TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA

1 Ahabin kuoleman jälkeen Moab+ kapinoi Israelia vastaan.

2 Niihin aikoihin Ahasja putosi Samariassa kattohuoneensa ristikon läpi ja loukkaantui. Siksi hän lähetti viestinviejiä ja sanoi heille: ”Menkää tiedustelemaan Ekronin+ jumalalta Baal-Sebubilta, toivunko tästä vammasta.”+ 3 Jehovan enkeli sanoi kuitenkin tisbeläiselle Elialle:*+ ”Nouse, mene Samarian kuninkaan viestinviejiä vastaan ja sano heille: ’Eikö Israelissa ole Jumalaa, kun olette menossa tiedustelemaan asiaa Ekronin jumalalta Baal-Sebubilta?+ 4 Siksi Jehova sanoo näin: ”Sinä et nouse vuoteelta, jolla makaat, koska sinä varmasti kuolet.”’” Sen jälkeen Elia lähti pois.

5 Kun viestinviejät palasivat kuninkaan luo, hän sanoi heille: ”Miksi te tulitte takaisin jo nyt?” 6 He vastasivat hänelle: ”Meitä vastaan tuli mies, joka sanoi meille: ’Menkää, palatkaa kuninkaan luo, joka lähetti teidät, ja sanokaa hänelle: ”Näin sanoo Jehova: ’Eikö Israelissa ole Jumalaa, kun sinä lähetät tiedustelemaan asiaa Ekronin jumalalta Baal-Sebubilta? Siksi sinä et nouse vuoteelta, jolla makaat, koska sinä varmasti kuolet.’”’”+ 7 Hän kysyi heiltä: ”Minkä näköinen se mies oli, joka tuli teitä vastaan ja puhui teille noin?” 8 He vastasivat: ”Miehellä oli karvasta tehty vaate+ ja vyötäröllä nahkavyö.”+ Hän sanoi heti: ”Se oli tisbeläinen Elia.”

9 Silloin kuningas lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön ja tämän 50 miestä. Kun päällikkö meni ylös Elian luo, hän istui vuoren huipulla. Päällikkö sanoi hänelle: ”Tosi Jumalan mies,+ kuningas sanoo: ’Tule alas.’” 10 Elia kuitenkin vastasi viidenkymmenenpäällikölle: ”Jos minä kerran olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta+ ja polttakoon sinut ja sinun 50 miestäsi.” Niin tuli leimahti taivaasta ja poltti hänet ja hänen 50 miestään.

11 Sitten kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön ja tämän 50 miestä. Päällikkö meni ja sanoi hänelle: ”Tosi Jumalan mies, näin sanoo kuningas: ’Tule nopeasti alas.’” 12 Elia kuitenkin vastasi heille: ”Jos minä olen tosi Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja sinun 50 miestäsi.” Niin Jumalan tuli leimahti taivaasta ja poltti hänet ja hänen 50 miestään.

13 Kuningas lähetti vielä kolmannen viidenkymmenenpäällikön ja tämän 50 miestä. Mutta kun kolmas viidenkymmenenpäällikkö meni ylös, hän polvistui Elian eteen ja alkoi pyytää häneltä armoa sanoen: ”Tosi Jumalan mies, pidäthän minun elämääni ja näiden 50 palvelijasi elämää kallisarvoisena. 14 Tuli on jo tullut alas taivaasta ja polttanut kaksi edellistä viidenkymmenenpäällikköä ja heidän 50 miehen ryhmänsä, mutta pidäthän nyt minun elämääni kallisarvoisena.”

15 Silloin Jehovan enkeli sanoi Elialle: ”Mene alas hänen kanssaan. Älä pelkää häntä.” Niin hän nousi ja meni alas hänen kanssaan kuninkaan luo. 16 Elia sanoi kuninkaalle: ”Näin sanoo Jehova: ’Sinä lähetit viestinviejiä tiedustelemaan asiaa Ekronin+ jumalalta Baal-Sebubilta. Eikö Israelissa ole Jumalaa?+ Miksi et tiedustellut, mitä hän sanoo? Siksi sinä et nouse vuoteelta, jolla makaat, sillä sinä varmasti kuolet.’” 17 Sitten Ahasja kuoli, niin kuin Jehova oli sanonut Elian välityksellä. Koska hänellä ei ollut poikaa, Joramista*+ tuli kuningas hänen tilalleen Juudan kuninkaan Joramin,+ Josafatin pojan, toisena vuonna.

18 Muista Ahasjan+ vaiheista, siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin.

2 Kun Jehova aikoi nostaa Elian+ myrskytuulessa taivaalle,*+ Elia ja Elisa+ lähtivät Gilgalista.+ 2 Elia sanoi Elisalle: ”Jää sinä tänne. Jehova lähettää minut Beteliin.” Mutta Elisa sanoi: ”Yhtä varmasti kuin Jehova elää ja sinä elät, minä en jätä sinua.” Niin he menivät alas Beteliin.+ 3 Silloin Betelissä olevat profeettojen pojat* tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että tänään Jehova ottaa herrasi pois, niin ettet enää ole hänen alaisuudessaan?”+ Tähän hän sanoi: ”Kyllä minä tiedän. Älkää puhuko siitä.”

4 Elia sanoi nyt hänelle: ”Elisa, jää sinä tänne. Jehova lähettää minut Jerikoon.”+ Hän kuitenkin vastasi: ”Yhtä varmasti kuin Jehova elää ja sinä elät, minä en jätä sinua.” Niin he tulivat Jerikoon. 5 Silloin Jerikossa olevat profeettojen pojat lähestyivät Elisaa ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että tänään Jehova ottaa herrasi pois, niin ettet enää ole hänen alaisuudessaan?” Tähän hän sanoi: ”Kyllä minä tiedän. Älkää puhuko siitä.”

6 Elia sanoi nyt hänelle: ”Jää sinä tänne. Jehova lähettää minut Jordanille.” Hän kuitenkin vastasi: ”Yhtä varmasti kuin Jehova elää ja sinä elät, minä en jätä sinua.” Niin he molemmat jatkoivat matkaa. 7 50 profeettojen poikaa seurasi heitä ja jäi katsomaan jonkin matkan päähän, kun nuo kaksi seisahtuivat Jordanin rannalle. 8 Sitten Elia otti profeetanvaatteensa,+ kääri sen kokoon ja löi vettä. Se jakautui kahtia, ja he molemmat kulkivat yli kuivaa maata myöten.+

9 Heti kun he olivat menneet yli, Elia sanoi Elisalle: ”Kerro, mitä haluat minun tekevän hyväksesi ennen kuin minut otetaan pois luotasi.” Tähän Elisa sanoi: ”Saisinko kaksinkertaisen osuuden*+ sinun hengestäsi?”+ 10 Hän vastasi: ”Olet esittänyt vaikean pyynnön. Jos näet, kun minut otetaan luotasi, pyyntösi täytetään, mutta jos et, sitä ei täytetä.”

11 Kun he kävelivät eteenpäin ja puhelivat kävellessään, tuliset vaunut ja tuliset hevoset+ erottivat heidät yhtäkkiä toisistaan, ja Elia nousi myrskytuulessa taivaalle.*+ 12 Katsellessaan sitä Elisa huusi: ”Isäni, isäni! Israelin vaunut ja ratsumiehet!”+ Kun hän ei enää nähnyt Eliaa, hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia.+ 13 Sen jälkeen hän nosti maasta Elialta pudonneen profeetanvaatteen,+ lähti takaisin ja seisahtui Jordanin rannalle. 14 Sitten hän otti Elialta pudonneen profeetanvaatteen, löi vettä ja sanoi: ”Missä on Jehova, Elian Jumala?” Kun Elisa löi vettä, se jakautui kahtia, ja hän kulki yli.+

15 Kun Jerikossa olevat profeettojen pojat näkivät hänet jonkin matkan päästä, he sanoivat: ”Elian henki on laskeutunut Elisaan.”+ Niin he menivät häntä vastaan ja kumartuivat maahan hänen eteensä. 16 He sanoivat hänelle: ”Palvelijoidesi joukossa on 50 kyvykästä miestä. Annathan heidän mennä etsimään herraasi. Ehkä Jehovan henki* on nostanut hänet ylös ja heittänyt sitten jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.”+ Mutta hän vastasi: ”Älkää lähettäkö heitä.” 17 He kuitenkin pyytelivät yhä uudelleen, niin että hän lopulta kiusaantui ja sanoi: ”Lähettäkää heidät.” Niin he lähettivät ne 50 miestä, ja nämä etsivät Eliaa kolme päivää mutta eivät löytäneet häntä. 18 Kun he palasivat Elisan luo, hän oli Jerikossa.+ Silloin hän sanoi heille: ”Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?”

19 Myöhemmin kaupungin miehet sanoivat Elisalle: ”Niin kuin herramme näkee, kaupunki sijaitsee hyvällä paikalla,+ mutta vesi on huonoa ja maa on hedelmätöntä.”* 20 Siihen hän sanoi: ”Tuokaa minulle uusi pieni malja ja laittakaa siihen suolaa.” Niin he toivat sen hänelle. 21 Sitten hän meni ulos vesilähteelle, heitti siihen suolaa+ ja sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Minä olen puhdistanut* tämän veden. Se ei aiheuta enää kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.’”* 22 Vesi on pysynyt puhtaana tähän päivään asti, niin kuin Elisa sanoi.

23 Sieltä Elisa meni ylös Beteliin. Kun hän kulki tietä pitkin, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka alkoivat pilkata häntä+ ja sanoa hänelle: ”Mene ylös, kaljupää! Mene ylös, kaljupää!” 24 Lopulta hän kääntyi ympäri, katsoi heitä ja kirosi heidät Jehovan nimessä. Silloin metsästä tuli kaksi naaraskarhua,+ jotka raatelivat lapsista 42.+ 25 Hän jatkoi matkaa Karmelinvuorelle+ ja palasi sieltä Samariaan.

3 Ahabin pojasta Joramista+ tuli Israelin kuningas Samariassa Juudan kuninkaan Josafatin 18. vuonna, ja hän hallitsi 12 vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, mutta ei yhtä paljon kuin isänsä tai äitinsä, sillä hän poisti isänsä tekemän Baalin pyhän patsaan.+ 3 Hän piti kuitenkin kiinni Nebatin pojan Jerobeamin synneistä, joita tämä oli saanut Israelin tekemään.+ Hän ei luopunut niistä.

4 Moabin kuningas Mesa kasvatti lampaita, ja hän maksoi toistuvasti Israelin kuninkaalle verona 100 000 karitsaa ja 100 000 keritsemätöntä pässiä. 5 Heti kun Ahab kuoli,+ Moabin kuningas kapinoi Israelin kuningasta vastaan.+ 6 Silloin kuningas Joram lähti Samariasta ja kutsui koko Israelin koolle. 7 Hän myös lähetti viestin Juudan kuninkaalle Josafatille: ”Moabin kuningas on noussut kapinaan minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotimaan Moabia vastaan?” Hän vastasi: ”Lähden.+ Minä tulen mukaasi. Minun kansani on sinun kansasi, ja minun hevoseni ovat sinun hevosiasi.”+ 8 Sitten Josafat kysyi: ”Mitä tietä menemme ylös?” Hän vastasi: ”Edomin erämaan tietä.”

9 Israelin kuningas lähti sitten liikkeelle Juudan kuninkaan ja Edomin kuninkaan kanssa.+ Kun he olivat tehneet kiertäen matkaa seitsemän päivää, ei leirille eikä heitä seuraaville kotieläimille ollut enää vettä. 10 Israelin kuningas sanoi: ”Kuinka kauheaa! Jehova on kutsunut meidät kolme kuningasta vain antaakseen meidät Moabin käsiin!” 11 Siihen Josafat sanoi: ”Eikö täällä ole ketään Jehovan profeettaa, jonka kautta voisimme pyytää ohjausta Jehovalta?”+ Yksi Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: ”On täällä Safatin poika Elisa,+ joka kaatoi vettä Elian käsille.”*+ 12 Silloin Josafat sanoi: ”Hänen välityksellään Jehova puhuu.” Niin Israelin kuningas ja Josafat sekä Edomin kuningas menivät alas hänen luokseen.

13 Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: ”Miksi sinä minun luokseni tulet?*+ Mene isäsi profeettojen ja äitisi profeettojen luo.”+ Mutta Israelin kuningas sanoi hänelle: ”Ei. Juuri Jehova on kutsunut meidät kolme kuningasta antaakseen meidät Moabin käsiin.” 14 Tähän Elisa sanoi: ”Niin varmasti kuin armeijoiden Jehova elää, hän, jota palvelen,* en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua,+ jollen arvostaisi Juudan kuningasta Josafatia.+ 15 Hakekaa minulle harpunsoittaja.”*+ Kun harpunsoittaja alkoi soittaa, Jehovan henki* tuli Elisan päälle.+ 16 Hän sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Kaivakaa tämä laakso* täyteen ojia, 17 sillä näin sanoo Jehova: ”Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta silti laakso* tulee täyteen vettä,+ ja te juotte siitä, te sekä teidän karjanne ja muut eläimenne.”’ 18 Tämä on kuitenkin Jehovan silmissä pikkuasia,+ sillä hän antaa myös Moabin teidän käsiinne.+ 19 Teidän täytyy tuhota jokainen linnoitettu kaupunki+ ja jokainen huomattava kaupunki. Teidän tulee kaataa jokainen hyvä puu, tukkia kaikki vesilähteet ja turmella kivillä jokainen hyvä maapalsta.”+

20 Aamulla viljauhrin uhraamisaikaan+ Edomin suunnasta tuli yhtäkkiä vettä, ja se peitti maan.

21 Kaikki moabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat nousseet taistelemaan heitä vastaan. Siksi he kutsuivat koolle kaikki miehet, jotka pystyivät kantamaan asetta,* ja asettuivat rajalle. 22 Kun moabilaiset nousivat varhain aamulla, aurinko paistoi veteen, ja vastapäisellä puolella, jossa he olivat, vesi näytti punaiselta kuin veri. 23 He sanoivat: ”Se on verta! Kuninkaat ovat varmasti lyöneet miekalla toinen toisensa kuoliaaksi. Nyt saaliin kimppuun,+ Moab!” 24 Kun moabilaiset tulivat Israelin leiriin, israelilaiset nousivat ja alkoivat lyödä heitä kuoliaaksi, niin että he lähtivät pakoon.+ Israelilaiset etenivät Moabin alueelle ja löivät samalla moabilaisia. 25 He hajottivat kaupungit maahan, ja jokainen mies heitti kiven jokaiselle hyvälle maapalstalle, niin että se täyttyi kivistä. He tukkivat jokaisen vesilähteen+ ja kaatoivat jokaisen hyvän puun.+ Lopulta vain Kir-Haresetin+ kivimuurit olivat pystyssä, ja linkomiehet piirittivät kaupungin ja hyökkäsivät sitä vastaan.

26 Kun Moabin kuningas näki, että taistelu oli hävitty, hän otti mukaansa 700 miekoin aseistautunutta miestä murtautuakseen läpi Edomin kuninkaan+ luo, mutta he eivät onnistuneet. 27 Lopulta hän otti esikoispoikansa, jonka piti hallita hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhrina+ muurilla. Silloin israelilaisia alettiin vihata niin suuresti, että he vetäytyivät pois ja palasivat maahansa.

4 Yksi profeettojen poikien+ vaimoista huusi Elisalle: ”Palvelijasi, mieheni, on kuollut, ja sinä tiedät hyvin, että palvelijasi pelkäsi* aina Jehovaa.+ Nyt velkoja on tullut ottamaan molemmat lapseni orjikseen.” 2 Tähän Elisa sanoi hänelle: ”Mitä voin tehdä hyväksesi? Kerro minulle, mitä sinulla on kotona.” Hän vastasi: ”Palvelijallasi ei ole kotona mitään muuta kuin ruukullinen* öljyä.”+ 3 Silloin Elisa sanoi: ”Mene ulos pyytämään kaikilta naapureiltasi astioita, tyhjiä astioita. Älä tyydy vain muutamaan. 4 Mene sitten sisään ja sulje ovi itsesi ja poikiesi perässä. Täytä kaikki astiat ja siirrä täydet sivuun.” 5 Sen jälkeen nainen lähti hänen luotaan.

Kun hän oli sulkenut oven itsensä ja poikiensa perässä, nämä toivat astiat hänelle, ja hän kaatoi niihin öljyä.+ 6 Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Tuo minulle vielä yksi astia.”+ Mutta poika sanoi: ”Ei ole enempää astioita.” Siihen öljyn tulo loppui.+ 7 Niin hän lähti ja kertoi sen tosi Jumalan miehelle, ja tämä sanoi: ”Mene myymään öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte sillä, mitä jää jäljelle.”

8 Eräänä päivänä Elisa meni Sunemiin,+ jossa asui muuan huomattava nainen, ja tämä pyysi häntä hartaasti tulemaan luokseen aterialle.+ Aina kun Elisa kulki ohi, hän poikkesi sinne syömään. 9 Sitten nainen sanoi miehelleen: ”Tiedän, että mies, joka kulkee säännöllisesti tätä kautta, on Jumalan pyhä mies. 10 Tehtäisiinkö katolle pieni huone?+ Laitetaan sinne häntä varten vuode, pöytä, tuoli ja lampunjalka. Aina kun hän tulee meille, hän voi olla siellä.”+

11 Kun Elisa eräänä päivänä tuli sinne, hän meni kattohuoneeseen lepäämään. 12 Sitten hän sanoi palvelijalleen Gehasille:+ ”Kutsu sunemilainen+ nainen.” Silloin hän kutsui naisen, ja tämä tuli hänen luokseen. 13 Elisa sanoi Gehasille: ”Sanoisitko hänelle: ’Sinä olet nähnyt paljon vaivaa meidän hyväksemme.+ Mitä voin tehdä sinun hyväksesi?+ Voinko puhua puolestasi kuninkaalle+ tai armeijan päällikölle?’” Naisen vastaus kuului: ”Minä asun oman kansani keskuudessa.” 14 Niinpä Elisa kysyi: ”Mitä sitten hänen hyväkseen voisi tehdä?” Gehasi sanoi: ”Hänellähän ei ole poikaa,+ ja hänen miehensä on vanha.” 15 Elisa sanoi heti: ”Kutsu hänet tänne.” Niin hän kutsui naisen, ja tämä jäi seisomaan ovelle. 16 Elisa sanoi: ”Tähän aikaan ensi vuonna sinulla on sylissäsi poika.”+ Mutta nainen sanoi: ”Ei, herrani, tosi Jumalan mies! Älä valehtele palvelijallesi.”

