ja oksastettiin viljeltyyn oliivipuuhun luonnonvastaisesti, niin kuinka paljon ennemmin tulevatkaan nämä luonnolliset oksat oksastetuiksi takaisin omaan oliivipuuhunsa!

25 Jottei teistä, veljet, tulisi viisaita omissa silmissänne, en halua teidän olevan tietämättömiä tästä pyhästä salaisuudesta:+ Israel on osittain turtunut, ja se pysyy sellaisena, kunnes muiden kansojen ihmisten koko määrä on tullut täyteen, 26 ja tällä tavoin koko Israel+ pelastuu, niin kuin on kirjoitettu: ”Vapauttaja* tulee Siionista+ ja kääntää pois jumalattomat teot Jaakobista. 27 Minä teen heidän kanssaan tämän liiton,+ kun otan heidän syntinsä pois.”+ 28 Hyvän uutisen kannalta he tosin ovat vihollisia teidän hyödyksenne, mutta Jumalan valinnan kannalta he ovat rakkaita esi-isiensä vuoksi.+ 29 Jumala ei myöhemmin pahoittele lahjojaan eikä antamaansa kutsua. 30 Te olitte kerran tottelemattomia Jumalalle,+ mutta teille on nyt osoitettu armoa+ heidän tottelemattomuutensa+ takia. 31 Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, ja teille on osoitettu armoa, jotta heille itselleenkin osoitettaisiin nyt armoa. 32 Jumala on pitänyt heitä kaikkia tottelemattomuuden vankeina,+ jotta hän voisi osoittaa heille kaikille armoa.+

33 Oi miten suurta onkaan Jumalan rikkaus, viisaus ja tieto! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! 34 ”Kuka on oppinut tuntemaan Jehovan* mielen, tai kenestä on tullut hänen neuvonantajansa?”+ 35 Tai: ”Kuka on ensin antanut Jumalalle jotain, niin että Jumalan täytyisi maksaa se hänelle takaisin?”+ 36 Kaikki on hänestä, hänen kauttaan ja häntä varten. Hänelle kuuluu kunnia ikuisesti. Aamen.

12 Tämän vuoksi, veljet, minä vetoan teihin Jumalan sääliväisyyden perusteella: antakaa ruumiinne+ eläväksi, pyhäksi+ uhriksi, joka miellyttää Jumalaa. Se on pyhää palvelusta, jossa käytetään ajattelukykyä.*+ 2 Älkää antako tämän maailman* enää muovata itseänne, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla,+ jotta voisitte todistaa itsellenne,+ mikä on Jumalan hyvä, otollinen* ja täydellinen tahto.

3 Saamani ansaitsemattoman* hyvyyden perusteella sanon jokaiselle teistä, ettei kenenkään tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeen ajatella,+ vaan jokaisen tulee suhtautua itseensä järkevästi sen mukaan, kuinka paljon Jumala on antanut* hänelle uskoa.+ 4 Samoin kuin ruumiissa on monta jäsentä+ mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, 5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksen yhteydessä, mutta yksittäisinä ruumiinjäseninä olemme riippuvaisia toisistamme.*+ 6 Koska meillä siis on erilaisia lahjoja meille annetun ansaitsemattoman* hyvyyden mukaan,+ niin jos jollakulla on profetoimisen lahja, hänen tulee profetoida sen mukaan kuin hänellä on uskoa. 7 Jos tuo lahja on palvelus, hän jatkakoon palvelemista. Se joka opettaa, jatkakoon opettamista.+ 8 Se joka rohkaisee,* jatkakoon rohkaisemista.*+ Sen joka jakaa,* tulee jakaa* anteliaasti.+ Sen joka johtaa, tulee johtaa* tosissaan.*+ Sen joka osoittaa armoa, tulee osoittaa sitä ilomielin.+

9 Olkoon rakkautenne teeskentelemätöntä.+ Inhotkaa pahaa,+ pysykää kiinni hyvässä. 10 Osoittakaa veljellistä rakkautta toisianne kohtaan hellää kiintymystä tuntien. Olkaa ensimmäisinä osoittamassa kunnioitusta* toisianne kohtaan.+ 11 Olkaa ahkeria,* älkää laiskoja.*+ Olkaa hengestä palavia.+ Palvelkaa Jehovan* orjina.+ 12 Iloitkaa toivostanne. Kestäkää koettelemuksissa.+ Rukoilkaa hellittämättä.+ 13 Antakaa omastanne pyhille heidän tarpeidensa mukaan.+ Osoittakaa vieraanvaraisuutta.+ 14 Siunatkaa jatkuvasti niitä, jotka vainoavat teitä,+ siunatkaa älkääkä kirotko.+ 15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. 16 Suhtautukaa toisiin samalla tavalla kuin itseenne. Älkää antako ylpeiden ajatusten viipyä mielessänne,* vaan antakaa sen, mikä on vaatimatonta, ohjata teitä.+ Älkää tulko viisaiksi omissa silmissänne.+

