APOSTOLIEN TEOT

1 Hyvä Teofilos, ensimmäisessä kertomuksessani kirjoitin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja opetti alusta alkaen+ 2 siihen päivään saakka, jona hänet otettiin ylös+ sen jälkeen kun hän oli antanut pyhän hengen välityksellä ohjeet valitsemilleen apostoleille.+ 3 Kärsittyään hän osoitti heille monin kiistattomin todistein, että hän oli elossa.+ He näkivät hänet 40 päivän aikana, ja hän puhui Jumalan valtakunnasta.+ 4 Kun hän kerran oli yhdessä heidän kanssaan, hän käski heitä: ”Älkää lähtekö Jerusalemista+ vaan odottakaa sitä, minkä Isä on luvannut+ ja mistä olette kuulleet minulta. 5 Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan pyhällä hengellä+ joidenkin päivien päästä.”

6 Kun he olivat jälleen koolla, he kysyivät häneltä: ”Herra, palautatko sinä Israelin valtakunnan ennalleen tänä aikana?”+ 7 Hän sanoi heille: ”Teidän ei tarvitse tietää ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on oman valtansa nojalla asettanut.+ 8 Te saatte kuitenkin voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne,+ ja te tulette olemaan todistajiani+ Jerusalemissa,+ koko Juudeassa ja Samariassa+ ja aina maan ääriin* asti.”+ 9 Kun hän oli sanonut tämän, hänet kohotettiin ylös heidän katsellessaan, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.+ 10 Kun he katsoivat tarkasti taivaalle hänen noustessaan ylös, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä.+ 11 Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, miksi te seisotte katsomassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne ylös taivaaseen, tulee samalla tavalla kuin näitte hänen menevän taivaaseen.”

12 Sitten he palasivat Jerusalemiin+ Öljymäeksi* kutsutulta vuorelta, joka on lähellä Jerusalemia, vain sapatinmatkan* päässä. 13 Saavuttuaan sinne he nousivat yläkerran huoneeseen, johon he olivat majoittuneet. Siellä olivat Pietari ja Johannes, Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Alfeuksen poika Jaakob ja Simon, jota sanottiin innokkaaksi, sekä Jaakobin poika Juudas.+ 14 He kaikki rukoilivat yhdessä* hellittämättä muutamien naisten+ sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.+

15 Noihin aikoihin Pietari nousi seisomaan veljien* keskellä (koolla oli kaikkiaan noin 120 henkeä) ja sanoi: 16 ”Miehet, veljet, pyhä henki profetoi Daavidin välityksellä Juudaksesta,+ joka opasti Jeesuksen pidättäjiä,+ ja tuon raamatunkohdan täytyi täyttyä. 17 Juudas kuului joukkoomme+ ja sai palvella meidän kanssamme. 18 (Juuri tämä mies osti väärinteon* palkalla+ maapalstan. Kun hän putosi pää edellä alas, hänen ruumiinsa repesi,* niin että hänen sisuksensa valuivat ulos.+ 19 Kaikki Jerusalemin asukkaat saivat kuulla tästä, ja siksi sitä maapalstaa alettiin kutsua heidän kielellään nimellä Akeldama eli Veripelto.) 20 Psalmien kirjaanhan on kirjoitettu: ’Tulkoon hänen asuinpaikkansa autioksi. Kunpa kukaan ei asuisi siellä’+ ja ’Ottakoon joku muu hänen tehtävänsä valvojana.’+ 21 Tämän vuoksi on välttämätöntä, että niistä miehistä, jotka olivat kanssamme koko sen ajan, jona Herra Jeesus toimi* keskuudessamme 22 – siitä alkaen, kun Johannes kastoi hänet,+ siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös meidän luotamme+ – että niistä miehistä joku todistaa meidän kanssamme hänen ylösnousemuksestaan.”+

23 Niin he asettivat ehdolle kaksi: Barsabbaaksi kutsutun Joosefin, jota sanottiin myös Justukseksi, ja Mattiaan. 24 Sitten he rukoilivat: ”Jehova,* sinä, joka tunnet kaikkien sydämen,+ osoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut 25 siihen palvelustehtävään ja apostolin asemaan, jonka Juudas hylkäsi kulkeakseen omaa tietään.”*+ 26 He heittivät heistä arpaa,+ ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänestä tuli apostoli* niiden 11:n lisäksi.

2 Kun helluntaipäivä+ oli meneillään, he olivat kaikki koolla samassa paikassa. 2 Yhtäkkiä taivaalta kuului ääni, kuin navakan tuulenpuuskan kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat.+ 3 He näkivät tulenliekkien näköisiä kieliä, jotka jakautuivat, ja jokaisen päälle asettui yksi. 4 He kaikki täyttyivät pyhällä hengellä+ ja alkoivat puhua eri kieliä* sen mukaan kuin henki sai heidät puhumaan.+

5 Jerusalemissa oli tuolloin jumalaapelkääviä juutalaisia kaikista kansoista, joita taivaan alla on.+ 6 Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja he häkeltyivät, koska jokainen heistä kuuli opetuslasten puhuvan hänen omaa kieltään. 7 He olivat hyvin hämmästyneitä ja sanoivat: ”Eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat, ole galilealaisia?+ 8 Miten me kaikki sitten kuulemme omaa äidinkieltämme? 9 Me parthialaiset, meedialaiset+ ja elamilaiset+ sekä Mesopotamian, Juudean, Kappadokian, Pontoksen, Aasian* provinssin,+ 10 Frygian, Pamfylian, Egyptin samoin kuin Kyrenen lähellä olevien Libyan alueiden asukkaat, Roomasta tulleet, niin juutalaiset kuin käännynnäisetkin,+ 11 kreetalaiset ja arabialaiset, me kaikki kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisista teoista.” 12 He olivat tosiaan kaikki hämmästyneitä ja ymmällään ja kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä oikein merkitsee?” 13 Mutta jotkut sanoivat pilkallisesti: ”He ovat juoneet liikaa makeaa* viiniä.”

14 Silloin Pietari astui esiin 11 apostolin+ kanssa ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Juudean miehet ja kaikki te Jerusalemin asukkaat, minulla on teille kerrottavaa. Kuunnelkaa tarkkaan. 15 Nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te luulette. Onhan vasta päivän kolmas tunti.* 16 Ei, vaan tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Joelin välityksellä: 17 ’”Viimeisinä päivinä”, sanoo Jumala, ”minä vuodatan henkeäni kaikenlaisten ihmisten* päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä ja vanhat miehenne unia.+ 18 Noina päivinä minä vuodatan henkeäni jopa orjieni ja orjattarieni päälle, ja he profetoivat.+ 19 Minä näytän ihmeitä* ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä – verta, tulta ja savupilviä. 20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi ennen kuin Jehovan* suuri ja loistava päivä tulee. 21 Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan* nimeä, pelastuu.”’+

22 Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jumala osoitti teille selvästi, että Jeesus Nasaretilainen oli hänen lähettämänsä mies, kun Jumala teki hänen välityksellään mahtavia tekoja* sekä ihmeitä* ja ihmetekoja teidän keskuudessanne,+ niin kuin itse tiedätte. 23 Tämä mies luovutettiin teille, niin kuin Jumala oli päättänyt ja ennalta tiennyt,+ ja te kiinnititte hänet paaluun lainrikkojien kädellä ja surmasitte hänet.+ 24 Mutta Jumala herätti hänet+ ja vapautti hänet kuoleman tuskista,* sillä se ei pystynyt pitämään häntä otteessaan.+ 25 Daavidhan sanoo hänestä: ’Pidän Jehovan* aina edessäni,* sillä hän on oikealla puolellani, niin ettei minua horjuta mikään. 26 Siksi sydämeni tuli iloiseksi ja kieleni riemuitsi suuresti. Minä elän* toivossa, 27 sillä sinä et jätä minua* hautaan* etkä anna sinulle uskollisen nähdä turmeltumista.+ 28 Sinä olet näyttänyt minulle elämän tiet. Sinä täytät minut suurella ilolla, kun olen lähelläsi.’*+

29 Miehet, veljet, teille voi puhua vapaasti kantaisästä Daavidista, siitä, että hän kuoli ja hänet haudattiin.+ Hänen hautansa on täällä tänäkin päivänä. 30 Koska hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli vannonut hänelle valan ja luvannut asettaa yhden hänen jälkeläisistään* hänen valtaistuimelleen,+ 31 hän näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen ja puhui siitä. Hän sanoi, ettei Kristusta jätettäisi hautaan* eikä hänen lihansa näkisi turmeltumista.*+ 32 Jumala herätti tämän Jeesuksen, ja me kaikki olemme sen todistajia.+ 33 Koska hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle+ ja hän sai luvatun pyhän hengen Isältä,+ hän on vuodattanut sen, ja tämän te näette ja kuulette. 34 Daavid ei noussut taivaaseen, vaan hän itse sanoo: ’Jehova* sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, 35 kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alustaksi.”’*+ 36 Koko Israelin kansa voi siksi olla varma siitä, että Jumala on tehnyt sekä Herraksi+ että Kristukseksi tämän Jeesuksen, jonka te teloititte paalussa.”+

37 Kun he kuulivat tämän, he saivat piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” 38 Pietari sanoi heille: ”Katukaa+ ja antakaa kastaa itsenne+ Jeesuksen Kristuksen nimessä, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.+ Näin te saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan. 39 Tämä lupaus+ koskee nimittäin teitä ja teidän lapsianne sekä kaikkia kaukana olevia, kaikkia, jotka meidän Jumalamme Jehova* kutsuu luokseen.”+ 40 Hän puhui vielä pitkään, todisti perusteellisesti ja kehotti heitä: ”Pelastautukaa tästä kierosta sukupolvesta.”+ 41 Niinpä ne, jotka ottivat iloiten vastaan hänen sanansa, kastettiin,+ ja sinä päivänä heidän joukkoonsa tuli lisää noin 3 000 ihmistä.*+ 42 He keskittyivät jatkuvasti apostolien opetukseen, yhdessäoloon,* ateriointiin+ ja rukouksiin.+

43 Pelko valtasi kaikki ihmiset,* ja apostolit alkoivat tehdä monia ihmeitä* ja ihmetekoja.+ 44 Kaikki ne, joista tuli uskovia, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. 45 He myivät omaisuuttaan+ ja tavaroitaan ja jakoivat niistä saadut rahat kaikille sen mukaan, mitä kukin tarvitsi.+ 46 Joka päivä he kokoontuivat kaikki yhdessä* temppeliin, ja he aterioivat eri kodeissa ja jakoivat ruokansa keskenään hyvin iloisina ja vilpittömin sydämin. 47 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa. Samalla Jehova* liitti pelastuvia heidän joukkoonsa päivittäin.+

3 Pietari ja Johannes olivat nyt menossa ylös temppeliin rukoushetken aikaan, yhdeksännellä tunnilla,* 2 ja sinne kannettiin miestä, joka oli ollut syntymästään saakka rampa. Hänet tuotiin joka päivä lähelle temppelin porttia, jota kutsuttiin Kauniiksiportiksi, niin että hän voisi pyytää temppeliin meneviltä köyhille tarkoitettuja lahjoja.* 3 Nähdessään Pietarin ja Johanneksen olevan menossa temppeliin hän alkoi pyytää heiltä noita lahjoja. 4 Mutta Pietari ja Johannes katsoivat suoraan häneen, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” 5 Niin hän kiinnitti katseensa heihin, koska odotti saavansa heiltä jotain. 6 Pietari kuitenkin sanoi: ”Hopeaa ja kultaa en omista, mutta minä annan sinulle sitä, mitä minulla on. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: kävele!”+ 7 Sitten hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja nosti hänet ylös.+ Samassa miehen jalat ja nilkat vahvistuivat.+ 8 Hän hypähti jaloilleen+ ja alkoi kävellä. Hän meni heidän kanssaan temppeliin kävellen ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. 9 Kaikki näkivät hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa. 10 Kun he tunnistivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut temppelin Kauniinportin+ luona pyytämässä köyhille tarkoitettuja lahjoja, he olivat hyvin hämmästyneitä ja aivan haltioissaan sen vuoksi, mitä hänelle oli tapahtunut.

11 Mies piti yhä kiinni Pietarista ja Johanneksesta, ja kaikki juoksivat aivan ihmeissään heidän luokseen niin kutsuttuun Salomon pylväskäytävään.+ 12 Kun Pietari näki sen, hän sanoi kansalle: ”Israelin miehet, miksi ihmettelette tätä? Miksi tuijotatte meitä ikään kuin olisimme saaneet hänet kävelemään omalla voimallamme tai sen ansiosta, että palvelemme Jumalaa antaumuksellisesti? 13 Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala,+ meidän esi-isiemme Jumala, on korottanut palvelijansa+ Jeesuksen,+ jonka te luovutitte ihmisten käsiin+ ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka tämä oli päättänyt päästää hänet vapaaksi. 14 Te kielsitte tuon pyhän ja oikeamielisen* miehen ja pyysitte, että teille annettaisiin murhaaja,+ 15 kun taas elämän pääedustajan*+ te tapoitte. Jumala kuitenkin herätti hänet kuolleista, minkä todistajia me olemme.+ 16 Jeesuksen nimen välityksellä ja siksi, että uskomme hänen nimeensä, tämän teidän näkemänne ja tuntemanne miehen jalat ovat vahvistuneet. Usko, joka meillä on Jeesuksen kautta, on tehnyt tämän miehen täysin terveeksi teidän kaikkien edessä. 17 Minä tiedän, veljet, että te teitte niin tietämättömyyttänne+ kuten teidän hallitusmiehennekin.+ 18 Mutta Jumala on tällä tavoin toteuttanut sen, mitä hän ilmoitti etukäteen kaikkien profeettojen suulla, nimittäin että hänen Kristuksensa kärsisi.+

19 Siksi katukaa+ ja kääntykää,+ jotta syntinne pyyhittäisiin pois.+ Näin tulee aika, jolloin voitte saada uutta voimaa itse Jehovalta* 20 ja hän voi lähettää teitä varten asetetun Kristuksen, Jeesuksen. 21 Hänen täytyy odottaa taivaassa,* kunnes tulee aika palauttaa ennalleen se kaikki, mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla. 22 Mooseshan sanoi: ’Jumalanne Jehova* antaa teille veljienne joukosta minun kaltaiseni profeetan.+ Teidän tulee kuunnella kaikkea, mitä hän sanoo teille.+ 23 Jokainen,* joka ei kuuntele sitä profeettaa, hävitetään täysin kansan keskuudesta.’+ 24 Kaikki profeetat – Samuel ja hänen jälkeensä tulleet – kaikki, jotka ovat profetoineet, ovat myös selvästi julistaneet näitä päiviä.+ 25 Te olette profeettojen ja sen liiton poikia, jonka Jumala teki esi-isienne kanssa,+ kun hän sanoi Abrahamille: ’Sinun jälkeläisesi* välityksellä siunataan kaikkia maan sukuja.’+ 26 Nimitettyään palvelijansa* Jumala lähetti hänet ensin teidän luoksenne,+ jotta hän siunaisi teitä auttamalla teitä jokaista kääntymään pois pahoista teoistanne.”

4 Kun Pietari ja Johannes olivat puhumassa kansalle, heidän luokseen tulivat papit, temppelin päällikkö* ja saddukeukset.+ 2 Näitä ärsytti se, että apostolit opettivat kansaa ja julistivat avoimesti, että Jeesus oli herätetty kuolleista.*+ 3 He ottivat heidät kiinni* ja pitivät heitä pidätettyinä+ seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ilta. 4 Monet niistä, jotka olivat kuunnelleet heidän puhettaan, kuitenkin uskoivat, ja miesten määrä kasvoi noin 5 000:een.+

5 Seuraavana päivänä kansan hallitusmiehet, vanhimmat ja kirjanoppineet* kokoontuivat Jerusalemissa 6 ylipappi Hannaan,+ Kaifaan,+ Johanneksen, Aleksandroksen ja kaikkien ylipapin sukulaisten kanssa. 7 He asettivat Pietarin ja Johanneksen seisomaan heidän keskelleen ja alkoivat kysellä heiltä: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te teitte tämän?” 8 Silloin Pietari sanoi heille täynnä pyhää henkeä:+

”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat, 9 tänään te kuulustelette meitä sairaalle miehelle tehdyn hyvän teon+ vuoksi ja haluatte tietää, kuka hänet paransi. 10 Tietäkää, te ja koko Israelin kansa, että tämä tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä,+ hänen, jonka te teloititte paalussa+ mutta jonka Jumala herätti kuolleista.+ Hänen välityksellään tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne. 11 Tämä on ’kivi, jota te rakentajat piditte merkityksettömänä mutta josta on tullut pääkulmakivi’.*+ 12 Sitä paitsi pelastusta ei voi saada kenenkään muun kautta, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisille annettua nimeä,+ jonka välityksellä voimme pelastua.”+

13 Kun he nyt näkivät Pietarin ja Johanneksen suorapuheisuuden* ja havaitsivat, että nämä olivat koulunkäymättömiä* ja tavallisia ihmisiä,+ he ihmettelivät. Heille alkoi selvitä, että nämä olivat olleet Jeesuksen kanssa.+ 14 Kun he näkivät parannetun miehen seisovan opetuslasten kanssa,+ he eivät osanneet vastata mitään.+ 15 Niin he käskivät heidän mennä sanhedrininsalin ulkopuolelle ja alkoivat neuvotella keskenään. 16 He sanoivat: ”Mitä me teemme näille miehille?+ Heidän välityksellään on tapahtunut erikoislaatuinen ihme, jonka kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät,+ emmekä voi kiistää sitä. 17 Uhkaillaan heitä ja kielletään heitä enää puhumasta kenellekään hänen nimessään,+ ettei asia leviäisi enää laajemmalle kansan keskuuteen.”

18 Sen jälkeen he kutsuivat heidät luokseen ja kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta mitään Jeesuksen nimessä. 19 Pietari ja Johannes kuitenkin vastasivat heille: ”Ratkaiskaa itse, onko Jumalan näkökannalta oikein kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. 20 Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”+ 21 Uhkailtuaan heitä vielä lisää he päästivät heidät vapaiksi, koska eivät löytäneet mitään syytä rangaista heitä. He myös pelkäsivät kansaa,+ sillä kaikki ylistivät Jumalaa tapahtuneen johdosta. 22 Mies, joka oli parannettu tämän ihmeen välityksellä, oli yli 40-vuotias.

23 Päästyään vapaiksi he menivät toisten opetuslasten luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat sanoneet heille. 24 Kun paikalla olevat kuulivat sen, he rukoilivat kaikki yhdessä* Jumalaa ja sanoivat:

”Suvereeni Herra, sinä olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on,+ 25 ja olet pyhän hengen välityksellä sanonut esi-isämme Daavidin,+ palvelijasi, suulla: ’Miksi kansakunnat kuohuivat ja kansat miettivät tyhjiä? 26 Maan kuninkaat omaksuivat kantansa, ja hallitsijat kokoontuivat yhdessä Jehovaa* ja hänen voideltuaan* vastaan.’+ 27 Juuri näin tapahtui, koska sekä Herodes että Pontius Pilatus+ kokoontuivat muihin kansoihin kuuluvien ja israelilaisten kanssa tässä kaupungissa vastustaakseen pyhää palvelijaasi Jeesusta, jonka sinä olit voidellut,+ 28 ja tehdäkseen, mitä sinä olit etukäteen päättänyt valtasi ja tahtosi mukaan.+ 29 Nyt, Jehova,* kuule heidän uhkauksensa ja anna orjiesi julistaa jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti, 30 samalla kun ojennat kätesi ja parannat ja kun ihmetekoja ja ihmeitä* tapahtuu+ pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta.”+

31 Kun he olivat rukoilleet hartaasti, paikka, jossa he olivat koolla, järähteli, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä+ ja julistivat Jumalan sanaa rohkeasti.+

32 Lisäksi uskovien joukolla oli yksi sydän ja sielu,* eikä kukaan heistä sanonut omakseen mitään, mitä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.+ 33 Apostolit todistivat edelleen hyvin voimakkaasti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta,+ ja Jumala osoitti heille kaikille runsaasti ansaitsematonta hyvyyttä. 34 Kukaan heistä ei kärsinyt puutetta,+ sillä kaikki ne, jotka omistivat peltoja tai taloja, myivät niitä, toivat niistä saadut rahat 35 ja laittoivat ne apostolien jalkojen juureen.+ Sitten ne jaettiin niin, että jokainen sai, mitä tarvitsi.+ 36 Niinpä Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen Joosef, jota apostolit kutsuivat myös Barnabaaksi+ (joka merkitsee ’lohdutuksen poikaa’), 37 myi omistamansa maapalan, toi rahat ja laittoi ne apostolien jalkojen juureen.+

5 Eräs Ananias-niminen mies myi vaimonsa Safiran kanssa omaisuutta, 2 mutta hän piti salaa itsellään osan hinnasta, niin että hänen vaimonsa tiesi asiasta, ja toi vain osan siitä apostolien jalkojen juureen.+ 3 Pietari kuitenkin sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on saanut sinut valehtelemaan röyhkeästi+ pyhälle hengelle+ ja pitämään salaa itselläsi osan maa-alueen hinnasta? 4 Eikö se ollut sinun ennen kuin myit sen? Ja kun se oli myyty, etkö olisi saanut tehdä rahoilla, mitä halusit? Miksi päätit sydämessäsi tehdä näin? Sinä et ole valehdellut ihmisille vaan Jumalalle.” 5 Kuultuaan nämä sanat Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka kuulivat siitä. 6 Niin nuoret miehet nousivat, käärivät hänet käärinliinoihin, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.