17 Nainen tuli kuitenkin raskaaksi ja synnytti pojan samaan aikaan seuraavana vuonna, niin kuin Elisa oli hänelle sanonut. 18 Lapsi kasvoi, ja eräänä päivänä hän meni isänsä luo, joka oli sadonkorjaajien kanssa. 19 Hän valitteli isälleen: ”Voi päätäni, päähäni koskee!” Viimein isä sanoi palvelijalle: ”Kanna hänet äitinsä luo.” 20 Niin hän kantoi pojan takaisin äitinsä luo. Poika istui äitinsä sylissä puoleenpäivään asti, ja sitten hän kuoli.+ 21 Silloin nainen meni ylös, laski hänet tosi Jumalan miehen vuoteelle,+ sulki oven perässään ja lähti. 22 Hän kutsui nyt miehensä ja sanoi: ”Lähetäthän minulle palvelijan ja aasin ja anna minun käydä nopeasti tosi Jumalan miehen luona.” 23 Mutta mies sanoi: ”Miksi olet menossa tapaamaan häntä tänään? Eihän ole uusikuu+ eikä sapatti.” Nainen kuitenkin sanoi: ”Älä ole huolissasi, kaikki on hyvin.” 24 Niin nainen satuloi aasin ja sanoi palvelijalleen: ”Kulje nopeasti. Älä hidasta minun takiani, ellen käske.”

25 Nainen meni tosi Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Nähdessään hänet kaukaa tosi Jumalan mies sanoi palvelijalleen Gehasille: ”Katso! Tuolla on se sunemilainen nainen. 26 Juoksetko häntä vastaan ja kysyt häneltä: ’Voitko hyvin? Voiko miehesi hyvin? Voiko lapsesi hyvin?’” Tähän nainen sanoi: ”Kaikki on hyvin.” 27 Kun nainen tuli tosi Jumalan miehen luo vuorelle, hän tarttui heti tätä jaloista.+ Silloin Gehasi tuli lähelle työntääkseen hänet pois, mutta tosi Jumalan mies sanoi: ”Anna hänen olla, sillä hän on hyvin ahdistunut.* En kuitenkaan tiedä miksi, koska Jehova ei ole kertonut sitä minulle.” 28 Sitten nainen sanoi: ”Pyysinkö herraltani poikaa? Enkö sanonut, ettet saa antaa minulle turhia toiveita?”+

29 Elisa sanoi heti Gehasille: ”Kiedo vaatteesi vyötäröllesi,+ ota käteesi sauvani ja mene. Jos joku tulee vastaan, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa hänelle. Mene ja aseta sauvani pojan kasvoille.” 30 Pojan äiti sanoi: ”Yhtä varmasti kuin Jehova elää ja sinä elät, minä en jätä sinua.”+ Niin Elisa nousi ja lähti hänen kanssaan. 31 Gehasi meni edeltä ja asetti sauvan pojan kasvoille, mutta poika ei äännähtänyt eikä reagoinut.+ Hän meni takaisin Elisaa vastaan ja ilmoitti hänelle: ”Poika ei herännyt.”

32 Kun Elisa tuli taloon, poika makasi kuolleena hänen vuoteellaan.+ 33 Hän meni sisään ja sulki oven, niin että he jäivät kahden. Sitten hän alkoi rukoilla Jehovaa.+ 34 Hän nousi vuoteelle ja laskeutui lapsen päälle, niin että hänen suunsa oli pojan suun päällä, silmänsä tämän silmien päällä ja kämmenensä tämän kämmenien päällä. Kun hän oli kumartuneena lapsen yli, tämän ruumis alkoi lämmetä.+ 35 Hän käveli talossa edestakaisin, nousi vuoteelle ja kumartui jälleen pojan yli. Poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi sitten silmänsä.+ 36 Elisa kutsui Gehasin ja sanoi: ”Pyydä sunemilainen nainen tänne.” Hän teki niin, ja nainen tuli sisään hänen luokseen. Sitten Elisa sanoi: ”Ota poikasi.”+ 37 Tultuaan sisään nainen polvistui hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan hänen eteensä, minkä jälkeen hän otti poikansa ja meni ulos.

38 Kun Elisa palasi Gilgaliin, maassa oli nälänhätä.+ Profeettojen pojat+ istuivat hänen edessään, ja hän sanoi palvelijalleen:+ ”Pane suuri pata tulelle ja keitä profeettojen pojille muhennosta.” 39 Niin yksi heistä meni ulos keräämään malvoja. Hän löysi villiköynnöksen ja keräsi siitä villikurpitsoja vaatteensa täyteen. Sitten hän palasi ja viipaloi kurpitsat pataan, vaikkei tiennyt, mitä ne olivat. 40 Myöhemmin muhennos tarjoiltiin miehille, mutta heti kun he söivät sitä, he huusivat: ”Tosi Jumalan mies, padassa on kuolema!” Eivätkä he voineet syödä sitä. 41 Silloin hän sanoi: ”Tuokaa jauhoja.” Heitettyään ne pataan hän sanoi: ”Tarjoile se miehille.” Padassa ei enää ollut mitään vahingollista.+

42 Baal-Salisasta+ tuli mies, ja hän toi tosi Jumalan miehelle 20 uuden sadon viljasta tehtyä ohraleipää+ ja pussillisen uutta viljaa.+ Elisa sanoi: ”Anna ne väelle syötäväksi.” 43 Mutta hänen palvelijansa sanoi: ”Kuinka voin antaa tästä sadalle miehelle?”+ Tähän hän sanoi: ”Anna ne väelle syötäväksi, sillä näin sanoo Jehova: ’He syövät, ja niistä jää tähteeksikin.’”+ 44 Silloin hän asetti ne heidän eteensä. He söivät, ja heille jäi tähteitäkin,+ niin kuin Jehova oli sanonut.

5 Naaman, Syyrian kuninkaan armeijan päällikkö, oli huomattava mies. Hänen herransa arvosti häntä, koska hänen välityksellään Jehova oli antanut voiton* Syyrialle. Hän oli voimakas soturi, vaikka hänellä oli spitaali.* 2 Eräällä ryöstöretkellään syyrialaiset olivat ottaneet vangiksi Israelin maasta pienen tytön, josta tuli Naamanin vaimon palvelija. 3 Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani kävisi Samariassa olevan profeetan+ luona! Tämä kyllä parantaisi hänet spitaalista.”+ 4 Niin hän* meni ilmoittamaan herralleen, mitä israelilaistyttö oli sanonut.

5 Silloin Syyrian kuningas sanoi: ”Lähde heti matkaan! Minä lähetän Israelin kuninkaalle kirjeen.” Niin Naaman lähti ja otti mukaansa 10 talenttia* hopeaa, 6 000 sekeliä kultaa* ja 10 vaatekertaa. 6 Hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: ”Lähetän luoksesi palvelijani Naamanin tämä kirje mukanaan, jotta parantaisit hänet spitaalista.” 7 Heti kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen, hän repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä Jumala, niin että voin surmata ja pitää elossa?+ Hän lähettää luokseni tämän miehen ja käskee minun parantaa hänet spitaalista! Näettehän itsekin, että hän haastaa riitaa kanssani.”

8 Kun tosi Jumalan mies Elisa kuuli Israelin kuninkaan repäisseen vaatteensa, hän lähetti heti viestin kuninkaalle: ”Miksi olet repäissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni, jotta hän saisi tietää, että Israelissa on profeetta.”+ 9 Niin Naaman tuli hevosineen ja sotavaunuineen ja seisahtui Elisan talon sisäänkäynnin luo. 10 Elisa kuitenkin lähetti viestinviejän sanomaan hänelle: ”Mene ja peseydy seitsemän kertaa+ Jordanissa,+ niin ihosi* palaa entiselleen, ja sinä olet taas puhdas.” 11 Tällöin Naaman suuttui ja alkoi tehdä lähtöä. Hän sanoi: ”Luulin, että hän edes tulee ulos luokseni, seisoo ja huutaa avukseen Jumalansa Jehovan nimeä sekä liikuttaa kättään edestakaisin spitaalisen kohdan yläpuolella parantaakseen sen. 12 Eivätkö Damaskoksen+ joet Abana ja Parpar ole parempia kuin kaikki Israelin vedet? Enkö voi peseytyä niissä ja tulla puhtaaksi?” Sitten hän kääntyi ja lähti raivoissaan pois.

13 Mutta Naamanin palvelijat tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Isäni, jos se profeetta olisi käskenyt sinun tehdä jotain erikoista, etkö tekisi sitä? Sitä suuremmalla syyllä nyt kun hän sanoi sinulle vain: ’Peseydy, niin olet puhdas.’” 14 Silloin hän meni alas ja kastautui Jordanissa* seitsemän kertaa, niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut.+ Sen jälkeen hänen ihonsa palautui pikkupojan ihon kaltaiseksi,+ ja hän tuli puhtaaksi.+

15 Sitten hän meni seurueineen* takaisin tosi Jumalan miehen luo,+ jäi seisomaan hänen eteensä ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, ettei koko maan päällä ole Jumalaa missään muualla kuin Israelissa.+ Ole hyvä ja ota nyt vastaan lahja* palvelijaltasi.” 16 Mutta Elisa sanoi: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, jota palvelen,* minä en ota sitä vastaan.”+ Naaman pyysi hartaasti häntä ottamaan sen vastaan, mutta hän kieltäytyi itsepintaisesti. 17 Lopulta Naaman sanoi: ”Jollet ota, niin sallithan palvelijasi saada täältä maata sen verran kuin muulipari kantaa, koska palvelijasi ei enää uhraa polttouhria eikä teurasuhria keillekään muille jumalille kuin Jehovalle. 18 Antakoon Jehova kuitenkin palvelijallesi anteeksi tämän yhden asian: Kun herrani menee Rimmonin temppeliin* kumartamaan ja hän nojautuu käsivarteeni, joudun kumartamaan Rimmonin temppelissä. Pyydän Jehovaa antamaan minulle, palvelijallesi, anteeksi sen, että kumarran Rimmonin temppelissä.” 19 Elisa sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.” Naamanin lähdettyä Elisan luota ja kuljettua jonkin matkaa 20 Gehasi,+ tosi Jumalan miehen+ Elisan palvelija, ajatteli: ”Isäntäni on päästänyt tämän syyrialaisen Naamanin+ menemään eikä ottanut vastaan, mitä hän toi. Yhtä varmasti kuin Jehova elää, minä juoksen hänen peräänsä ja otan häneltä jotain.” 21 Niin Gehasi lähti Naamanin perään. Kun Naaman näki jonkun juoksevan perässään, hän astui alas vaunuistaan, meni häntä vastaan ja sanoi: ”Onko kaikki hyvin?” 22 Gehasi vastasi: ”Kaikki on hyvin. Isäntäni on lähettänyt minut sanomaan: ’Luokseni tuli juuri Efraimin vuoristosta kaksi nuorta miestä, profeettojen poikia. Annathan heille talentin hopeaa ja kaksi vaatekertaa.’”+ 23 Naaman sanoi: ”Ota tästä kaksi talenttia.” Hän pyysi häntä monta kertaa ottamaan ne+ ja laittoi kaksi talenttia hopeaa ja kaksi vaatekertaa kahteen säkkiin. Hän antoi ne kahdelle palvelijalleen, jotka kantoivat niitä Gehasin edellä.

24 Kun Gehasi saapui Ofeliin,* hän otti ne heidän käsistään, pani ne taloon ja lähetti miehet pois. Kun he olivat lähteneet, 25 hän meni sisään isäntänsä luo. Elisa kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulit, Gehasi?” Mutta hän vastasi: ”Ei palvelijasi ole käynyt missään.”+ 26 Elisa sanoi hänelle: ”Enkö tiennyt sisimmässäni, kun mies astui alas vaunuistaan tullakseen sinua vastaan? Onko nyt aika ottaa vastaan hopeaa, vaatteita, oliivilehtoja, viinitarhoja, lampaita, karjaa tai mies- tai naispalvelijoita?+ 27 Niinpä Naamanin spitaali+ tarttuu sinuun ja jälkeläisiisi ikuisiksi ajoiksi.” Silloin Gehasi lähti hänen edestään lumivalkoisena spitaalista.+

6 Profeettojen pojat+ sanoivat Elisalle: ”Paikka, jossa asumme kanssasi, on meille liian ahdas. 2 Antaisitko meidän mennä Jordanille. Jokainen meistä voisi ottaa sieltä hirren, ja tekisimme sinne paikan, jossa asuisimme.” Hän sanoi: ”Menkää.” 3 Yksi heistä kysyi: ”Etkö tulisi palvelijoidesi mukaan?” Hän vastasi: ”Minä tulen.” 4 Niin hän lähti heidän kanssaan, ja he tulivat Jordanille ja alkoivat kaataa puita. 5 Kun eräs heistä oli kaatamassa puuta, kirveenterä putosi veteen, ja hän huusi: ”Voi, herrani, se oli lainattu!” 6 Tosi Jumalan mies kysyi: ”Minne se putosi?” Niin hän näytti hänelle paikan. Elisa leikkasi sitten puunpalan, heitti sen sinne ja sai kirveenterän kellumaan. 7 Elisa sanoi: ”Nosta se ylös.” Silloin hän ojensi kätensä ja otti sen.

8 Syyrian kuningas lähti sitten sotimaan Israelia vastaan.+ Hän neuvotteli palvelijoidensa kanssa ja sanoi: ”Minä leiriydyn kanssanne siihen ja siihen paikkaan.” 9 Silloin tosi Jumalan mies+ lähetti Israelin kuninkaalle viestin: ”Varo, ettet kulje sen paikan ohi, sillä sieltä syyrialaiset tulevat alas.” 10 Niin Israelin kuningas lähetti viestin paikkaan, josta tosi Jumalan mies oli häntä varoittanut. Elisa varoitti häntä toistuvasti, ja hän pysyi poissa sieltä. Näin tapahtui useita kertoja.*+

11 Syyrian kuningas* raivostui tästä niin, että hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: ”Kuka meidän joukostamme on Israelin kuninkaan puolella? Kertokaa minulle!” 12 Silloin yksi hänen palvelijoistaan sanoi: ”Ei kukaan, herrani, kuningas! Profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmoittaa Israelin kuninkaalle ne asiat, jotka sinä sanot omassa makuuhuoneessasi.”+ 13 Kuningas sanoi: ”Menkää ottamaan selvää, missä hän on, jotta voin lähettää miehiä vangitsemaan hänet.” Myöhemmin hänelle ilmoitettiin: ”Hän on Dotanissa.”+ 14 Hän lähetti sinne heti hevosia, sotavaunuja ja suuren armeijan. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.

15 Kun tosi Jumalan miehen palvelija nousi varhain ja meni ulos, hän näki, että armeija hevosineen ja sotavaunuineen piiritti kaupunkia. Palvelija sanoi hänelle heti: ”Voi, herrani! Mitä me teemme?” 16 Mutta hän sanoi: ”Älä pelkää!+ Niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.”+ 17 Sitten Elisa alkoi rukoilla: ”Jehova, avaisitko hänen silmänsä, jotta hän näkisi.”+ Jehova avasi heti palvelijan silmät, ja tämä näki, että vuoristo Elisan ympärillä oli täynnä tulisia hevosia ja sotavaunuja.+

18 Kun syyrialaiset tulivat alas Elisan luo, hän rukoili Jehovaa: ”Pyydän, sokaise tämä kansa.”+ Niin hän sokaisi heidät, niin kuin Elisa oli pyytänyt. 19 Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Seuratkaa minua ja antakaa minun viedä teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Hän vei heidät kuitenkin Samariaan.+

20 Kun he saapuivat Samariaan, Elisa sanoi: ”Jehova, avaa heidän silmänsä, jotta he näkisivät.” Niin Jehova avasi heidän silmänsä, ja he näkivät, että he olivat keskellä Samariaa. 21 Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: ”Lyönkö heidät kuoliaaksi, isäni? Lyönkö heidät?” 22 Tämä kuitenkin vastasi: ”Et saa lyödä heitä kuoliaaksi. Lyötkö sinä kuoliaaksi ne, jotka olet ottanut vangiksi miekallasi ja jousellasi? Anna heille leipää ja vettä, niin että he söisivät ja joisivat+ ja palaisivat herransa luo.” 23 Niinpä kuningas järjesti heille suuret juhlat, ja he söivät ja joivat, minkä jälkeen hän lähetti heidät takaisin heidän herransa luo. Syyrialaisten rosvojoukkoja+ ei tullut enää kertaakaan Israelin maahan.

24 Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi koko armeijansa* ja lähti piirittämään Samariaa.+ 25 Samariaan tuli suuri nälänhätä,+ ja sitä piiritettiin, kunnes aasinpää+ maksoi 80 sekeliä hopeaa* ja neljännes kab-mittaa* kyyhkysenlantaa 5 sekeliä hopeaa.* 26 Kun Israelin kuningas kulki muurilla, eräs nainen huusi hänelle: ”Auta meitä, herrani, kuningas!” 27 Tähän hän sanoi: ”Jos Jehova ei auta sinua, mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako? Vai viini- tai öljykuurnasta?” 28 Kuningas kysyi häneltä: ”Mikä sinun on?” Hän vastasi: ”Tämä nainen sanoi minulle: ’Anna poikasi, niin syömme hänet tänään. Huomenna syömme minun poikani.’+ 29 Niinpä keitimme poikani ja söimme hänet.+ Seuraavana päivänä sanoin naiselle: ’Anna poikasi, niin että voimme syödä hänet.’ Hän kuitenkin piilotti poikansa.”

30 Kuullessaan naisen sanat kuningas repäisi vaatteensa.+ Kun hän kulki muurilla, kansa näki, että hänellä oli vaatteidensa alla* säkkikangas. 31 Sitten hän sanoi: ”Rangaiskoon Jumala minua ankarasti,* jos Safatin pojan Elisan pää pysyy hänen hartioillaan tänään!”+

32 Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen luonaan. Kuningas lähetti edellään viestinviejän, mutta ennen kuin tämä ehti perille, Elisa sanoi vanhimmille: ”Oletteko nähneet, kuinka tämä murhaajan+ poika on lähettänyt miehen hakkaamaan minulta pään pois? Tarkkailkaa, milloin viestinviejä tulee, sulkekaa ovi ja pitäkää sitä kiinni, niin ettei hän pääse sisään. Eikö hänen herransa askeleiden ääni kuulu hänen kannoillaan?” 33 Kun Elisa vielä puhui heidän kanssaan, viestinviejä tuli hänen luokseen. Sitten kuningas tuli ja sanoi: ”Tämä onnettomuus tulee Jehovalta. Miksi odottaisin Jehovaa enää kauempaa?”