17 Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään.+ Ottakaa huomioon se, mikä on hyvää kaikkien ihmisten näkökannalta.* 18 Säilyttäkää rauha kaikkien kanssa,+ jos se on mahdollista ja jos se riippuu teistä. 19 Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa tilaa vihalle,*+ sillä on kirjoitettu: ”’Minun on kosto, minä maksan takaisin’, sanoo Jehova.”*+ 20 Mutta ”jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää, ja jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa, sillä näin tekemällä sinä kasaat hänen päänsä päälle tulisia hiiliä”.*+ 21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.+

13 Jokaisen ihmisen* tulee olla alamainen esivallalle,*+ sillä valtaa ei ole, ellei Jumala ole antanut sitä.+ Vallassa olevat ovat saaneet suhteellisen asemansa Jumalalta.+ 2 Sen vuoksi se, joka vastustaa esivaltaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan. Ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, hankkivat itselleen tuomion. 3 Niiden, jotka tekevät hyvää, ei ole syytä pelätä vallanpitäjiä, vaan niiden, jotka tekevät pahaa.+ Haluatko olla pelkäämättä esivaltaa? Tee jatkuvasti hyvää,+ niin saat siltä kiitosta, 4 koska se on Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna miekkaa syyttä. Se on Jumalan palvelija, kostaja, joka ilmaisee vihaa sitä kohtaan,* joka harjoittaa pahaa.

5 Teidän on siksi välttämätöntä olla alamaisia, ei vain tämän vihan vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi.+ 6 Siksi te maksatte verojakin, sillä vallanpitäjät ovat Jumalan julkisia palvelijoita hoitaessaan tehtäviään. 7 Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: sille, joka vaatii veron, vero;+ sille, joka vaatii maksun, maksu; sille, joka vaatii pelkoa, pelko;+ sille, joka vaatii kunniaa, kunnia.+

8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.+ Se, joka rakastaa toista, on tehnyt sen, mitä laki vaatii.+ 9 Lain käskyt ”et saa tehdä aviorikosta,+ et saa murhata,+ et saa varastaa,+ et saa himoita”+ ja muut käskyt on tiivistetty sanoihin: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”+ 10 Rakkaus ei aiheuta lähimmäiselle pahaa.+ Siksi rakkaus täyttää lain.*+

11 Toimikaa näin, koska tiedätte, mikä aika nyt on. On jo hetki, jona teidän tulee herätä unesta,+ sillä nyt meidän pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin meistä tuli uskovia. 12 Yö on kulunut pitkälle, päivä on tullut lähelle. Meidän täytyy siksi jättää pois pimeyteen kuuluvat teot+ ja panna yllemme valon aseet.+ 13 Meidän täytyy käyttäytyä säädyllisesti+ niin kuin päiväsaikaan, niin etteivät elämäämme kuulu riehakkaat juhlat* eikä juopottelu, ei sopimaton seksuaalinen kanssakäyminen eikä häpeämätön käytös,*+ ei riitely eikä kateus.+ 14 Mutta pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus+ älkääkä tehkö etukäteen suunnitelmia syntisten halujen tyydyttämiseksi.+

14 Ottakaa sellainen, jolla on heikko usko, tervetulleena vastaan,+ mutta älkää tuomitko ketään henkilökohtaisten mielipiteiden* vuoksi. 2 Jonkun usko sallii hänen syödä kaikkea, mutta se, joka on heikko, syö vain vihanneksia. 3 Sen, joka syö, ei pidä halveksia sitä, joka ei syö, ja sen, joka ei syö, ei pidä tuomita sitä, joka syö,+ sillä Jumala on ottanut hänet tervetulleena vastaan. 4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?+ Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.+ Hän kuitenkin pysyy pystyssä, sillä Jehova* voi pitää hänet pystyssä.