7 Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut. 8 Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle, myittekö te maa-alueen tähän hintaan.” Hän vastasi: ”Kyllä, siihen hintaan.” 9 Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Miksi päätitte yhdessä koetella Jehovan* henkeä? Kuuntele! Oven takaa kuuluvat niiden askeleet, jotka hautasivat miehesi, ja he kantavat sinut ulos.” 10 Samassa hän lyyhistyi kuolleena Pietarin jalkoihin. Kun nuoret miehet tulivat sisään, he näkivät hänen kuolleen, ja he kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. 11 Silloin suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki, jotka kuulivat tästä.

12 Lisäksi apostolit tekivät kansan keskuudessa jatkuvasti monia ihmetekoja ja ihmeitä,*+ ja he kaikki kokoontuivat Salomon pylväskäytävässä.+ 13 Kukaan muu ei tosin uskaltanut liittyä heihin. Kansa kuitenkin piti heitä suuressa arvossa, 14 ja Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia.+ 15 Sairaita tuotiin ulos pääkaduille ja asetettiin siellä vuoteille ja makuualustoille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa osuisi joihinkin heistä.+ 16 Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon väkeä mukanaan sairaita ja epäpuhtaiden henkien vaivaamia, ja heidät kaikki parannettiin.

17 Mutta ylimmäinen pappi ja kaikki hänen kanssaan olevat – saddukeusten lahkoon kuuluvat – tulivat hyvin kateellisiksi. 18 He ottivat apostolit kiinni* ja panivat heidät yleiseen vankilaan.+ 19 Yöllä Jehovan* enkeli kuitenkin avasi vankilan ovet,+ vei heidät ulos ja sanoi: 20 ”Menkää temppeliin ja kertokaa kansalle jatkuvasti elämän sanomaa.”* 21 Sen kuultuaan he menivät varhain aamulla temppeliin ja alkoivat opettaa.

Ylimmäinen pappi ja hänen kanssaan olevat kutsuivat nyt koolle sanhedrinin ja Israelin kansan vanhimmat ja lähettivät noutamaan apostoleja vankilasta. 22 Mutta kun virkailijat tulivat vankilaan, he eivät löytäneet heitä sieltä. Niin he palasivat ja ilmoittivat: 23 ”Me totesimme, että vankila oli tiukasti lukittu ja vartijat seisoivat ovilla, mutta kun ne avattiin, emme löytäneet sisältä ketään.” 24 Kun temppelin päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, he olivat ymmällään eivätkä tienneet, mitä tästä seuraisi. 25 Heille tultiin kuitenkin kertomaan: ”Ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat nyt temppelissä ja opettavat kansaa.” 26 Silloin päällikkö lähti virkailijoineen hakemaan apostoleja. He eivät kuitenkaan kohdelleet näitä väkivaltaisesti, koska pelkäsivät joutuvansa kansan kivittämiksi.+

27 Niin he toivat apostolit ja asettivat heidät seisomaan sanhedrinin eteen. Sitten ylimmäinen pappi kuulusteli heitä 28 ja sanoi: ”Me kielsimme teitä ankarasti opettamasta enää tämän miehen nimessä,+ ja silti te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne. Te olette päättäneet panna tämän miehen kuoleman meidän syyksemme.”*+ 29 Pietari ja toiset apostolit vastasivat: ”Meidän täytyy totella ennemmin Jumalaa* kuin ihmisiä.+ 30 Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte paaluun* ja tapoitte.+ 31 Jumala korotti hänet Pääedustajaksi*+ ja Pelastajaksi+ oikealle puolelleen,+ jotta Israel voisi katua ja saada synnit anteeksi.+ 32 Me olemme näiden asioiden todistajia,+ ja niin on pyhä henkikin,+ jonka Jumala on antanut häntä totteleville.”*

33 Kun he kuulivat tämän, he raivostuivat ja* halusivat surmata apostolit. 34 Mutta sanhedrinin keskeltä nousi fariseus nimeltä Gamaliel,+ joka oli koko kansan arvostama lainopettaja, ja hän käski viedä miehet hetkeksi ulkopuolelle. 35 Sitten hän sanoi heille: ”Israelin miehet, miettikää tarkkaan ennen kuin teette mitään näille miehille. 36 Jonkin aikaa sitten nousi esimerkiksi Teudas, joka väitti olevansa jokin, ja hänen puolueeseensa liittyi nelisensataa miestä. Hänet kuitenkin surmattiin, ja kaikki hänen seuraajansa hajaantuivat, eikä heistä tullut mitään. 37 Hänen jälkeensä nousi galilealainen Juudas väestön luetteloinnin aikaan, ja hän sai itselleen seuraajia. Hänkin tuhoutui, ja kaikki hänen seuraajansa hajaantuivat. 38 Näin ollen minä sanon teille: Jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se tukahtuu, 39 mutta jos se on Jumalasta, te ette voi tukahduttaa heitä.+ Muuten saatatte huomata, että taistelettekin itse Jumalaa vastaan.”+ 40 Tällöin he noudattivat hänen neuvoaan, ja he kutsuivat apostolit luokseen, pieksivät heitä+ ja kielsivät heitä enää puhumasta Jeesuksen nimessä. Sitten he päästivät heidät menemään.

41 Apostolit lähtivät sanhedrinin edestä iloisina+ siitä, että heillä oli ollut kunnia saada osakseen häpeää hänen nimensä tähden. 42 Joka päivä he opettivat ja julistivat hellittämättä temppelissä ja talosta taloon+ hyvää uutista Kristuksesta, Jeesuksesta.+

6 Noihin aikoihin, kun opetuslasten määrä kasvoi, kreikankieliset juutalaiset alkoivat valittaa hepreankielisistä juutalaisista, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä ruoanjakelussa.+ 2 Niinpä 12 apostolia kutsuivat opetuslasten joukon koolle ja sanoivat: ”Ei ole oikein,* että me laiminlyömme Jumalan sanaa jakaaksemme ruokaa pöytiin.+ 3 Veljet, valitkaa siis keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä,+ jotka ovat täynnä henkeä ja viisautta,+ niin me nimitämme heidät huolehtimaan tästä tarpeellisesta asiasta.+ 4 Me taas omistaudumme rukoilemiseen ja Jumalan sanan opettamiseen.”* 5 Se oli kaikkien mielestä hyvä päätös, ja he valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja pyhää henkeä, sekä Filippoksen,+ Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaan ja Nikolaoksen, Antiokiasta olevan käännynnäisen. 6 Heidät tuotiin apostolien luo, ja rukoiltuaan apostolit laittoivat kätensä heidän päälleen.+

7 Niin Jumalan sana levisi jatkuvasti,+ ja opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa hyvin paljon.+ Myös monista papeista tuli uskovia.*+

8 Stefanos, joka oli täynnä Jumalan hyvyyttä ja voimaa, teki suuria ihmeitä* ja ihmetekoja kansan keskuudessa. 9 Mutta jotkut miehet niin sanotusta Vapautettujen synagogasta samoin kuin jotkut kyreneläiset ja aleksandrialaiset sekä jotkut Kilikiasta ja Aasiasta* olevat tulivat väittelemään Stefanoksen kanssa. 10 He eivät kuitenkaan pystyneet pitämään puoliaan häntä vastaan, koska hän puhui pyhän hengen ohjaamana viisaasti.+ 11 Silloin he suostuttelivat salaa joitain miehiä sanomaan: ”Olemme kuulleet hänen herjaavan Moosesta ja Jumalaa.” 12 He yllyttivät kansaa, vanhimpia ja kirjanoppineita, ja yllättäen nämä kävivät häneen käsiksi ja veivät hänet sanhedrinin eteen. 13 He toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan. 14 Olemme esimerkiksi kuulleet hänen sanovan, että tämä Jeesus Nasaretilainen hajottaa tämän paikan ja muuttaa ne säädökset, jotka Mooses välitti meille.”

15 Kaikki sanhedrinissa istuvat katselivat häntä tarkasti, ja hänen kasvonsa näyttivät heistä enkelin kasvoilta.

7 Mutta ylimmäinen pappi kysyi: ”Pitääkö tämä paikkansa?” 2 Stefanos vastasi: ”Miehet, veljet ja isät, kuunnelkaa. Kirkkauden Jumala näyttäytyi esi-isällemme Abrahamille, kun tämä oli Mesopotamiassa eikä ollut vielä asettunut asumaan Haraniin,+ 3 ja sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja mene siihen maahan, jonka osoitan sinulle.’+ 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Haraniin. Hänen isänsä kuoltua+ Jumala kehotti häntä siirtymään sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.+ 5 Jumala ei kuitenkaan antanut hänelle siitä mitään perintöä, ei jalanleveyttäkään, mutta lupasi antaa sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen,*+ vaikka hänellä ei vielä ollut lasta. 6 Lisäksi Jumala kertoi hänelle, että hänen jälkeläisensä olisivat muukalaisia* maassa, joka ei olisi heidän omansa, ja että heidät orjuutettaisiin ja heitä sorrettaisiin* 400 vuotta.+ 7 ’Minä tuomitsen sen kansan, jonka orjina he ovat’,+ sanoi Jumala, ’ja tämän jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua* tässä paikassa.’+

8 Jumala teki hänen kanssaan myös ympärileikkausliiton.+ Abrahamille syntyi Iisak,+ ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä,+ ja Iisakille syntyi Jaakob* ja Jaakobille 12 sukujen päämiestä.* 9 Sukujen päämiehet alkoivat kadehtia Joosefia,+ ja he myivät hänet Egyptiin.+ Jumala oli kuitenkin hänen kanssaan.+ 10 Hän pelasti hänet kaikista hänen koettelemuksistaan, antoi hänelle viisautta ja salli hänen päästä faraon, Egyptin kuninkaan, suosioon. Farao asetti hänet hallitsemaan Egyptiä ja koko hänen talouttaan.+ 11 Mutta koko Egyptiin ja Kanaaniin tuli nälänhätä, suuri ahdinko, eivätkä esi-isämme saaneet mistään syötävää.+ 12 Jaakob kuitenkin kuuli, että Egyptissä oli ruokatarvikkeita,* ja hän lähetti esi-isämme sinne ensimmäisen kerran.+ 13 Toisella kerralla Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli, ja farao sai tietää Joosefin perheestä.+ 14 Niin Joosef lähetti viestin ja kutsui luokseen isänsä Jaakobin ja kaikki sukulaisensa,+ kaikkiaan 75 henkeä.*+ 15 Silloin Jaakob meni alas Egyptiin,+ ja hän kuoli siellä+ samoin kuin esi-isämme.+ 16 Heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli ostanut hopearahalla Sikemistä Hamorin pojilta.+

17 Kun lähestyi aika, jolloin Jumalan Abrahamille antama lupaus täyttyisi, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä. 18 Sitten Egyptiä alkoi hallita toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista.+ 19 Hän juonitteli kansaamme vastaan ja pakotti isämme hylkäämään vastasyntyneet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.+ 20 Tuohon aikaan syntyi Mooses, ja hän oli tavattoman* kaunis. Häntä hoidettiin* kolme kuukautta isänsä kodissa.+ 21 Mutta kun hänet hylättiin,*+ faraon tytär otti hänet ja kasvatti hänet omana poikanaan.+ 22 Niinpä Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta,* ja hänen sanoissaan ja teoissaan oli voimaa.+

23 Kun hän sitten täytti 40 vuotta, hän päätti* käydä katsomassa veljiään, israelilaisia.*+ 24 Nähdessään, että yhtä heistä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, hän puolusti pahoinpideltyä ja kosti tämän puolesta lyömällä egyptiläisen kuoliaaksi. 25 Hän luuli veljiensä tajuavan, että Jumala pelastaisi heidät hänen välityksellään, mutta he eivät tajunneet sitä. 26 Seuraavana päivänä hän tuli heidän luokseen, kun kaksi heistä tappeli keskenään, ja hän yritti saada heidät tekemään sovinnon. Hän sanoi: ’Miehet, te olette veljiä. Miksi te teette pahaa toisillenne?’ 27 Mutta se, joka kohteli lähimmäistään huonosti, työnsi Mooseksen pois ja sanoi: ’Kuka on asettanut sinut johtajaksemme ja tuomariksemme? 28 Et kai sinä vain halua surmata minua samoin kuin eilen surmasit sen egyptiläisen?’ 29 Kuultuaan tämän Mooses pakeni, ja hän asui muukalaisena Midianin maassa, missä hänelle syntyi kaksi poikaa.+

30 40 vuoden kuluttua hänelle näyttäytyi erämaassa Siinainvuoren lähellä enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.+ 31 Mooses ihmetteli näkemäänsä, mutta kun hän meni lähemmäksi tutkiakseen sitä tarkemmin, kuului Jehovan* ääni: 32 ’Minä olen sinun esi-isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’+ Mooses alkoi vapista eikä uskaltanut tutkia sitä enempää. 33 Jehova* sanoi hänelle: ’Riisu sandaalit jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata. 34 Olen todellakin nähnyt Egyptissä olevan kansani sorron ja kuullut heidän huokailunsa+ ja olen tullut alas vapauttamaan heidät. Lähetän sinut nyt Egyptiin.’ 35 Juuri tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: ’Kuka on asettanut sinut johtajaksi ja tuomariksi?’,+ Jumala lähetti+ sekä johtajaksi että vapauttajaksi sen enkelin välityksellä, joka näyttäytyi hänelle orjantappurapensaassa. 36 Tämä mies johdatti heidät pois+ ja teki ihmeitä* ja ihmetekoja Egyptissä,+ Punaisellamerellä+ ja erämaassa 40 vuoden ajan.+

37 Juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: ’Jumala antaa teille veljienne joukosta minun kaltaiseni profeetan.’+ 38 Juuri hän oli seurakunnan keskuudessa erämaassa. Hän oli siellä enkelin+ kanssa, joka puhui hänelle+ Siinainvuorella, ja esi-isiemme kanssa, ja hän sai eläviä pyhiä julistuksia, jotka hänen piti välittää meille.+ 39 Esi-isämme eivät halunneet totella häntä vaan työnsivät hänet syrjään+ ja palasivat sydämessään takaisin Egyptiin.+ 40 He sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut sille Moosekselle, joka johdatti meidät pois Egyptin maasta.’+ 41 Tuolloin he tekivät vasikan, uhrasivat tälle epäjumalalle ja alkoivat juhlia sitä, mitä he olivat saaneet aikaan käsillään.+ 42 Silloin Jumala hylkäsi heidät ja jätti heidät palvelemaan taivaan armeijaa,*+ niin kuin on kirjoitettu Profeettojen kirjaan: ’Ettehän te israelilaiset minulle tuoneet uhrilahjoja ja teurasuhreja 40 vuoden aikana erämaassa, 43 vaan te kannoitte Molokin+ telttaa ja Refan-jumalan tähteä, kuvia, jotka te teitte palvoaksenne niitä. Siksi minä karkotan teidät Babylonin toiselle puolelle.’+

44 Esi-isillämme oli erämaassa todistuksen teltta. Jumala käski Mooseksen tehdä tuon teltan sen mallin mukaan, jonka tämä oli nähnyt.+ 45 Esi-isämme saivat teltan perinnökseen ja toivat sen Joosuan kanssa niiden kansojen maahan,+ jotka Jumala ajoi pois esi-isiemme edestä.+ Täällä se pysyi Daavidin aikaan asti. 46 Daavid oli Jumalan suosiossa ja pyysi, että saisi rakentaa asuinpaikan Jaakobin Jumalalle.+ 47 Mutta temppelin rakensikin hänelle Salomo.+ 48 Korkein ei kuitenkaan asu käsin tehdyissä rakennuksissa,+ niin kuin profeetta sanoo: 49 ’”Taivas on minun valtaistuimeni,+ ja maa on minun jalkojeni alusta.*+ Millaisen rakennuksen te rakennatte minulle?” sanoo Jehova.* ”Missä on lepopaikkani? 50 Eikö minun käteni ole tehnyt tämän kaiken?”’+

51 Te itsepäiset miehet, joiden sydän ja korvat ovat ympärileikkaamattomat, aina te olette vastustamassa pyhää henkeä. Niin kuin tekivät teidän esi-isänne, niin teette tekin.+ 52 Ketä profeetoista esi-isänne eivät vainonneet?+ Hehän tappoivat ne, jotka ilmoittivat etukäteen sen oikeamielisen* tulosta,+ jonka te olette nyt kavaltaneet ja murhanneet,+ 53 te, jotka saitte lain enkelien välityksellä+ mutta ette ole noudattaneet sitä.”

54 Kun he kuulivat tämän, he raivostuivat ja* alkoivat kiristellä hänelle hampaitaan. 55 Mutta täynnä pyhää henkeä hän katseli tiiviisti kohti taivasta ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella,+ 56 ja hän sanoi: ”Minä näen taivaan auenneena ja Ihmisen Pojan,+ joka seisoo Jumalan oikealla puolella.”+ 57 Tällöin he huusivat kovalla äänellä, panivat kätensä korvilleen ja ryntäsivät kaikki yhdessä hänen kimppuunsa. 58 Heitettyään hänet kaupungin ulkopuolelle he alkoivat kivittää häntä.+ Todistajat+ laittoivat päällysvaatteensa Saul-nimisen nuoren miehen jalkojen juureen.+ 59 Kun Stefanosta kivitettiin, hän pyysi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” 60 Sitten hän laskeutui polvilleen ja huusi voimakkaalla äänellä: ”Jehova,* älä syytä heitä tästä synnistä.”+ Tämän sanottuaan hän nukkui pois.

8 Saul hyväksyi hänen murhansa.+

Sinä päivänä Jerusalemissa olevaa seurakuntaa alettiin vainota ankarasti, ja apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja.+ 2 Jumalaapelkäävät miehet kantoivat Stefanoksen pois haudattavaksi, ja häntä kokoonnuttiin suremaan. 3 Saul alkoi kuitenkin hyökätä raa’asti seurakunnan kimppuun. Hän tunkeutui taloon toisensa jälkeen, raahasi ulos sekä miehiä että naisia ja passitti heidät vankilaan.+

4 Ne jotka olivat hajaantuneet, kulkivat kuitenkin maan halki ja julistivat Jumalan sanan hyvää uutista.+ 5 Filippos meni alas Samarian* kaupunkiin+ ja alkoi saarnata sen asukkaille Kristuksesta. 6 Ihmisjoukot kiinnittivät tarkasti huomiota Filippoksen sanoihin, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät hänen tekemänsä ihmeet. 7 Monissa oli epäpuhtaita henkiä, ja nämä huusivat suureen ääneen ja tulivat ulos.+ Lisäksi parannettiin monia halvaantuneita ja rampoja. 8 Niin kaupungin täytti suuri ilo.

9 Kaupungissa oli Simon-niminen mies, joka oli tätä ennen harjoittanut taikuutta. Hän oli hämmästyttänyt Samarian kansaa ja väittänyt olevansa jotenkin merkittävä. 10 He kaikki, pienimmästä suurimpaan, kuuntelivat häntä ja sanoivat: ”Tämä mies tunnetaan Jumalan voimana, Suurena voimana.” 11 He siis kuuntelivat häntä, koska hän oli jo kauan hämmästyttänyt heitä taioillaan. 12 Mutta kun Filippos julisti hyvää uutista Jumalan valtakunnasta+ ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, he uskoivat häntä, ja sekä miehiä että naisia kastettiin.+ 13 Myös Simonista tuli uskova, ja kun hänet oli kastettu, hän jäi Filippoksen+ seuraan. Nähdessään merkkejä ja suuria ihmeitä hän hämmästyi.