7 Silloin Elisa sanoi: ”Kuunnelkaa Jehovan sanaa. Näin sanoo Jehova: ’Huomenna näihin aikoihin maksaa Samarian portilla* sea-mitallinen* hienoja jauhoja sekelin* ja kaksi sea-mitallista ohraa sekelin.’”+ 2 Adjutantti, johon kuningas luotti, sanoi tosi Jumalan miehelle: ”Vaikka Jehova avaisi taivaan sulkuportit, voisiko näin* tapahtua?”+ Tämä sanoi: ”Sinä näet sen omin silmin,+ mutta syödä sinä et saa.”+

3 Kaupungin portilla oli neljä spitaalista,+ ja he sanoivat toisilleen: ”Miksi me tässä istumme odottamassa kuolemaa? 4 Jos päätämme mennä kaupunkiin, kun siellä on nälänhätä,+ kuolemme sinne. Jos taas jäämme istumaan tähän, kuolemme joka tapauksessa. Mennään siksi syyrialaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, saamme elää, mutta jos he surmaavat meidät, sitten kuolemme.” 5 Iltahämärissä he nousivat mennäkseen syyrialaisten leiriin. Kun he tulivat leirin laitamille, siellä ei ollut ketään.

6 Jehova oli antanut syyrialaisten leirin kuulla sotavaunujen ja hevosten ääntä, valtavan armeijan ääntä.+ Niin he olivat sanoneet toisilleen: ”Israelin kuningas on palkannut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat hyökkäämään kimppuumme!” 7 He olivat nousseet viipymättä ja paenneet iltahämärissä. He olivat jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja koko leirin niille sijoilleen ja paenneet säilyäkseen elossa.*

8 Kun nämä spitaaliset tulivat leirin laitamille, he astuivat erääseen telttaan ja alkoivat syödä ja juoda. He kantoivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita ja menivät piilottamaan ne. Sitten he tulivat takaisin, astuivat toiseen telttaan, kantoivat sieltä tavaroita ja menivät piilottamaan ne.

9 Lopulta he sanoivat toisilleen: ”Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä! Jos olemme hiljaa ja odotamme aamunkoittoon asti, ansaitsemme rangaistuksen. Tulkaa, mennään ilmoittamaan tästä kuninkaan taloon.” 10 Niin he menivät, kutsuivat kaupungin portinvartijoita ja ilmoittivat heille: ”Me menimme syyrialaisten leiriin, mutta siellä ei ollut ketään eikä ihmisääniä kuulunut lainkaan. Siellä oli vain kiinni sidottuja hevosia ja aaseja sekä hylättyjä telttoja.” 11 Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat uutisen viipymättä kuninkaan taloon.

12 Kuningas nousi heti yöllä ja sanoi palvelijoilleen: ”Minä kerron teille, mitä syyrialaiset ovat tehneet meille. He tietävät, että olemme nälissämme,+ ja siksi he ovat lähteneet leiristä ja piiloutuneet sen ulkopuolelle. He ajattelevat: ’Kun he tulevat ulos kaupungista, me otamme heidät kiinni elävinä ja menemme kaupunkiin.’”+ 13 Silloin yksi hänen palvelijoistaan sanoi: ”Antaisitko joidenkin miesten ottaa viisi niistä hevosista, jotka ovat jääneet kaupunkiin. Lähetetään heidät katsomaan, mitä on tapahtunut. Heidän ei voi käydä sen huonommin kuin kaikkien niiden israelilaisten, jotka ovat jääneet tänne, tai niiden, jotka ovat jo tuhoutuneet.” 14 Niinpä he ottivat kahdet hevosten vetämät vaunut, ja kuningas lähetti ne syyrialaisten leiriin ja sanoi: ”Menkää katsomaan.” 15 He kulkivat syyrialaisten jäljessä Jordanille asti. Koko tie oli täynnä vaatteita ja varusteita, jotka nämä olivat heittäneet pois paetessaan pakokauhun vallassa. Viestinviejät palasivat ja ilmoittivat sen kuninkaalle.

16 Silloin väki lähti ryöstämään syyrialaisten leiriä, ja kävi niin kuin Jehova oli sanonut:+ sea-mitallinen hienoja jauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mitallista ohraa sekelin. 17 Kuningas oli antanut portin sen adjutantin vastuulle, johon hän luotti, mutta väki tallasi adjutantin kuoliaaksi portilla, niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut kuninkaalle tämän tultua hänen luokseen. 18 Tapahtui niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut kuninkaalle: ”Kaksi sea-mitallista ohraa maksaa sekelin ja sea-mitallinen hienoja jauhoja sekelin huomenna näihin aikoihin Samarian portilla.”+ 19 Adjutantti oli kuitenkin sanonut tosi Jumalan miehelle: ”Vaikka Jehova avaisi taivaan sulkuportit, voisiko näin* tapahtua?” Elisa oli vastannut: ”Sinä näet sen omin silmin, mutta syödä sinä et saa.” 20 Juuri näin hänelle kävi, kun väki tallasi hänet kuoliaaksi portilla.

8 Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt eloon:+ ”Nouse ja lähde, sinä ja perheesi, ja asu muukalaisena, missä vain voit. Jehova on ilmoittanut, että maahan tulee nälänhätä,+ joka kestää seitsemän vuotta.” 2 Niin nainen nousi ja teki niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut. Hän lähti perheineen ja asettui asumaan filistealaisten maahan+ seitsemäksi vuodeksi.

3 Seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta ja meni pyytämään kuninkaalta taloaan ja peltoaan. 4 Kuningas puhui juuri tosi Jumalan miehen palvelijalle Gehasille ja sanoi: ”Kerro minulle kaikista niistä suurista teoista, jotka Elisa on tehnyt.”+ 5 Gehasin ollessa kertomassa kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen eloon,+ nainen, jonka pojan tämä oli herättänyt eloon, tuli pyytämään kuninkaalta taloaan ja peltoaan.+ Gehasi sanoi heti: ”Herrani, kuningas, tämä on se nainen, ja tämä on hänen poikansa, jonka Elisa herätti eloon.” 6 Silloin kuningas kysyi naiselta, mitä oli tapahtunut, ja tämä kertoi hänelle. Sitten kuningas käski hovivirkamiehen lähteä hänen mukaansa ja sanoi miehelle: ”Palauta hänelle kaikki, mikä on hänen, ja kaikki, mitä pelto on tuottanut siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, tähän asti.”

7 Elisa tuli Damaskokseen,+ kun Syyrian kuningas Ben-Hadad+ oli sairaana. Niinpä kuninkaalle ilmoitettiin: ”Tosi Jumalan mies+ on tullut tänne.” 8 Silloin kuningas sanoi Hasaelille:+ ”Ota mukaasi lahja ja mene tapaamaan tosi Jumalan miestä.+ Tiedustele Jehovalta hänen kauttaan, toivunko minä tästä sairaudesta.” 9 Hasael lähti tapaamaan häntä ja otti mukaansa lahjan, 40 kamelinkuormaa kaikenlaista hyvää Damaskoksesta. Hän tuli Elisan eteen ja sanoi: ”Poikasi, Syyrian kuningas Ben-Hadad, on lähettänyt minut luoksesi kysymään: ’Toivunko minä tästä sairaudesta?’” 10 Elisa vastasi hänelle: ”Mene ja kerro hänelle: ’Sinä toivut varmasti.’ Jehova on kuitenkin ilmoittanut minulle, että hän varmasti kuolee.”+ 11 Tosi Jumalan mies tuijotti Hasaelia, kunnes tämä kiusaantui. Sitten hän purskahti itkuun. 12 Hasael kysyi: ”Miksi herrani itkee?” Hän vastasi: ”Koska tiedän, mitä pahaa tulet tekemään israelilaisille.+ Sinä sytytät tuleen heidän linnoitetut paikkansa, tapat miekalla heidän parhaat miehensä, isket murskaksi heidän lapsensa ja viillät auki heidän raskaana olevat naisensa.”+ 13 Hasael sanoi: ”Miten sinun palvelijasi, joka on pelkkä koira, voisi tehdä jotain sellaista?” Elisa sanoi: ”Jehova on ilmoittanut minulle, että sinusta tulee Syyrian kuningas.”+

14 Sitten Hasael lähti Elisan luota ja palasi herransa luo, joka kysyi häneltä: ”Mitä Elisa sanoi sinulle?” Hän vastasi: ”Hän kertoi minulle, että sinä toivut varmasti.”+ 15 Seuraavana päivänä Hasael kuitenkin otti päiväpeitteen, kastoi sen veteen ja piti sitä kuninkaan kasvoilla,* kunnes tämä kuoli.+ Niin Hasaelista tuli kuningas hänen tilalleen.+

16 Israelin kuninkaan Joramin,+ Ahabin pojan, viidentenä vuonna Juudan kuninkaan Josafatin pojasta Joramista+ tuli kuningas, kun Josafat oli vielä Juudan kuninkaana. 17 Hän oli 32-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. 18 Hän toimi samalla tavalla kuin Israelin kuninkaat,+ aivan niin kuin Ahabin sukuun kuuluvat olivat tehneet,+ sillä Ahabin tyttärestä oli tullut hänen vaimonsa.+ Joram teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä.+ 19 Jehova ei kuitenkaan halunnut hävittää Juudaa palvelijansa Daavidin vuoksi,+ koska hän oli luvannut Daavidille, että antaa lampun* hänelle+ ja hänen pojilleen ikuisiksi ajoiksi.

20 Joramin aikana Edom kapinoi Juudaa vastaan+ ja asetti oman kuninkaansa.+ 21 Silloin Joram siirtyi kaikkine vaunuineen Sairiin. Hän nousi yöllä ja kukisti edomilaiset, jotka piirittivät häntä ja vaunujoukkojen päälliköitä, jolloin sotilaat pakenivat teltoilleen. 22 Edom on kuitenkin kapinoinut Juudaa vastaan tähän päivään saakka. Myös Libna+ nousi siihen aikaan kapinaan.

23 Muista Joramin vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 24 Lopulta Joram meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin heidän viereensä Daavidin kaupunkiin.+ Hänen pojastaan Ahasjasta+ tuli kuningas hänen tilalleen.

25 Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, 12. vuonna Juudan kuninkaan Joramin pojasta Ahasjasta tuli kuningas.+ 26 Ahasja oli 22-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden. Hänen äitinsä oli Israelin kuninkaan Omrin+ pojantytär* Atalja.+ 27 Ahasja toimi samalla tavalla kuin Ahabin+ suku ja teki Ahabin suvun tavoin sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, sillä hän oli Ahabin sukua avioliiton kautta.+ 28 Niin hän lähti Ahabin pojan Joramin kanssa sotimaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan Ramot-Gileadiin,+ mutta syyrialaiset haavoittivat Joramia.+ 29 Silloin kuningas Joram palasi Jisreeliin+ toipumaan haavoista, jotka syyrialaiset olivat aiheuttaneet hänelle Ramassa, kun hän oli taistellut Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan.+ Juudan kuningas Ahasja, Joramin poika, meni alas Jisreeliin katsomaan Ahabin poikaa Joramia, koska tämä oli haavoittunut.*

9 Profeetta Elisa kutsui sitten yhden profeettojen pojista ja sanoi hänelle: ”Kiedo vaatteesi vyötäröllesi, ota tämä öljypullo mukaan ja mene nopeasti Ramot-Gileadiin.+ 2 Kun saavut sinne, etsi Jeehu,+ Nimsin pojan Josafatin poika. Mene sisään, pyydä häntä nousemaan miesten keskeltä ja vie hänet sisimpään huoneeseen. 3 Ota sen jälkeen öljypullo, kaada siitä hänen päähänsä ja sano: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä voitelen sinut Israelin kuninkaaksi.”’+ Avaa sitten ovi ja pakene viivyttelemättä.”

4 Niin profeetan palvelija lähti Ramot-Gileadiin. 5 Kun hän saapui sinne, armeijan päälliköt istuivat siellä yhdessä. Hän sanoi: ”Minulla on sanoma sinulle, päällikkö.” Jeehu kysyi: ”Kenelle meistä?” Hän sanoi: ”Sinulle, päällikkö.” 6 Silloin Jeehu nousi ja meni taloon. Palvelija kaatoi öljyä hänen päähänsä ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Minä voitelen sinut Jehovan kansan, Israelin, kuninkaaksi.+ 7 Sinun on lyötävä kuoliaaksi herrasi Ahabin suku, ja minä kostan palvelijoideni, profeettojen, ja kaikkien niiden muiden Jehovan palvelijoiden veren, jotka ovat saaneet surmansa Isebelin käsissä.+ 8 Koko Ahabin suku tuhoutuu, ja minä hävitän kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset,* mukaan lukien Israelin avuttomat ja heikot.+ 9 Teen Ahabin suvulle niin kuin tein Nebatin pojan Jerobeamin suvulle+ ja Ahian pojan Baesan suvulle.+ 10 Isebelin syövät koirat Jisreelin maapalstalla,+ eikä kukaan hautaa häntä.’” Sen jälkeen hän avasi oven ja pakeni.+

11 Kun Jeehu meni takaisin herransa palvelijoiden luo, he kysyivät häneltä: ”Onko kaikki hyvin? Miksi tuo hullu tuli luoksesi?” Hän vastasi heille: ”Tehän tunnette tuollaiset miehet ja heidän puheensa.” 12 He kuitenkin sanoivat: ”Ei! Kerro meille totuus.” Silloin Jeehu kertoi, mitä mies oli sanonut, ja lisäsi: ”Hän sanoi vielä: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä voitelen sinut Israelin kuninkaaksi.”’”+ 13 Silloin jokainen heistä otti kiireesti vaatteensa ja pani sen hänen alleen paljaille portaille.+ He puhalsivat torveen ja sanoivat: ”Jeehusta on tullut kuningas!”+ 14 Sitten Jeehu,+ Nimsin pojan Josafatin poika, teki salaliiton Joramia vastaan.

Joram ja koko Israel olivat olleet Ramot-Gileadissa+ puolustamassa Israelia Syyrian kuninkaan Hasaelin+ hyökkäyksiä vastaan. 15 Myöhemmin kuningas Joram palasi Jisreeliin+ toipumaan haavoista, jotka syyrialaiset olivat aiheuttaneet hänelle hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan.+

Jeehu sanoi: ”Jos olette puolellani, älkää antako kenenkään paeta kaupungista ja mennä ilmoittamaan tästä Jisreeliin.” 16 Sitten Jeehu nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin, sillä Joram makasi siellä haavoittuneena. Juudan kuningas Ahasja oli mennyt sinne katsomaan Joramia. 17 Kun vartiomies seisoi tornissa Jisreelissä, hän näki Jeehun joukon lähestyvän. Hän sanoi heti: ”Minä näen miesjoukon.” Joram sanoi: ”Ota ratsumies, lähetä hänet heitä vastaan ja käske hänen kysyä: ’Tuletteko rauhallisissa aikeissa?’” 18 Niinpä ratsumies meni häntä vastaan ja sanoi: ”Näin sanoo kuningas: ’Tuletteko rauhallisissa aikeissa?’” Mutta Jeehu sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on ’rauhan’ kanssa? Käänny ja seuraa minua!”

Vartiomies ilmoitti sitten: ”Viestinviejä on päässyt heidän luokseen muttei ole palannut.” 19 Niin hän lähetti toisen ratsumiehen. Kun mies tuli heidän luokseen, hän sanoi: ”Näin sanoo kuningas: ’Tuletteko rauhallisissa aikeissa?’” Mutta Jeehu sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on ’rauhan’ kanssa? Käänny ja seuraa minua!”

20 Vartiomies ilmoitti sitten: ”Hän on päässyt heidän luokseen muttei ole palannut, ja ajaminen näyttää Nimsin pojanpojan* Jeehun ajolta, sillä hän ajaa kuin hullu.” 21 Joram sanoi: ”Laittakaa vaunut valmiiksi!” Niin hänen sotavaununsa laitettiin valmiiksi, ja Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja+ lähtivät kumpikin omissa sotavaunuissaan Jeehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maapalstalla.+

22 Kun Joram näki Jeehun, hän kysyi: ”Tuletko rauhallisissa aikeissa, Jeehu?” Mutta hän sanoi: ”Miten rauhaa voisi olla niin kauan kuin äitisi Isebel syyllistyy prostituutioon*+ ja monenlaiseen noituuteen?”+ 23 Joram käänsi heti vaununsa paetakseen ja sanoi Ahasjalle: ”Meitä on petkutettu, Ahasja!” 24 Jeehu sieppasi käteensä jousen ja ampui Joramia hartioiden väliin. Nuoli tuli ulos hänen sydämensä kohdalta, ja hän lyyhistyi sotavaunuihinsa. 25 Sitten Jeehu sanoi adjutantilleen Bidkarille: ”Nosta hänet ja heitä hänet jisreeliläisen Nabotin maapalstalle.+ Muista, että sinä ja minä ajoimme yhdessä* hänen isänsä Ahabin jäljessä, kun Jehova itse esitti tämän julistuksen häntä vastaan:+ 26 ’”Niin varmasti kuin minä näin eilen Nabotin veren+ ja hänen poikiensa veren”, julistaa Jehova, ”minä kostan+ sinulle tällä samalla maapalstalla”, julistaa Jehova.’ Nosta siis hänet ja heitä hänet sille maapalstalle, niin kuin Jehova on sanonut.”+

27 Kun Juudan kuningas Ahasja+ näki, mitä tapahtui, hän pakeni puutarhatalolle vievää tietä. (Myöhemmin Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: ”Tappakaa hänetkin!” Niin he haavoittivat häntä hänen ollessaan vaunuissa matkalla ylös Guriin, joka on lähellä Jibleamia.+ Hän kuitenkin jatkoi pakoaan Megiddoon ja kuoli siellä. 28 Sitten hänen palvelijansa kuljettivat hänet vaunuissa Jerusalemiin, ja hänet haudattiin hautaansa esi-isiensä viereen Daavidin kaupunkiin.+ 29 Ahasjasta+ oli tullut Juudan kuningas Ahabin pojan Joramin 11. vuonna.)