5 Jonkun mielestä jokin päivä on toista tärkeämpi,+ toisen mielestä kaikki päivät ovat samanlaisia.+ Jokaisen tulee olla omassa mielessään täysin varma. 6 Se, joka viettää jotain päivää, viettää sitä Jehovan* kunniaksi. Myös se, joka syö, syö Jehovan* kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa,+ ja se, joka ei syö, on syömättä Jehovan* kunniaksi ja silti kiittää Jumalaa.+ 7 Eihän kukaan meistä elä vain itseään varten+ eikä kukaan kuole vain itseään varten. 8 Jos elämme, elämme Jehovalle,*+ ja jos kuolemme, kuolemme Jehovalle.* Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Jehovalle.*+ 9 Sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi jälleen eloon, että hän olisi sekä kuolleiden että elävien Herra.+

10 Mutta miksi sinä tuomitset veljesi?+ Tai entä sinä, miksi sinä halveksit veljeäsi? Me kaikki näet tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä.+ 11 Onhan kirjoitettu: ”’Niin varmasti kuin minä elän’,+ sanoo Jehova,* ’minun edessäni jokainen polvi taipuu ja jokainen kieli tekee avoimen tunnustuksen Jumalalle.’”+ 12 Niinpä jokainen meistä tulee tekemään tilin itsestään Jumalalle.+

13 Meidän ei sen vuoksi enää tule tuomita toisiamme.+ Päättäkää pikemminkin, ettette aseta veljen eteen kompastuskiveä tai estettä.+ 14 Tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpuhdasta itsessään.+ Vain silloin, kun joku pitää jotain epäpuhtaana, se on hänelle epäpuhdasta. 15 Jos veljesi loukkaantuu ruoan vuoksi, rakkaus ei enää ohjaa toimintaasi.+ Älä saata ruoallasi tuhoon sitä, jonka puolesta Kristus kuoli.+ 16 Älkää sen tähden antako kenellekään aihetta puhua pahaa siitä hyvästä, mitä teette. 17 Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista+ vaan vanhurskautta* ja rauhaa ja iloa pyhän hengen kautta. 18 Se joka tällä tavoin palvelee Kristuksen orjana, miellyttää Jumalaa ja saa ihmisten hyväksynnän.

19 Meidän on siis pyrittävä siihen, mikä edistää rauhaa+ ja vahvistaa toisia.+ 20 Lakkaa hajottamasta Jumalan työtä vain ruoan takia.+ Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on haitallista* syödä, jos se heikentää toisen ihmisen uskoa.*+ 21 Sinun on parasta olla syömättä lihaa, juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mikä heikentää veljesi uskoa.*+ 22 Säilytä sinä Jumalan edessä se usko, joka sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hyväksyy. 23 Mutta jos hänellä on epäilyksiä ja hän syö, hänet on jo tuomittu, koska hän ei syö uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, onkin syntiä.

15 Mutta meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa* niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja,+ eikä miellyttää itseämme.+ 2 Kunkin meistä tulee miellyttää lähimmäistään hänen hyväkseen ja näin vahvistaa häntä.+ 3 Eihän Kristuskaan miellyttänyt itseään,+ vaan niin kuin on kirjoitettu: ”Niiden loukkaukset, jotka loukkaavat sinua, ovat kohdistuneet minuun.”+ 4 Kaikki, mikä on aiemmin kirjoitettu, on kirjoitettu meille opetukseksi,+ niin että kestävyytemme+ ja Raamatun kirjoituksista saatavan lohdutuksen avulla meillä olisi toivo.+ 5 Suokoon Jumala, joka antaa kestävyyttä ja lohdutusta, että teillä kaikilla olisi sama asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella, 6 jotta te voisitte yksimielisesti,+ yhteen ääneen* ylistää Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.

7 Ottakaa siis toisenne tervetulleina vastaan,*+ niin kuin Kristuskin on ottanut teidät tervetulleina vastaan,+ jotta Jumala saisi kunniaa. 8 Minä sanon teille, että Kristuksesta tuli ympärileikattujen palvelija,+ jotta osoitettaisiin, että Jumala on luotettava, ja vahvistettaisiin ne lupaukset, jotka Jumala antoi heidän esi-isilleen,+ 9 ja jotta kansat ylistäisivät Jumalaa hänen armonsa vuoksi.+ Onhan kirjoitettu: ”Siksi minä julistan suuruuttasi kansojen keskuudessa ja laulan ylistystä sinun nimellesi.”+ 10 Hän sanoo myös: ”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa.”+ 11 Lisäksi: ”Ylistäkää Jehovaa,* kaikki kansakunnat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat.”+ 12 Jesaja taas sanoo: ”Tulee olemaan Iisain juuri,+ se, joka nousee hallitsemaan kansoja.+ Häneen kansat panevat toivonsa.”+ 13 Täyttäköön Jumala, joka antaa toivon, teidät suurella ilolla ja rauhalla, koska luotatte häneen, niin että pyhän hengen voiman välityksellä olisitte täynnä toivoa.*+