14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan,+ he lähettivät sinne Pietarin ja Johanneksen. 15 Nämä menivät alas samarialaisten luo ja rukoilivat, että he saisivat pyhää henkeä,+ 16 sillä sitä ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle, vaan heidät oli vain kastettu Herran Jeesuksen nimessä.+ 17 Sitten Pietari ja Johannes laittoivat kätensä heidän päälleen,+ ja he alkoivat saada pyhää henkeä.

18 Kun nyt Simon näki, että henkeä annettiin niille, joiden päälle apostolit laittoivat kätensä, hän tarjosi heille rahaa 19 ja sanoi: ”Antakaa minullekin tämä valta, jotta jokainen, jonka päälle laitan käteni, saisi pyhää henkeä.” 20 Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Tuhoutukoon hopeasi sinun kanssasi, koska luulit, että voisit ostaa rahalla Jumalan ilmaisen lahjan.+ 21 Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tässä asiassa, sillä sydämesi ei ole vilpitön Jumalan edessä. 22 Kadu siis tätä pahuuttasi ja rukoile hartaasti Jehovaa,* että sydämesi pahat aikeet annettaisiin sinulle anteeksi, jos mahdollista, 23 sillä näen, että sinä olet kitkerä myrkky* ja vääryyden* orja.” 24 Simon vastasi: ”Rukoilkaa hartaasti Jehovaa* minun puolestani, ettei minulle tapahtuisi mitään sellaista, mitä sanoitte.”

25 Kun he olivat todistaneet perusteellisesti ja puhuneet Jehovan* sanaa, he lähtivät takaisin kohti Jerusalemia ja julistivat hyvää uutista monissa Samarian kylissä.+

26 Jehovan* enkeli+ sanoi kuitenkin Filippokselle: ”Nouse ja mene etelään sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gazaan.” (Tämä on aavikkotie.) 27 Silloin hän nousi ja lähti matkaan, ja hän näki etiopialaisen eunukin.* Tällä miehellä oli korkea asema etiopialaisten kuningattaren, kandaken, alaisuudessa, ja hän vastasi koko tämän aarrekammiosta. Käytyään Jerusalemissa palvomassa Jumalaa+ 28 mies oli paluumatkalla ja istui vaunuissaan lukemassa ääneen profeetta Jesajaa. 29 Niin henki sanoi Filippokselle: ”Mene noiden vaunujen luo ja pysy niiden vierellä.” 30 Filippos juoksi vierelle ja kuuli hänen lukevan ääneen profeetta Jesajaa, ja hän kysyi: ”Ymmärrätkö todella, mitä luet?” 31 Hän vastasi: ”Kuinka voisin ymmärtää, ellei joku selitä sitä minulle?” Sitten hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan viereensä. 32 Hän oli lukemassa tätä kohtaa Raamatusta: ”Kuin lammas hänet vietiin teurastettavaksi, kuin karitsa, joka on hiljaa keritsijänsä edessä, hän ei avaa suutaan.+ 33 Hänen nöyryytyksensä aikana häneltä evättiin oikeudenmukainen tuomio.+ Kuka kertoo hänen sukupolvensa yksityiskohdat? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”+

34 Sitten eunukki sanoi Filippokselle: ”Kertoisitko minulle, kenestä profeetta sanoo tämän. Itsestäänkö vai jostain toisesta?” 35 Filippos rupesi puhumaan, ja aloitettuaan tästä raamatunkohdasta hän julisti hänelle hyvää uutista Jeesuksesta. 36 Kun he jatkoivat matkaa tietä pitkin, he tulivat veden luo, ja eunukki sanoi: ”Katso, tässä on vettä! Estääkö mikään kastamasta minua?” 37 ——* 38 Sen jälkeen hän käski pysäyttää vaunut. Sekä Filippos että eunukki menivät alas veteen, ja Filippos kastoi hänet. 39 Kun he tulivat ylös vedestä, Jehovan* henki johdatti Filippoksen nopeasti pois. Eunukki ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. 40 Filippos päätyi Asdodiin, ja hän kulki alueen läpi ja julisti jatkuvasti hyvää uutista kaikissa kaupungeissa, kunnes hän tuli Kesareaan.+

9 Mutta Saul, joka uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan,+ meni ylimmäisen papin luo 2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskoksen synagogille saadakseen tuoda sidottuina Jerusalemiin kaikki tähän Tiehen* kuuluvat,+ jotka hän löytäisi, sekä miehet että naiset.

3 Kun hän sitten oli matkalla ja lähestyi Damaskosta, taivaalta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen,+ 4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan hänelle: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” 5 Hän kysyi: ”Kuka olet, Herra?” Ääni sanoi: ”Minä olen Jeesus,+ jota sinä vainoat.+ 6 Nouse ylös ja mene kaupunkiin, niin sinulle kerrotaan, mitä sinun täytyy tehdä.” 7 Hänen kanssaan kulkevat miehet seisoivat sanattomina; he kyllä kuulivat äänen mutta eivät nähneet ketään.+ 8 Sitten Saul nousi maasta, ja vaikka hänen silmänsä olivat auki, hän ei nähnyt mitään. Niin he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskokseen. 9 Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään+ eikä syönyt eikä juonut.

10 Damaskoksessa oli Ananias-niminen+ opetuslapsi, ja Herra sanoi hänelle näyssä: ”Ananias!” Hän sanoi: ”Tässä olen, Herra.” 11 Herra sanoi hänelle: ”Nouse, mene kadulle, jota kutsutaan Suoraksi, ja kysy Juudaksen talosta Saul-nimistä tarsolaista+ miestä. Hän on rukoilemassa, 12 ja hän on nähnyt näyssä Ananias-nimisen miehen tulevan sisään ja laittavan kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.”+ 13 Mutta Ananias vastasi: ”Herra, olen kuullut monilta tästä miehestä ja kaikesta siitä pahasta, mitä hän on tehnyt pyhillesi Jerusalemissa. 14 Täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuudet pidättää* kaikki, jotka huutavat avukseen sinun nimeäsi.”+ 15 Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene, sillä olen valinnut tämän miehen välikappaleeksi,*+ joka kertoo nimestäni kansoille+ samoin kuin kuninkaille+ ja israelilaisille. 16 Minä osoitan hänelle selvästi, kuinka paljon hänen täytyy kärsiä minun nimeni tähden.”+

17 Niin Ananias lähti ja meni siihen taloon, ja hän laittoi kätensä Saulin päälle ja sanoi: ”Saul, veljeni! Herra Jeesus, joka näyttäytyi sinulle tiellä, kun olit tulossa tänne, on lähettänyt minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit pyhällä hengellä.”+ 18 Heti hänen silmistään putosi jotain, mikä näytti suomuilta, ja hän sai näkönsä takaisin. Sitten hänet kastettiin, 19 ja hän söi ja vahvistui.

Hän jäi joksikin aikaa opetuslasten luo Damaskokseen+ 20 ja alkoi heti saarnata synagogissa, että Jeesus on Jumalan Poika. 21 Mutta kaikki, jotka kuulivat häntä, olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Eikö juuri tämä mies vainonnut raa’asti Jerusalemissa niitä, jotka huutavat avukseen tätä nimeä?+ Eikö hän tullut tänne sitä varten, että hän pidättäisi heidät ja veisi heidät* ylipappien luo?”+ 22 Saul kuitenkin voimistui koko ajan ja sai Damaskoksessa asuvat juutalaiset häkeltymään, kun hän todisti johdonmukaisesti, että Jeesus on Kristus.+

23 Pitkän ajan kuluttua juutalaiset neuvottelivat keskenään surmatakseen hänet.+ 24 Saul sai kuitenkin tietää heidän juonestaan. He pitivät porttejakin tarkkaan silmällä yötä päivää voidakseen surmata hänet. 25 Niin hänen opetuslapsensa auttoivat häntä ja laskivat hänet yöllä korissa muurin aukosta alas.+

26 Saavuttuaan Jerusalemiin+ hän yritti monta kertaa liittyä opetuslasten joukkoon, mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska he eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi. 27 Silloin Barnabas+ tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Barnabas kertoi heille yksityiskohtaisesti, miten Saul oli nähnyt tiellä Herran+ ja tämä oli puhunut hänelle ja kuinka hän oli Damaskoksessa puhunut rohkeasti Jeesuksen nimessä.+ 28 Niin Saul jäi heidän luokseen, ja hän liikkui vapaasti* Jerusalemissa ja puhui rohkeasti Herran nimessä. 29 Hän keskusteli ja väitteli kreikankielisten juutalaisten kanssa, mutta nämä yrittivät surmata hänet.+ 30 Kun veljet saivat tietää tästä, he veivät hänet alas Kesareaan ja lähettivät hänet Tarsokseen.+

31 Silloin seurakunta astui kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa+ rauhan kauteen ja rakentui. Se ilmaisi Jehovan pelkoa,* sai pyhän hengen lohdutusta+ ja kasvoi jatkuvasti.

32 Kun sitten Pietari kulki koko alueen läpi, hän tuli alas myös Lyddassa+ asuvien pyhien luo. 33 Siellä hän tapasi Aineas-nimisen miehen, joka oli maannut pitkällään vuoteellaan kahdeksan vuotta, koska hän oli halvaantunut. 34 Pietari sanoi hänelle: ”Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut.+ Nouse ja sijaa vuoteesi.”+ Hän nousi heti. 35 Kun kaikki Lyddan ja Saaronin tasangon asukkaat näkivät hänet, he alkoivat uskoa Herraan.

36 Joppessa oli opetuslapsi nimeltä Tabita, joka on käännettynä ”Dorkas”.* Tämä nainen teki paljon hyvää ja antoi avokätisesti lahjoja köyhille.* 37 Noihin aikoihin hän kuitenkin sairastui ja kuoli. Niin hänen ruumiinsa pestiin ja asetettiin yläkerran huoneeseen. 38 Lydda oli lähellä Joppea, joten kun opetuslapset kuulivat Pietarin olevan siinä kaupungissa, he lähettivät kaksi miestä hänen luokseen pyytämään: ”Tulisitko meidän luoksemme viipymättä.” 39 Silloin Pietari lähti heidän mukaansa. Kun hän saapui, he veivät hänet yläkerran huoneeseen, ja kaikki lesket tulivat hänen luokseen. Nämä itkivät ja näyttivät monia vaatteita ja pitkiä viittoja,* jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan heidän kanssaan. 40 Pietari lähetti kaikki ulos,+ ja laskeuduttuaan polvilleen hän rukoili. Sitten hän kääntyi kohti ruumista ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä, ja kun hän näki Pietarin, hän nousi istumaan.+ 41 Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan. Sitten hän kutsui lesket ja muut pyhät ja näytti heille, että Tabita oli elossa.+ 42 Tieto tästä levisi kaikkialle Joppeen, ja monet alkoivat uskoa Herraan.+ 43 Pietari jäi Joppeen joksikin aikaa erään Simon-nimisen nahkurin luo.+

10 Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka toimi upseerina* niin sanotussa italialaisessa yksikössä.* 2 Hän oli harras mies, joka pelkäsi* Jumalaa niin kuin koko hänen perheensä ja palvelusväkensä, ja hän antoi paljon lahjoja köyhille* ja esitti jatkuvasti palavia rukouksia Jumalalle. 3 Päivän yhdeksännen tunnin*+ vaiheilla hän näki selvästi näyssä Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Cornelius!” 4 Cornelius tuijotti häntä peloissaan ja kysyi: ”Mitä, herra?” Enkeli vastasi: ”Jumala on pannut merkille rukouksesi+ ja köyhille antamasi lahjat, ja hän muistaa ne. 5 Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan luoksesi Simon-niminen mies, jota sanotaan myös Pietariksi. 6 Tämä mies on vieraana nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla.” 7 Heti kun hänelle puhunut enkeli oli lähtenyt, hän kutsui kaksi palvelijaansa ja erään palveluksessaan olevan jumalaapelkäävän sotilaan, 8 kertoi heille kaiken ja lähetti heidät Joppeen.

9 Seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi noin kuudennella tunnilla* katolle rukoilemaan. 10 Mutta hänen tuli kova nälkä, ja hän halusi syödä. Sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin, hän joutui hurmoksiin+ 11 ja näki taivaan auenneena. Alas maahan laskettiin neljästä kulmastaan jotain, mikä* näytti suurelta pellavakankaalta. 12 Siinä oli kaikenlaisia maan nelijalkaisia eläimiä ja matelijoita* sekä taivaan lintuja. 13 Sitten hän kuuli äänen sanovan: ”Nouse, Pietari, teurasta ja syö!” 14 Mutta Pietari sanoi: ”En missään tapauksessa, Herra. En ole koskaan syönyt mitään saastaista enkä epäpuhdasta.”+ 15 Ääni puhui hänelle uudelleen, toisen kerran: ”Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” 16 Tämä tapahtui kolmannen kerran, ja heti sen jälkeen kaikki* nostettiin taivaaseen.

17 Kun Pietari oli vielä ymmällään siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi tarkoittaa, Corneliuksen lähettämät miehet, jotka olivat kysyneet tietä Simonin talolle, seisoivat portilla.+ 18 He tiedustelivat kuuluvalla äänellä, oliko siellä vieraana Simon, jota sanottiin Pietariksi. 19 Pietarin yhä pohtiessa näkyä henki+ sanoi: ”Kolme miestä kysyy sinua. 20 Mene siis alakertaan ja lähde epäröimättä heidän mukaansa, sillä minä olen lähettänyt heidät.” 21 Silloin Pietari meni alakertaan miesten luo ja sanoi: ”Minä olen se, jota te etsitte. Miksi te olette täällä?” 22 He sanoivat: ”Upseeri Cornelius,+ oikeamielinen* ja jumalaapelkäävä mies, jolla on hyvä maine kaikkien juutalaisten keskuudessa, sai Jumalalta pyhän enkelin välityksellä ohjeet hakea sinut taloonsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavana.” 23 Niin hän kutsui heidät sisään ja pyysi heitä jäämään vieraikseen.

Seuraavana päivänä hän lähti heidän kanssaan, ja hänen mukaansa tuli Joppesta joitain veljiä. 24 Sitä seuraavana päivänä hän saapui Kesareaan. Cornelius oli jo odottamassa heitä, ja hän oli kutsunut koolle sukulaisensa ja läheiset ystävänsä. 25 Kun Pietari tuli, Cornelius meni häntä vastaan, polvistui hänen jalkojensa juureen ja kumarsi häntä. 26 Mutta Pietari nosti hänet ylös ja sanoi: ”Nouse, minäkin olen vain ihminen.”+ 27 Pietari meni sisään keskustellen hänen kanssaan ja näki, että koolla oli paljon ihmisiä. 28 Hän sanoi heille: ”Te tiedätte hyvin, että juutalaisen ei ole sallittua olla tekemisissä toiseen kansaan kuuluvan* kanssa tai mennä hänen luokseen.+ Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi.+ 29 Siksi lähdin vastustelematta, kun minua tultiin hakemaan. Nyt haluaisin tietää, miksi te haitte minut.”

30 Silloin Cornelius sanoi: ”Neljä päivää sitten olin tähän samaan aikaan, yhdeksännellä tunnilla,* rukoilemassa talossani, kun edessäni seisoi mies, jolla oli hohtavat vaatteet, 31 ja hän sanoi: ’Cornelius, Jumala on kuullut rukouksesi ja muistanut köyhille antamasi lahjat. 32 Lähetä sana Joppeen ja kutsu luoksesi Simon, jota sanotaan Pietariksi. Tämä mies on vieraana nahkuri Simonin talossa meren rannalla.’+ 33 Siksi lähetin heti noutamaan sinua, ja oli hyvä, kun tulit tänne. Olemme nyt tässä kaikki Jumalan edessä, jotta kuulisimme kaiken, mitä Jehova* on käskenyt sinun sanoa.”

34 Silloin Pietari alkoi puhua: ”Nyt minä tosiaan ymmärrän, että Jumala ei ole puolueellinen+ 35 vaan hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää* häntä ja toimii oikein, kuuluupa tämä mihin kansaan tahansa.+ 36 Hän lähetti sanoman israelilaisille julistaakseen heille rauhan hyvää uutista+ Jeesuksen Kristuksen välityksellä, joka on kaikkien Herra.+ 37 Te tiedätte, mistä on puhuttu ensin Galileassa+ ja sitten kaikkialla Juudeassa sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi: 38 Jeesuksesta, joka oli Nasaretista, ja siitä, miten Jumala voiteli hänet pyhällä hengellä+ ja antoi hänelle voimaa. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki Paholaisen* sortamat,+ sillä Jumala oli hänen kanssaan.+ 39 Me todistamme kaikesta, mitä hän teki sekä juutalaisten maassa että Jerusalemissa. He kuitenkin surmasivat hänet ripustamalla hänet paaluun.* 40 Jumala herätti hänet kolmantena päivänä+ ja antoi hänen näyttäytyä, 41 ei kaikille ihmisille vaan Jumalan etukäteen nimittämille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista.+ 42 Lisäksi hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa perusteellisesti,+ että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi.+ 43 Kaikki profeetat todistavat hänestä+ ja sanovat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä välityksellä.”+

44 Pietarin vielä puhuessa näistä asioista pyhä henki tuli kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat Jumalan sanan.+ 45 Pietarin mukana tulleet ympärileikatut uskovat* hämmästyivät, koska pyhän hengen ilmainen lahja vuodatettiin myös muihin kansoihin kuuluvien päälle. 46 He nimittäin kuulivat näiden puhuvan vieraita kieliä* ja julistavan Jumalan suuruutta.+ Silloin Pietari sanoi: 47 ”Voiko kukaan kieltää kastamasta vedessä näitä ihmisiä,+ jotka ovat saaneet pyhän hengen niin kuin mekin?” 48 Sen jälkeen hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.+ Sitten he pyysivät häntä jäämään muutamiksi päiviksi.

11 Juudeassa olevat apostolit ja veljet kuulivat nyt, että myös muiden kansojen ihmiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. 2 Kun Pietari tuli ylös Jerusalemiin, ympärileikkauksen kannattajat+ alkoivat arvostella häntä.* 3 He sanoivat: ”Sinä menit ympärileikkaamattomien taloon ja söit heidän kanssaan.” 4 Silloin Pietari selitti asian heille yksityiskohtaisesti:

5 ”Minä olin Joppen kaupungissa rukoilemassa ja näin hurmoksissa näyn. Taivaasta laskettiin neljästä kulmastaan jotain, mikä* näytti suurelta pellavakankaalta, ja se tuli alas aivan minun lähelleni.+ 6 Kun katsoin sitä tarkemmin, näin maan nelijalkaisia eläimiä, petoja, matelijoita* ja taivaan lintuja. 7 Kuulin myös äänen sanovan minulle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö!’ 8 Mutta minä sanoin: ’En missään tapauksessa, Herra. En ole koskaan pistänyt suuhuni mitään saastaista tai epäpuhdasta.’ 9 Toisella kerralla ääni taivaasta sanoi: ’Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.’ 10 Tämä tapahtui kolmannen kerran, ja kaikki vedettiin takaisin taivaaseen. 11 Juuri silloin sen talon luo, jossa olimme, tuli kolme miestä, jotka oli lähetetty Kesareasta minun luokseni.+ 12 Sitten henki käski minun lähteä epäröimättä heidän mukaansa. Myös nämä kuusi veljeä tulivat mukaani, ja me menimme sen miehen taloon.