30 Kun Jeehu tuli Jisreeliin,+ Isebel+ kuuli siitä. Niin hän kaunisti silmänsä mustalla värillä,* laittoi hiuksensa ja katsoi alas ikkunasta. 31 Jeehun tultua sisään portista Isebel sanoi: ”Kävikö Simrille, herransa surmaajalle, hyvin?”+ 32 Jeehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: ”Kuka on minun puolellani? Kuka?”+ Heti pari kolme hovivirkamiestä katsoi alas häneen. 33 Hän sanoi: ”Heittäkää hänet alas!” Silloin he heittivät hänet alas. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosiin, ja Jeehun hevoset tallasivat hänet. 34 Sen jälkeen Jeehu meni sisään ja söi ja joi. Sitten hän sanoi: ”Huolehtikaa siitä, että se kirottu nainen haudataan. Onhan hän sentään kuninkaan tytär.”+ 35 Mutta kun he menivät hautaamaan häntä, he eivät löytäneet hänestä muuta kuin pääkallon, jalat ja kädet.+ 36 Kun he palasivat ja ilmoittivat sen Jeehulle, hän sanoi: ”Näin toteutuu se, mitä Jehova sanoi+ palvelijansa, tisbeläisen Elian, välityksellä: ’Jisreelin maapalstalla koirat syövät Isebelin lihan.+ 37 Isebelin ruumiista tulee kuin lantaa pellolle, Jisreelin maapalstalle, niin ettei voida sanoa: ”Tämä on Isebel.”’”

10 Ahabilla+ oli 70 poikaa Samariassa. Niinpä Jeehu kirjoitti kirjeitä ja lähetti ne Samariaan Jisreelin ruhtinaille, vanhimmille+ ja Ahabin lasten huoltajille.* Niissä sanottiin: 2 ”Teidän luonanne ovat herranne pojat, ja teillä on sotavaunuja, hevosia, linnoitettu kaupunki ja aseita. Kun saatte tämän kirjeen, 3 valitkaa herranne pojista paras ja sopivin* ja asettakaa hänet isänsä valtaistuimelle. Taistelkaa sitten herranne suvun puolesta.”

4 He joutuivat kuitenkin pelon valtaan ja sanoivat: ”Jos kaksi kuningastakaan ei kestänyt hänen edessään,+ kuinka sitten me?” 5 Niin palatsin valvoja, kaupungin päällikkö, vanhimmat ja huoltajat lähettivät Jeehulle seuraavan viestin: ”Me olemme sinun palvelijoitasi ja teemme kaiken, mitä käsket. Emme aseta ketään kuninkaaksi. Tee niin kuin hyväksi näet.”

6 Silloin hän kirjoitti heille toisen kirjeen, jossa sanottiin: ”Jos te olette minun puolellani ja haluatte totella minua, ottakaa herranne poikien päät ja tulkaa huomenna tähän aikaan luokseni Jisreeliin.”

Kuninkaan 70 poikaa olivat tuolloin niiden kaupungin huomattavien miesten luona, jotka kasvattivat heitä. 7 Heti kirjeen saatuaan he ottivat kuninkaan pojat ja surmasivat heidät, 70 miestä.+ He panivat heidän päänsä koreihin ja lähettivät ne Jeehulle Jisreeliin. 8 Viestinviejä tuli ja ilmoitti hänelle: ”Kuninkaan poikien päät on tuotu.” Niin hän sanoi: ”Pankaa ne kahteen kasaan kaupungin portille ja antakaa niiden olla siinä aamuun asti.” 9 Kun hän meni ulos aamulla, hän jäi seisomaan koko kansan eteen ja sanoi: ”Te olette syyttömiä.* Minä tein salaliiton herraani vastaan ja tapoin hänet,+ mutta kuka on lyönyt kuoliaaksi kaikki nämä? 10 Tietäkää siis, ettei yksikään Jehovan sana, jonka Jehova on puhunut Ahabin sukua vastaan, jää toteutumatta.*+ Jehova on tehnyt niin kuin hän sanoi palvelijansa Elian välityksellä.”+ 11 Lisäksi Jeehu löi kuoliaaksi kaikki, jotka olivat jäljellä Ahabin suvusta Jisreelissä, sekä kaikki hänen huomattavat miehensä, ystävänsä ja pappinsa.+ Hän ei jättänyt ketään heistä eloon.+

12 Sitten hän nousi ja lähti Samariaan. Matkan varrella oli talo, jossa paimenet keritsivät lampaitaan.* 13 Siellä Jeehu kohtasi Juudan kuninkaan Ahasjan+ veljet ja kysyi heiltä: ”Keitä te olette?” He vastasivat: ”Me olemme Ahasjan veljiä ja olemme menossa alas kysymään, onko kuninkaan pojilla ja kuningataräidin* pojilla kaikki hyvin.” 14 Hän sanoi viipymättä: ”Ottakaa heidät elävinä kiinni!” Niin he ottivat heidät elävinä kiinni ja surmasivat heidät keritsemistalon vesisäiliön luona, 42 miestä. Hän ei jättänyt heistä jäljelle ainoatakaan.+

15 Jatkettuaan matkaa hän kohtasi Rekabin+ pojan Jonadabin,+ joka oli tulossa häntä vastaan. Jeehu tervehti* häntä ja kysyi: ”Onko sinun sydämesi yhtä vilpitön minua kohtaan kuin minun sydämeni on sinua kohtaan?”

Jonadab vastasi: ”On.”

”Jos on, ojenna minulle kätesi.”

Niin hän ojensi kätensä, ja Jeehu veti hänet vierelleen vaunuihin 16 ja sanoi: ”Tule mukaani, niin näet, että minä en suvaitse kilpailua Jehovaa vastaan.”*+ Niin Jonadab otettiin mukaan hänen sotavaunuihinsa. 17 Sitten Jeehu tuli Samariaan ja löi kuoliaaksi kaikki, jotka olivat Ahabin suvusta jäljellä Samariassa, kunnes hän oli tuhonnut heidät,+ niin kuin Jehova oli sanonut Elialle.+

18 Lisäksi Jeehu kokosi koko kansan ja sanoi heille: ”Ahab palvoi Baalia vähän,+ mutta Jeehu palvoo häntä paljon enemmän. 19 Kutsukaa siis luokseni kaikki Baalin profeetat,+ kaikki hänen palvojansa ja kaikki hänen pappinsa.+ Kukaan ei saa olla poissa, sillä minä uhraan Baalille suuren uhrin. Kukaan, joka on poissa, ei jää eloon.” Jeehu toimi kuitenkin viekkaasti tuhotakseen Baalin palvojat.

20 Jeehu jatkoi: ”Ilmoittakaa juhlakokouksesta* Baalin kunniaksi.” He tekivät niin. 21 Sen jälkeen Jeehu lähetti viestin kaikkialle Israeliin, ja kaikki Baalin palvojat tulivat paikalle. Yksikään ei jäänyt tulematta. He menivät Baalin temppeliin,+ ja temppeli täyttyi ääriään myöten. 22 Hän sanoi vaatevaraston hoitajalle: ”Tuo vaatteet kaikille Baalin palvojille.” Niin hän toi heille vaatteet. 23 Sitten Jeehu meni Rekabin pojan Jonadabin+ kanssa sisään Baalin temppeliin ja sanoi Baalin palvojille: ”Tutkikaa paikka tarkoin ja huolehtikaa siitä, ettei täällä ole keitään Jehovan palvojia vaan ainoastaan Baalin palvojia.” 24 Lopulta he menivät uhraamaan teuras- ja polttouhreja. Jeehu oli asettanut 80 miestään ulkopuolelle ja sanonut: ”Jos joku päästää pakoon yhdenkin niistä miehistä, jotka annan käsiinne, hän maksaa siitä elämällään.”

25 Polttouhrin uhraamisen jälkeen Jeehu sanoi vartijoille* ja adjutanteille: ”Tulkaa sisään ja lyökää heidät kuoliaaksi! Älkää päästäkö ketään pakoon!”+ Niin vartijat ja adjutantit tappoivat heidät miekalla ja heittivät heidät ulos, ja he etenivät Baalin temppelin sisimpään osaan* asti. 26 Sitten he toivat ulos Baalin temppelin pyhät patsaat+ ja polttivat jokaisen niistä.+ 27 He hajottivat Baalin pyhän patsaan+ ja Baalin temppelin+ ja muuttivat temppelin käymälöiksi. Siinä käytössä se on vielä nykyäänkin.

28 Näin Jeehu tuhosi Baalin Israelista. 29 Jeehu ei kuitenkaan luopunut synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään, nimittäin Betelissä ja Danissa olevien kultaisten vasikoiden palvonnasta.+ 30 Niin Jehova sanoi Jeehulle: ”Koska olet toiminut hyvin ja tehnyt sitä, mikä on oikein minun silmissäni, toteuttamalla kaiken, mitä olin sydämessäni päättänyt tehdä Ahabin suvulle,+ poikiasi istuu Israelin valtaistuimella neljän sukupolven ajan.”+ 31 Jeehu ei kuitenkaan välittänyt noudattaa Israelin Jumalan Jehovan lakia koko sydämestään.+ Hän ei luopunut synneistä, joita Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+

32 Noina päivinä Jehova alkoi pienentää Israelia pala palalta. Hasael teki jatkuvasti hyökkäyksiä israelilaisia vastaan koko heidän alueelleen+ 33 Jordanista itään, koko Gileadin maahan, jossa asuivat gadilaiset, ruubenilaiset ja manasselaiset+ ja johon kuului Aroerista Arnoninlaakson* laidalta Gileadiin ja Basaniin ulottuva alue.+

34 Muista Jeehun vaiheista, kaikista hänen teoistaan ja kaikesta hänen mahtavuudestaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 35 Lopulta Jeehu meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen pojastaan Jehoahasista+ tuli kuningas hänen tilalleen. 36 Jeehu hallitsi Israelia Samariassa 28 vuotta.

11 Kun Ahasjan äiti Atalja+ näki poikansa kuolleen,+ hän nousi ja tuhosi kaikki kuningassuvun jälkeläiset.*+ 2 Kuningas Joramin tytär Jehoseba, Ahasjan sisar, otti kuitenkin vaivihkaa Ahasjan pojan Joasin+ surmattavien kuninkaan poikien joukosta ja vei hänet ja hänen imettäjänsä sisimpään makuuhuoneeseen. Joas onnistuttiin piilottamaan Ataljalta, niin ettei häntä surmattu. 3 Poika oli hänen luonaan piilossa Jehovan temppelissä kuusi vuotta Ataljan hallitessa maata.

4 Seitsemäntenä vuonna Jehojada lähetti noutamaan luokseen Jehovan temppeliin sadanpäälliköt, joiden alaisuudessa olivat karialainen henkivartiosto ja palatsin vartijat.*+ Hän teki heidän kanssaan sopimuksen,* joka heidän piti vahvistaa valalla Jehovan temppelissä. Sen jälkeen hän näytti heille kuninkaan pojan.+ 5 Hän käski heitä: ”Teidän tulee tehdä näin: Kolmasosa teistä on palveluksessa sapattina ja vartioi tarkoin kuninkaan palatsia,+ 6 kolmasosa on Perustusportilla ja kolmasosa palatsin vartijoiden takana olevalla portilla. Te vartioitte rakennusta vuorotellen. 7 Ne kaksi osastoa, joilla ei ole palvelusvuoroa sapattina, vartioivat tarkoin Jehovan temppeliä suojellakseen kuningasta. 8 Teidän täytyy asettua kuninkaan ympärille, kullakin ase kädessä. Jokainen, joka menee rivien läpi, surmataan. Pysykää kuninkaan luona, minne hän meneekin.”*

9 Sadanpäälliköt+ tekivät aivan niin kuin pappi Jehojada oli käskenyt. Kukin heistä otti ne miehensä, jotka olivat palveluksessa sapattina, samoin kuin ne, joilla ei ollut silloin palvelusvuoroa, ja he tulivat pappi Jehojadan luo.+ 10 Pappi antoi sadanpäälliköille keihäät ja pyöreät kilvet, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille ja jotka olivat Jehovan temppelissä. 11 Palatsin vartijat+ asettuivat asemiinsa ympäröimään kuningasta, kullakin ase kädessä, temppelin oikealta sivulta sen vasemmalle sivulle asti, alttarin+ ja temppelin lähelle. 12 Sitten Jehojada toi kuninkaan pojan+ ulos, asetti hänen päähänsä kruunun* ja piti hänen yläpuolellaan lakia.*+ Näin he tekivät hänestä kuninkaan ja voitelivat hänet. He alkoivat taputtaa käsiään ja sanoa: ”Kauan eläköön kuningas!”+

13 Kun Atalja kuuli ihmisten juoksevan, hän meni heti heidän luokseen Jehovan temppeliin+ 14 ja näki kuninkaan seisovan pylvään vieressä, kuten oli tapana.+ Päälliköt ja trumpetinsoittajat+ olivat kuninkaan vieressä, ja koko maan kansa iloitsi ja puhalsi trumpetteihin. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: ”Salaliitto! Salaliitto!” 15 Mutta pappi Jehojada käski armeijan johtoon asetettuja sadanpäälliköitä:+ ”Viekää hänet pois rivien luota ja tappakaa miekalla jokainen, joka seuraa häntä!” Pappi oli näet sanonut: ”Älkää surmatko häntä Jehovan temppelissä.” 16 Niin he tarttuivat häneen, ja kun hänet oli viety siihen paikkaan, josta hevoset kulkevat kuninkaan palatsille,+ hänet surmattiin.

17 Sitten Jehojadan johdolla tehtiin liitto Jehovan sekä kuninkaan ja kansan välillä+ siitä, että he pysyisivät Jehovan kansana, samoin kuin liitto kuninkaan ja kansan välillä.+ 18 Sen jälkeen koko maan kansa meni Baalin temppeliin ja hajotti hänen alttarinsa.+ He murskasivat hänen kuvansa kappaleiksi+ ja tappoivat Baalin papin Mattanin+ alttarien edessä.

Sitten pappi nimitti valvojia Jehovan temppeliin.+ 19 Lisäksi hän otti mukaansa sadanpäälliköt,+ karialaisen henkivartioston, palatsin vartijat+ ja koko maan kansan saattamaan kuninkaan alas Jehovan temppelistä, ja he tulivat palatsin vartioston portin kautta kuninkaan palatsiin. Sitten Joas istui kuninkaiden valtaistuimelle.+ 20 Koko maan kansa iloitsi, ja kaupungissa vallitsi rauha, koska Atalja oli tapettu miekalla kuninkaan palatsin luona.

21 Joas+ oli seitsemänvuotias, kun hänestä tuli kuningas.+

12 Jeehun+ seitsemäntenä vuonna Joasista+ tuli kuningas, ja hän hallitsi Jerusalemissa 40 vuotta. Hänen äitinsä oli Sibja, kotoisin Beersebasta.+ 2 Joas teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, koko sen ajan, jonka pappi Jehojada opetti häntä. 3 Uhripaikkoja+ ei kuitenkaan hävitetty, vaan edelleen kansa uhrasi ja suitsutti niillä uhrisavua.

4 Joas sanoi papeille: ”Ottakaa kaikki Jehovan temppeliin pyhiksi uhrilahjoiksi tuotava raha+ – raha, joka jokaiselta vaaditaan,+ raha, joka annetaan ihmisestä* määrätyksi hinnaksi, ja kaikki raha, jonka kukin haluaa sydämestään tuoda Jehovan temppeliin.+ 5 Papit ottavat henkilökohtaisesti vastaan rahan sen tuojilta* ja käyttävät sen temppelin korjaamiseen, missä vain on vaurioita.”*+

6 Kuningas Joasin 23. vuoteen mennessä papit eivät olleet vielä korjanneet temppelin vaurioita.+ 7 Siksi kuningas Joas kutsui pappi Jehojadan+ ja muut papit ja sanoi heille: ”Miksi ette korjaa temppelin vaurioita? Älkää enää ottako rahaa vastaan sen tuojilta, ellei sitä käytetä temppelin korjaamiseen.”+ 8 Silloin papit suostuivat siihen, etteivät enää ottaisi rahaa kansalta eivätkä vastaisi temppelin korjaamisesta.

9 Pappi Jehojada otti sitten arkun,+ porasi sen kanteen reiän ja pani sen alttarin viereen oikealle Jehovan temppelin sisäänkäynnistä katsottuna. Ovenvartijoina palvelevat papit laittoivat siihen kaiken rahan, joka tuotiin Jehovan temppeliin.+ 10 Aina kun he näkivät, että arkussa oli paljon rahaa, kuninkaan sihteeri ja ylimmäinen pappi tulivat keräämään* ja laskemaan Jehovan temppeliin tuodun rahan.+ 11 Laskemisen jälkeen raha annettiin niille, jotka oli nimitetty valvomaan Jehovan temppelissä tehtävää työtä. Nämä vuorostaan maksoivat siitä puutyöntekijöille ja Jehovan temppelissä työskenteleville rakennusmiehille+ 12 sekä muurareille ja kivenhakkaajille. Lisäksi he ostivat puutavaraa ja hakattuja kiviä Jehovan temppelin vaurioiden korjaamiseen ja käyttivät rahaa kaikkiin muihin kuluihin, joita temppelin korjauksesta koitui.

13 Jehovan temppeliin tuotua rahaa ei kuitenkaan käytetty hopeavatien, sammuttimien,* maljojen, trumpettien+ eikä minkäänlaisten kulta- tai hopeaesineiden valmistamiseen Jehovan temppeliä varten.+ 14 Rahaa annettiin vain työntekijöille, ja he käyttivät sen Jehovan temppelin korjaamiseen. 15 Miehiä, joille luovutettiin rahaa työntekijöille annettavaksi, ei vaadittu tekemään tilitystä, sillä he olivat luotettavia.+ 16 Syyllisyys-+ ja syntiuhreihin tarkoitettua rahaa ei kuitenkaan tuotu Jehovan temppeliin, vaan se kuului papeille.+

17 Siihen aikaan Syyrian kuningas Hasael+ lähti taistelemaan Gatia+ vastaan ja valloitti sen, minkä jälkeen hän päätti hyökätä Jerusalemiin.*+ 18 Silloin Juudan kuningas Joas otti kaikki pyhät uhrilahjat, jotka hänen esi-isänsä Josafat, Joram ja Ahasja, Juudan kuninkaat, olivat pyhittäneet, sekä omat pyhät uhrilahjansa ja kaiken kullan, joka oli Jehovan temppelin ja kuninkaan palatsin aarrevarastoissa, ja lähetti ne Syyrian kuninkaalle Hasaelille.+ Niin tämä vetäytyi pois Jerusalemin luota.