14 Minä itse olen vakuuttunut siitä, veljeni, että te olette myös täynnä hyvyyttä ja täynnä kaikkea tietoa ja että te pystytte neuvomaan* toisianne. 15 Olen kuitenkin kirjoittanut teille suorasanaisemmin joistakin asioista muistuttaakseni teitä niistä uudelleen. Olen tehnyt näin sen ansaitsemattoman* hyvyyden vuoksi, jota Jumala on osoittanut minulle, 16 jotta kertoisin Kristuksen Jeesuksen julkisena palvelijana Jumalan hyvää uutista+ kansoille.+ Teen tätä pyhää työtä, jotta näistä kansoista voisi tulla otollinen uhri, joka on pyhällä hengellä pyhitetty.

17 Minulla on siis syytä riemuita Kristuksessa Jeesuksessa siitä, mikä koskee Jumalaa. 18 En rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on tehnyt minun välitykselläni, jotta kansat olisivat tottelevaisia. Hän on tehnyt tämän sanojeni ja tekojeni kautta, 19 ihmetekojen ja ihmeiden* voimalla+ ja Jumalan hengen voimalla, niin että kiertäessäni Jerusalemista lähtien aina Illyriaan saakka olen perusteellisesti saarnannut Kristusta koskevaa hyvää uutista.+ 20 Tällä tavoin asetin tavoitteekseni, etten julistaisi hyvää uutista siellä, missä Kristuksen nimeä oli jo tehty tunnetuksi, jotta en rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, 21 vaan niin kuin on kirjoitettu: ”Ne, jotka eivät ole saaneet tietoa hänestä, tulevat näkemään, ja ne, jotka eivät ole kuulleet, tulevat ymmärtämään.”+

22 Tämän vuoksi olen monta kertaa estynyt tulemasta luoksenne. 23 Mutta nyt minulla ei ole enää koskematonta aluetta näillä seuduilla, ja olen monta vuotta* halunnut tulla luoksenne. 24 Niinpä sitten kun olen matkalla Espanjaan, toivon, että näen teidät ja että kuljette kanssani osan matkasta sen jälkeen kun olen ensin saanut jonkin aikaa nauttia seurastanne. 25 Mutta nyt aion matkustaa Jerusalemiin palvelemaan pyhiä.+ 26 Makedoniassa ja Akhaiassa olevat ovat nimittäin nähneet hyväksi antaa omastaan lahjan Jerusalemin pyhien keskuudessa oleville köyhille.+ 27 He ovat tosiaan nähneet hyväksi tehdä niin, ja he olivatkin näille pyhille velkaa, sillä jos muiden kansojen ihmiset ovat saaneet osansa siitä hengellisestä, mitä näillä pyhillä on, heillä on myös velvollisuus palvella näitä pyhiä antamalla heille aineellista apua.+ 28 Kun siis olen saanut tämän tehtävän päätökseen ja vienyt tämän lahjan* turvallisesti perille, lähden Espanjaan ja tulen matkalla teidän luoksenne. 29 Lisäksi tiedän, että kun tulen luoksenne, tuon tullessani täyden määrän Kristuksen siunausta.

30 Mutta minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja hengen aikaansaaman rakkauden kautta rukoilemaan kanssani hellittämättä Jumalaa puolestani,+ 31 jotta minua suojeltaisiin+ Juudean ei-uskovilta ja jotta palvelukseni Jerusalemin pyhien hyväksi olisi näille pyhille mieluinen,+ 32 niin että Jumalan tahdosta pääsisin iloisin mielin luoksenne ja me kaikki virkistyisimme. 33 Olkoon Jumala, joka antaa rauhan, teidän kaikkien kanssa.+ Aamen.