13 Hän kertoi meille, että hän oli nähnyt enkelin seisovan talossaan ja että enkeli oli sanonut: ’Lähetä miehiä Joppeen noutamaan luoksesi Simon, jota kutsutaan Pietariksi,+ 14 niin hän kertoo sinulle, miten sinä ja perheesi sekä palvelusväkesi voitte pelastua.’ 15 Mutta kun aloin puhua, pyhä henki laskeutui heidän päälleen niin kuin alussa meidänkin päällemme.+ 16 Silloin minä muistin, mitä Herralla oli ollut tapana sanoa: ’Johannes kastoi vedellä,+ mutta teidät kastetaan pyhällä hengellä.’+ 17 Jos siis Jumala antoi heille saman ilmaisen lahjan kuin meillekin, jotka olemme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä minä olin estämään Jumalaa?”+

18 Kun he kuulivat tämän, he lakkasivat vastustelemasta* ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Sittenhän Jumala on antanut myös muihin kansoihin kuuluville mahdollisuuden katua ja saada elämä.”+

19 Ne jotka olivat hajaantuneet+ Stefanoksen kuolemaa seuranneen vainon vuoksi, kulkivat nyt Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan asti mutta kertoivat sanomaa vain juutalaisille.+ 20 Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia Kyproksesta ja Kyrenestä olevia miehiä, jotka tulivat Antiokiaan ja alkoivat julistaa hyvää uutista Herrasta Jeesuksesta kreikankielisille. 21 Lisäksi Jehovan* käsi oli heidän kanssaan, ja monista tuli uskovia, ja he alkoivat seurata Herraa.+

22 Jerusalemin seurakunta sai kuulla heistä, ja se lähetti Barnabaan+ Antiokiaan. 23 Kun hän saapui ja näki, miten Jumala osoitti ansaitsematonta* hyvyyttä, hän iloitsi ja alkoi rohkaista heitä kaikkia pysymään koko sydämestään uskollisina Herralle,+ 24 sillä hän oli hyvä mies, joka oli täynnä pyhää henkeä ja uskoa. Niin melkoinen joukko alkoi uskoa Herraan.+ 25 Sitten hän lähti Tarsokseen etsimään Saulia+ 26 ja löydettyään hänet toi hänet Antiokiaan. Kokonaisen vuoden he kokoontuivat paikallisen seurakunnan kanssa ja opettivat melkoista ihmisjoukkoa. Juuri Antiokiassa opetuslapsia kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi.+

27 Noihin aikoihin Jerusalemista tuli profeettoja+ alas Antiokiaan. 28 Yksi heistä, nimeltään Agabos,+ nousi ja ennusti hengen vaikutuksesta, että koko maahan* oli tulossa suuri nälänhätä,+ joka tulikin Claudiuksen aikana. 29 Siksi opetuslapset päättivät lähettää* avustusta+ Juudeassa asuville veljille, jokainen varojensa mukaan.+ 30 Niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Saulin välityksellä.+

12 Siihen aikaan kuningas Herodes alkoi pahoinpidellä muutamia seurakuntaan kuuluvia.+ 2 Hän surmasi miekalla+ Jaakobin, Johanneksen veljen.+ 3 Nähtyään, että se miellytti juutalaisia, hän pidätti myös Pietarin. (Tämä tapahtui happamattoman leivän juhlan+ aikana.) 4 Hän otti Pietarin kiinni, heitti hänet vankilaan+ ja jätti neljä neljän sotilaan vuoroa vartioimaan häntä. Herodeksen aikomuksena oli tuoda hänet* kansan eteen pesahin jälkeen. 5 Kun Pietaria pidettiin vankilassa, seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.+

6 Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi tuoda Pietarin ulos, tämä oli nukkumassa kahden sotilaan välissä kaksilla ketjuilla kiinnitettynä, ja oven edessä olevat vartijat vartioivat vankilaa. 7 Yhtäkkiä siellä seisoi Jehovan* enkeli,+ ja vankikopissa loisti valo. Töytäisten Pietaria kylkeen hän herätti hänet ja sanoi: ”Nouse nopeasti!” Silloin ketjut putosivat hänen käsistään.+ 8 Enkeli sanoi hänelle: ”Pukeudu* ja laita sandaalit jalkaasi.” Hän teki niin. Lopuksi enkeli sanoi hänelle: ”Pue päällysvaate yllesi ja seuraa minua.” 9 Pietari seurasi häntä ulos mutta ei tiennyt, että se, mitä enkelin välityksellä tapahtui, oli todellista, vaan hän luuli sitä näyksi. 10 He kulkivat ensimmäisen ja toisen vartioston ohi ja tulivat sitten rautaportille, josta pääsi kaupunkiin, ja se avautui heille itsestään. Mentyään ulos he kulkivat eteenpäin erästä katua, ja samassa enkeli poistui hänen luotaan. 11 Kun Pietari tajusi, mitä tapahtui, hän sanoi: ”Nyt minä tiedän varmasti, että Jehova* lähetti enkelinsä ja vapautti minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä juutalaiset odottivat tapahtuvan.”+

12 Tajuttuaan tämän hän meni Johanneksen äidin Marian taloon, sen Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi.+ Sinne oli kokoontunut monia opetuslapsia rukoilemaan. 13 Kun hän kolkutti porttikäytävän oveen, Rode-niminen palvelustyttö tuli katsomaan, kuka siellä oli. 14 Tunnistettuaan Pietarin äänen hän tuli niin iloiseksi, että juoksi sisään avaamatta porttia ja ilmoitti Pietarin seisovan porttikäytävän luona. 15 He sanoivat hänelle: ”Sinä olet seonnut.” Hän kuitenkin väitti itsepintaisesti, että asia oli niin. Silloin he sanoivat: ”Se on hänen enkelinsä.” 16 Mutta Pietari oli yhä siellä ja kolkutti. Kun he avasivat, he näkivät hänet ja hämmästyivät. 17 Hän kuitenkin viittasi kädellään heitä olemaan hiljaa ja kertoi heille yksityiskohtaisesti, miten Jehova* oli tuonut hänet ulos vankilasta, ja sanoi: ”Ilmoittakaa tämä Jaakobille+ ja muille veljille.” Sen jälkeen hän lähti ja meni toiseen paikkaan.

18 Kun sitten tuli päivä, sotilaiden keskuudessa syntyi kova hämminki siitä, mitä Pietarille oli tapahtunut. 19 Herodes etsi häntä kaikkialta, ja kun ei löytänyt häntä, hän kuulusteli vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi.+ Sitten Herodes meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siellä jonkin aikaa.

20 Herodes oli nyt vihoissaan Tyroksen ja Sidonin asukkaille. Niinpä he tulivat yksissä tuumin hänen luokseen, ja taivuteltuaan avukseen Blastoksen, jolla oli vastuullinen asema kuninkaan hovissa,* he alkoivat hieroa rauhaa, koska heidän maahansa toimitettiin elintarvikkeita kuninkaan maasta. 21 Määräpäivänä Herodes pukeutui kuninkaalliseen asuun, istui tuomarinistuimelle ja alkoi pitää julkista puhetta. 22 Sitten yleisö alkoi huutaa: ”Jumalan ääni, ei ihmisen!” 23 Samassa Jehovan* enkeli löi häntä, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle. Madot söivät hänet, ja hän kuoli.

24 Jehovan* sana kuitenkin menestyi ja levisi jatkuvasti.+

25 Kun nyt Barnabas+ ja Saul olivat toimittaneet avustuksen Jerusalemiin,+ he palasivat ja ottivat mukaansa Johanneksen,+ jota kutsuttiin myös Markukseksi.

13 Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia:+ Barnabas, Symeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, kyreneläinen Lucius, Manaen, joka oli kasvatettu paikallishallitsija* Herodeksen kanssa, ja Saul. 2 Kun he palvelivat* Jehovaa* ja paastosivat, pyhä henki sanoi: ”Erottakaa minua varten Barnabas ja Saul+ siihen työhön, johon olen kutsunut heidät.”+ 3 Paastottuaan ja rukoiltuaan he laittoivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan.

4 Niin nämä pyhän hengen lähettämät miehet menivät alas Seleukiaan, ja sieltä he purjehtivat Kyprokseen. 5 Kun he tulivat Salamiiseen, he alkoivat julistaa Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Lisäksi heillä oli apulaisena* Johannes.+

6 Kuljettuaan koko saaren halki Pafokseen saakka he tapasivat juutalaismiehen nimeltä Barjesus, joka oli noita ja väärä profeetta. 7 Hän oli prokonsuli* Sergius Pauluksen luona, joka oli älykäs mies. Prokonsuli kutsui luokseen Barnabaan ja Saulin ja halusi innokkaasti kuulla Jumalan sanaa. 8 Mutta noita Elymas* (nimi Elymas tarkoittaa ’noitaa’) alkoi vastustaa heitä ja yritti estää prokonsulia tulemasta uskovaksi. 9 Silloin Saul, jota kutsuttiin myös Paavaliksi, täyttyi pyhällä hengellä, katsoi suoraan häneen 10 ja sanoi: ”Sinä Paholaisen* poika,+ joka olet täynnä kaikenlaista petosta ja kaikenlaista ilkeyttä, sinä kaiken oikean* vihollinen! Etkö lakkaa vääristelemästä Jehovan* suoria teitä? 11 Jehovan* käsi on päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä näe auringonvaloa vähään aikaan.” Samassa paksu usva ja pimeys laskeutui hänen päälleen, ja hän kulki ympäriinsä ja etsi taluttajaa. 12 Nähtyään, mitä oli tapahtunut, prokonsulista tuli uskova, koska hän oli hyvin hämmästynyt Jehovan* opetuksesta.

13 Paavali ja hänen kanssaan olevat miehet lähtivät nyt merelle Pafoksesta ja saapuivat Pamfylian Pergeen. Mutta Johannes+ jätti heidät ja palasi Jerusalemiin.+ 14 He jatkoivat kuitenkin Pergestä eteenpäin ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja sapattipäivänä he menivät synagogaan+ ja istuutuivat. 15 Kun Lakia ja Profeettoja* oli luettu julkisesti,+ synagogan esimiehet pyysivät sanomaan heille: ”Miehet, veljet, jos teillä on kansalle joitain rohkaisun sanoja, niin puhukaa.” 16 Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja sanoi:

”Miehet, israelilaiset ja te muut, jotka pelkäätte* Jumalaa, kuunnelkaa. 17 Israelin Jumala, tämän kansan Jumala, valitsi esi-isämme. Hän teki heistä suuren kansan, kun he asuivat ulkomaalaisina Egyptin maassa, ja toi heidät sieltä pois kohotetulla käsivarrella.*+ 18 Noin 40 vuotta hän kesti heitä erämaassa.+ 19 Hävitettyään Kanaanin maasta seitsemän kansaa hän jakoi niiden maan perinnöksi.+ 20 Kaikkeen tähän kului noin 450 vuotta.

Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti.+ 21 Sitten he vaativat kuningasta,+ ja Jumala antoi heille Kisin pojan Saulin, Benjaminin heimoon kuuluvan miehen,+ ja hän hallitsi 40 vuotta. 22 Poistettuaan hänet Jumala antoi heille kuninkaaksi Daavidin,+ josta hän todisti sanoen: ’Olen löytänyt Iisain pojan+ Daavidin, sydäntäni miellyttävän miehen,+ joka tekee kaiken, mitä haluan.’ 23 Tämän miehen jälkeläisistä* Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille pelastajan, Jeesuksen.+ 24 Ennen hänen tuloaan Johannes oli saarnannut julkisesti koko Israelin kansalle kastetta, joka oli merkki katumuksesta.+ 25 Mutta kun Johannes oli päättämässä palvelustaan, hänellä oli tapana sanoa: ’Minä en ole se, joksi te minua luulette. Mutta minun jälkeeni tulee hän, jonka jalasta en ole kelvollinen riisumaan sandaaleja.’+

26 Miehet, veljet, te Abrahamin suvun jälkeläiset ja te muut, jotka pelkäätte* Jumalaa, meille on lähetetty tätä pelastusta koskeva sanoma.+ 27 Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät tunnistaneet häntä, vaan toimiessaan tuomareina he täyttivät Profeettojen sanat,+ joita luetaan ääneen joka sapatti. 28 Vaikka he eivät löytäneet mitään, minkä vuoksi hän olisi ansainnut kuoleman,+ he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet.+ 29 Kun he sitten olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet alas paalusta* ja panivat hautaan.*+ 30 Mutta Jumala herätti hänet kuolleista,+ 31 ja hän näyttäytyi monena päivänä niille, jotka olivat menneet hänen kanssaan Galileasta ylös Jerusalemiin. Nyt he todistavat hänestä kansalle.+

32 Niinpä me julistamme teille hyvää uutista esi-isillemme annetusta lupauksesta. 33 Jumala on täyttänyt koko tuon lupauksen meidän hyödyksemme, jotka olemme heidän lapsiaan, herättämällä Jeesuksen,+ kuten psalmiin kaksi on kirjoitettu: ’Sinä olet minun poikani. Minusta on tänään tullut sinun isäsi.’+ 34 Sen että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja ettei tämä enää koskaan palaisi turmeltuvuuteen, hän on ilmaissut näin: ’Minä osoitan teille uskollista rakkautta sen luotettavan lupauksen mukaisesti, jonka annoin Daavidille.’+ 35 Siksi myös eräässä toisessa psalmissa sanotaan: ’Sinä et anna sinulle uskollisen nähdä turmeltumista.’+ 36 Kun Daavid oli palvellut Jumalaa* omana aikanaan, hän nukkui pois, hänet haudattiin esi-isiensä viereen ja hän näki turmeltumisen.+ 37 Hän taas, jonka Jumala herätti, ei nähnyt turmeltumista.+

38 Tietäkää siksi, veljet, että teille julistetaan syntien anteeksiantoa, joka tulee hänen välityksellään,+ 39 ja että jokainen, joka uskoo häneen, julistetaan hänen välityksellään syyttömäksi kaikkeen siihen, mihin teitä ei voitu julistaa syyttömiksi Mooseksen lain välityksellä.+ 40 Varokaa siis, ettei teitä kohtaa se, mitä on sanottu Profeetoissa: 41 ’Katsokaa, te halveksijat, ihmetelkää ja tuhoutukaa, sillä minä teen teidän päivinänne työn, jota ette mitenkään usko, vaikka joku kertookin siitä teille yksityiskohtaisesti.’”+

42 Kun he sitten olivat menossa ulos, ihmiset pyysivät hartaasti heitä puhumaan näistä asioista seuraavana sapattina. 43 Niinpä kun synagogassa koolla olleet hajaantuivat, monet juutalaiset ja Jumalaa palvovat käännynnäiset seurasivat Paavalia ja Barnabasta. Nämä puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan ansaitsemattoman* hyvyyden arvoisina.+

44 Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kokoontui kuulemaan Jehovan* sanaa. 45 Kun juutalaiset näkivät ihmisjoukot, kateus valtasi heidät, ja he esittivät herjauksia ja kiistivät sen, mitä Paavali sanoi.+ 46 Niinpä Paavali ja Barnabas sanoivat heille rohkeasti: ”Jumalan sana piti puhua ensiksi teille.+ Koska te hylkäätte sen ettekä pidä itseänne ikuisen elämän arvoisina, me käännymme muiden kansojen puoleen.+ 47 Jehova* onkin käskenyt meitä näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansakunnille valoksi, niin että olet pelastukseksi maan ääriin asti.’”+

48 Sen kuultuaan muihin kansoihin kuuluvat alkoivat iloita ja ylistää Jehovan* sanaa, ja kaikista niistä, joilla oli oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada ikuinen elämä, tuli uskovia. 49 Lisäksi Jehovan* sanaa levitettiin koko sillä seudulla. 50 Mutta juutalaiset yllyttivät arvostettuja jumalaapelkääviä naisia ja kaupungin huomattavimpia miehiä, ja he lietsoivat vainoa+ Paavalia ja Barnabasta vastaan ja ajoivat heidät alueensa ulkopuolelle. 51 Niinpä nämä pudistivat tomun jaloistaan varoitukseksi heille ja menivät Ikonioniin.+ 52 Opetuslapset olivat jatkuvasti täynnä iloa+ ja pyhää henkeä.

14 Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät sitten yhdessä juutalaisten synagogaan ja puhuivat sillä tavoin, että hyvin monista juutalaisista ja kreikkalaisista tuli uskovia. 2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät muiden kansojen ihmisiä ja lietsoivat heissä vihaa veljiä kohtaan.+ 3 Siksi he viipyivät siellä melko pitkän aikaa ja puhuivat rohkeasti Jehovan* valtuuttamina, ja hän vahvisti ansaitsematonta* hyvyyttään koskevan sanoman antamalla heidän tehdä ihmetekoja ja ihmeitä.*+ 4 Mutta kaupungin asukkaat jakautuivat, niin että toiset olivat juutalaisten puolella, toiset apostolien puolella. 5 Kun sekä muihin kansoihin kuuluvat että juutalaiset hallitusmiehineen aikoivat kohdella heitä röyhkeästi ja kivittää heidät,+ 6 he saivat tietää siitä ja pakenivat Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen ja niiden ympäristöön.+ 7 Siellä he jatkoivat hyvän uutisen julistamista.

8 Lystrassa oli vammainen mies, joka oli ollut jaloistaan rampa syntymästä saakka eikä ollut koskaan kävellyt. 9 Tämä mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta. Kun Paavali katsoi häntä tarkasti ja huomasi, että hänellä oli uskoa ja hänet voitiin siksi parantaa,+ 10 hän sanoi kuuluvalla äänellä: ”Nouse jaloillesi.” Silloin mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.+ 11 Kun ihmisjoukot näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: ”Jumalat ovat tulleet ihmisten kaltaisiksi ja laskeutuneet meidän luoksemme!”+ 12 He alkoivat kutsua Barnabasta Zeukseksi mutta Paavalia Hermeeksi, koska pääasiassa hän puhui. 13 Kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi porteille sonneja ja seppeleitä ja halusi uhrata yhdessä ihmisjoukkojen kanssa.

14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali kuulivat siitä, he repäisivät vaatteensa, ryntäsivät ihmisjoukon keskelle ja huusivat: 15 ”Miehet, miksi te teette näin? Mekin olemme ihmisiä, ja meillä on samat heikkoudet kuin teillä.+ Me julistamme teille hyvää uutista, jotta te hylkäisitte nämä turhat asiat ja kääntyisitte elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.+ 16 Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään,+ 17 vaikka hän on antanut todisteen itsestään+ tekemällä hyvää: hän on antanut teille sateita taivaasta, hedelmällisiä aikoja+ ja runsaasti ruokaa ja täyttänyt sydämenne ilolla.”+ 18 Vaikka he sanoivat tämän, he hädin tuskin saivat estettyä ihmisjoukkoja uhraamasta heille.

19 Antiokiasta ja Ikonionista saapui kuitenkin juutalaisia, jotka taivuttivat ihmisjoukot puolelleen,+ ja he kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, koska luulivat hänen kuolleen.+ 20 Mutta kun opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.+ 21 Julistettuaan hyvää uutista siinä kaupungissa ja autettuaan useita tulemaan opetuslapsiksi he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan. 22 Siellä he vahvistivat opetuslapsia,+ rohkaisivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien vaikeuksien läpi.”+ 23 Lisäksi rukoiltuaan ja paastottuaan+ he nimittivät vanhimpia jokaiseen seurakuntaan+ ja jättivät heidät Jehovan* huolenpitoon, hänen, johon nämä nyt uskoivat.

24 Sitten he kulkivat Pisidian halki ja tulivat Pamfyliaan,+ 25 ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät alas Attaliaan. 26 Sieltä he purjehtivat Antiokiaan. Tässä kaupungissa Jumalaa oli pyydetty osoittamaan heille ansaitsematonta* hyvyyttä työssä, jonka he olivat nyt saaneet päätökseen.+

27 Kun he olivat saapuneet perille ja koonneet seurakunnan yhteen, he kertoivat, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt heidän välityksellään ja miten hän oli avannut kansoille oven uskoon.+ 28 Niin he viipyivät jonkin aikaa opetuslasten luona.