19 Muista Joasin vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 20 Joasin palvelijat liittyivät kuitenkin häntä vastaan tehtyyn salaliittoon+ ja löivät hänet kuoliaaksi Vallin+ talossa* alas Sillaan vievän tien varrella. 21 Hänet löivät kuoliaaksi hänen palvelijansa Simeatin poika Josakar ja Somerin poika Jehosabad.+ Hänet haudattiin esi-isiensä viereen Daavidin kaupunkiin, ja hänen pojastaan Amasjasta tuli kuningas hänen tilalleen.+

13 Juudan kuninkaan Joasin,+ Ahasjan+ pojan, 23. vuonna Jeehun pojasta Jehoahasista+ tuli Israelin kuningas Samariassa, ja hän hallitsi 17 vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja syyllistyi jatkuvasti samoihin synteihin, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ Hän ei luopunut niistä. 3 Siksi Jehova vihastui+ Israeliin,+ ja hän antoi heidät koko tuoksi ajaksi Syyrian kuninkaan Hasaelin+ ja Hasaelin pojan Ben-Hadadin+ käsiin.

4 Aikanaan Jehoahas etsi Jehovan suosiota, ja Jehova kuunteli häntä, koska oli nähnyt, miten Syyrian kuningas oli sortanut Israelia.+ 5 Niin Jehova antoi Israelille pelastajan+ vapauttamaan heidät Syyrian otteesta, ja israelilaiset pystyivät asumaan kodeissaan kuten ennenkin.* 6 (He eivät kuitenkaan luopuneet Jerobeamin suvun synneistä, joita hän oli saanut Israelin tekemään.+ He tekivät niitä jatkuvasti,* ja pyhä paalu*+ jäi pystyyn Samariaan.) 7 Jehoahasille jäi armeijaan vain 50 ratsumiestä, 10 vaunut ja 10 000 jalkamiestä, koska Syyrian kuningas oli tuhonnut muut+ ja tallannut heitä niin kuin tomua tallataan puintiaikana.+

8 Muista Jehoahasin vaiheista, kaikista hänen teoistaan ja hänen mahtavuudestaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 9 Lopulta Jehoahas meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan.+ Hänen pojastaan Joasista tuli kuningas hänen tilalleen.

10 Juudan kuninkaan Joasin 37. vuonna Jehoahasin pojasta Joasista+ tuli Israelin kuningas Samariassa, ja hän hallitsi 16 vuotta. 11 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, eikä luopunut mistään synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ Hän teki niitä jatkuvasti.*

12 Muista Joasin vaiheista – kaikista hänen teoistaan, hänen mahtavuudestaan ja hänen taistelustaan Juudan kuningasta Amasjaa vastaan+ – on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 13 Lopulta Joas meni lepoon esi-isiensä luo, ja Jerobeam*+ istui hänen valtaistuimelleen. Joas haudattiin Samariaan Israelin kuninkaiden viereen.+

14 Kun Elisa+ oli sairastunut tautiin, johon hän myöhemmin kuoli, Israelin kuningas Joas tuli alas hänen luokseen, kumartui hänen ylleen ja itki: ”Isäni, isäni! Israelin vaunut ja hänen ratsumiehensä!”+ 15 Elisa sanoi hänelle: ”Ota jousi ja nuolia.” Niin hän otti jousen ja nuolia. 16 Sitten Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: ”Aseta kätesi jouselle.” Niin kuningas asetti kätensä sille, minkä jälkeen Elisa laittoi kätensä hänen käsiensä päälle. 17 Sitten Elisa sanoi: ”Avaa idänpuoleinen ikkuna.” Hänen avattuaan sen Elisa sanoi: ”Ammu!” Hän ampui, jolloin Elisa sanoi: ”Jehovan voitonnuoli,* nuoli, joka tuo voiton Syyriasta!* Sinä lyöt* Syyrian Afekissa+ perusteellisesti.”

18 Hän jatkoi: ”Ota nuolet.” Israelin kuningas otti ne, minkä jälkeen Elisa sanoi: ”Lyö maata.” Niin hän löi maata kolme kertaa ja lopetti. 19 Silloin tosi Jumalan mies suuttui häneen ja sanoi: ”Sinun olisi pitänyt lyödä maata viisi tai kuusi kertaa! Siinä tapauksessa olisit lyönyt Syyrian perusteellisesti, mutta nyt lyöt Syyrian vain kolme kertaa.”+

20 Sen jälkeen Elisa kuoli ja hänet haudattiin. Vuoden alussa* moabilaisilla rosvojoukoilla+ oli tapana tulla maahan. 21 Kun erästä miestä oltiin hautaamassa, hautaajat näkivät rosvojoukon, joten he viskasivat ruumiin Elisan hautaan ja juoksivat pois. Kun ruumis kosketti Elisan luita, mies heräsi eloon+ ja nousi jaloilleen.

22 Syyrian kuningas Hasael+ sorti Israelia+ niin kauan kuin Jehoahas hallitsi. 23 Jehova osoitti israelilaisille kuitenkin hyvyyttä ja armoa+ ja huolehti heistä sen liiton vuoksi, jonka hän oli tehnyt Abrahamin,+ Iisakin+ ja Jaakobin+ kanssa. Hän ei halunnut hävittää heitä, eikä hän ole tähän päivään mennessä heittänyt heitä pois luotaan. 24 Kun Syyrian kuningas Hasael kuoli, hänen pojastaan Ben-Hadadista tuli kuningas hänen tilalleen. 25 Jehoahasin poika Joas otti Hasaelin pojalta Ben-Hadadilta takaisin ne kaupungit, jotka Hasael oli sodassa ottanut hänen isältään Jehoahasilta. Joas löi* hänet kolme kertaa+ ja sai Israelin kaupungit takaisin.

14 Israelin kuninkaan Joasin,+ Jehoahasin pojan, toisena vuonna Juudan kuninkaan Joasin pojasta Amasjasta tuli kuningas. 2 Hän oli 25-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 29 vuotta. Hänen äitinsä oli Jehoaddin, kotoisin Jerusalemista.+ 3 Amasja teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, mutta ei niin kuin esi-isänsä Daavid.+ Hän teki kaiken niin kuin isänsä Joas.+ 4 Uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty,+ vaan edelleen kansa uhrasi ja suitsutti niillä uhrisavua.+ 5 Heti kun valtakunta oli lujasti hänen hallinnassaan, hän löi kuoliaaksi palvelijansa, jotka olivat tappaneet hänen isänsä, kuninkaan.+ 6 Hän ei kuitenkaan surmannut noiden murhaajien poikia vaan noudatti Mooseksen lain kirjaan kirjoitettua Jehovan käskyä: ”Isiä ei tule surmata poikiensa vuoksi eikä poikia isiensä vuoksi, vaan jokainen tulee surmata oman syntinsä vuoksi.”+ 7 Hän löi edomilaiset+ Suolalaaksossa,+ 10 000 miestä, ja valloitti sodassa Selan.+ Hän antoi kaupungille nimeksi Jokteel, joka on sen nimi nykyäänkin.

8 Sitten Amasja lähetti viestinviejiä Israelin kuninkaan Joasin, Jeehun pojan Jehoahasin pojan, luo sanomaan: ”Tule, taistellaan toisiamme vastaan.”*+ 9 Israelin kuningas Joas lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle viestin: ”Libanonilla kasvava piikkinen rikkakasvi lähetti Libanonin setrille sanoman: ’Anna tyttäresi pojalleni vaimoksi.’ Mutta Libanonin villieläin kulki ohi ja tallasi piikkisen rikkakasvin maahan. 10 Olet lyönyt Edomin,+ ja sydämesi on siksi tullut ylimieliseksi. Nauti kunniastasi, mutta pysy omassa palatsissasi. Miksi etsisit onnettomuutta ja syöksisit itsesi ja samalla Juudan tuhoon?” 11 Amasja ei kuitenkaan kuunnellut.+

Niin Israelin kuningas Joas lähti, ja hän ja Juudan kuningas Amasja taistelivat toisiaan vastaan Bet-Semesissä,+ joka kuuluu Juudaan.+ 12 Juuda hävisi Israelille, jolloin kaikki pakenivat kotiinsa.* 13 Israelin kuningas Joas otti Bet-Semesissä vangiksi Juudan kuninkaan Amasjan, Ahasjan pojan Joasin pojan. Sitten he tulivat Jerusalemiin, ja hän mursi Jerusalemin muuria Efraiminportilta+ Kulmaportille+ saakka, 400 kyynärää.* 14 Hän otti kaiken kullan ja hopean ja kaikki esineet, jotka löytyivät Jehovan temppelistä ja kuninkaan palatsin aarrekammioista, sekä panttivankeja ja palasi sitten Samariaan.

15 Muista Joasin vaiheista – hänen teoistaan, mahtavuudestaan ja taistelustaan Juudan kuningasta Amasjaa vastaan – on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 16 Lopulta Joas meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan+ Israelin kuninkaiden viereen. Hänen pojastaan Jerobeamista*+ tuli kuningas hänen tilalleen.

17 Juudan kuningas Amasja,+ Joasin poika, eli 15 vuotta Israelin kuninkaan Joasin,+ Jehoahasin pojan, kuoleman jälkeen.+ 18 Muista Amasjan vaiheista on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 19 Myöhemmin häntä vastaan solmittiin Jerusalemissa salaliitto.+ Hän pakeni Lakisiin, mutta sinne lähetettiin miehiä hänen peräänsä, ja he surmasivat hänet siellä. 20 Niin hänet tuotiin takaisin hevosilla ja haudattiin Jerusalemiin esi-isiensä viereen Daavidin kaupunkiin.+ 21 Sitten koko Juudan kansa otti 16-vuotiaan+ Asarjan*+ ja teki hänestä kuninkaan hänen isänsä Amasjan tilalle.+ 22 Hän rakensi uudelleen Elatin+ ja palautti sen Juudalle kuninkaan* mentyä lepoon esi-isiensä luo.+

23 Juudan kuninkaan Amasjan, Joasin pojan, 15. vuonna Israelin kuninkaan Joasin pojasta Jerobeamista+ tuli kuningas Samariassa, ja hän hallitsi 41 vuotta. 24 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Hän ei luopunut mistään synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ 25 Hän palautti ennalleen Israelin rajan Lebo-Hamatista*+ aina Arabanmereen*+ saakka, niin kuin Israelin Jumala Jehova oli puhunut palvelijansa Joonan,+ Amittain pojan, Gat-Heferistä+ olevan profeetan, välityksellä. 26 Jehova oli nähnyt Israelin hyvin ahdistavan tilanteen.+ Jäljellä ei ollut ketään – ei edes avutonta tai heikkoa – joka olisi auttanut Israelia. 27 Jehova oli kuitenkin luvannut olla pyyhkimättä pois Israelin nimeä taivaan alta.+ Siksi hän pelasti heidät Joasin pojan Jerobeamin välityksellä.+

28 Muista Jerobeamin vaiheista – kaikista hänen teoistaan ja hänen mahtavuudestaan sekä siitä, miten hän taisteli ja miten hän palautti Damaskoksen+ ja Hamatin+ Juudalle Israelissa – on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 29 Lopulta Jerobeam meni lepoon esi-isiensä, Israelin kuninkaiden, luo. Hänen pojastaan Sakarjasta+ tuli kuningas hänen tilalleen.

15 Israelin kuninkaan Jerobeamin* 27. vuonna Juudan kuninkaan Amasjan+ pojasta Asarjasta*+ tuli kuningas.+ 2 Hän oli 16-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 52 vuotta. Hänen äitinsä oli Jekolja, kotoisin Jerusalemista. 3 Asarja teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.+ 4 Uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty,+ vaan edelleen kansa uhrasi ja suitsutti niillä uhrisavua.+ 5 Jehova löi kuningasta aiheuttamalla hänelle spitaalin,+ ja hän sairasti sitä kuolinpäiväänsä asti. Hän asui erillisessä talossa,+ ja kuninkaan poika Jotam+ vastasi palatsista ja tuomitsi maan kansaa.+ 6 Muista Asarjan+ vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 7 Lopulta Asarja meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin heidän viereensä Daavidin kaupunkiin. Hänen pojastaan Jotamista tuli kuningas hänen tilalleen.

8 Juudan kuninkaan Asarjan+ 38. vuonna Jerobeamin pojasta Sakarjasta+ tuli Israelin kuningas Samariassa, ja hän hallitsi kuusi kuukautta. 9 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä olivat tehneet. Hän ei luopunut synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ 10 Sitten Jabesin poika Sallum teki salaliiton häntä vastaan ja löi hänet kuoliaaksi+ Jibleamissa.+ Sen jälkeen Sallumista tuli kuningas hänen tilalleen. 11 Muista Sakarjan vaiheista on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 12 Näin toteutui se, mitä Jehova oli sanonut Jeehulle: ”Poikiasi istuu Israelin valtaistuimella neljän sukupolven ajan.”+ Juuri niin tapahtui.

13 Jabesin pojasta Sallumista tuli kuningas Juudan kuninkaan Ussian+ 39. vuonna, ja hän hallitsi Samariassa yhden kuukauden. 14 Sitten Gadin poika Menahem tuli Tirsasta+ ylös Samariaan ja löi siellä kuoliaaksi Jabesin pojan Sallumin.+ Sen jälkeen hänestä tuli kuningas hänen tilalleen. 15 Muista Sallumin vaiheista ja hänen salaliitostaan on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 16 Noihin aikoihin Menahem tuli Tirsasta ja löi Tifsahin sekä kaikki siellä ja sen alueella olevat, koska se ei avannut hänelle porttejaan. Hän löi sen ja viilsi auki sen raskaana olevat naiset.

17 Juudan kuninkaan Asarjan 39. vuonna Gadin pojasta Menahemista tuli Israelin kuningas, ja hän hallitsi Samariassa kymmenen vuotta. 18 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Koko elinaikanaan hän ei luopunut mistään synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ 19 Assyrian kuningas Pul+ tuli maahan, ja Menahem antoi Pulille 1 000 talenttia* hopeaa, jotta saisi hänen tukensa ja voisi vahvistaa otettaan valtakunnasta.+ 20 Niin Menahem keräsi Israelista hopean vaatimalla jokaiselta huomattavalta, rikkaalta mieheltä+ 50 sekeliä* hopeaa ja antoi sen Assyrian kuninkaalle. Sitten Assyrian kuningas kääntyi takaisin eikä jäänyt maahan. 21 Muista Menahemin+ vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. 22 Lopulta Menahem meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänen pojastaan Pekahjasta tuli kuningas hänen tilalleen.

23 Juudan kuninkaan Asarjan 50. vuonna Menahemin pojasta Pekahjasta tuli Israelin kuningas Samariassa, ja hän hallitsi kaksi vuotta. 24 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Hän ei luopunut synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ 25 Sitten hänen adjutanttinsa Pekah,+ Remaljan poika, teki salaliiton häntä vastaan ja löi hänet sekä Argobin ja Arjen* kuoliaaksi Samariassa kuninkaan palatsin linnoitustornissa. Hänellä oli mukanaan 50 miestä Gileadista. Sen jälkeen Pekahista tuli kuningas hänen tilalleen. 26 Muista Pekahjan vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin.

27 Juudan kuninkaan Asarjan 52. vuonna Remaljan pojasta Pekahista+ tuli Israelin kuningas Samariassa, ja hän hallitsi 20 vuotta. 28 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, eikä luopunut synneistä, joita Nebatin poika Jerobeam oli saanut Israelin tekemään.+ 29 Israelin kuninkaan Pekahin päivinä Assyrian kuningas Tiglat-Pileser+ tunkeutui maahan ja valloitti Ijonin, Abel-Bet-Maakan,+ Janoahin, Kedesin,+ Hasorin, Gileadin+ ja Galilean, koko Naftalin maan,+ ja vei asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan.+ 30 Lopulta Elan poika Hosea+ solmi salaliiton Remaljan poikaa Pekahia vastaan ja löi hänet kuoliaaksi. Hänestä tuli kuningas hänen tilalleen Ussian pojan Jotamin+ 20. vuonna. 31 Muista Pekahin vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin.

32 Israelin kuninkaan Pekahin, Remaljan pojan, toisena vuonna Juudan kuninkaan Ussian+ pojasta Jotamista+ tuli kuningas. 33 Hän oli 25-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 16 vuotta. Hänen äitinsä oli Sadokin tytär Jerusa.+ 34 Jotam teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt.+ 35 Uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty, vaan edelleen kansa uhrasi ja suitsutti niillä uhrisavua.+ Juuri hän rakensi Jehovan temppelin yläportin.+ 36 Muista Jotamin vaiheista, siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 37 Noina päivinä Jehova sai Syyrian kuninkaan Resinin ja Remaljan pojan Pekahin aloittamaan hyökkäykset Juudaan.+ 38 Lopulta Jotam meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin esi-isänsä Daavidin kaupunkiin heidän viereensä. Hänen pojastaan Ahasista tuli kuningas hänen tilalleen.

16 Remaljan pojan Pekahin 17. vuonna Juudan kuninkaan Jotamin pojasta Ahasista+ tuli kuningas. 2 Ahas oli 20-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 16 vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä oli oikein hänen Jumalansa Jehovan silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.+ 3 Hän toimi samalla tavalla kuin Israelin kuninkaat,+ ja hän poltti jopa oman poikansa tulessa*+ niiden kansojen inhottavien tapojen mukaisesti,+ jotka Jehova oli ajanut pois israelilaisten edestä. 4 Hän myös edelleen uhrasi ja suitsutti uhrisavua uhripaikoilla,+ kukkuloilla ja jokaisen rehevän puun alla.+

5 Siihen aikaan Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah, Remaljan poika, tulivat sotimaan Jerusalemia vastaan.+ He saartoivat Ahasin mutta eivät kyenneet valloittamaan kaupunkia. 6 Syyrian kuningas Resin palautti tuolloin Elatin+ Edomille, minkä jälkeen hän ajoi juutalaiset* pois Elatista. Edomilaiset tulivat Elatiin, ja se on ollut heidän hallussaan tähän päivään saakka. 7 Niin Ahas lähetti viestinviejiä Assyrian kuninkaan Tiglat-Pileserin+ luo sanomaan: ”Minä olen palvelijasi ja poikasi. Tule ja pelasta minut Syyrian kuninkaan ja Israelin kuninkaan käsistä, koska he hyökkäävät minua vastaan.” 8 Ahas otti sitten hopean ja kullan, joka löytyi Jehovan temppelistä ja kuninkaan palatsin aarrekammioista, ja lähetti Assyrian kuninkaalle lahjuksen.+ 9 Assyrian kuningas suostui hänen pyyntöönsä. Hän meni ylös Damaskokseen, valloitti sen ja vei sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Kiriin,+ ja Resinin hän surmasi.+

10 Sitten kuningas Ahas meni tapaamaan Assyrian kuningasta Tiglat-Pileseriä Damaskokseen. Kun kuningas Ahas näki siellä olevan alttarin, hän lähetti pappi Urialle alttarin piirustukset, joissa näkyi sen malli ja valmistustapa.+ 11 Pappi Uria+ rakensi alttarin+ aivan niiden ohjeiden mukaan, jotka kuningas Ahas oli lähettänyt Damaskoksesta. Pappi Uria sai sen valmiiksi ennen kuin kuningas Ahas palasi Damaskoksesta. 12 Kun kuningas palasi Damaskoksesta ja näki alttarin, hän meni sen luo ja uhrasi sillä.+ 13 Tuolla alttarilla hän pani jatkuvasti poltto- ja viljauhrinsa savuamaan. Hän myös vuodatti sille juomauhrinsa ja pirskotti sille yhteysuhriensa veren. 14 Sitten hän siirsi Jehovan edessä olevan kuparialttarin+ paikaltaan temppelin edustalta, oman alttarinsa ja Jehovan temppelin välistä, ja laittoi sen oman alttarinsa pohjoissivulle. 15 Kuningas Ahas käski pappi Uriaa:+ ”Pane aamun polttouhri savuamaan suurelle alttarille,+ samoin illan viljauhri,+ kuninkaan poltto- ja viljauhri sekä koko kansan poltto-, vilja- ja juomauhrit. Sinun pitää myös pirskottaa sille kaikki polttouhrien ja muiden uhrien veri. Päätän myöhemmin, mitä teen kuparialttarille.” 16 Pappi Uria teki kaiken, mitä kuningas Ahas oli käskenyt.+

17 Lisäksi kuningas Ahas leikkasi palasiksi vaunujen sivupaneelit+ ja poisti niiden altaat.+ Hän otti meren alas sitä kannattelevien kuparisonnien päältä+ ja laski sen kiveykselle.+ 18 Hän myös poisti Jehovan temppelistä sinne sapattia varten tehdyn katetun rakennelman ja kuninkaan ulomman sisäänkäynnin. Hän teki näin Assyrian kuninkaan vuoksi.