16 Esittelen teille sisaremme Foiben,* joka on eräs Kenkreassa+ olevan seurakunnan palvelija. 2 Ottakaa hänet tervetulleena vastaan Herrassa pyhien arvolle sopivalla tavalla ja auttakaa häntä, mitä tahansa apua hän tarvitseekin,+ sillä hän itsekin on puolustanut monia, myös minua.

3 Kertokaa minulta terveisiä Priscalle ja Aquilalle,+ työtovereilleni Kristuksessa Jeesuksessa. 4 He ovat vaarantaneet henkensä* minun puolestani,*+ ja heitä kiittävät minun lisäkseni kaikki ei-juutalaisten keskuudessa olevat seurakunnat. 5 Terveisiä myös heidän talossaan kokoontuvalle seurakunnalle.+ Terveisiä Epainetokselle, joka on minulle rakas ja joka on Aasian provinssin ensisatoa Kristukselle. 6 Terveisiä Marialle, joka on tehnyt paljon työtä teidän hyväksenne. 7 Terveisiä Andronikokselle ja Juniaalle, sukulaisilleni+ ja vankitovereilleni, joita apostolit pitävät arvossa ja jotka ovat olleet Kristuksen yhteydessä kauemmin kuin minä.

8 Kertokaa minulta terveisiä Ampliatukselle, joka on minulle rakas Herrassa. 9 Terveisiä Urbanukselle, työtoverillemme Kristuksessa, ja Stakykselle, joka on minulle rakas. 10 Terveisiä Apelleelle, hyväksytylle Kristuksessa. Terveisiä Aristobuloksen talouteen kuuluville. 11 Terveisiä Herodionille, sukulaiselleni. Terveisiä niille Narkissoksen talouteen kuuluville, jotka ovat Herrassa. 12 Terveisiä Tryfainalle ja Tryfosalle, naisille, jotka työskentelevät ahkerasti Herrassa. Terveisiä Persikselle, rakkaalle sisarellemme, sillä hän on tehnyt paljon työtä Herrassa. 13 Terveisiä Rufukselle, Herran valitulle, ja hänen äidilleen, joka on minullekin kuin äiti. 14 Terveisiä Asynkritokselle, Flegonille, Hermeelle, Patrobaalle, Hermaalle ja heidän kanssaan oleville veljille. 15 Terveisiä Filologokselle ja Julialle, Nereukselle ja hänen sisarelleen ja Olympaalle sekä kaikille heidän kanssaan oleville pyhille. 16 Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki Kristuksen seurakunnat lähettävät teille terveisiä.

17 Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat erimielisyyksiä ja kompastuskiviä, jotka ovat saamanne opetuksen vastaisia. Pysykää heistä erossa.+ 18 Sellaiset eivät nimittäin ole Herramme Kristuksen vaan omien halujensa* orjia. Lipevin sanoin ja mielistelevin puhein he viettelevät hyväuskoisten sydämet. 19 Tottelevaisuutenne on tullut kaikkien tietoon, ja siksi minä iloitsen teistä. Tahdon teidän kuitenkin olevan viisaita sen suhteen, mikä on hyvää, mutta viattomia sen suhteen, mikä on pahaa.+ 20 Jumala, joka antaa rauhan, murskaa puolestaan pian Saatanan+ teidän jalkojenne alle. Olkoon Herramme Jeesuksen ansaitsematon* hyvyys teidän kanssanne.

21 Teille lähettävät terveisiä työtoverini Timoteus sekä sukulaiseni+ Lucius, Jason ja Sosipatros.

22 Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, lähetän teille terveisiä Herrassa.

23 Gaius,+ minun ja koko seurakunnan isäntä, lähettää teille terveisiä. Erastos, kaupungin rahastonhoitaja,* lähettää teille terveisiä ja samoin hänen veljensä Quartus. 24 ——*

25 Hänelle, joka voi tehdä teidät lujiksi julistamani hyvän uutisen ja Jeesusta Kristusta koskevan saarnaamistyön mukaan, sen pyhän salaisuuden+ paljastamisen mukaan, josta on muinaisuudesta asti pysytty vaiti 26 mutta joka nyt on tehty ilmeiseksi ja* tunnetuksi profeetallisten Raamatun kirjoitusten välityksellä kaikkien kansojen keskuudessa ikuisen Jumalan käskyn mukaan uskosta tulevan tottelevaisuuden edistämiseksi, 27 Jumalalle, ainoalle viisaalle,+ kuuluu kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti. Aamen.