15 Juudeasta tuli alas miehiä, jotka alkoivat opettaa veljiä: ”Ellette ympärileikkauta itseänne Mooseksen lain* mukaan,+ ette voi pelastua.” 2 Mutta Paavali ja Barnabas olivat eri mieltä heidän kanssaan, ja kun asiasta oli kiistelty melkoisesti, sovittiin, että Paavali, Barnabas ja muutamat muut menisivät tämän kiistakysymyksen takia apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin.+

3 Seurakunta saattoi näitä miehiä osan matkaa, ja sitten he kulkivat edelleen sekä Foinikian että Samarian halki. He kertoivat yksityiskohtaisesti muihin kansoihin kuuluvien kääntymisestä ja toivat paljon iloa kaikille veljille. 4 Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät ystävällisesti vastaan, ja he kertoivat, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt heidän välityksellään. 5 Mutta muutamat fariseusten lahkoon kuuluneet, joista oli tullut uskovia, nousivat istuimiltaan ja sanoivat: ”Heidät täytyy ympärileikata, ja heitä täytyy käskeä noudattamaan Mooseksen lakia.”+

6 Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä kysymystä. 7 Kun asiasta oli keskusteltu perusteellisesti,* Pietari nousi ja sanoi heille: ”Miehet, veljet, te tiedätte hyvin, että Jumala valitsi alussa teidän joukostanne minut, jotta muiden kansojen ihmiset kuulisivat suustani hyvän uutisen sanoman ja uskoisivat.+ 8 Jumala, joka tuntee sydämen,+ osoitti, että hän hyväksyy heidät, kun hän antoi heille pyhän hengen+ niin kuin meillekin. 9 Hän ei tehnyt mitään eroa välillämme, meidän ja heidän,+ vaan puhdisti heidän sydämensä uskon avulla.+ 10 Miksi te siis nyt koettelette Jumalaa panemalla opetuslasten niskaan ikeen,+ jota eivät esi-isämme emmekä me pystyneet kantamaan?+ 11 Me päinvastoin uskomme, että me pelastumme Herran Jeesuksen ansaitsemattoman* hyvyyden välityksellä+ samalla tavoin kuin hekin.”+

12 Silloin koko joukko hiljeni ja alkoi kuunnella Barnabasta ja Paavalia, kun he selostivat niitä monia ihmetekoja ja ihmeitä,* joita Jumala oli heidän välityksellään tehnyt kansojen keskuudessa. 13 Kun he olivat lopettaneet puhumisen, Jaakob sanoi: ”Miehet, veljet, kuulkaa minua. 14 Symeon+ on selostanut perusteellisesti, miten Jumala ensi kerran käänsi huomionsa kansakuntiin ottaakseen heistä kansan, joka tunnetaan hänen nimellään.*+ 15 Profeettojen sanat pitävät yhtä tämän kanssa, niin kuin on kirjoitettu: 16 ’Tämän jälkeen minä palaan ja pystytän uudelleen Daavidin sortuneen majan.* Minä rakennan uudelleen sen rauniot ja kunnostan sen, 17 jotta jäljelle jääneet ihmiset etsisivät hartaasti Jehovaa* yhdessä kaikkien kansojen ihmisten kanssa, joita kutsutaan minun nimelläni, sanoo Jehova,* joka tekee tämän+ 18 niin kuin hän päätti jo kauan sitten.’+ 19 Siksi olen tullut siihen lopputulokseen,* ettei tule rasittaa niitä muista kansoista olevia, jotka kääntyvät Jumalan puoleen,+ 20 vaan heille tulee kirjoittaa, että he pysyvät erossa epäjumalien saastuttamasta,+ seksuaalisesta moraalittomuudesta,*+ lihasta, joka on peräisin kuristetusta eläimestä,* ja verestä.+ 21 Mooseksen sanojahan on saarnattu muinaisista ajoista asti kaupungissa toisensa jälkeen, koska niitä luetaan ääneen synagogissa joka sapatti.”+

22 Silloin apostolit ja vanhimmat sekä koko seurakunta päättivät lähettää keskuudestaan valitut miehet Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan kanssa, nimittäin Barsabbaaksi kutsutun Juudaksen ja Silaksen,+ jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa. 23 He lähettivät heidän mukanaan seuraavan kirjeen:

”Apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, Antiokian,+ Syyrian ja Kilikian veljille, jotka ovat muista kansoista: Tervehdys! 24 Koska olemme kuulleet, että jotkut joukostamme lähteneet, joille emme ole antaneet mitään ohjeita, ovat puheillaan herättäneet teissä levottomuutta+ ja yrittäneet horjuttaa teitä, 25 olemme yksimielisesti päättäneet valita miehiä lähettääksemme heidät luoksenne meille rakkaiden Barnabaan ja Paavalin kanssa, 26 jotka ovat vaarantaneet elämänsä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.+ 27 Lähetämme siksi Juudaksen ja Silaksen, jotta he kertoisivat samat asiat myös suullisesti.+ 28 Pyhä henki+ ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne anneta muuta taakkaa kuin nämä välttämättömät: 29 teidän tulee pysyä erossa epäjumalille uhratusta,+ verestä,+ kuristetun eläimen lihasta*+ ja seksuaalisesta moraalittomuudesta.*+ Jos vältätte näitä tarkasti, niin te menestytte. Hyvää vointia teille!”*

30 Niinpä kun nämä miehet oli lähetetty matkaan, he menivät alas Antiokiaan, kokosivat veljien joukon ja ojensivat heille kirjeen. 31 Luettuaan sen nämä iloitsivat rohkaisusta. 32 Koska Juudas ja Silas olivat itsekin profeettoja, he pitivät monia rohkaisevia puheita ja vahvistivat veljiä.+ 33 Kun he olivat viipyneet siellä jonkin aikaa, veljet lähettivät heidät rauhassa matkaan niiden luo, jotka olivat lähettäneet heidät. 34 ——* 35 Paavali ja Barnabas jäivät kuitenkin Antiokiaan, ja he opettivat ja julistivat monien muiden kanssa Jehovan* sanan hyvää uutista.

36 Jonkin ajan kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: ”Palataan nyt* katsomaan veljiä kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa me julistimme Jehovan* sanaa, nähdäksemme, kuinka he voivat.”+ 37 Barnabas halusi välttämättä ottaa mukaan Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi.+ 38 Paavalin mielestä ei kuitenkaan ollut hyvä ottaa häntä mukaan, koska hän oli jättänyt heidät Pamfyliassa eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.+ 39 Silloin puhkesi niin kova riita, että he erosivat toisistaan, ja Barnabas+ otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokseen. 40 Paavali valitsi Silaksen ja lähti matkaan sen jälkeen kun veljet olivat pyytäneet Jehovaa* osoittamaan hänelle ansaitsematonta* hyvyyttä.+ 41 Hän kulki Syyrian ja Kilikian halki ja vahvisti seurakuntia.

16 Niin Paavali saapui Derbeen ja myös Lystraan.+ Siellä oli Timoteus-niminen+ opetuslapsi, jonka äiti oli uskova juutalainen mutta isä kreikkalainen 2 ja josta Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää. 3 Paavali halusi, että Timoteus lähtisi hänen mukaansa, ja sitten hän ympärileikkasi hänet tuon seudun juutalaisten takia,+ sillä he kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen. 4 Kun he kulkivat kaupunkien halki, he välittivät veljille säädökset, joista Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat olivat päättäneet ja joita tuli noudattaa.+ 5 Siksi seurakunnat lujittuivat jatkuvasti uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.

6 He kulkivat myös Frygian sekä Galatian maan halki,+ koska pyhä henki kielsi heitä puhumasta sanaa Aasian provinssissa. 7 Kun he sitten pääsivät alas Mysiaan, he yrittivät muutaman kerran mennä Bithyniaan,+ mutta Jeesuksen henki ei antanut heidän tehdä niin. 8 Niin he menivät Mysian ohi* ja tulivat alas Troakseen. 9 Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä hartaasti: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” 10 Heti kun hän oli nähnyt näyn, me aloimme tehdä lähtöä Makedoniaan, koska päättelimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan hyvää uutista heille.

11 Niinpä lähdimme merelle Troaksesta ja otimme kurssin suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. 12 Sieltä menimme Filippiin,+ joka on siirtokunta ja huomattavin kaupunki siinä osassa Makedoniaa. Tässä kaupungissa viivyimme muutamia päiviä. 13 Sapattipäivänä menimme portin ulkopuolelle joen rannalle, koska arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka, ja istuuduttuamme aloimme puhua sinne kokoontuneille naisille. 14 Kuuntelemassa oli eräs Jumalaa palvova nainen nimeltä Lyydia, Tyatiran+ kaupungista kotoisin oleva purppurakankaiden* myyjä, ja Jehova* avasi täysin hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui. 15 Kun sitten hänet ja hänen talouteensa kuuluvat oli kastettu,+ hän pyysi meitä hartaasti: ”Jos katsotte minun olevan uskollinen Jehovalle,* niin tulkaa luokseni ja jääkää talooni.” Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan luokseen.

16 Eräänä päivänä, kun olimme menossa rukouspaikkaan, meitä vastaan tuli palvelustyttö, jossa oli henki, ennustajademoni.+ Hän hankki isännilleen paljon voittoa ennustamalla. 17 Tämä tyttö seurasi jatkuvasti Paavalia ja meitä ja huusi: ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan orjia,+ ja he julistavat teille pelastuksen tietä.” 18 Näin hän teki monta päivää. Lopulta Paavali kyllästyi siihen ja kääntyi ja sanoi hengelle: ”Käsken sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä tulemaan ulos hänestä.” Juuri sillä hetkellä henki tuli ulos.+

19 Kun hänen isäntänsä näkivät, että heidän tulolähteensä oli tyrehtynyt,+ he ottivat Paavalin ja Silaksen kiinni ja raahasivat heidät torille hallitusmiesten eteen.+ 20 Vietyään heidät hallintoviranomaisten luo he sanoivat: ”Nämä miehet aiheuttavat kaupungissamme paljon häiriötä.+ He ovat juutalaisia, 21 ja he opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska olemme roomalaisia.” 22 Ihmisjoukko nousi yhdessä heitä vastaan, ja revittyään heiltä vaatteet hallintoviranomaiset käskivät lyödä heitä raipoilla.+ 23 Annettuaan heille monia iskuja he heittivät heidät vankilaan ja käskivät vanginvartijan vartioida heitä tarkasti.+ 24 Koska hän sai sellaisen käskyn, hän heitti heidät vankilan sisäosaan ja kiinnitti heidät jalkapuuhun.

25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja ylistivät Jumalaa laulamalla,+ ja vangit kuuntelivat heitä. 26 Yhtäkkiä tapahtui suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät. Samassa myös kaikki ovet avautuivat, ja kaikkien kahleet irtosivat.+ 27 Kun vanginvartija heräsi ja näki, että vankilan ovet olivat auki, hän veti miekkansa esiin ja aikoi tappaa itsensä, koska hän luuli, että vangit olivat karanneet.+ 28 Mutta Paavali huusi kovalla äänellä: ”Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me olemme kaikki täällä!” 29 Silloin hän pyysi valoa, ryntäsi sisään ja polvistui vapisten Paavalin ja Silaksen eteen. 30 Hän vei heidät ulos ja kysyi: ”Herrat, mitä minun täytyy tehdä, että pelastuisin?” 31 He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja perheesi.”+ 32 Sitten he puhuivat Jehovan* sanaa hänelle ja kaikille hänen talouteensa kuuluville. 33 Hän otti heidät vielä samana yönä mukaansa ja pesi heidän haavansa, ja sitten hänet ja koko hänen perheensä kastettiin viipymättä.+ 34 Hän vei heidät taloonsa ja kattoi heille pöydän, ja hän iloitsi suuresti koko perheensä kanssa, koska hän uskoi nyt Jumalaan.

35 Kun tuli päivä, hallintoviranomaiset lähettivät virkailijat sanomaan: ”Päästäkää ne miehet vapaaksi.” 36 Niin vanginvartija ilmoitti heidän sanansa Paavalille: ”Hallintoviranomaiset ovat käskeneet päästää teidät vapaaksi. Tulkaa siis nyt ulos ja lähtekää matkaan rauhassa.” 37 Mutta Paavali sanoi heille: ”He ovat piesseet meitä julkisesti langettamatta tuomiota,* vaikka olemme roomalaisia,+ ja heittäneet meidät vankilaan. Toimittavatko he meidät nyt vähin äänin pois? Ei missään nimessä! He saavat itse tulla hakemaan meidät täältä.” 38 Virkailijat kertoivat hänen sanansa hallintoviranomaisille. Nämä pelästyivät kuullessaan, että miehet olivat roomalaisia.+ 39 Niinpä he tulivat ja esittivät heille hartaan pyynnön, ja vietyään heidät ulos he pyysivät heitä lähtemään kaupungista. 40 Tultuaan ulos vankilasta Paavali ja Silas menivät kuitenkin Lyydian kotiin, ja kun he näkivät veljet, he rohkaisivat heitä+ ja lähtivät matkaan.

17 He kulkivat nyt Amfipoliin ja Apollonian läpi ja tulivat Tessalonikaan,+ jossa oli juutalaisten synagoga. 2 Niin Paavali meni tapansa mukaan+ sinne heidän luokseen. Kolmena sapattina hän perusteli heille asioita Raamatun kirjoitusten pohjalta+ 3 ja selitti ja osoitti raamatunkohtien avulla, että Kristuksen täytyi kärsiä+ ja nousta kuolleista.+ Hän sanoi: ”Tämä on Kristus, tämä Jeesus, jota minä julistan teille.” 4 Sen vuoksi muutamat heistä tulivat uskoviksi ja liittyivät Paavalin ja Silaksen+ seuraan, samoin suuri joukko Jumalaa palvovia kreikkalaisia ja useat huomattavat naiset.

5 Juutalaiset tulivat kuitenkin kateellisiksi.+ He ottivat mukaansa torilla vetelehtiviä pahoja miehiä, kokosivat väkijoukon ja alkoivat yllyttää kaupunkia mellakkaan. He hyökkäsivät Jasonin taloon ja etsivät Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät väkijoukon eteen. 6 Kun he eivät löytäneet heitä, he raahasivat Jasonin ja jotkut veljet kaupungin hallitusmiesten luo ja huusivat: ”Nuo miehet, jotka ovat aiheuttaneet levottomuutta kaikkialla,* ovat nyt täälläkin,+ 7 ja Jason on ottanut heidät vieraikseen. Kaikki nämä miehet toimivat keisarin säädösten vastaisesti sanoessaan, että on eräs toinen kuningas, Jeesus.”+ 8 Kuullessaan tämän ihmisjoukko ja kaupungin hallitusmiehet säikähtivät. 9 He vaativat Jasonilta ja muilta riittävät takuut ja päästivät heidät sitten menemään.

10 Heti yöllä veljet lähettivät sekä Paavalin että Silaksen Beroiaan, ja saavuttuaan sinne nämä menivät juutalaisten synagogaan. 11 Beroialaiset olivat kuitenkin avarakatseisempia* kuin tessalonikalaiset, sillä he ottivat sanoman vastaan erittäin halukkaasti ja tutkivat huolellisesti Raamatun kirjoituksia joka päivä nähdäkseen, pitivätkö heidän kuulemansa asiat paikkansa. 12 Siksi monista heistä tuli uskovia, samoin useista arvossa pidetyistä kreikkalaisista naisista ja joistain kreikkalaisista miehistä. 13 Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali julisti Jumalan sanaa myös Beroiassa, he tulivat sinne yllyttämään ja kiihottamaan ihmisjoukkoja.+ 14 Silloin veljet lähettivät heti Paavalin rannikolle,+ mutta sekä Silas että Timoteus jäivät vielä Beroiaan. 15 Paavalin saattajat veivät hänet kuitenkin Ateenaan asti ja lähtivät takaisin, sen jälkeen kun Paavali oli pyytänyt heitä kertomaan Silakselle ja Timoteukselle,+ että näiden pitäisi tulla hänen luokseen mahdollisimman nopeasti.

16 Odottaessaan heitä Ateenassa Paavali näki kaupungin olevan täynnä epäjumalia, ja se kiusasi häntä.* 17 Niinpä hän alkoi puhua ja perustella asioita synagogassa juutalaisille ja muille Jumalaa palvoville sekä torilla joka päivä niille, jotka sattuivat olemaan paikalla. 18 Jotkut epikurolaiset ja stoalaiset filosofit alkoivat kuitenkin väitellä hänen kanssaan, ja muutamat sanoivat: ”Mitähän tuo suunsoittaja oikein tahtoo sanoa?” Toiset sanoivat: ”Näyttää siltä, että hän julistaa vieraita jumaluuksia.” Tämä johtui siitä, että hän julisti hyvää uutista Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.+ 19 Niin he veivät hänet Areiopagille ja sanoivat: ”Saisimmeko tietää, mikä on tämä uusi oppi, josta sinä puhut? 20 Sinä otat esille asioita, joista emme ole koskaan kuulleet, ja haluamme tietää, mistä on kysymys.” 21 Ketkään ateenalaiset tai kaupungissa oleskelevat* ulkomaalaiset eivät nimittäin vapaa-aikanaan tehneet mitään muuta kuin kertoivat uusista asioista ja kuuntelivat, kun niistä kerrottiin. 22 Paavali seisoi keskellä Areiopagia+ ja sanoi:

”Ateenan miehet, näen, että te vaikutatte joka suhteessa uskonnollisemmilta* kuin muut.+ 23 Kun esimerkiksi kuljin ja katselin tarkkaan teidän palvontanne* kohteita, löysin jopa alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Sitä mitä te tuntemattanne palvotte, minä siis julistan teille. 24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra,+ ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.+ 25 Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotain,+ koska hän itse antaa kaikille elämän, hengityksen+ ja kaiken. 26 Hän teki yhdestä ihmisestä+ kaikki kansat ja asetti heidät asumaan koko maan pinnalle.+ Hän sääti määräajat ja ihmisten asuma-alueiden rajat,+ 27 niin että he etsisivät Jumalaa, jopa hapuilisivat häntä, ja tosiaan löytäisivät hänet,+ vaikkakaan hän ei ole kaukana kenestäkään meistä. 28 Hänen ansiostaan me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin jotkut teidän omat runoilijannekin ovat sanoneet: ’Me olemme myös hänen lapsiaan.’*

29 Koska siis olemme Jumalan lapsia,*+ meidän ei pidä ajatella, että Jumalolento on kuin jotain, mikä on kultaa, hopeaa tai kiveä, kuin jotain, mitä ihminen on suunnitellut ja muotoillut.+ 30 Jumala on tosin aiemmin sivuuttanut tällaisen tietämättömyyden,+ mutta nyt hän julistaa kaikille ihmisille kaikkialla, että heidän tulisi katua, 31 sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita+ maa oikeudenmukaisesti* hänen nimittämänsä miehen kautta, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.”+

32 Kun he kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta, jotkut alkoivat pilkata,+ toiset taas sanoivat: ”Me haluamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.” 33 Niin Paavali lähti heidän luotaan, 34 mutta hänen seuraansa liittyi joitain miehiä, ja heistä tuli uskovia. Heidän joukossaan oli Dionysios, joka oli Areiopagin oikeusistuimen tuomari, Damaris-niminen nainen ja joitain muita.

18 Tämän jälkeen hän lähti Ateenasta ja meni Korinttiin. 2 Siellä hän tapasi Pontoksesta kotoisin olevan Aquila-nimisen+ juutalaisen, joka oli äskettäin tullut Italiasta vaimonsa Priscillan kanssa, koska Claudius oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta. Paavali meni heidän luokseen, 3 ja koska hänellä oli sama ammatti – hekin olivat teltantekijöitä – hän jäi asumaan heidän kotiinsa ja työskenteli heidän kanssaan.+ 4 Hän piti puheen* synagogassa+ joka sapatti+ ja esitti vakuuttavia näkökohtia juutalaisille ja kreikkalaisille.

5 Kun sitten sekä Silas+ että Timoteus+ tulivat alas Makedoniasta, Paavali uppoutui sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.+ 6 Mutta kun he jatkuvasti vastustivat ja herjasivat häntä, hän pudisti pölyt vaatteistaan+ ja sanoi heille: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne.*+ Minä olen viaton.*+ Tästä lähtien menen muiden kansojen ihmisten luo.”+ 7 Niin hän lähti sieltä* ja meni Titius Justus -nimisen Jumalaa palvovan miehen taloon, joka oli synagogan vieressä. 8 Synagogan esimies Crispus+ ja koko hänen talonväkensä alkoivat kuitenkin uskoa Herraan. Myös monet niistä korinttilaisista, jotka kuulivat sanoman, alkoivat uskoa, ja heidät kastettiin. 9 Lisäksi Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ”Älä pelkää vaan jatka puhumista äläkä ole hiljaa, 10 sillä minä olen sinun kanssasi+ eikä kukaan hyökkää kimppuusi vahingoittaakseen sinua. Minulla on paljon ihmisiä tässä kaupungissa.” 11 Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta ja opetti heille Jumalan sanaa.