19 Muista Ahasin vaiheista, siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin.+ 20 Lopulta Ahas meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin heidän viereensä Daavidin kaupunkiin. Hänen pojastaan Hiskiasta*+ tuli kuningas hänen tilalleen.

17 Juudan kuninkaan Ahasin 12. vuonna Elan pojasta Hoseasta+ tuli Israelin kuningas Samariassa, ja hän hallitsi yhdeksän vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin häntä edeltäneet Israelin kuninkaat. 3 Assyrian kuningas Salmanassar hyökkäsi Hoseaa vastaan,+ ja tämä alkoi palvella häntä ja maksaa hänelle veroa.+ 4 Assyrian kuningas sai kuitenkin tietää, että Hosea oli mukana salaliitossa, sillä Hosea oli lähettänyt viestinviejiä Egyptin kuninkaan Son luo+ eikä tuonut veroa Assyrian kuninkaalle niin kuin aiempina vuosina. Siksi Assyrian kuningas vangitsi hänet ja piti häntä sidottuna vankilassa.

5 Assyrian kuningas hyökkäsi koko maahan, ja hän tuli Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta. 6 Hosean yhdeksäntenä vuonna Assyrian kuningas valloitti Samarian.+ Sitten hän vei Israelin kansan pakkosiirtolaisuuteen+ Assyriaan ja sijoitti heidät asumaan Halahiin ja Haboriin Gosanjoen varrelle+ sekä meedialaisten kaupunkeihin.+

7 Näin tapahtui, koska Israelin kansa oli tehnyt syntiä Jumalaansa Jehovaa vastaan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta faraon, Egyptin kuninkaan, alaisuudesta.+ He palvoivat* muita jumalia+ 8 ja noudattivat niiden kansojen tapoja, jotka Jehova oli ajanut pois israelilaisten edestä, samoin kuin Israelin kuninkaiden vakiinnuttamia tapoja.

9 Israelilaiset tekivät sitä, mikä ei ollut oikein heidän Jumalansa Jehovan mukaan. He rakensivat jatkuvasti uhripaikkoja kaikkiin kaupunkeihinsa,+ vartiotornista linnoitettuun kaupunkiin.* 10 He pystyttivät itselleen pyhiä patsaita ja pyhiä paaluja*+ jokaiselle korkealle kukkulalle ja jokaisen rehevän puun alle.+ 11 Kaikilla uhripaikoilla he suitsuttivat uhrisavua aivan niin kuin ne kansat, jotka Jehova oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen heidän edestään.+ He tekivät jatkuvasti pahaa ja loukkasivat Jehovaa.

12 He palvelivat edelleen iljettäviä epäjumalia,*+ vaikka Jehova oli sanonut heille: ”Ette saa tehdä tällaista!”+ 13 Jehova varoitti jatkuvasti Israelia ja Juudaa kaikkien profeettojensa ja jokaisen näkyjennäkijän välityksellä+ sanoen: ”Kääntykää takaisin pahoilta teiltänne!+ Totelkaa käskyjäni ja säädöksiäni, koko sitä lakia, jonka annoin esi-isillenne noudatettavaksi ja välitin teille palvelijoideni, profeettojen, kautta.” 14 He eivät kuitenkaan kuunnelleet vaan pysyivät yhtä itsepäisinä kuin esi-isänsä,* jotka eivät olleet uskoneet Jumalaansa Jehovaan.+ 15 He hylkäsivät hänen säännöksensä, liittonsa,+ jonka hän oli tehnyt heidän esi-isiensä kanssa, ja muistutuksensa, jotka hän oli antanut heille varoitukseksi.+ He palvelivat edelleen arvottomia epäjumalia,+ ja heistä itsestään tuli arvottomia,+ kun he jäljittelivät kaikkia ympärillään olevia kansoja, joita Jehova oli kieltänyt heitä jäljittelemästä.+

16 He hylkäsivät kaikki Jumalansa Jehovan käskyt, tekivät kaksi metallista* vasikkapatsasta+ ja pyhän paalun,+ kumarsivat koko taivaan armeijaa*+ ja palvelivat Baalia.+ 17 Lisäksi he polttivat poikiaan ja tyttäriään tulessa,*+ harjoittivat ennustelua,+ tarkkailivat enteitä ja antautuivat* tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, niin että he loukkasivat häntä.

18 Siksi Jehova vihastui kovasti Israeliin ja poisti heidät edestään.+ Hän ei jättänyt jäljelle muuta kuin Juudan heimon.

19 Juudakaan ei totellut Jumalansa Jehovan käskyjä+ vaan noudatti samoja tapoja kuin Israel.+ 20 Jehova hylkäsi kaikki Israelin jälkeläiset, nöyryytti heitä ja antoi heidät ryöstäjien käsiin, kunnes hän lopulta heitti heidät pois edestään. 21 Hän repäisi Israelin pois Daavidin suvulta, ja he tekivät Nebatin pojasta Jerobeamista kuninkaan.+ Jerobeam sai kuitenkin Israelin olemaan tottelematon Jehovalle ja syyllistymään suureen syntiin. 22 Israelin kansa teki kaikkia samoja syntejä kuin Jerobeam.+ Se ei luopunut niistä, 23 ja viimein Jehova poisti Israelin edestään, niin kuin hän oli julistanut kaikkien palvelijoidensa, profeettojen, välityksellä.+ Israel vietiin pois omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan,+ jossa se on vielä nykyäänkin.

24 Assyrian kuningas toi sitten väkeä Babylonista,* Kutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista+ ja sijoitti heidät Samarian kaupunkeihin israelilaisten tilalle. He ottivat haltuunsa Samarian ja asuivat sen kaupungeissa. 25 Alkaessaan asua siellä he eivät pelänneet* Jehovaa. Siksi Jehova lähetti heidän keskuuteensa leijonia,+ jotka tappoivat heitä. 26 Siitä ilmoitettiin Assyrian kuninkaalle: ”Kansat, jotka olet vienyt pakkosiirtolaisuuteen ja sijoittanut Samarian kaupunkeihin, eivät tiedä, miten* sen maan Jumalaa palvellaan. Hän lähettää heidän keskuuteensa leijonia, jotka tappavat heitä, koska kukaan heistä ei tiedä, miten sen maan Jumalaa palvellaan.”

27 Silloin Assyrian kuningas käski: ”Antakaa jonkun niistä papeista, jotka vietiin sieltä pakkosiirtolaisuuteen, palata sinne asumaan ja opettamaan heille, miten sen maan Jumalaa palvellaan.” 28 Niinpä yksi niistä papeista, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen Samariasta, palasi asumaan Beteliin,+ ja hän alkoi opettaa heille, miten heidän tulisi pelätä* Jehovaa.+

29 Kukin kansa teki kuitenkin itselleen omat jumalansa, jotka laitettiin uhripaikoille samarialaisten rakentamiin pyhäkköihin. Kukin kansa teki näin kaupungeissa, joissa he asuivat. 30 Babylonin miehet tekivät Sukkot-Benotin, Kutin miehet tekivät Nergalin, Hamatin miehet+ tekivät Asiman, 31 ja avvalaiset tekivät Nibhasin ja Tartakin. Sefarvilaiset polttivat poikiaan tulessa Sefarvaimin jumalille Adrammelekille ja Anammelekille.+ 32 Vaikka he pelkäsivät Jehovaa, he nimittivät tavalliseen kansaan kuuluvia uhripaikkojen papeiksi, jotka huolehtivat palvontamenoista heidän puolestaan uhripaikoilla olevissa pyhäköissä.+ 33 He siis pelkäsivät Jehovaa mutta palvoivat omia jumaliaan samalla tavalla kuin ne kansat,* joiden keskuudesta heidät oli karkotettu.+

34 Tähän päivään asti he ovat harjoittaneet entisiä uskontojaan.* Kukaan heistä ei palvo* Jehovaa eikä noudata hänen säädöksiään ja tuomioitaan eikä niitä lakeja ja käskyjä, jotka Jehova antoi Jaakobin pojille, hänen, jonka nimen hän muutti Israeliksi.+ 35 Tehdessään näiden kanssa liiton+ Jehova käski: ”Ette saa pelätä muita jumalia, kumartaa niitä, palvella niitä ettekä uhrata niille.+ 36 Teidän tulee pelätä Jehovaa,+ joka toi teidät pois Egyptin maasta suurella voimalla ja ojennetulla käsivarrella.+ Häntä teidän tulee kumartaa, ja hänelle teidän tulee uhrata. 37 Teidän tulee aina noudattaa tarkoin niitä säännöksiä, tuomioita, lakeja ja käskyjä, jotka hän kirjoitti teitä varten,+ ettekä saa pelätä muita jumalia. 38 Ette saa unohtaa liittoa, jonka tein teidän kanssanne,+ ettekä saa pelätä muita jumalia. 39 Teidän tulee pelätä Jumalaanne Jehovaa, sillä juuri hän vapauttaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä.”

40 Nämä kansat eivät kuitenkaan totelleet vaan harjoittivat entisiä uskontojaan.*+ 41 He siis alkoivat pelätä Jehovaa,+ mutta he palvelivat myös veistettyjä jumalankuviaan. Sekä heidän poikansa että pojanpoikansa ovat toimineet niin kuin esi-isänsä aina tähän päivään asti.

18 Israelin kuninkaan Hosean,+ Elan pojan, kolmantena vuonna Juudan kuninkaan Ahasin+ pojasta Hiskiasta+ tuli kuningas. 2 Hän oli 25-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 29 vuotta. Hänen äitinsä oli Sakarjan tytär Abi.*+ 3 Hiskia teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä,+ aivan niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.+ 4 Juuri hän hävitti uhripaikat,+ hajotti pyhät patsaat ja hakkasi maahan pyhän paalun.*+ Hän myös murskasi Mooseksen tekemän kuparikäärmeen,+ sillä aina niihin aikoihin asti Israelin kansa oli suitsuttanut sille uhrisavua, ja sitä oli kutsuttu kuparikäärmejumalaksi.* 5 Hän luotti Israelin Jumalaan Jehovaan,+ eikä kukaan Juudan kuninkaista ollut hänen kaltaisensa, ei hänen jälkeensä eikä ennen häntä. 6 Hän pysyi kiinni Jehovassa+ eikä hylännyt häntä vaan noudatti käskyjä, jotka Jehova oli antanut Moosekselle. 7 Jehova oli hänen kanssaan. Menipä hän minne tahansa, hän toimi viisaasti. Hän kapinoi Assyrian kuningasta vastaan ja kieltäytyi palvelemasta tätä.+ 8 Lisäksi hän kukisti filistealaiset+ aina Gazaa ja sen alueita myöten, vartiotornista linnoitettuun kaupunkiin.*

9 Kuningas Hiskian neljäntenä vuonna eli Israelin kuninkaan Hosean,+ Elan pojan, seitsemäntenä vuonna Assyrian kuningas Salmanassar hyökkäsi Samariaa vastaan ja alkoi piirittää sitä.+ 10 Kolmen vuoden kuluttua se valloitettiin;+ Hiskian kuudentena vuonna eli Israelin kuninkaan Hosean yhdeksäntenä vuonna Samaria valloitettiin. 11 Sitten Assyrian kuningas vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen+ Assyriaan ja sijoitti heidät Halahiin ja Haboriin Gosanjoen varrelle sekä meedialaisten kaupunkeihin.+ 12 Näin tapahtui siksi, että he eivät olleet kuunnelleet Jumalaansa Jehovaa vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaikki käskyt, jotka Jehovan palvelija Mooses oli antanut.+ He eivät olleet kuunnelleet eivätkä totelleet.

13 Kuningas Hiskian 14. vuonna Assyrian+ kuningas Sanherib hyökkäsi kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti niitä.+ 14 Siksi Juudan kuningas Hiskia lähetti Assyrian kuninkaalle Lakisiin viestin: ”Minä olen tehnyt väärin. Vetäydy pois kimpustani, niin annan sinulle, mitä tahansa vaadit minulta.” Niin Assyrian kuningas vaati Juudan kuningasta Hiskiaa maksamaan 300 talenttia* hopeaa ja 30 talenttia kultaa. 15 Silloin Hiskia antoi kaiken hopean, joka löytyi Jehovan temppelistä ja kuninkaan palatsin aarrekammioista.+ 16 Siihen aikaan Juudan kuningas Hiskia irrotti* Jehovan temppelin ovet+ ja ovenpielet, jotka Hiskia oli itse päällystänyt,*+ ja hän antoi ne* Assyrian kuninkaalle.

17 Assyrian kuningas lähetti sitten tartanin,* rabsarisin* ja rabsaken* Lakisista+ kuningas Hiskian luo Jerusalemiin mukanaan suuri armeija.+ He menivät ylös Jerusalemiin ja asettuivat yläaltaan kanavan luo pesijänpellon valtatien varrelle.+ 18 Kun he kutsuivat kuningasta, heidän luokseen tulivat Hilkian poika Eljakim,+ joka vastasi taloudesta,* sihteeri Sebna+ ja Asafin poika Joah, joka oli hovikirjuri.

19 Rabsake sanoi heille: ”Sanokaa Hiskialle: ’Näin sanoo suurkuningas, Assyrian kuningas: ”Mihin luottamuksesi perustuu?+ 20 Sinä sanot, että sinulla on sotasuunnitelma ja voimaa sodankäyntiin, mutta se on tyhjää puhetta. Keneen sinä oikein luotat, kun uskallat kapinoida minua vastaan?+ 21 Sinähän luotat Egyptin,+ tuon muserretun ruo’on, tukeen. Jos joku nojaisi siihen, se tunkeutuisi hänen kämmeneensä ja lävistäisi sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka luottavat häneen. 22 Te ehkä sanotte minulle: ’Me luotamme Jumalaamme Jehovaan’,+ mutta eikö Hiskia ole hävittänyt juuri hänen uhripaikkansa ja alttarinsa,+ samalla kun hän sanoo Juudalle ja Jerusalemille: ’Teidän tulee kumartua tämän alttarin edessä Jerusalemissa’?”’+ 23 Lyö nyt vetoa herrani, Assyrian kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle 2 000 hevosta, jos pystyt hankkimaan niille ratsastajat.+ 24 Miten siis voisit ajaa pois edes yhden käskynhaltijan, joka on vähäisin herrani palvelijoista, kun joudut luottamaan Egyptiin saadaksesi vaunuja ja ratsumiehiä? 25 Olenko muka ilman Jehovan valtuutusta hyökännyt tätä paikkaa vastaan tuhotakseni sen? Jehova itse sanoi minulle: ’Hyökkää tähän maahan ja tuhoa se.’”

26 Tähän Hilkian poika Eljakim, Sebna+ ja Joah sanoivat rabsakelle:+ ”Puhu palvelijoillesi aramean* kielellä,+ koska me ymmärrämme sitä. Älä puhu meille juutalaisten kielellä muurilla olevan kansan kuullen.”+ 27 Mutta rabsake sanoi heille: ”Lähettikö herrani minut puhumaan vain sinun herrallesi ja sinulle? Eikö hän lähettänyt minut puhumaan myös noille muurilla istuville miehille, jotka tulevat syömään omaa ulostettaan ja juomaan omaa virtsaansa teidän kanssanne?”

28 Rabsake seisoi ja huusi kovalla äänellä juutalaisten kielellä: ”Kuulkaa suurkuninkaan, Assyrian kuninkaan, sanat.+ 29 Näin sanoo kuningas: ’Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä ei hän pysty pelastamaan teitä minun käsistäni.+ 30 Älkää myöskään antako Hiskian saada teitä luottamaan Jehovaan, kun hän sanoo: ”Jehova pelastaa meidät varmasti. Tätä kaupunkia ei anneta Assyrian kuninkaan käsiin.”+ 31 Älkää kuunnelko Hiskiaa, sillä näin sanoo Assyrian kuningas: ”Tehkää kanssani rauha ja antautukaa,* niin jokainen teistä saa syödä omasta viiniköynnöksestään ja viikunapuustaan ja juoda oman vesisäiliönsä vettä, 32 kunnes tulen ja vien teidät maahan, joka on niin kuin teidän oma maanne,+ viljan ja uuden viinin maa, leivän ja viinitarhojen maa, oliivipuiden ja hunajan maa. Silloin te pysytte elossa ettekä kuole. Älkää kuunnelko Hiskiaa, sillä hän harhauttaa teitä sanomalla: ’Jehova pelastaa meidät.’ 33 Onko yksikään muiden kansojen jumalista pelastanut maataan Assyrian kuninkaan käsistä? 34 Missä ovat Hamatin+ ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin,+ Henan ja Ivvan jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samarian minun käsistäni?+ 35 Ketkä noiden maiden kaikista jumalista ovat pelastaneet maansa minun käsistäni? Voisiko sitten Jehova pelastaa Jerusalemin minun käsistäni?”’”+

36 Kansa pysyi kuitenkin hiljaa eikä vastannut hänelle sanaakaan, sillä kuningas oli kieltänyt heitä: ”Ette saa vastata hänelle.”+ 37 Mutta Hilkian poika Eljakim, joka vastasi taloudesta,* sihteeri Sebna ja Asafin poika Joah, joka oli hovikirjuri, tulivat vaatteet repäistyinä Hiskian luo ja kertoivat hänelle, mitä rabsake oli sanonut.

19 Heti kun kuningas Hiskia kuuli tämän, hän repäisi vaatteensa, puki päälleen säkkikankaan ja meni Jehovan temppeliin.+ 2 Sitten hän lähetti Eljakimin, joka vastasi taloudesta,* sihteeri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkikankaat päällään profeetta Jesajan,+ Amosin pojan, luo. 3 He sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Hiskia: ’Tämä päivä on ahdingon, moittimisen* ja häpeän päivä. Lapset ovat syntymäisillään,* mutta ei ole voimaa synnyttää.+ 4 Ehkä Jumalasi Jehova kuulee kaikki rabsaken sanat – tuon miehen, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa+ – ja ehkä Jumalasi Jehova vaatii hänet tilille kuulemistaan sanoista. Rukoile+ siis niiden puolesta, jotka ovat jääneet jäljelle.’”

5 Niin kuningas Hiskian palvelijat menivät Jesajan luo,+ 6 ja Jesaja sanoi heille: ”Teidän tulee sanoa herrallenne: ’Näin sanoo Jehova: ”Älä pelkää+ niiden sanojen takia, jotka olet kuullut ja joilla Assyrian kuninkaan palvelijat ovat pilkanneet minua.+ 7 Minä panen hänen mieleensä ajatuksen,* ja hän kuulee sanoman ja palaa omaan maahansa. Minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.”’”+

8 Kuultuaan, että Assyrian kuningas oli lähtenyt Lakisista,+ rabsake palasi kuninkaan luo ja tavoitti hänet, kun hän oli taistelemassa Libnaa vastaan.+ 9 Sitten kuningas kuuli, että Etiopian kuningas Tirhaka oli tullut taistelemaan häntä vastaan, ja siksi hän lähetti jälleen viestinviejiä+ Hiskian luo ja sanoi: 10 ”Teidän tulee sanoa Juudan kuninkaalle Hiskialle näin: ’Älä anna Jumalasi, johon luotat, pettää itseäsi sanomalla: ”Jerusalemia ei anneta Assyrian kuninkaan käsiin.”+ 11 Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille maille tuhotessaan ne.+ Sinäkö yksin pelastuisit? 12 Kun esi-isäni hävittivät muita kansakuntia, pelastivatko niiden jumalat ne? Missä ovat Gosan, Haran,+ Resef ja Edenin kansa, joka oli Tel-Assarissa? 13 Missä ovat Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas sekä Sefarvaimin, Henan ja Ivvan kaupunkien kuninkaat?’”+

14 Hiskia otti kirjeet viestinviejien kädestä ja luki ne. Sitten hän meni ylös Jehovan temppeliin ja levitti ne* Jehovan eteen.+ 15 Hiskia rukoili+ Jehovan edessä näin: ”Oi Jehova, Israelin Jumala, joka istut valtaistuimella kerubien yläpuolella,*+ sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien tosi Jumala.+ Sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 16 Kumarru kuuntelemaan minua,* Jehova, ja kuule!+ Avaa silmäsi,+ Jehova, ja katso! Kuule nämä sanat, joilla Sanherib lähettämissään viesteissä pilkkaa elävää Jumalaa. 17 On totta, Jehova, että Assyrian kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja niiden maat.+ 18 He ovat heittäneet niiden jumalat tuleen, koska ne eivät olleet jumalia,+ vaan ihmisten tekemiä,+ puuta ja kiveä. Siksi he pystyivät tuhoamaan ne. 19 Jehova, meidän Jumalamme, pelastathan meidät nyt hänen käsistään, jotta kaikki maan valtakunnat tietäisivät, että sinä yksin, Jehova, olet Jumala.”+

20 Amosin poika Jesaja lähetti sitten Hiskialle tämän sanoman: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Olen kuullut rukouksen,+ jonka olet esittänyt minulle Assyrian kuninkaan Sanheribin vuoksi.+ 21 Jehova on puhunut häntä vastaan nämä sanat:

”Siionin neitsyttytär halveksii sinua, pitää sinua pilkkanaan.

Jerusalemin tytär pudistelee päätään.

22 Ketä olet pilkannut ja herjannut?+

Israelin Pyhää!+

Minä kaadan sen ylväät setrit, sen komeimmat katajat.

Minä menen sen perimmäisiin piilopaikkoihin, sen tiheimpiin metsiin.

25 Etkö ole kuullut? Se päätettiin* jo kauan sitten.+

Olen valmistellut* sitä menneistä päivistä lähtien.+

Nyt minä toteutan sen.+

Sinä teet linnoitetuista kaupungeista autioita rauniokasoja.+

29 Tämä on sinulle* merkkinä: Tänä vuonna te syötte sitä, mikä kasvaa itsestään,* ja toisena vuonna te syötte siitä itävää viljaa,+ mutta kolmantena vuonna te kylvätte siementä ja korjaatte satoa, istutatte viinitarhoja ja syötte niiden hedelmiä.+ 30 Ne Juudan kansasta, jotka pelastuvat ja jäävät jäljelle,+ juurtuvat alaspäin ja tuottavat hedelmää ylöspäin. 31 Jäljelle jääneet lähtevät Jerusalemista ja pelastuneet Siioninvuorelta. Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.+

32 Sen vuoksi Jehova sanoo Assyrian+ kuninkaasta näin:

35 Sinä yönä Jehovan enkeli lähti ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi 185 000 miestä.+ Kun ihmiset aikaisin aamulla nousivat, he näkivät kaikki ruumiit.+ 36 Silloin Assyrian kuningas Sanherib lähti pois, palasi Niniveen+ ja jäi sinne.+ 37 Kun hän oli kumartuneena jumalansa Nisrokin temppelissä, hänen omat poikansa Adrammelek ja Sareser löivät hänet kuoliaaksi miekalla+ ja pakenivat sitten Araratin+ maahan. Hänen pojastaan Assarhaddonista+ tuli kuningas hänen tilalleen.

20 Tuohon aikaan Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan.+ Profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Anna ohjeet perheellesi,* sillä sinä kuolet. Sinä et parane.’”+ 2 Silloin hän käänsi kasvonsa seinään päin ja alkoi rukoilla Jehovaa: 3 ”Pyydän sinua, Jehova, muistathan, että olen vaeltanut edessäsi uskollisesti ja olen omistautunut sinulle koko sydämestäni.* Olen tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.”+ Sitten Hiskia purskahti vuolaaseen itkuun.

4 Jesaja ei ollut ehtinyt vielä keskipihalle, kun hänelle tuli Jehovan sana, joka kuului:+ 5 ”Mene takaisin sanomaan Hiskialle, kansani johtajalle: ’Näin sanoo Jehova, esi-isäsi Daavidin Jumala: ”Olen kuullut rukouksesi ja nähnyt kyyneleesi.+ Minä parannan sinut.+ Kolmantena päivänä sinä menet ylös Jehovan temppeliin.+ 6 Minä pidennän elämääsi 15 vuodella.* Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä+ ja puolustan tätä kaupunkia itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.”’”+

7 Jesaja sanoi sitten: ”Tuokaa kuivatuista viikunoista puristettu kakku.” Niin he toivat sen ja panivat sen paiseen päälle, minkä jälkeen hän vähitellen toipui.+

8 Hiskia oli kysynyt Jesajalta: ”Mikä on merkkinä+ siitä, että Jehova parantaa minut ja että menen kolmantena päivänä ylös Jehovan temppeliin?” 9 Jesaja vastasi silloin: ”Jehova antaa sinulle tämän merkin osoittaakseen, että Jehova toteuttaa puhumansa sanan: haluatko, että varjo siirtyy portailla* kymmenen porrasta eteenpäin vai kymmenen porrasta taaksepäin?”+ 10 Hiskia sanoi: ”Varjon on helppo pidetä kymmenen porrasta mutta ei siirtyä kymmentä porrasta taaksepäin.” 11 Silloin profeetta Jesaja huusi Jehovaa, ja hän antoi varjon siirtyä Ahasin portailla taaksepäin kymmenen porrasta, jotka se oli jo laskeutunut.+

12 Siihen aikaan Babylonin kuningas Berodak-Baladan, Baladanin poika, lähetti Hiskialle kirjeitä ja lahjan, sillä hän oli kuullut, että Hiskia oli ollut sairaana.+ 13 Hiskia otti miehet vastaan* ja näytti heille koko aarrevarastonsa+ – hopean ja kullan, balsamiöljyn ja muut arvokkaat öljyt, asevarastonsa ja kaiken, mitä oli hänen aarrekammioissaan. Hiskia ei jättänyt näyttämättä heille mitään, mitä hänellä oli palatsissaan ja koko hallintoalueellaan.

14 Sen jälkeen profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi häneltä: ”Mitä nuo miehet sanoivat, ja mistä he tulivat?” Hiskia sanoi: ”He tulivat kaukaisesta maasta, Babylonista.”*+ 15 Sitten hän kysyi: ”Mitä he näkivät palatsissasi?” Hiskia vastasi: ”He näkivät kaiken, mitä palatsissani on. Aarrekammioissani ei ollut mitään, mitä en olisi näyttänyt heille.”

16 Jesaja sanoi sitten Hiskialle: ”Kuule Jehovan sana:+ 17 ’Tulee aika, jolloin kaikki, mitä palatsissasi on, ja kaikki, mitä esi-isäsi ovat varastoineet tähän päivään mennessä, viedään Babyloniin.+ Mitään ei jää jäljelle.’ Näin sanoo Jehova. 18 ’Omia poikiasi, jotka polveutuvat sinusta, viedään pois,+ ja heistä tulee hovivirkamiehiä Babylonin kuninkaan palatsiin.’”+

19 Silloin Hiskia sanoi Jesajalle: ”Jehovan sana, jonka olet puhunut, on hyvä.”+ Sitten hän lisäsi: ”Hyvä, jos minun elinaikanani* on rauha ja vakaat olot.”*+

20 Muista Hiskian vaiheista – kaikesta hänen mahtavuudestaan ja siitä, miten hän teki altaan+ ja kanavan ja johti veden kaupunkiin+ – on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 21 Lopulta Hiskia meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänen pojastaan Manassesta+ tuli kuningas hänen tilalleen.+

21 Manasse+ oli 12-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 55 vuotta.+ Hänen äitinsä oli nimeltään Hefsibah. 2 Manasse teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja noudatti niiden kansojen inhottavia tapoja,+ jotka Jehova oli ajanut pois Israelin kansan edestä.+ 3 Hän rakensi uudelleen isänsä Hiskian tuhoamat uhripaikat,+ pystytti alttareita Baalille ja teki pyhän paalun*+ niin kuin Israelin kuningas Ahab oli tehnyt.+ Hän myös kumarsi ja palveli kaikkea taivaan armeijaa.*+ 4 Lisäksi hän rakensi alttareita Jehovan temppeliin,+ josta Jehova oli sanonut: ”Jerusalemiin minä liitän nimeni.”+ 5 Hän rakensi alttareita koko taivaan armeijalle+ Jehovan temppelin kahteen esipihaan.+ 6 Hän poltti oman poikansa tulessa,* harjoitti taikuutta, tarkkaili enteitä+ sekä nimitti meedioita ja ennustajia.+ Hän teki paljon sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja loukkasi häntä.

7 Manasse asetti veistetyn kuvan, tekemänsä pyhän paalun,+ temppeliin, josta Jehova oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: ”Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka olen valinnut kaikkien Israelin heimojen alueelta, minä liitän nimeni pysyvästi.+ 8 En enää koskaan pane Israelia harhailemaan pois siitä maasta, jonka annoin heidän esi-isilleen,+ kunhan he vain noudattavat tarkoin kaikkia käskyjäni,+ koko lakia, jota palvelijani Mooses käski heidän noudattaa.” 9 He eivät kuitenkaan totelleet, vaan Manasse johti heitä harhaan ja sai heidät toimimaan pahemmin kuin kansat, jotka Jehova oli tuhonnut israelilaisten edestä.+

10 Jehova puhui jatkuvasti palvelijoidensa, profeettojen, välityksellä+ ja sanoi: 11 ”Juudan kuningas Manasse on tehnyt kaikkea tällaista inhottavaa. Hän on toiminut pahemmin kuin kaikki amorilaiset+ ennen häntä+ ja saanut iljettävillä epäjumalillaan* Juudan tekemään syntiä. 12 Sen vuoksi Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä aiheutan Jerusalemille ja Juudalle sellaisen onnettomuuden,+ että jokainen siitä kuuleva järkyttyy.*+ 13 Minä vedän Jerusalemin yli saman mittanuoran,+ jolla mittasin Samarian,+ ja käytän samaa luotilankaa,* jolla mittasin Ahabin suvun,+ ja minä pyyhin Jerusalemin puhtaaksi niin kuin maljan, kun se pyyhitään puhtaaksi ja käännetään ylösalaisin.+ 14 Minä hylkään ne, jotka ovat jäljellä perinnöstäni,+ ja annan heidät vihollistensa käsiin. Heidän vihollisensa ryöstävät heitä ja ottavat heiltä saalista,+ 15 koska he ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja ovat loukanneet minua siitä päivästä lähtien, jona heidän esi-isänsä lähtivät Egyptistä, tähän päivään saakka.’”+

16 Manasse myös vuodatti valtavasti viatonta verta, kunnes oli täyttänyt sillä Jerusalemin ääriään myöten.+ Sen lisäksi hän syyllistyi syntiin, kun hän sai Juudan tekemään syntiä, sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. 17 Muista Manassen vaiheista, kaikista hänen teoistaan ja hänen tekemistään synneistä, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 18 Lopulta Manasse meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin talonsa puutarhaan, Ussan puutarhaan.+ Hänen pojastaan Amonista tuli kuningas hänen tilalleen.

19 Amon+ oli 22-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta.+ Hänen äitinsä oli Harusin tytär Mesullemet, kotoisin Jotbasta. 20 Amon teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt.+ 21 Hän toimi kaikessa samalla tavalla kuin isänsä, ja hän palveli ja kumarsi iljettäviä epäjumalia, joita hänen isänsä oli palvellut.+ 22 Niin hän hylkäsi esi-isiensä Jumalan Jehovan eikä vaeltanut Jehovan tietä.+ 23 Lopulta kuningas Amonin palvelijat tekivät salaliiton häntä vastaan ja surmasivat hänet hänen omassa talossaan. 24 Mutta maan kansa löi kuoliaaksi kaikki, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Amonia vastaan, ja teki hänen pojastaan Josiasta kuninkaan hänen tilalleen.+ 25 Muista Amonin vaiheista, siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 26 Hänet haudattiin hautaansa Ussan puutarhaan,+ ja hänen pojastaan Josiasta+ tuli kuningas hänen tilalleen.

22 Josia+ oli kahdeksanvuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 31 vuotta.+ Hänen äitinsä oli Adajan tytär Jedida, kotoisin Boskatista.+ 2 Josia teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, ja hän vaelsi kaikkia esi-isänsä Daavidin teitä+ eikä poikennut niiltä oikealle eikä vasemmalle.

3 Kuningas Josia lähetti 18. vuotenaan sihteeri Safanin, Mesullamin pojan Asaljan pojan, Jehovan temppeliin+ ja sanoi: 4 ”Mene ylimmäisen papin Hilkian+ luo ja käske hänen koota kaikki Jehovan temppeliin tuodut rahat,+ jotka ovenvartijat ovat keränneet kansalta.+ 5 Rahat tulee antaa niille, jotka on nimitetty valvomaan Jehovan temppelissä tehtävää työtä, ja he vuorostaan antavat ne työntekijöille, jotka korjaavat Jehovan temppelin vaurioita,*+ 6 käsityöläisille, rakennusmiehille ja muurareille. Näiden tulee ostaa niillä puutavaraa ja hakattuja kiviä temppelin korjaamista varten.+ 7 Heiltä ei kuitenkaan pidä vaatia tilitystä heille annetuista rahoista, sillä he ovat luotettavia.”+

8 Myöhemmin ylimmäinen pappi Hilkia sanoi sihteeri Safanille:+ ”Olen löytänyt Jehovan temppelistä lain kirjan.”+ Hilkia antoi kirjan Safanille, joka alkoi lukea sitä.+ 9 Sitten sihteeri Safan meni kuninkaan luo ja kertoi tälle: ”Palvelijasi ovat koonneet* temppelissä olleet rahat ja antaneet ne Jehovan temppelissä tehtävän työn valvojille.”+ 10 Lisäksi sihteeri Safan kertoi kuninkaalle: ”Pappi Hilkia on antanut minulle erään kirjan.”+ Sitten Safan alkoi lukea sitä kuninkaan edessä.

11 Heti kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, hän repäisi vaatteensa.+ 12 Kuningas käski pappi Hilkiaa, Safanin poikaa Ahikamia,+ Mikajan poikaa Akboria, sihteeri Safania ja kuninkaan palvelijaa Asajaa: 13 ”Menkää minun puolestani sekä kansan ja koko Juudan puolesta ja kysykää Jehovalta tämän löydetyn kirjan sanoista. Jehovan suuri viha on leimahtanut meitä kohtaan,+ koska esi-isämme eivät totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä noudattaneet kaikkea sitä, mitä siihen on meitä varten kirjoitettu.”

14 Niin pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaja menivät naisprofeetta+ Huldan luo, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Harhasin pojan Tikvan pojan, vaimo. Hulda asui Jerusalemin uudessa* kaupunginosassa, ja he puhuivat hänelle siellä.+ 15 Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni: 16 ”Näin sanoo Jehova: ’Minä aiheutan tälle paikalle ja sen asukkaille onnettomuuden, kaiken sen, mitä sanotaan Juudan kuninkaan lukemassa kirjassa.+ 17 Koska he ovat hylänneet minut ja panevat uhreja savuamaan muille jumalille+ loukatakseen minua kaikilla kättensä töillä,+ minun vihani syttyy tätä paikkaa kohtaan, eikä se sammu.’”+ 18 Teidän tulee kuitenkin sanoa Juudan kuninkaalle, joka lähetti teidät tiedustelemaan asiaa Jehovalta: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut: 19 ’Sydämesi oli vastaanottava,* ja sinä nöyrryit+ Jehovan edessä kuullessasi, mitä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan – että heitä kauhisteltaisiin ja heitä kohtaisi kirous – ja sinä repäisit vaatteesi+ ja itkit edessäni. Siksi minäkin olen kuullut sinua.’ Näin julistaa Jehova. 20 ’Sen vuoksi minä otan sinut esi-isiesi luo,* ja sinä menet hautaasi rauhassa etkä näe kaikkea sitä onnettomuutta, jonka aiheutan tälle paikalle.’”’” Niin he toivat tämän vastauksen kuninkaalle.