12 Kun Gallio oli Akhaian prokonsulina,* juutalaiset hyökkäsivät yhdessä Paavalia vastaan. He veivät hänet tuomarinistuimen eteen 13 ja sanoivat: ”Tämä mies taivuttaa ihmisiä palvomaan Jumalaa lainvastaisella tavalla.” 14 Mutta juuri kun Paavali aikoi puhua, Gallio sanoi juutalaisille: ”Juutalaiset, jos kyseessä olisi jokin vääryys tai vakava rikos, minun olisi aiheellista kuunnella teitä kärsivällisesti. 15 Mutta jos teillä on kiistoja sanoista, nimistä ja omasta laistanne,+ selvittäkää ne itse. Niiden tuomariksi minä en halua.” 16 Sen jälkeen hän ajoi heidät pois tuomarinistuimen luota. 17 Niin he kaikki ottivat kiinni synagogan esimiehen Sosteneen+ ja alkoivat piestä häntä tuomarinistuimen edessä. Mutta Gallio ei puuttunut siihen mitenkään.

18 Paavali jäi sinne vielä useiksi päiviksi, mutta sitten hän hyvästeli veljet ja purjehti Syyriaan Priscillan ja Aquilan kanssa. Hän oli Kenkreassa+ leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi, sillä hän oli antanut juhlallisen lupauksen. 19 Kun he saapuivat Efesokseen, hän erosi heistä ja meni synagogaan. Siellä hän keskusteli juutalaisten kanssa ja perusteli heille asioita.+ 20 Vaikka he pyysivät monta kertaa häntä jäämään pidemmäksi aikaa, hän ei suostunut 21 vaan hyvästeli heidät ja sanoi: ”Palaan taas teidän luoksenne, jos Jehova* tahtoo.” Sitten hän lähti Efesoksesta merelle 22 ja tuli Kesareaan. Hän meni ylös* tervehtimään seurakuntaa ja matkusti sen jälkeen alas Antiokiaan.+

23 Viivyttyään siellä jonkin aikaa hän lähti matkaan, kulki paikasta toiseen Galatian maan ja Frygian halki+ ja vahvisti kaikkia opetuslapsia.+

24 Efesokseen saapui nyt Aleksandriasta kotoisin oleva Apollos-niminen+ juutalainen, joka oli taitava puhuja ja tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset. 25 Tälle miehelle oli opetettu* Jehovan* tietä, ja hengestä palavana hän puhui ja opetti täsmällisesti Jeesusta koskevia asioita, mutta hän tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. 26 Hän alkoi puhua rohkeasti synagogassa, ja kuultuaan häntä Priscilla ja Aquila+ ottivat hänet mukaansa ja selittivät hänelle tarkemmin Jumalan tietä. 27 Koska hän halusi mennä Akhaiaan, veljet kirjoittivat opetuslapsille ja kehottivat heitä ottamaan hänet ystävällisesti vastaan. Perille päästyään hän oli suureksi avuksi niille, joista oli Jumalan ansaitsemattoman* hyvyyden ansiosta tullut uskovia, 28 sillä hän puhui hyvin päättäväisesti ja osoitti julkisesti kiistattomalla tavalla juutalaisten olevan väärässä, kun hän näytti heille Raamatun kirjoituksista, että Jeesus on Kristus.+

19 Kun Apollos+ oli Korintissa, Paavali kulki maan sisäosien halki ja tuli alas Efesokseen.+ Siellä hän tapasi muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: ”Saitteko pyhää henkeä, kun teistä tuli uskovia?”+ He vastasivat: ”Emme ole koskaan kuulleetkaan pyhästä hengestä.” 3 Niinpä hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten kastettiin?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.”+ 4 Paavali sanoi: ”Johannes kastoi merkiksi katumuksesta,+ ja hän kehotti kansaa uskomaan hänen jälkeensä tulevaan,+ toisin sanoen Jeesukseen.” 5 Tämän kuultuaan heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimessä. 6 Kun Paavali laittoi kätensä heidän päälleen, pyhä henki tuli heidän päälleen,+ ja he alkoivat puhua vieraita kieliä ja profetoida.+ 7 Kaikkiaan heitä oli suunnilleen kaksitoista miestä.

8 Kolmen kuukauden ajan hän kävi synagogassa,+ piti puheita ja puhui rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta.+ 9 Mutta kun jotkut kieltäytyivät itsepäisesti uskomasta* ja puhuivat Tiestä*+ pahaa ihmisjoukon edessä, hän lähti pois heidän luotaan,+ otti opetuslapset mukaansa ja piti sitten päivittäin puheita Tyrannoksen koulun luentosalissa. 10 Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian provinssin asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, kuulivat Herran sanan.

11 Jumala teki jatkuvasti poikkeuksellisia ihmeitä Paavalin välityksellä.+ 12 Jopa hänen päällään olleita hikiliinoja ja esiliinoja vietiin sairaille,+ jolloin taudit lähtivät heistä ja pahat henget tulivat ulos.+ 13 Mutta myös eräät juutalaiset, jotka kiersivät ajamassa ulos demoneja, yrittivät karkottaa pahoja henkiä käyttämällä Herran Jeesuksen nimeä. He sanoivat: ”Käsken teitä tulemaan ulos sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali saarnaa.”+ 14 Näin toimivat juutalaisen ylipapin Skeuaan seitsemän poikaa. 15 Paha henki kuitenkin vastasi: ”Jeesuksen minä tunnen,+ ja Paavali on minulle tuttu,+ mutta keitä te olette?” 16 Sitten mies, jossa paha henki oli, hyppäsi heidän kimppuunsa, sai yhdestä toisensa jälkeen yliotteen ja voitti heidät, niin että he pakenivat talosta alastomina ja haavoitettuina. 17 Tästä saivat tietää kaikki Efesoksen asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Pelko valtasi heidät kaikki, ja Herran Jeesuksen nimeä kunnioitettiin yhä enemmän. 18 Monet niistä, joista oli tullut uskovia, tulivat tunnustamaan ja kertomaan avoimesti, mitä heillä oli ollut tapana tehdä. 19 Useat taikuutta harjoittaneet kokosivat yhteen kirjansa ja polttivat ne kaikkien edessä.+ Kun niiden arvo laskettiin, sen todettiin olevan 50 000 hopearahaa. 20 Näin Jehovan* sana levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin.+

21 Näiden tapahtumien jälkeen Paavali päätti,* että kuljettuaan Makedonian+ ja Akhaian halki hän matkustaisi Jerusalemiin.+ Hän sanoi: ”Kun olen käynyt siellä, minun on nähtävä myös Rooma.”+ 22 Niinpä hän lähetti Makedoniaan kaksi niistä, jotka palvelivat häntä, Timoteuksen+ ja Erastoksen,+ mutta hän itse jäi joksikin aikaa Aasian provinssiin.

23 Siihen aikaan Tien+ vuoksi syntyi melkoista levottomuutta.+ 24 Demetrios-niminen hopeaseppä, joka valmisti hopeisia Artemiin pyhäkköjä, hankki nimittäin käsityöläisille huomattavaa voittoa.+ 25 Hän kokosi heidät ja muut samaa työtä tekevät ja sanoi: ”Miehet, tehän tiedätte, että hyvinvointimme perustuu tähän työhön. 26 Nyt te näette ja kuulette, miten tämä Paavali on taivuttanut paitsi Efesoksessa+ myös melkein koko Aasian provinssissa melkoisen ihmisjoukon muuttamaan käsityksiään, kun hän sanoo, että käsin tehdyt jumalat eivät ole jumalia ollenkaan.+ 27 Sen lisäksi, että tämä meidän liiketoimintamme saa huonon maineen, on vaarana, että suuren jumalattaren Artemiin temppeliä ei pidetä enää minään ja tältä jumalattarelta, jota palvotaan kaikkialla Aasian provinssissa ja koko maailmassa, viedään hänen suuruutensa.” 28 Tämän kuullessaan he suuttuivat silmittömästi ja alkoivat huutaa: ”Suuri on efesolaisten Artemis!”

29 Niin kaupunki joutui sekasorron valtaan. Väki ryntäsi yhtenä joukkona teatteriin ja raastoi mukaansa Paavalin makedonialaiset matkakumppanit Gaiuksen ja Aristarkoksen.+ 30 Paavali puolestaan halusi mennä sinne kansan keskelle, mutta opetuslapset eivät päästäneet häntä. 31 Myös jotkut juhlien ja kilpailujen järjestäjät, jotka olivat hänelle ystävällisiä, lähettivät hänelle viestin ja pyysivät, ettei hän ottaisi riskiä menemällä teatteriin. 32 Jotkut huusivat yhtä ja toiset toista, sillä väkijoukko oli sekasorron vallassa, eikä suurin osa heistä tiennyt, miksi he olivat kokoontuneet. 33 Niin ihmisjoukosta vedettiin esiin Aleksandros, jota juutalaiset työnsivät eteenpäin, ja Aleksandros antoi kädellään merkin, koska halusi pitää kansalle puolustuspuheen. 34 Mutta kun he huomasivat, että hän oli juutalainen, he kaikki alkoivat huutaa yhteen ääneen: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” Tätä jatkui noin kaksi tuntia.

35 Kun kaupungin johtava virkamies* oli lopulta saanut ihmisjoukon rauhoittumaan, hän sanoi: ”Efesoksen miehet! Kukapa ei tietäisi, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja taivaasta pudonneen kuvan vartija? 36 Koska tämä on kiistatonta, teidän pitää pysyä rauhallisina ettekä saa tehdä mitään harkitsematonta. 37 Te olette tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole sen enempää ryöstäneet temppeleitä kuin pilkanneet jumalatartamme. 38 Jos siis Demetrioksella+ ja hänen kanssaan olevilla käsityöläisillä on riita-asia jotakuta vastaan, niin meillä on prokonsuleita* ja oikeusistuimia. Nostakoot niiden edessä syytteitä toisiaan vastaan. 39 Mutta jos vaaditte jotain enemmän, asia on ratkaistava lakimääräisessä kokouksessa. 40 Olemme tämänpäiväisten tapahtumien vuoksi vaarassa joutua syytteeseen kapinan lietsonnasta, koska meillä ei ole esittää mitään perusteltua syytä tähän mellakkaan.” 41 Tämän sanottuaan hän käski väkijoukon hajaantua.

20 Mellakan laannuttua Paavali lähetti hakemaan opetuslapset, ja kun hän oli rohkaissut heitä ja hyvästellyt heidät, hän lähti kohti Makedoniaa. 2 Hän kulki noiden seutujen halki ja rohkaisi siellä olevia suuresti, ja sitten hän saapui Kreikkaan. 3 Siellä hän vietti kolme kuukautta. Kun hän oli aikeissa purjehtia Syyriaan, hän sai tietää juutalaisten salajuonesta häntä vastaan+ ja päätti siksi palata sinne Makedonian kautta. 4 Hänen mukaansa lähtivät Beroiasta oleva Pyrrhoksen poika Sopatros, tessalonikalaiset Aristarkos+ ja Secundus, Derbestä oleva Gaius, Timoteus+ sekä Aasian provinssista olevat Tykikos+ ja Trofimos.+ 5 Nämä miehet menivät edeltä ja odottivat meitä Troaksessa. 6 Mutta me lähdimme merelle Filippistä happamattoman leivän juhlan+ jälkeen ja saavuimme heidän luokseen Troakseen viidessä päivässä. Siellä viivyimme seitsemän päivää.

7 Viikon ensimmäisenä päivänä, kun olimme kokoontuneet aterialle, Paavali alkoi puhua koolla oleville, koska hän aikoi lähteä seuraavana päivänä, ja hänen puheensa venyi keskiyöhön saakka. 8 Siinä yläkerran huoneessa, jossa olimme koolla, oli useita lamppuja. 9 Kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, ikkunalla istuva nuori Eutykos-niminen mies nukahti ja vaipui syvään uneen. Hän putosi kolmannesta kerroksesta alas, ja hänet nostettiin maasta kuolleena. 10 Mutta Paavali meni alakertaan, kumartui hänen päälleen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.+ Hän sanoi: ”Rauhoittukaa, sillä hän on elossa.”*+ 11 Sitten Paavali meni yläkertaan, aloitti aterian* ja söi. Keskusteltuaan melko pitkään, aamuvarhaiseen asti, hän lähti. 12 Niin he veivät pojan pois elävänä ja olivat äärettömän huojentuneita.

13 Me menimme laivaan ja lähdimme purjehtimaan edeltä Assokseen, jossa aioimme ottaa Paavalin mukaan laivaan. Hän oli antanut tällaiset ohjeet, koska aikoi itse mennä sinne jalan. 14 Kun hän sitten tavoitti meidät Assoksessa, otimme hänet laivaan ja jatkoimme Mityleneen. 15 Seuraavana päivänä purjehdimme sieltä eteenpäin ja tulimme Khioksen kohdalle. Sitä seuraavana päivänä poikkesimme Samokseen, ja sitä seuraavana päivänä saavuimme Miletokseen. 16 Paavali oli päättänyt purjehtia Efesoksen ohi,+ jottei häneltä kuluisi aikaa Aasian provinssissa, sillä hän kiirehti ehtiäkseen Jerusalemiin+ helluntaipäiväksi, jos suinkin mahdollista.

17 Miletoksesta hän lähetti kuitenkin viestin Efesokseen ja kutsui sieltä seurakunnan vanhimmat. 18 Kun he tulivat hänen luokseen, hän sanoi heille: ”Te tiedätte hyvin, miten toimin keskuudessanne ensimmäisestä päivästä lähtien, jona astuin Aasian provinssiin.+ 19 Minä palvelin Herran orjana hyvin nöyrästi,+ vuodatin kyyneleitä ja kohtasin koettelemuksia juutalaisten salajuonien takia 20 mutta en jättänyt kertomatta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä,* enkä opettamatta teitä julkisesti+ ja talosta taloon.+ 21 Todistin perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille siitä, että heidän pitäisi kääntyä katuvina+ Jumalan puoleen ja uskoa Herraamme Jeesukseen.+ 22 Nyt henki pakottaa minua matkustamaan* Jerusalemiin, vaikka en tiedä, mitä minulle siellä tapahtuu. 23 Tiedän vain, että pyhä henki kertoo minulle yhä uudelleen kaupungissa toisensa jälkeen, että minua odottavat vankeus ja vastoinkäymiset.+ 24 En kuitenkaan pidä elämääni mitenkään tärkeänä,* jos vain voin viedä päätökseen juoksuni+ ja Herralta Jeesukselta saamani palveluksen: todistaa perusteellisesti Jumalan ansaitsemattoman* hyvyyden hyvästä uutisesta.

25 Nyt tiedän, ettei kukaan teistä, joiden keskuudessa saarnasin valtakuntaa, näe minua enää. 26 Siksi kutsun teidät todistamaan tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen,*+ 27 sillä en ole jättänyt kertomatta teille kaikkea, mitä Jumala on päättänyt tehdä.*+ 28 Kiinnittäkää huomiota itseenne+ ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi+ paimentamaan Jumalan seurakuntaa,+ jonka hän osti oman Poikansa verellä.+ 29 Minä tiedän, että kun olen mennyt pois, keskuuteenne tulee julmia* susia,+ jotka eivät kohtele laumaa hellästi, 30 ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka vääristelevät totuutta vetääkseen opetuslapset mukaansa.+

31 Pysykää siksi hereillä ja muistakaa, että kolme vuotta+ olen yötä päivää kyyneleet silmissä neuvonut lakkaamatta itse kutakin teistä. 32 Jätän teidät nyt Jumalan ja hänen ansaitsematonta* hyvyyttään koskevan sanoman haltuun, joka voi rakentaa teitä ja antaa teille perinnön kaikkien pyhitettyjen rinnalla.+ 33 En ole halunnut kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita.+ 34 Tiedätte itse, että näillä käsillä olen huolehtinut omista tarpeistani+ ja niiden tarpeista, jotka ovat olleet kanssani. 35 Olen kaikin tavoin osoittanut teille, että teidän täytyy tällä tavalla kovasti työskennellen+ auttaa heikkoja ja muistaa Herran Jeesuksen omat sanat: ’Antaminen tekee onnellisemmaksi+ kuin saaminen.’”

36 Tämän sanottuaan hän polvistui heidän kaikkien kanssa ja rukoili. 37 He kaikki alkoivat itkeä kovasti, ja he halasivat Paavalia* ja suutelivat häntä hellästi. 38 Heille tuotti erityisesti tuskaa se, etteivät he hänen sanojensa mukaan enää näkisi häntä.+ Sitten he saattoivat hänet laivaan.

21 Kun olimme riistäytyneet heistä irti ja lähteneet merelle, otimme kurssin suoraan kohti Kosia ja saavuimme sinne. Seuraavana päivänä menimme Rodokseen ja sieltä Pataraan. 2 Löydettyämme laivan, joka oli menossa yli Foinikiaan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan. 3 Kun Kypros tuli näkyviin, jätimme sen taaksemme vasemmalle,* purjehdimme edelleen Syyriaan ja laskimme maihin Tyroksessa, jossa laivan oli määrä purkaa lastinsa. 4 Me etsimme opetuslapsia, ja löydettyämme heidät jäimme sinne seitsemäksi päiväksi. Mutta hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia yhä uudelleen menemästä Jerusalemiin.+ 5 Kun meidän oli aika lähteä taas matkaan, he kaikki saattoivat meitä yhdessä naisten ja lasten kanssa kaupungin ulkopuolelle asti. Rannalla polvistuimme rukoilemaan 6 ja hyvästelimme toisemme. Sitten me nousimme laivaan ja he palasivat kotiinsa.

7 Tyroksesta alkanut merimatkamme päättyi, kun tulimme Ptolemaikseen. Siellä tervehdimme veljiä ja viivyimme yhden päivän heidän luonaan. 8 Seuraavana päivänä lähdimme ja saavuimme Kesareaan ja menimme evankelista* Filippoksen taloon, hänen, joka oli yksi niistä seitsemästä miehestä,+ ja jäimme hänen luokseen. 9 Tällä miehellä oli neljä naimatonta tytärtä,* jotka profetoivat.+ 10 Mutta viivyttyämme siellä useita päiviä Agabos-niminen+ profeetta tuli alas Juudeasta. 11 Hän tuli luoksemme, otti Paavalin vyön, sitoi jalkansa ja kätensä ja sanoi: ”Näin sanoo pyhä henki: ’Sen miehen, jonka tämä vyö on, juutalaiset sitovat tällä tavoin Jerusalemissa+ ja luovuttavat muihin kansoihin kuuluvien käsiin.’”+ 12 Kun kuulimme tämän, sekä me että muut paikalla olevat aloimme pyytää, ettei Paavali menisi ylös Jerusalemiin. 13 Silloin hän vastasi: ”Miksi te itkette ja yritätte horjuttaa päätöstäni? Minä olen valmis paitsi tulemaan sidotuksi myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.”+ 14 Kun hän ei suostunut muuttamaan mieltään, me lakkasimme vastustelemasta* ja sanoimme: ”Tapahtukoon Jehovan* tahto.”

15 Tämän jälkeen valmistauduimme matkalle ja lähdimme kohti Jerusalemia. 16 Meidän mukaamme tuli Kesareasta myös muutamia opetuslapsia, ja he veivät meidät Kyproksesta olevan Mnasonin luo, joka oli ensimmäisiä opetuslapsia ja jonka kodissa olisimme vieraina. 17 Kun saavuimme Jerusalemiin, veljet ottivat meidät iloisesti vastaan. 18 Seuraavana päivänä Paavali lähti kanssamme Jaakobin+ luo, ja kaikki vanhimmat olivat paikalla. 19 Hän tervehti heitä ja alkoi kertoa yksityiskohtaisesti, mitä Jumala oli tehnyt kansojen keskuudessa hänen palveluksensa välityksellä.

20 Tämän kuultuaan he alkoivat ylistää Jumalaa, mutta sitten he sanoivat Paavalille: ”Sinä näet, veli, kuinka monista tuhansista juutalaisista on tullut uskovia, ja he kaikki noudattavat tarkasti lakia.*+ 21 He ovat kuitenkin kuulleet sellaisen huhun, että sinä olet opettanut kaikkia kansojen keskuudessa olevia juutalaisia luopumaan Mooseksen laista* ja kieltänyt heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja noudattamasta vakiintuneita tapoja.+ 22 Mitä siis pitäisi tehdä? He saavat varmasti kuulla, että olet tullut. 23 Tee niin kuin me neuvomme: Meillä on täällä neljä miestä, jotka ovat antaneet juhlallisen lupauksen. 24 Ota nämä miehet mukaasi, peseydy puhdistusmenojen mukaan heidän kanssaan ja huolehdi heidän kuluistaan, jotta he voisivat ajattaa päänsä. Silloin kaikki saavat tietää, ettei sinua koskevissa huhuissa ole mitään perää vaan että sinä noudatat lakia ja elät sen mukaan.+ 25 Kansojen keskuudessa oleville uskoville olemme lähettäneet kirjallisen päätöksemme, jonka mukaan heidän tulee pysyä erossa epäjumalille uhratusta,+ verestä,+ kuristetun eläimen lihasta*+ ja seksuaalisesta moraalittomuudesta.”*+

26 Seuraavana päivänä Paavali otti miehet mukaansa, peseytyi heidän kanssaan puhdistusmenojen mukaan+ ja meni temppeliin ilmoittamaan, minä päivänä heidän puhdistusmenonsa päättyisivät ja uhrilahja voitaisiin uhrata heidän jokaisen puolesta.

27 Kun sitten ne seitsemän päivää olivat päättymässä, Aasian provinssista tulleet juutalaiset näkivät Paavalin temppelissä ja yllyttivät koko ihmisjoukkoa, niin että he kävivät häneen käsiksi 28 ja huusivat: ”Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka opettaa joka puolella kaikkia vastustamaan kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa. Nyt hän on jopa tuonut temppeliin kreikkalaisia ja saastuttanut tämän pyhän paikan.”+ 29 He olivat nimittäin aikaisemmin nähneet efesolaisen Trofimoksen+ kaupungilla Paavalin kanssa ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet temppeliin. 30 Mellakka levisi koko kaupunkiin, ja väkeä juoksi paikalle. He ottivat Paavalin kiinni ja raahasivat hänet temppelin ulkopuolelle, minkä jälkeen portit suljettiin heti. 31 Samaan aikaan kun he yrittivät tappaa hänet, sotilasosaston komentaja sai tiedon, että koko Jerusalem oli sekasorron vallassa. 32 Hän otti heti mukaansa sotilaita ja upseereita ja juoksi alas heidän luokseen. Nähtyään komentajan ja sotilaat he lakkasivat pieksemästä Paavalia.

33 Komentaja tuli lähemmäksi, pidätti hänet ja käski kiinnittää hänet kaksilla ketjuilla,+ ja sitten hän kysyi, kuka mies oli ja mitä hän oli tehnyt. 34 Jotkut ihmisjoukosta alkoivat kuitenkin huutaa yhtä, toiset toista. Kun hän ei metelin takia saanut asiasta mitään tarkkaa selkoa, hän käski viedä hänet kasarmiin. 35 Mutta kun Paavali pääsi portaille, sotilaiden piti kantaa häntä ihmisjoukon väkivaltaisuuden takia, 36 sillä ihmiset seurasivat heitä ja huusivat: ”Tappakaa hänet!”

37 Kun Paavalia oltiin viemässä kasarmiin, hän sanoi komentajalle: ”Saanko sanoa jotain?” Tämä kysyi: ”Osaatko sinä kreikkaa? 38 Etkö sinä olekaan se egyptiläinen, joka jonkin aikaa sitten lietsoi kapinaa ja johti 4 000 tikarimiestä erämaahan?” 39 Paavali vastasi: ”Minä olen juutalainen,+ Kilikian Tarsoksesta,+ tunnetun kaupungin kansalainen. Niinpä pyydän sinulta, että saisin puhua kansalle.” 40 Komentaja antoi luvan, ja sen jälkeen portailla seisova Paavali viittasi kädellään kansalle. Kun syntyi syvä hiljaisuus, hän alkoi puhua heille heprean kielellä:+

22 ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa puolustukseni, jonka nyt esitän teille.”+ 2 Kun he kuulivat hänen puhuvan heille heprean kielellä, he olivat vielä hiljempaa, ja hän sanoi: 3 ”Minä olen juutalainen+ ja olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa.+ Olen kuitenkin saanut koulutuksen tässä kaupungissa Gamalielin+ jalkojen juuressa,* ja minut on opetettu noudattamaan tiukasti esi-isien lakia.+ Olin hyvin innokas Jumalan puolesta, niin kuin te kaikki olette tänään.+ 4 Minä vainosin tähän Tiehen* kuuluvia, sekä miehiä että naisia, ja lähetin heitä kuolemaan, kun sidoin ja luovutin heitä vankiloihin,+ 5 niin kuin ylimmäinen pappi ja koko vanhinten neuvosto voivat todistaa. Hankin näiltä myös kirjeitä Damaskoksen veljille ja olin menossa sinne sitä varten, että toisin siellä olevat sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.

6 Mutta kun olin matkalla ja lähestyin Damaskosta, keskipäivän aikaan taivaalta leimahti yhtäkkiä kirkas valo kaikkialle ympärilleni.+ 7 Minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ 8 Minä vastasin: ’Kuka olet, Herra?’ Ääni sanoi minulle: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ 9 Kanssani olevat miehet kyllä näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka puhui minulle. 10 Siihen minä sanoin: ’Mitä minun pitää tehdä, Herra?’ Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä sinulle kerrotaan kaikki, mitä sinulle on päätetty antaa tehtäväksi.’+ 11 Mutta koska en sen kirkkaan valon vuoksi nähnyt mitään, kanssani olevat taluttivat minut Damaskokseen.

12 Siellä oli Ananias-niminen mies, joka oli jumalaapelkäävä lain vaatimusten mukaan ja josta kaikki siellä asuvat juutalaiset kertoivat hyvää. 13 Hän tuli luokseni, ja seisoessaan vieressäni hän sanoi minulle: ’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Juuri sillä hetkellä minä katsoin häneen ja näin hänet.+ 14 Hän sanoi: ’Esi-isiemme Jumala on valinnut sinut, jotta oppisit tuntemaan hänen tahtonsa, näkisit hänet, joka on oikeamielinen,*+ ja kuulisit hänen äänensä, 15 sillä sinusta tulee hänen todistajansa ja sinä kerrot kaikille ihmisille siitä, mitä olet nähnyt ja kuullut.+ 16 Miksi siis viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi+ huutamalla avuksi hänen nimeään.’+

17 Mutta kun olin palannut Jerusalemiin+ ja olin temppelissä rukoilemassa, minä jouduin hurmoksiin 18 ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Kiirehdi ja lähde nopeasti Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sitä, mitä todistat minusta.’+ 19 Minä sanoin: ’Herra, he itse tietävät hyvin, että minä vangitsin ja pieksin synagogassa toisensa jälkeen niitä, jotka uskoivat sinuun.+ 20 Lisäksi kun todistajasi Stefanoksen veri vuodatettiin, minä seisoin vieressä ja hyväksyin sen ja vartioin niiden päällysvaatteita, jotka surmasivat hänet.’+ 21 Hän kuitenkin sanoi minulle: ’Mene, sillä minä lähetän sinut kaukaisten kansojen luo.’”+

22 He kuuntelivat häntä tähän asti, mutta sitten he korottivat äänensä ja sanoivat: ”Pois tuollainen maan päältä! Ei hän saa elää!” 23 Koska he huusivat, heittelivät päällysvaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan,+ 24 komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin ja sanoi, että tätä piti kuulustella ruoskimalla, jotta hän saisi tietää tarkasti, miksi Paavalille huudettiin sillä tavoin. 25 Mutta kun he olivat sitoneet* Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi siellä seisovalle upseerille: ”Onko teidän laillista ruoskia roomalaista,* jota ei ole tuomittu?”*+ 26 Sen kuultuaan upseeri meni komentajan luo ilmoittamaan asiasta ja sanoi: ”Mitä aiot tehdä? Tämä mieshän on roomalainen.” 27 Niin komentaja meni Paavalin luo ja kysyi häneltä: ”Sano minulle, oletko sinä roomalainen.” Hän vastasi: ”Olen.” 28 Komentaja sanoi siihen: ”Minä olen ostanut tämän kansalaisuuden* suurella rahasummalla.” Paavali sanoi: ”Mutta minulla se on ollut syntymästä saakka.”+

29 Miehet, jotka aikoivat kuulustella Paavalia kiduttamalla, perääntyivät siksi heti hänen luotaan, ja komentaja pelästyi tajutessaan, että hän oli roomalainen ja että hän oli kahlinnut hänet.+

30 Seuraavana päivänä komentaja päästi Paavalin kahleista ja käski ylipappien ja koko sanhedrinin tulla koolle, koska halusi varmuuden siitä, mistä juutalaiset syyttivät häntä. Sitten hän toi Paavalin alas ja asetti hänet seisomaan heidän keskelleen.+

23 Paavali katsoi tiiviisti sanhedrinia ja sanoi: ”Miehet, veljet, minä olen toiminut Jumalan edessä täysin puhtaalla omallatunnolla+ tähän päivään asti.” 2 Silloin ylimmäinen pappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle. 3 Paavali sanoi hänelle: ”Jumala tulee lyömään sinua, sinä valkoiseksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain* mukaan ja samalla rikot lakia, kun käsket lyödä minua?” 4 Vieressä seisovat sanoivat: ”Solvaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?” 5 Paavali sanoi: ”Veljet, en tiennyt, että hän on ylimmäinen pappi. Onhan kirjoitettu: ’Et saa puhua pahaa kansasi hallitusmiehestä.’”+

6 Paavali tiesi, että osa sanhedrinista oli saddukeuksia ja osa fariseuksia, ja sanoi siksi kuuluvalla äänellä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus,+ fariseusten poika. Kuolleiden ylösnousemusta koskevan toivon vuoksi olen nyt tuomittavana.” 7 Koska hän sanoi tämän, fariseusten ja saddukeusten välillä syntyi erimielisyyttä, ja koko joukko jakautui. 8 Saddukeukset nimittäin sanovat, ettei ole ylösnousemusta, enkeleitä eikä henkiä, mutta fariseukset uskovat niihin kaikkiin.*+ 9 Niin puhkesi kova meteli, ja jotkut fariseusten puolueen kirjanoppineista nousivat ja alkoivat väitellä kiivaasti. He sanoivat: ”Me emme löydä mitään väärää tästä miehestä, mutta jospa hänelle on puhunut henki tai enkeli...”+ 10 Kun riitely vain kiihtyi, komentaja pelkäsi, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja hän käski sotilaiden mennä alas, kiskaista hänet heidän keskeltään ja viedä kasarmiin.

11 Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin vieressä ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä!+ Olet todistanut minusta perusteellisesti Jerusalemissa, ja samalla tavalla sinun täytyy todistaa myös Roomassa.”+

12 Aamun tullen juutalaiset solmivat salaliiton ja vannoivat valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous, jos he söisivät tai joisivat ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin. 13 Tämän valalla vahvistetun salaliiton teki yli 40 miestä. 14 He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: ”Me olemme juhlallisesti vannoneet valan, jonka mukaan meitä kohtaa kirous, jos syömme jotain ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. 15 Sanokaa siis nyt sanhedrinin kanssa komentajalle, että hänen tulisi tuoda Paavali alas teidän luoksenne, ikään kuin haluaisitte tutkia hänen tapaustaan tarkemmin. Mutta ennen kuin hän pääsee perille, me olemme valmiina surmaamaan hänet.”

16 Paavalin sisarenpoika kuuli kuitenkin suunnitellusta väijytyksestä, ja hän meni kasarmiin ja kertoi siitä Paavalille. 17 Silloin Paavali kutsui luokseen upseerin ja sanoi: ”Vie tämä nuori mies komentajan luo, sillä hänellä on jotain ilmoitettavaa hänelle.” 18 Upseeri otti hänet mukaansa, vei komentajan luo ja sanoi: ”Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi minua tuomaan tämän nuoren miehen sinun luoksesi, koska hänellä on jotain kerrottavaa sinulle.” 19 Komentaja otti nuorta miestä kädestä, vei hänet sivuun ja kysyi: ”Mitä asiaa sinulla on minulle?” 20 Hän sanoi: ”Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät sinua tuomaan huomenna Paavalin alas sanhedriniin, ikään kuin he haluaisivat saada hänen tapauksestaan tarkempia tietoja.+ 21 Älä kuitenkaan suostu siihen, sillä yli 40 heidän miestään odottaa häntä väijyksissä. He ovat vannoneet valan, jonka mukaan heitä kohtaa kirous, jos he syövät tai juovat ennen kuin ovat tappaneet hänet.+ He ovat nyt valmiina ja odottavat, että suostut heidän pyyntöönsä.” 22 Niin komentaja päästi nuoren miehen menemään kiellettyään häntä: ”Älä kerro kenellekään, että olet ilmoittanut minulle tämän.”

23 Hän kutsui luokseen kaksi upseeria ja sanoi: ”Järjestäkää niin, että 200 jalkamiestä on yön kolmannella tunnilla* valmiina marssimaan Kesareaan asti, samoin 70 ratsumiestä ja 200 keihäsmiestä. 24 Hankkikaa lisäksi hevosia, niin että Paavali voidaan turvallisesti viedä ratsain käskynhaltija Felixin luo.” 25 Hän myös kirjoitti kirjeen, jossa sanottiin:

26 ”Claudius Lysias hänen korkea-arvoisuudelleen käskynhaltija Felixille: Tervehdys! 27 Juutalaiset ottivat kiinni tämän miehen ja olivat vähällä tappaa hänet, mutta minä menin nopeasti sotilaideni kanssa paikalle ja pelastin hänet,+ koska sain tietää, että hän on roomalainen.+ 28 Halusin saada selville, mistä he syyttivät häntä, ja vein hänet siksi alas heidän sanhedriniinsa.+ 29 Totesin, että häntä koskevat syytökset liittyivät heidän lakinsa kiistakysymyksiin+ mutta ettei häntä syytetty mistään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet. 30 Koska tietooni on kuitenkin tullut tätä miestä vastaan punottu salajuoni,+ lähetän hänet heti sinun luoksesi ja käsken hänen syyttäjiään esittämään asiansa sinun edessäsi.”

31 Saamansa käskyn mukaan sotilaat ottivat Paavalin+ ja veivät hänet yöllä Antipatrikseen. 32 Seuraavana päivänä ratsumiehet jatkoivat matkaa hänen kanssaan, mutta muut sotilaat palasivat kasarmiin. 33 Ratsumiehet saapuivat Kesareaan, luovuttivat kirjeen käskynhaltijalle ja veivät Paavalin hänen eteensä. 34 Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä provinssista Paavali oli, ja sai tietää, että hän oli Kilikiasta.+ 35 Käskynhaltija sanoi: ”Minä käsittelen asiasi perusteellisesti, kun syyttäjäsi saapuvat.”+ Sitten hän käski pitää häntä vartioituna Herodeksen palatsissa.*

24 Viisi päivää myöhemmin ylimmäinen pappi Ananias+ tuli alas mukanaan muutamia vanhimpia ja julkinen puhuja* nimeltä Tertullus, ja he esittivät käskynhaltijalle+ Paavalia koskevan asiansa. 2 Kun Tertullus kutsuttiin puhumaan, hän aloitti syytöspuheensa:

”Sinun ansiostasi me saamme nauttia suuresta rauhasta, ja sinun harkintasi mukaan tämän kansan keskuudessa on tehty uudistuksia, 3 minkä me tunnustamme aina ja kaikkialla hyvin kiitollisina, arvoisa Felix. 4 Mutta jotten veisi sinulta enempää aikaa, pyydän sinua kuulemaan meitä ystävällisesti hetken. 5 Olemme todenneet, että tämä mies on maanvaiva,*+ joka lietsoo kapinoita+ kaikkien juutalaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hän on nasaretilaisten lahkon+ johtomies. 6 Hän yritti myös häpäistä temppelin, joten otimme hänet kiinni.+ 7 ——* 8 Kun kuulustelet häntä itse, saat selville kaiken, mistä me syytämme häntä.”

9 Juutalaisetkin liittyivät hyökkäykseen ja vakuuttivat, että asiat pitivät paikkansa. 10 Kun käskynhaltija nyökkäsi Paavalille, tämä vastasi:

”Tiedän hyvin, että olet ollut monia vuosia tämän kansan tuomarina, ja siksi puhun mielelläni puolustuksekseni.+ 11 Kuten voit itse varmistaa, on kulunut vain 12 päivää siitä, kun menin ylös Jerusalemiin palvomaan Jumalaa,+ 12 eikä minun nähty väittelevän temppelissä kenenkään kanssa eikä yllyttävän väkijoukkoa sen enempää synagogissa kuin koko kaupungissakaan. 13 Sinulle ei myöskään voida esittää todisteita siitä, mistä minua nyt syytetään. 14 Tunnustan sinulle kuitenkin, että minä seuraan sitä tietä, jota sanotaan lahkoksi, ja palvelen näin esi-isieni Jumalaa,*+ koska uskon kaiken, mitä on esitetty Laissa ja kirjoitettu Profeettoihin.*+ 15 Minulla on sama toivo kuin näilläkin miehillä: Jumala tulee herättämään kuolleista+ sekä ne, jotka ovat toimineet oikein, että ne, jotka eivät ole.*+ 16 Siksi yritän aina säilyttää puhtaan omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.+ 17 Oltuani useita vuosia poissa tulin tuomaan lahjoja kansani köyhille*+ ja uhraamaan uhreja. 18 Sen jälkeen kun olin peseytynyt puhdistusmenojen mukaan, minut nähtiin temppelissä ollessani huolehtimassa näistä asioista.+ Ympärilläni ei ollut tungosta, enkä aiheuttanut häiriötä. Siellä oli kuitenkin Aasian provinssista tulleita juutalaisia, 19 joiden pitäisi olla täällä sinun edessäsi syyttämässä minua, jos heillä tosiaan on jotain minua vastaan.+ 20 Tai sanokoot täällä olevat miehet itse, mitä väärää he totesivat minun tehneen, kun seisoin sanhedrinin edessä, 21 ellei kyseessä ole se yksi lause, jonka huusin seisoessani heidän joukossaan: ’Olen tänään tuomittavana teidän edessänne kuolleiden ylösnousemuksen vuoksi!’”+

22 Felix, joka tunsi varsin hyvin tätä Tietä*+ koskevat tosiasiat, lykkäsi kuitenkin tapauksen käsittelyä sanoen: ”Kun komentaja Lysias tulee alas, päätän näistä teidän asioistanne.” 23 Hän käski upseeria pitämään Paavalia vangittuna mutta antamaan hänelle jonkin verran vapautta ja sallimaan, että hänen ystävänsä huolehtisivat hänen tarpeistaan.

24 Joitain päiviä myöhemmin Felix saapui juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa, lähetti hakemaan Paavalin ja kuunteli häntä, kun hän puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen.+ 25 Mutta kun Paavali puhui oikein toimimisesta,* itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta,+ Felix säikähti ja sanoi: ”Saat nyt mennä, mutta kutsun sinut uudelleen, kun minulla on siihen tilaisuus.” 26 Samalla hän kuitenkin toivoi, että Paavali antaisi hänelle rahaa. Siksi hän lähetti usein hakemaan hänet ja keskusteli hänen kanssaan. 27 Kahden vuoden kuluttua Felixin seuraajaksi tuli Porcius Festus, ja koska Felix halusi saada juutalaisten suosion,+ hän jätti Paavalin vankeuteen.

25 Kun Festus+ oli saapunut provinssiin ja astunut virkaan, hän lähti kolme päivää myöhemmin Kesareasta ylös Jerusalemiin. 2 Niin ylipapit ja juutalaisten huomattavimmat miehet esittivät hänelle Paavalia koskevat syytöksensä.+ He alkoivat pyytää Festukselta 3 sellaista suosionosoitusta, että hän lähettäisi hakemaan Paavalin Jerusalemiin. He kuitenkin suunnittelivat väijytystä surmatakseen hänet tien varrella.+ 4 Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettäisiin Kesareassa ja että hän itse aikoi palata sinne pian. 5 ”Tulkoot siksi teidän johtajanne kanssani alas”, hän sanoi, ”ja syyttäkööt häntä, jos se mies tosiaan on tehnyt jotain väärää.”+

6 Hän viipyi heidän keskuudessaan vain kahdeksan tai kymmenen päivää ja meni sitten alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin sisään. 7 Kun hän oli tullut sisään, Jerusalemista alas tulleet juutalaiset asettuivat seisomaan hänen ympärilleen ja esittivät häntä vastaan monia raskaita syytteitä, joita he eivät pystyneet näyttämään toteen.+

8 Paavali sanoi puolustuksekseen: ”En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisten lakia enkä temppeliä enkä keisaria vastaan.”+ 9 Festus halusi saavuttaa juutalaisten suosion+ ja vastasi siksi Paavalille: ”Haluatko mennä ylös Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä minun edessäni?” 10 Mutta Paavali sanoi: ”Seison tässä keisarin tuomarinistuimen edessä, missä minut pitää tuomita. En ole tehnyt mitään väärää juutalaisille, minkä sinäkin hyvin tiedät. 11 Jos todella olen tehnyt jotain väärää ja syyllistynyt johonkin, minkä vuoksi ansaitsen kuoleman,+ en pyydä vapautusta kuolemasta. Mutta jos näiden miesten syytöksissä ei ole mitään perää, ei kenelläkään ole oikeutta luovuttaa minua heille saadakseen heidän suosionsa. Vetoan keisariin!”+ 12 Silloin Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja vastasi: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen sinä menet.”