23 Sitten kuningas lähetti viestin, ja hänen luokseen kutsuttiin kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat.+ 2 Sen jälkeen kuningas meni ylös Jehovan temppeliin mukanaan kaikki Juudan miehet, kaikki Jerusalemin asukkaat sekä papit ja profeetat – koko kansa, pienet ja suuret. Hän luki heidän kuultensa kaikki Jehovan temppelistä löydetyn liiton+ kirjan+ sanat.+ 3 Kuningas seisoi pylvään vieressä ja teki* liiton Jehovan edessä+ siitä, että hän tottelisi Jehovaa ja noudattaisi hänen käskyjään, muistutuksiaan ja säädöksiään koko sydämestään ja koko sielustaan* toimimalla kirjaan kirjoitettujen liiton sanojen mukaan. Niin koko kansa hyväksyi liiton.+

4 Kuningas käski sitten ylimmäisen papin Hilkian,+ avustavien pappien ja ovenvartijoiden tuoda ulos Jehovan temppelistä kaikki Baalia, pyhää paalua*+ ja koko taivaan armeijaa* varten tehdyt välineet. Sitten hän poltti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin penkereillä ja vei niiden tuhkan Beteliin.+ 5 Hän pani viralta väärien jumalien papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet suitsuttamaan uhrisavua uhripaikoilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä, sekä ne, jotka suitsuttivat uhrisavua Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdistöille ja koko taivaan armeijalle.+ 6 Hän vei pyhän paalun+ ulos Jehovan temppelistä Jerusalemin laitamille Kidroninlaaksoon. Siellä hän poltti sen,+ hienonsi sen tomuksi ja heitti tomun tavallisen kansan haudoille.+ 7 Lisäksi hän hajotti miespuolisten temppeliprostituoitujen+ tilat, jotka olivat Jehovan temppelissä ja joissa naiset kutoivat telttoja pyhäköiksi pyhää paalua varten.

8 Sitten hän toi kaikki papit Juudan kaupungeista ja teki palvontaan kelpaamattomiksi uhripaikat, joilla papit olivat suitsuttaneet uhrisavua, Gebasta+ Beersebaan+ asti. Hän myös hajotti porttien uhripaikat, jotka olivat kaupunginpäällikkö Joosuan portilla, vasemmalla kaupungin portista tultaessa. 9 Uhripaikkojen papit eivät voineet palvella Jehovan alttarin luona Jerusalemissa,+ mutta he saivat syödä happamatonta leipää veljiensä kanssa. 10 Hän teki palvontaan kelpaamattomaksi myös Hinnomin poikien laaksossa*+ sijaitsevan Tofetin,+ jottei kukaan voisi polttaa poikaansa tai tytärtään tulessa uhriksi* Molekille.+ 11 Hän kielsi viemästä hevosia, jotka Juudan kuninkaat olivat omistaneet* auringolle, Jehovan temppeliin hovivirkamies Netan-Melekin huoneen* kautta, joka oli pylväikössä, ja hän poltti auringolle+ omistetut vaunut. 12 Lisäksi kuningas hajotti alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat pystyttäneet Ahasin kattohuoneen katolle,+ sekä alttarit, jotka Manasse oli pystyttänyt Jehovan temppelin kahdelle esipihalle.+ Hän murskasi ne ja heitti niiden tomun Kidroninlaaksoon. 13 Kuningas teki palvontaan kelpaamattomiksi uhripaikat, jotka olivat Jerusalemin edustalla Turmionvuoresta* etelään* ja jotka Israelin kuningas Salomo oli rakentanut sidonilaisten iljettävälle jumalattarelle Astoretille, Moabin iljettävälle jumalalle Kemosille ja ammonilaisten inhottavalle jumalalle Milkomille.+ 14 Hän särki pyhät patsaat kappaleiksi, hakkasi maahan pyhät paalut+ ja täytti niiden paikat ihmisten luilla. 15 Hän hajotti myös Betelissä olevan alttarin, uhripaikan, jonka oli tehnyt Nebatin poika Jerobeam, hän, joka oli saanut Israelin tekemään syntiä.+ Hajotettuaan alttarin ja uhripaikan hän poltti uhripaikan, hienonsi kaiken tomuksi ja poltti pyhän paalun.+

16 Kun Josia kääntyi ja huomasi vuorella olevat haudat, hän käski ottaa niistä luut. Hän poltti ne alttarilla tehdäkseen sen palvontaan kelpaamattomaksi, niin kuin Jehova oli sanonut sen tosi Jumalan miehen välityksellä, joka oli ennustanut tämän tapahtuvan.+ 17 Sitten hän sanoi: ”Mikä tuo hautakivi on, jonka näen tuolla?” Tähän kaupungin miehet sanoivat hänelle: ”Se on sen tosi Jumalan miehen hauta, joka tuli Juudasta+ ja ennusti tämän, minkä olet tehnyt Betelin alttarille.” 18 Hän sanoi: ”Antakaa hänen levätä. Kukaan ei saa koskea hänen luihinsa.” Niin he jättivät hänen luunsa rauhaan samoin kuin Samariasta tulleen profeetan luut.+

19 Josia hävitti myös kaikki Samarian kaupunkien uhripaikoilla olevat pyhäköt.+ Israelin kuninkaat olivat rakentaneet ne ja loukanneet siten Jumalaa. Hän teki niille samoin kuin oli tehnyt Betelissä olevalle uhripaikalle.+ 20 Hän uhrasi* alttareilla kaikki siellä olevat uhripaikkojen papit ja poltti niillä ihmisten luita.+ Sen jälkeen hän palasi Jerusalemiin.

21 Sitten kuningas käski koko kansaa: ”Viettäkää pesahia*+ Jumalanne Jehovan kunniaksi, niin kuin tähän liiton kirjaan on kirjoitettu.”+ 22 Tämän kaltaista pesahia ei ollut vietetty Israelia tuominneiden tuomarien ajan jälkeen, ei milloinkaan Israelin kuninkaiden ja Juudan kuninkaiden aikana.+ 23 Kuningas Josian 18. vuonna tällainen pesah kuitenkin vietettiin Jehovan kunniaksi Jerusalemissa.

24 Lisäksi Josia poisti meediot ja ennustajat+ sekä kotijumalat,*+ iljettävät epäjumalat* ja kaikki iljetykset, joita oli ilmaantunut Juudan maahan ja Jerusalemiin. Näin hän toimi lain sanojen mukaan,+ jotka oli kirjoitettu pappi Hilkian Jehovan temppelistä löytämään kirjaan.+ 25 Ennen häntä ei ollut ollut hänen kaltaistaan kuningasta, joka olisi palannut Jehovan luo koko sydämestään, koko sielustaan*+ ja koko voimallaan koko Mooseksen lain mukaan, eikä hänen jälkeensäkään ole noussut ketään hänen kaltaistaan.

26 Jehovan hehkuva viha ei kuitenkaan laantunut. Se oli syttynyt Juudaa kohtaan kaiken sen loukkaavan vuoksi, jolla Manasse oli loukannut häntä.+ 27 Jehova sanoi: ”Minä poistan edestäni myös Juudan+ niin kuin poistin Israelin.+ Minä hylkään Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka valitsin, ja temppelin, josta sanoin: ’Minun nimeni pysyy siinä.’”+

28 Muista Josian vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. 29 Hänen päivinään farao Neko, Egyptin kuningas, lähti Assyrian kuningasta vastaan Eufratille. Kuningas Josia meni taistelemaan Nekoa vastaan, mutta nähtyään hänet Neko surmasi hänet Megiddossa.+ 30 Niin Josian palvelijat toivat hänen ruumiinsa vaunuilla Megiddosta Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen hautaansa. Sitten maan kansa otti Josian pojan Jehoahasin, voiteli hänet ja teki hänestä kuninkaan hänen isänsä tilalle.+

31 Jehoahas+ oli 23-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli Jeremian tytär Hamutal,+ kotoisin Libnasta. 32 Jehoahas alkoi tehdä sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä olivat tehneet.+ 33 Farao Neko+ vangitsi hänet Riblassa+ Hamatin maassa estääkseen häntä hallitsemasta Jerusalemissa ja määräsi sitten maan maksamaan 100 talenttia* hopeaa ja talentin kultaa.+ 34 Lisäksi farao Neko teki Josian pojasta Eljakimista kuninkaan hänen isänsä Josian tilalle ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi, mutta Jehoahasin hän vei mukanaan Egyptiin,+ missä tämä lopulta kuoli.+ 35 Jojakim antoi hopean ja kullan faraolle, mutta hänen täytyi verottaa maata voidakseen antaa faraon vaatiman summan. Hän peri jokaiselta maan kansaan kuuluvalta tietyn määrän hopeaa ja kultaa annettavaksi farao Nekolle.

36 Jojakim+ oli 25-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 11 vuotta.+ Hänen äitinsä oli Pedajan tytär Sebida, kotoisin Rumasta. 37 Jojakim teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ aivan niin kuin hänen esi-isänsä olivat tehneet.+

24 Jojakimin aikana Babylonin kuningas Nebukadnessar+ hyökkäsi maahan, ja Jojakimista tuli hänen palvelijansa kolmeksi vuodeksi. Jojakim nousi kuitenkin kapinaan häntä vastaan. 2 Sitten Jehova alkoi lähettää hänen kimppuunsa kaldealaisten,+ syyrialaisten, moabilaisten ja ammonilaisten rosvojoukkoja. Jehova lähetti niitä hävittämään Juudaa, niin kuin hän oli sanonut+ palvelijoidensa, profeettojen, välityksellä. 3 Juuri Jehovan käskystä Juudalle kävi näin, jotta heidät poistettaisiin hänen edestään+ kaikkien Manassen tekemien syntien takia+ 4 ja myös hänen vuodattamansa viattoman veren+ takia, sillä hän oli täyttänyt Jerusalemin viattomalla verellä eikä Jehova halunnut antaa anteeksi.+

5 Muista Jojakimin vaiheista, kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin.+ 6 Lopulta Jojakim meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänen pojastaan Jojakinista tuli kuningas hänen tilalleen.

7 Egyptin kuningas ei enää koskaan poistunut maastaan, sillä Babylonin kuningas oli ottanut kaiken, mikä kuului Egyptin kuninkaalle+ Egyptin jokilaaksosta*+ Eufratille saakka.+

8 Jojakin+ oli 18-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta.+ Hänen äitinsä oli jerusalemilaisen Elnatanin tytär Nehusta. 9 Jojakin teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt. 10 Tuohon aikaan Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin palvelijat hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, ja kaupunki piiritettiin.+ 11 Babylonin kuningas Nebukadnessar tuli paikalle palvelijoidensa piirittäessä kaupunkia.

12 Silloin Juudan kuningas Jojakin meni ulos Babylonin kuninkaan luo+ äitinsä, palvelijoidensa, ruhtinaidensa ja hovivirkamiestensä kanssa,+ ja Babylonin kuningas vangitsi hänet kahdeksantena hallitusvuotenaan.+ 13 Hän vei sieltä kaikki Jehovan temppelin ja kuninkaan palatsin aarteet+ ja hakkasi kappaleiksi kaikki kultaiset välineet, jotka Israelin kuningas Salomo oli tehnyt Jehovan temppeliin.+ Kävi niin kuin Jehova oli ennustanut. 14 Hän vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki ruhtinaat,+ kaikki voimakkaat soturit sekä jokaisen käsityöläisen ja sepän;*+ hän vei pakkosiirtolaisuuteen 10 000 henkeä. Ketään ei jätetty jäljelle, paitsi maan köyhimmät.+ 15 Näin hän vei Jojakinin+ pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.+ Myös kuninkaan äidin, kuninkaan vaimot, hänen hovivirkamiehensä ja maan huomattavimmat miehet hän vei pakkosiirtolaisina Jerusalemista Babyloniin. 16 Lisäksi Babylonin kuningas vei pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin kaikki 7 000 soturia sekä 1 000 käsityöläistä ja seppää,* kaikki voimakkaita miehiä, sotimaan koulutettuja. 17 Babylonin kuningas teki Jojakinin sedästä Mattanjasta+ kuninkaan hänen tilalleen ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.+

18 Sidkia oli 21-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 11 vuotta. Hänen äitinsä oli Jeremian tytär Hamutal,+ kotoisin Libnasta. 19 Sidkia teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, aivan niin kuin Jojakim oli tehnyt.+ 20 Tämä tapahtui Jerusalemissa ja Juudassa, koska Jehova oli vihastunut, ja lopulta hän heitti ne pois edestään.+ Sidkia kapinoi Babylonin kuningasta vastaan.+

25 Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonin kuningas Nebukadnessar+ ja koko hänen armeijansa hyökkäsivät Jerusalemia vastaan.+ Hän leiriytyi sen luo ja rakensi piiritysmuurin sen ympäri,+ 2 ja kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian 11. vuoteen asti. 3 Neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä, kun kaupungissa oli ankara nälänhätä+ eikä maan kansalle ollut ruokaa,+ 4 kaupunginmuurin läpi murtauduttiin.+ Kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä kaikki sotilaat pakenivat yöllä portista, joka oli kaksoismuurin välissä kuninkaan puutarhan lähellä, ja kuningas lähti Araban tietä pitkin.+ 5 Mutta kaldealaisten armeija ajoi kuningasta takaa ja tavoitti hänet lopulta Jerikon aavikkotasangolla, ja kaikki hänen joukkonsa hajaantuivat hänen luotaan. 6 Sitten kuningas otettiin kiinni+ ja vietiin ylös Riblaan Babylonin kuninkaan luo, ja hänelle julistettiin tuomio. 7 Sidkian pojat surmattiin hänen silmiensä edessä, minkä jälkeen Nebukadnessar sokaisi Sidkian silmät, pani hänet kuparikahleisiin ja vei hänet Babyloniin.+

8 Viidennen kuun seitsemäntenä päivänä, nimittäin kuningas Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, 19. vuonna, Jerusalemiin tuli vartioston päällikkö Nebusaradan,+ Babylonin kuninkaan palvelija. 9 Hän poltti Jehovan temppelin,+ kuninkaan palatsin+ ja kaikki Jerusalemin talot.+ Hän poltti jokaisen huomattavan miehen talon.+ 10 Koko kaldealaisten armeija, joka vartioston päälliköllä oli mukanaan, hajotti Jerusalemia ympäröivät muurit.+ 11 Vartioston päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen viimeiset kaupunkiin jäljelle jääneet, Babylonin kuninkaan puolelle menneet ja loput väestöstä.+ 12 Vartioston päällikkö jätti kuitenkin jotkut maan köyhimmistä viinitarhureiksi ja työvelvollisiksi.+ 13 Kaldealaiset hajottivat kappaleiksi Jehovan temppelin kuparipylväät+ sekä Jehovan temppelissä olleet vaunut+ ja kuparimeren+ ja kuljettivat kuparin Babyloniin.+ 14 He ottivat myös sangot, lapiot, sammuttimet,* kupit ja kaikki kuparivälineet, joita käytettiin temppelipalveluksessa. 15 Vartioston päällikkö otti tuliastiat ja maljat, jotka olivat aitoa kultaa+ ja hopeaa.+ 16 Kahdessa pylväässä sekä meressä ja vaunuissa, jotka Salomo oli tehnyt Jehovan temppeliin, oli kuparia enemmän kuin voitiin punnita.+ 17 Kumpikin pylväs oli 18 kyynärää* korkea.+ Pylväänpää oli kuparia, sen korkeus oli kolme kyynärää, ja sitä ympäröivä verkko granaattiomenoineen oli kokonaan kuparia.+ Toinen pylväs ja sen verkko olivat samanlaisia.

18 Lisäksi vartioston päällikkö otti mukaansa ylipappi Serajan,+ avustavan papin Sefanjan+ ja kolme ovenvartijaa.+ 19 Hän otti kaupungista mukaansa hovivirkamiehen, joka oli sotilaiden valvoja, viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka olivat kaupungissa, armeijan päällikön sihteerin, jonka tehtävänä oli kutsua maan kansaa sotapalvelukseen, ja 60 tavalliseen kansaan kuuluvaa miestä, jotka olivat vielä kaupungissa. 20 Vartioston päällikkö Nebusaradan+ otti heidät mukaansa ja vei heidät Babylonin kuninkaan luo Riblaan.+ 21 Babylonin kuningas löi heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa.+ Näin Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.+

22 Babylonin kuningas Nebukadnessar nimitti Gedaljan,+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojan, valvomaan niitä, jotka hän oli jättänyt jäljelle Juudan maahan.+ 23 Kun kaikki armeijan päälliköt ja heidän miehensä kuulivat, että Babylonin kuningas oli nimittänyt Gedaljan, he tulivat heti Gedaljan luo Mispaan – Netanjan poika Ismael, Kareahin poika Johanan, netofalaisen Tanhumetin poika Seraja ja maakalaisen poika Jaasanja sekä heidän miehensä.+ 24 Gedalja vannoi heille ja heidän miehilleen ja sanoi: ”Älkää pelätkö palvella kaldealaisia. Eläkää tässä maassa ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin teidän käy hyvin.”+

25 Seitsemännessä kuussa Ismael,+ Elisaman pojan Netanjan poika, kuninkaallista sukua,* tuli kymmenen miestä mukanaan, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan sekä ne juutalaiset ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssaan Mispassa.+ 26 Sen jälkeen koko kansa pienistä suuriin saakka, mukaan lukien armeijan päälliköt, nousi ja meni Egyptiin,+ koska he pelkäsivät kaldealaisia.+

27 Samana vuonna, jona Evil-Merodakista tuli Babylonin kuningas, hän vapautti Juudan kuninkaan Jojakinin*+ vankilasta. Se tapahtui Juudan kuninkaan Jojakinin pakkosiirtolaisuuden 37. vuonna, 12. kuun 27. päivänä.+ 28 Hän kohteli Jojakinia hyvin ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi kuin olivat muiden hänen luonaan Babylonissa olevien kuninkaiden istuimet. 29 Niin Jojakin riisui vanginvaatteensa ja söi säännöllisesti hänen luonaan koko loppuelämänsä. 30 Hän sai kuninkaalta määräannoksen ruokaa joka päivä koko loppuelämänsä ajan.