13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan kohteliaisuuskäynnille Festuksen luo. 14 Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus kertoi kuninkaalle Paavalin tapauksesta:

”Felix jätti tänne vangiksi erään miehen. 15 Kun olin Jerusalemissa, juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytöksiä miestä vastaan+ ja vaativat hänelle langettavaa tuomiota. 16 Minä kuitenkin vastasin heille, ettei ole roomalaisen käytännön mukaista luovuttaa ketään suosion saamiseksi ennen kuin syytetty tapaa syyttäjänsä kasvotusten ja saa tilaisuuden puolustautua valitusta vastaan.+ 17 Heidän saavuttuaan tänne en viivytellyt vaan istuin seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen sisään. 18 Kun syyttäjät astuivat esiin, he eivät syyttäneet häntä mistään sellaisista pahoista teoista kuin olin odottanut.+ 19 Heillä oli vain joitain kiistoja hänen kanssaan heidän omasta uskonnostaan*+ ja eräästä Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta jonka Paavali väitti elävän.+ 20 Koska en oikein tiennyt, miten selvittää tämä kiista, kysyin, haluaisiko hän mennä Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä.+ 21 Mutta kun Paavali pyysi, että hänet pidettäisiin vankeudessa majesteetin* ratkaisua varten,+ käskin pitää häntä vartioituna, kunnes lähettäisin hänet keisarin luo.”

22 Agrippa sanoi Festukselle: ”Minäkin haluaisin kuulla sitä miestä.”+ Tämä sanoi: ”Huomenna kuulet häntä.” 23 Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike saapuivat hyvin mahtipontisesti ja astuivat vastaanottosaliin sotapäälliköiden ja kaupungin huomattavien miesten kanssa, ja Festuksen käskystä Paavali tuotiin sisään. 24 Festus sanoi: ”Kuningas Agrippa ja kaikki te, jotka olette täällä kanssamme! Tässä näette miehen, jonka takia kaikki juutalaiset ovat vedonneet minuun sekä Jerusalemissa että täällä ja vaatineet kovaäänisesti, ettei hän saa enää elää.+ 25 Mutta minä havaitsin, ettei hän ollut tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman.+ Niinpä kun tämä mies itse vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet keisarin eteen. 26 Minulla ei kuitenkaan ole hänestä mitään varmaa tietoa kirjoitettavaksi herralleni. Siksi toin hänet teidän kaikkien eteen ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla tutkinnan jälkeen olisi jotain kirjoitettavaa. 27 Minusta ei näytä järkevältä lähettää vankia ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.”

26 Agrippa+ sanoi Paavalille: ”Saat puhua puolestasi.” Silloin Paavali ojensi kätensä ja sanoi puolustuksekseen:

2 ”Olen hyvin iloinen, kuningas Agrippa, kun saan tänään puolustautua sinun edessäsi kaikkia juutalaisten syytöksiä vastaan,+ 3 varsinkin koska sinä olet hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja kiistoista. Pyydän sinua siksi kuuntelemaan minua kärsivällisesti.

4 Kaikki juutalaiset tietävät hyvin, miten elin nuoruudesta lähtien kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.+ 5 He tuntevat minut jo entuudestaan ja voivat halutessaan todistaa, että olin fariseus+ ja elin uskontomme ankarimman lahkon mukaan.+ 6 Nyt kuitenkin seison oikeudessa siksi, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala antoi esi-isillemme.+ 7 Tämän saman lupauksen täyttymistä toivovat 12 heimoamme palvellessaan häntä* hellittämättä yötä päivää. Tämän toivon vuoksi juutalaiset syyttävät minua,+ kuningas.

8 Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? 9 Minä itse olin varma, että minun pitäisi kaikin tavoin vastustaa Jeesus Nasaretilaisen nimeä. 10 Juuri niin teinkin Jerusalemissa. Suljin monia pyhiä vankiloihin,+ koska olin saanut siihen valtuudet ylipapeilta,+ ja kun heitä oli määrä teloittaa, äänestin sen puolesta. 11 Rankaisin heitä usein kaikkialla synagogissa ja yritin näin pakottaa heidät kieltämään uskonsa. Koska olin hillittömän raivon vallassa, menin niin pitkälle, että vainosin heitä muissakin kaupungeissa.

12 Tässä tarkoituksessa olin matkalla Damaskokseen saatuani ylipapeilta valtuutuksen ja toimeksiannon. 13 Keskipäivällä, kuningas, näin tiellä aurinkoa kirkkaamman valon leimahtavan taivaalta minun ja matkakumppanieni ympärille.+ 14 Kaaduimme kaikki maahan, ja sitten kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Sinulla on vaikeaa, jos potkit jatkuvasti tutkainta* vastaan.’ 15 Mutta minä kysyin: ’Kuka olet, Herra?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 16 Nouse jaloillesi. Olen näyttäytynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijaksi ja todistajaksi kertomaan minuun liittyvistä asioista, joita olet nähnyt ja joita annan sinun vielä nähdä.+ 17 Minä pelastan sinut tältä kansalta ja niiltä kansakunnilta, joiden luo lähetän sinut.+ 18 Sinä avaat heidän silmänsä+ ja käännät heidät pimeydestä+ valoon+ ja Saatanan vallasta+ Jumalan puoleen. Silloin heidän syntinsä annetaan anteeksi+ ja he saavat perinnön pyhitettyjen rinnalla, koska he uskovat minuun.’

19 Sen vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä 20 vaan vein ensin Damaskoksen asukkaille+ ja sitten Jerusalemin asukkaille+ ja kaikkialle Juudean maahan ja myös kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä tekoja, jotka kertovat katumuksesta.+ 21 Tästä syystä juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa minut.+ 22 Mutta koska olen saanut Jumalalta apua, olen jatkanut todistamista tähän päivään saakka sekä pienille että suurille enkä ole sanonut mitään muuta kuin sen, minkä Profeetat ja Mooses* sanoivat tapahtuvan+ 23 – että Kristus kärsisi+ ja hänet herätettäisiin ensimmäisenä kuolleista+ ja että hän saarnaisi ja toisi valoa sekä tälle kansalle että muille kansakunnille.”+

24 Kun Paavali puhui näin puolustuksekseen, Festus sanoi kuuluvalla äänellä: ”Sinä olet menettämässä järkesi, Paavali! Suuri oppineisuus vie sinulta järjen!” 25 Mutta Paavali sanoi: ”En ole menettämässä järkeäni, arvoisa Festus, vaan se, mitä sanon, on totta ja järkevää. 26 Kuningas, jolle puhun avoimesti, tunteekin hyvin näitä asioita. Olen varma, ettei mikään niistä ole jäänyt häneltä huomaamatta, sillä ne eivät ole tapahtuneet missään syrjäisessä kolkassa.+ 27 Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoihin?* Tiedän, että uskot.” 28 Agrippa sanoi kuitenkin Paavalille: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut kristityksi.” 29 Tähän Paavali sanoi: ”Toivon Jumalan edessä, että joko lyhyen tai pitkän ajan kuluessa ei ainoastaan sinusta vaan myös kaikista, jotka kuulevat minua tänään, tulisi sellaisia kuin minä olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.”

30 Sitten kuningas nousi, samoin käskynhaltija ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan. 31 Poistuessaan he puhuivat keskenään: ”Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet.”+ 32 Agrippa sanoi Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.”+

27 Kun oli päätetty, että purjehtisimme Italiaan,+ Paavali ja jotkut muut vangit luovutettiin Julius-nimiselle keisarillisen sotilasosaston upseerille. 2 Astuttuamme Adramyttionista tulleeseen laivaan, joka purjehtisi Aasian provinssin rannikolla oleviin satamiin, lähdimme merelle. Mukanamme oli makedonialainen Aristarkos,+ joka oli Tessalonikasta. 3 Seuraavana päivänä laskimme maihin Sidonissa. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti* ja antoi hänen mennä ystäviensä luo, niin että he voisivat huolehtia hänestä.

4 Lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaisia. 5 Sitten kuljimme Kilikian ja Pamfylian edustalla olevan avomeren yli ja saavuimme Lykiaan Myran satamaan. 6 Sieltä upseeri löysi aleksandrialaisen laivan, joka oli lähdössä Italiaan, ja hän käski meidän nousta siihen. 7 Kun olimme purjehtineet hitaasti useita päiviä, pääsimme vaivoin Knidokseen. Koska tuuli esti meitä menemästä eteenpäin, purjehdimme Salmonen ohi Kreetan suojaan. 8 Etenimme vaivalloisesti rannikon tuntumassa ja saavuimme Hyvätsatamat-nimiseen paikkaan, joka oli lähellä Lasaian kaupunkia.

9 Oli kulunut melkoisesti aikaa, ja sovituspäivän+ paastokin oli jo ohi, joten merellä oli nyt vaarallista kulkea. Siksi Paavali neuvoi 10 heitä: ”Miehet, näen, että tästä merimatkasta koituu vahinkoa ja voimme menettää paitsi lastin ja laivan myös oman elämämme.” 11 Upseeri kuunteli kuitenkin ennemmin kapteenia ja laivan omistajaa kuin Paavalia. 12 Koska satama ei sopinut talvehtimiseen, useimpien mielestä kannatti lähteä sieltä pois ja yrittää päästä talven ajaksi Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka avautuu koilliseen ja kaakkoon.

13 Kun etelästä puhalsi heikko tuuli, he uskoivat pääsevänsä määränpäähänsä. Niin he nostivat ankkurin ja alkoivat purjehtia aivan Kreetan rannikon tuntumassa. 14 Mutta vähän ajan kuluttua saaren yli syöksyi raju tuuli, euroakvilo.* 15 Kun laiva tempautui tuulen mukaan eikä pystynyt pitämään keulaansa sitä vasten, annoimme periksi ja jättäydyimme sen vietäväksi. 16 Näin pääsimme Kauda-nimisen pienen saaren suojaan, ja silti pystyimme vain hädin tuskin saamaan laivaveneen hallintaan. 17 Miehet nostivat sen ylös, ja sitten he vahvistivat laivan runkoa sitomalla sen alakautta. Koska he pelkäsivät ajautuvansa matalikolle Syrttiin,* he laskivat takilan alas, jolloin ajelehtiminen jatkui. 18 Seuraavana päivänä he alkoivat keventää laivaa, koska heittelehdimme rajusti myrskyssä. 19 Kolmantena päivänä he heittivät laivan takilan omin käsin pois.

20 Kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja ankara myrsky riepotteli meitä, kaikki toivo pelastumisestamme alkoi lopulta hiipua. 21 Heidän oltuaan kauan syömättä Paavali nousi seisomaan heidän keskellään ja sanoi: ”Miehet, teidän olisi tosiaankin pitänyt noudattaa neuvoani eikä lähteä merelle Kreetasta. Silloin emme olisi kärsineet tätä vahinkoa ja menetystä.+ 22 Kehotan teitä nyt kuitenkin olemaan rohkeita, sillä kukaan teistä ei huku, ainoastaan laiva uppoaa. 23 Viime yönä vieressäni seisoi sen Jumalan enkeli,+ jolle kuulun ja jota palvelen,* 24 ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinun täytyy seisoa keisarin edessä,+ ja sinun vuoksesi Jumala pelastaa kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.’ 25 Olkaa siksi rohkeita, miehet, sillä uskon, että Jumala tulee tekemään juuri niin kuin minulle sanottiin. 26 Jollekin saarelle+ meidän täytyy kuitenkin ajautua.”

27 Kun tuli 14. yö ja heittelehdimme Adrianmerellä, merimiehistä alkoi keskiyöllä tuntua, että lähestyttiin maata. 28 He luotasivat syvyyden ja totesivat sen olevan 20 syltä.* Sitten he kulkivat vähän matkaa, luotasivat taas syvyyden ja totesivat sen olevan 15 syltä.* 29 Koska he pelkäsivät, että ajautuisimme karille, he heittivät perästä neljä ankkuria ja toivoivat, että päivä valkenisi. 30 Mutta kun merimiehet yrittivät lähteä laivasta pakoon ja laskivat laivaveneen mereen sillä tekosyyllä, että he aikoivat laskea ankkurit keulasta, 31 Paavali sanoi upseerille ja sotilaille: ”Jos nämä miehet eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua.”+ 32 Silloin sotilaat katkaisivat laivaveneen köydet ja päästivät sen irti.

33 Juuri ennen aamunkoittoa Paavali kehotti kaikkia syömään jotain ja sanoi: ”Olette odottaneet jännittyneinä nyt jo 14 päivää ettekä ole syöneet mitään. 34 Kehotan teitä siksi syömään jotain, koska se on omaksi parhaaksenne. Kukaan teistä ei menetä hiuskarvaakaan.” 35 Tämän sanottuaan hän otti leivän, kiitti Jumalaa kaikkien nähden, taittoi sen ja alkoi syödä. 36 Niin heidän kaikkien mieliala nousi, ja hekin alkoivat syödä. 37 Meitä oli laivassa kaikkiaan 276.* 38 Syötyään tarpeeksi he kevensivät laivaa heittämällä vehnälastin laidan yli mereen.+

39 Kun tuli valoisaa, he eivät tunnistaneet edessä näkyvää maata+ mutta huomasivat lahden, jonka rantaan he päättivät ohjata laivan, jos mahdollista. 40 Niinpä he hakkasivat irti ankkurit ja antoivat niiden pudota mereen. Samalla he irrottivat peräsinairojen köydet, ja nostettuaan keulapurjeen tuuleen he suuntasivat kohti rantaa. 41 Kun he joutuivat särkälle, jota meri huuhtoi kummaltakin puolelta, laiva törmäsi siihen. Keula juuttui kiinni eikä liikkunut, mutta perä alkoi pirstoutua aallokossa kappaleiksi.+ 42 Silloin sotilaat päättivät tappaa vangit, jottei kukaan voisi uida pois ja päästä pakoon. 43 Mutta upseeri oli päättänyt pelastaa Paavalin, ja siksi hän esti heitä toteuttamasta suunnitelmaansa. Hän käski uimataitoisten hypätä mereen ja lähteä maihin ensin 44 ja muiden seurata perässä joko lankkujen tai laivasta irronneiden kappaleiden varassa. Niin kaikki pääsivät turvallisesti maihin.+

28 Päästyämme turvaan saimme tietää, että saaren nimi oli Malta.+ 2 Vieraskieliset* asukkaat osoittivat meille poikkeuksellista ystävällisyyttä.* Koska satoi ja oli kylmä, he sytyttivät tulen ja ottivat meidät ystävällisesti vastaan. 3 Mutta kun Paavali keräsi kimpun risuja ja laittoi ne tuleen, kuumuus ajoi esiin kyyn, ja se takertui hänen käteensä. 4 Kun vieraskieliset asukkaat näkivät myrkkykäärmeen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: ”Tämä mies on varmasti murhaaja, ja vaikka hän pelastui merestä, oikeus* ei sallinut hänen enää elää.” 5 Paavali ravisti kuitenkin eläimen tuleen, eikä hänelle käynyt kuinkaan. 6 He odottivat, että hänen kätensä turpoaisi tai että hän kaatuisi yhtäkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat odottaneet kauan aikaa ja näkivät, ettei hänelle tapahtunut mitään pahaa, he muuttivat mielensä ja sanoivat, että hän oli jumala.

7 Saaren huomattavimmalla miehellä Publiuksella oli maita sen paikan lähistöllä, ja hän toivotti meidät tervetulleiksi ja huolehti meistä vieraanvaraisesti kolme päivää. 8 Publiuksen isä makasi sairaana kuumeen ja punataudin kourissa. Paavali meni sisään hänen luokseen ja rukoili, laittoi kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.+ 9 Tämän jälkeen alkoi muitakin saarella olevia sairaita tulla hänen luokseen, ja heidät parannettiin.+ 10 He myös kunnioittivat meitä antamalla meille paljon lahjoja, ja kun olimme lähdössä merelle, he lastasivat mukaamme kaikkea, mitä tarvitsimme.

11 Olimme saarella kolme kuukautta ja lähdimme sitten matkaan aleksandrialaisella laivalla, jossa oli keulakuvana ”Zeuksen pojat” ja joka oli talvehtinut siellä. 12 Laskimme maihin Syrakusassa ja viivyimme siellä kolme päivää. 13 Sieltä jatkoimme matkaa ja saavuimme Regiumiin. Päivää myöhemmin alkoi puhaltaa etelätuuli, ja seuraavana päivänä pääsimme Puteoliin. 14 Siellä tapasimme veljiä, ja he pyysivät meitä jäämään luokseen seitsemäksi päiväksi. Näin etenimme kohti Roomaa. 15 Kuultuaan meistä veljet tulivat sieltä meitä vastaan Appiuksen torille ja Kolmelle majatalolle saakka. Kun Paavali näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui.+ 16 Vihdoin pääsimme perille Roomaan, ja siellä Paavalin annettiin asua yksin sotilaan vartioidessa häntä.

17 Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui koolle juutalaisten huomattavimmat miehet. Kun he olivat kokoontuneet, hän sanoi heille: ”Miehet, veljet, vaikka en ollut tehnyt mitään kansaa vastaan tai rikkonut esi-isiemme tapoja,+ minut luovutettiin vankina Jerusalemista roomalaisten käsiin.+ 18 Kuulusteltuaan minua+ he halusivat vapauttaa minut, koska kuolemantuomiolle ei ollut perusteita.+ 19 Mutta juutalaisten vastustuksen vuoksi minun oli pakko vedota keisariin+ – ei kuitenkaan siksi, että olisin syyttänyt kansaani mistään. 20 Tästä syystä minä siis pyysin, että saisin nähdä teidät ja puhua teille, sillä Israelin toivon vuoksi olen näissä kahleissa.”+ 21 He sanoivat hänelle: ”Me emme ole saaneet Juudeasta sinua koskevia kirjeitä, eikä kukaan sieltä tulleista veljistä ole kertonut tai puhunut sinusta mitään pahaa. 22 Meistä on kuitenkin paikallaan, että kuulemme, mitä sinä ajattelet, sillä me tiedämme, että tätä lahkoa+ vastaan puhutaan kaikkialla.”+

23 He sopivat sitten päivän, jona he tapaisivat hänet, ja silloin heitä tuli vielä enemmän hänen luokseen hänen asunnolleen. Aamusta iltaan asti hän selitti heille asioita ja todisti perusteellisesti Jumalan valtakunnasta, ja viittaamalla sekä Mooseksen lakiin+ että Profeettoihin*+ hän yritti taivuttaa heitä uskomaan Jeesukseen.+ 24 Jotkut alkoivat uskoa siihen, mitä hän sanoi, mutta toiset eivät. 25 Koska he siis olivat keskenään eri mieltä, he alkoivat lähteä, ja Paavali sanoi vain yhden asian:

”Pyhä henki sanoi osuvasti profeetta Jesajan välityksellä teidän esi-isillenne: 26 ’Mene tämän kansan luo ja sano: ”Te kuulette mutta ette varmasti ymmärrä, ja te katsotte mutta ette varmasti näe.+ 27 Tämän kansan sydän on paatunut.* Korvillaan he ovat kuulleet reagoimatta mitenkään ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi takaisin enkä minä parantaisi heitä.”’+ 28 Tietäkää siis, että tämä Jumalan pelastussanoma* on lähetetty kansakunnille,+ ja he kuuntelevat sitä varmasti.”+ 29 ——*

30 Niin hän asui omassa vuokratalossaan+ kokonaiset kaksi vuotta, ja hän otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, 31 saarnasi heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita täysin vapaasti,*+ kenenkään estämättä.